Suomen liittäminen Euroopan unioniin perustui lievästi sanottuna harhautukseen. EU-jäsenyyden luvattiin tuovan työpaikkoja, investointeja ja hyvinvointia. Samalla luvattiin, että Suomen itsenäisyys ja oma raha säilyvät. Toisin on käynyt.
EU-jäsenyyteen liittyy yhä hämmästyttävä määrä vääriä käsityksiä. Tässä muutamia, jotka kaipaavat oikaisua.
-”Saamme EU-rahaa”. Ei ole mitään EU-rahaa. Suomi maksaa EU:n kassaan enemmän kuin sieltä saa. Parempi olisi pitää rahat Suomessa ja päättää niiden käytöstä itse.
-”Maksamme EU-jäsenyydestä vain muutaman kympin suomalaista kohti vuodessa”. Pitää kysyä, mistä maksamme. EU-jäsenyys merkitsee suomalaisen yhteiskunnan pohjan romuttamista – peruspalvelujen yksityistämistä ja lisääntyvää eriarvoisuutta, pääomien ja vallan siirtämistä pois Suomesta sekä sotilaallista liittoutumista. Miksi siitä pitäisi maksaa?
-”EU-on rauhan projekti”. Rauhaa tuskin takaa sellainen järjestelmä, joka ei hyväksy kansanäänestysten tuloksia, jos ne ovat EU-eliitin mielestä vääriä.
Demokratian vastaisissa totalitarismeissa ovat usein olleet tulevien sotien ja kriisien juuret.
-”EU:sta ei voi erota tai se tulee kalliiksi”. EU:sta voi erota eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja.
-”Kaupankäynti, opiskelu ja ihmisten vapaa liikkuminen loppuisivat jos eroaisimme EU:sta”. Ei pidä paikkaansa. Euroopan talousalue- (Eta) sopimus takaa samat olosuhteet liikkumiselle ja kaupankäynnille kuin EU-jäsenyys. Eta:n ulkopuolella oleva Sveitsi toimii samoilla ehdoilla, kun on solminut erillissopimuksia EU:n kanssa.
-”EU:ta tarvitaan ympäristökriisien ratkaisemiseen”. Kriisien ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, mutta ei kansainvälisiä alistussuhteita. EU:n tärkeimpiä taustavoimia ovat suuret jäsenmaat ja suuryritykset lobbareineen. EU on maailman kriiseissä enemmän ongelma kuin ratkaisu. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen maa, jolla on päätösvalta omista asioistaan.
-”Euro on tuonut vakautta”. Euro on kuudessa vuodessa vahvistunut n. 80 prosenttia suhteessa USA:n dollariin. Vahvan euron takia Suomen vienti on suurissa vaikeuksissa. Suomeen tuodaan mm. puutavaraa, maitoa ja lihaa Ruotsista, jolla on oma raha. Ilman omaa rahaa ei ole mahdollisuutta päättää omasta taloudesta.
Oma raha ei silti estä typerien päätösten tekemistä kuten Islannista nähdään.
-”Suomen itsenäisyys on vahvistunut EU:ssa”. Todellisuudessa Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä EU:n jäsenenä, sillä unionin lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella.
Muutos nykyiseen tilanteeseen tulee kun suomalaiset sitä riittävän laajasti tahtovat ja sen puolesta äänestävät. Nyt siihen on tilaisuus myös EU-vaaleissa.
Itsenäisyyspuolueen vaaliteema on: Erotaan EU:sta.
lauantai 30. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
EU-jäsenyys vai itsenäisyys?
Markus Aaltosen 21.5. Ilkka-lehdessä julkaistu teksti vaatii kommentteja. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen muutamin poikkeuksin vallinnut rauha. On tehtävä kaikki voitava, että rauha voisi säilyä.
Rauhantilan omiminen EU:n ansioksi on tyypillistä suurvallan käytöstä. Täytyy muistaa, että poliittinen unioni EU perustettiin vasta 1990-luvun alussa. Siihen asti kyseessä oli pääosin taloudellinen unioni. Jos se kykeni vähentämään erityisesti Ranskan ja Saksan perinteisiä jännitteitä, hyvä niin.
Aaltosen mukaan yhtenäisen Euroopan arkkitehdit näkivät, että demokratian edistäminen ehkäisee sotia. Siitä, että näin on, olen samaa mieltä. Sen sijaan pitää kysyä, edistääkö EU demokratiaa. Ja mitä kukin demokratialla tarkoittaa.
EU ei hyväksy sille kielteisiä kansanäänestysten tuloksia. Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät nurin EU:n liittovaltioperustuslain. Sen jälkeen perustuslain nimi muutettiin Lissabonin sopimukseksi. Sen torjuivat irlantilaiset, jotka muuten olivat ainoita, jotka saivat asiasta äänestää. Tuotakaan äänestystä ei EU hyväksy, vaan irlantilaiset joutuvat äänestämään uudestaan. Suomalaiset eivät saaneet kansanäänestystä asiasta vaikka enemmistö olisi sen halunnut. Tämäkö on demokratiaa? Mielestäni se on demokratian vastustamista.
Suurvallat ja harvainvallat ovat ennenkin julistaneet olevansa kansan ja rauhan asialla. On tärkeää erottaa toisistaan lupaukset ja teot. Sotien juuret ovat olleet kansanvallan eli demokratian vastaisissa totalitarismeissa. EU on ikävä kyllä juuri sellainen. Näin ollen EU on pikemminkin ruutitynnyri kuin rauhan tae.
Suomen liittyminen EU:hun on merkinnyt unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hyväksymistä. EU-Suomi on sidottu kaikkiin tuleviin kriiseihin ja mahdollisiin sotiin, joihin EU joutuu. On vaikea nähdä, miten tämä edistäisi rauhaa tai Suomen turvallisuutta.
Avoin julkinen keskustelu Suomen asemasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi hyvin tärkeää. Keskustelun tarpeellisuutta osoittaa myös Aaltosen teksti. Valtiopäiväneuvos kirjoittaa ”Mitä riippumattomampia, itsenäisempiä ja suvereenimpia Euroopan valtiot ovat historian kuluessa olleet, sitä enemmän on ollut hankauksia, kärhämiä ja sotaisia selkkauksia”. Pari kappaletta myöhemmin Aaltonen toteaa ”Suomi ei koskaan olemassaolonsa aikana ole ollut niin suvereeni, henkisesti vapautunut ja itsenäinen (sanan perinteisessä merkityksessä) kuin nyt EU:n jäsenenä”.
Siis onko itsenäisyys Aaltosen mielestä hyvä asia vaiko ei ja mitä hän tarkoittaa itsenäisyydellä, joka Suomella nyt hänen mielestään on?
Aaltonen kirjoittaa, että Itsenäisyyspuolue on perussuomalaisista lohjennut.
Todellisuudessa Itsenäisyyspuolue ei ole lohjennut mistään ja on perustettu vähän ennen kuin perussuomalainen puolue. Aaltosen mielestä Itsenäisyyspuolue käyttää itsenäisyys-sanaa ”halvalla tavalla väärin” ja epäilee, että IPU ei pysty tarjoamaan meille parempaa elämää.
Itsenäisyyspuolueen mielestä parempi elämä Suomessa voi perustua vain sille, että Suomen asioista päätetään Suomessa ja että täällä toteutuu aito demokratia, kansanvalta. Siltä pohjalta Suomi voi pysyä sotilasliittojen ulkopuolella aidosti puolueettomana ja tehdä parhaiten kansainvälistä yhteistyötä maailman kriisien ratkaisemiseksi.
Rauhantilan omiminen EU:n ansioksi on tyypillistä suurvallan käytöstä. Täytyy muistaa, että poliittinen unioni EU perustettiin vasta 1990-luvun alussa. Siihen asti kyseessä oli pääosin taloudellinen unioni. Jos se kykeni vähentämään erityisesti Ranskan ja Saksan perinteisiä jännitteitä, hyvä niin.
Aaltosen mukaan yhtenäisen Euroopan arkkitehdit näkivät, että demokratian edistäminen ehkäisee sotia. Siitä, että näin on, olen samaa mieltä. Sen sijaan pitää kysyä, edistääkö EU demokratiaa. Ja mitä kukin demokratialla tarkoittaa.
EU ei hyväksy sille kielteisiä kansanäänestysten tuloksia. Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät nurin EU:n liittovaltioperustuslain. Sen jälkeen perustuslain nimi muutettiin Lissabonin sopimukseksi. Sen torjuivat irlantilaiset, jotka muuten olivat ainoita, jotka saivat asiasta äänestää. Tuotakaan äänestystä ei EU hyväksy, vaan irlantilaiset joutuvat äänestämään uudestaan. Suomalaiset eivät saaneet kansanäänestystä asiasta vaikka enemmistö olisi sen halunnut. Tämäkö on demokratiaa? Mielestäni se on demokratian vastustamista.
Suurvallat ja harvainvallat ovat ennenkin julistaneet olevansa kansan ja rauhan asialla. On tärkeää erottaa toisistaan lupaukset ja teot. Sotien juuret ovat olleet kansanvallan eli demokratian vastaisissa totalitarismeissa. EU on ikävä kyllä juuri sellainen. Näin ollen EU on pikemminkin ruutitynnyri kuin rauhan tae.
Suomen liittyminen EU:hun on merkinnyt unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hyväksymistä. EU-Suomi on sidottu kaikkiin tuleviin kriiseihin ja mahdollisiin sotiin, joihin EU joutuu. On vaikea nähdä, miten tämä edistäisi rauhaa tai Suomen turvallisuutta.
Avoin julkinen keskustelu Suomen asemasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi hyvin tärkeää. Keskustelun tarpeellisuutta osoittaa myös Aaltosen teksti. Valtiopäiväneuvos kirjoittaa ”Mitä riippumattomampia, itsenäisempiä ja suvereenimpia Euroopan valtiot ovat historian kuluessa olleet, sitä enemmän on ollut hankauksia, kärhämiä ja sotaisia selkkauksia”. Pari kappaletta myöhemmin Aaltonen toteaa ”Suomi ei koskaan olemassaolonsa aikana ole ollut niin suvereeni, henkisesti vapautunut ja itsenäinen (sanan perinteisessä merkityksessä) kuin nyt EU:n jäsenenä”.
Siis onko itsenäisyys Aaltosen mielestä hyvä asia vaiko ei ja mitä hän tarkoittaa itsenäisyydellä, joka Suomella nyt hänen mielestään on?
Aaltonen kirjoittaa, että Itsenäisyyspuolue on perussuomalaisista lohjennut.
Todellisuudessa Itsenäisyyspuolue ei ole lohjennut mistään ja on perustettu vähän ennen kuin perussuomalainen puolue. Aaltosen mielestä Itsenäisyyspuolue käyttää itsenäisyys-sanaa ”halvalla tavalla väärin” ja epäilee, että IPU ei pysty tarjoamaan meille parempaa elämää.
Itsenäisyyspuolueen mielestä parempi elämä Suomessa voi perustua vain sille, että Suomen asioista päätetään Suomessa ja että täällä toteutuu aito demokratia, kansanvalta. Siltä pohjalta Suomi voi pysyä sotilasliittojen ulkopuolella aidosti puolueettomana ja tehdä parhaiten kansainvälistä yhteistyötä maailman kriisien ratkaisemiseksi.
perjantai 22. toukokuuta 2009
Pesonen tervasi oven EU:n komission ulkopuolella
Tiedote 22.5.2009
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen tervasi EU:n
komission Suomen edustuston edessä olevan oven Helsingissä
perjantaina. Ovi oli tuotu paikalle tempausta varten.
Tempauksellaan Pesonen halusi muistuttaa suomalaisille, että
Suomen EU-jäsenyys on maamme perustuslain vastainen. Vastoin
Suomen perustuslakia EU-Suomi ei ole enää itsenäinen eikä
ylin valta Suomessa enää kuulu Suomen kansalle niissä
asioissa, jotka EU on ottanut päätettäväkseen.
Tervaa Pesonen käytti, koska EU-Suomessa ei voida päättää
edes siitä, saako Suomessa käyttää tervaa.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Erotaan EU:sta -vaatimus puolustaa parhaiten Suomen etuja
Tuore YLE Uutisten kysely kertoo, että äänestäjien mielestä EU-parlamenttiin valittavien tärkein tehtävä on puolustaa Suomen etuja. Korkealla tärkeiden tehtävien listalla olivat myös Suomen itsenäisyyden ja päätäntävallan turvaaminen. Suomen eroaminen EU:sta ja EU:n lopettaminen saivat yhtä paljon kannatusta kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka tai maahanmuuttoasiat.
Kolmasosa vastaajista ei osannut mainita yhtään asiaa, johon EU-parlamentaarikkojen tulisi kiinnittää huomiota.
Kyselyn tulos on hyvin mielenkiintoinen. Se osoittaa, että äänestäjien toiveet ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Näin selittyy myös heikko kiinnostus EU-vaaleja kohtaan.
EU-parlamentissa toimitaan ylikansallisissa parlamenttiryhmissä ja suomalaisia valitaan 736 mepin joukkoon vain 13 eli vajaat kaksi prosenttia. Näin ollen lienee selvää, ettei Suomen etujen ajaminen EU-parlamentissa tuo juurikaan tuloksia.
Kaiken lisäksi käsitys Suomen edusta tuntuu olevan monilta hukassa. Niin se on ainakin niiltä, jotka pitävät EU-Suomen omaa kapeaa päätösvaltaa entisestään kaventavan EU:n Lissabonin sopimuksen voimaantuloa Suomen edun mukaisena.
EU-jäsenyys on vienyt Suomelta valtiollisen itsenäisyyden. Menetetty itsenäisyys voidaan palauttaa eroamalla EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja eikä heikennyksiä kaupankäyntiin, opiskeluun tai ihmisten vapaaseen liikkumiseen EU-alueella. Nämä perusasiat olisi jokaisen suomalaisen tärkeä tietää.
Suomen etuja voidaan todellisuudessa ajaa vain silloin kun lainsäädäntövalta Suomen asioissa on Suomen eduskunnalla. Oma päätösvalta antaa myös pohjan tehdä aitoa kansainvälistä yhteistyötä, jota tarvitaan yhä enemmän.
EU-vaaleja voidaan käyttää hyväksi Suomen oman päätösvallan palauttamisessa. EU-parlamenttiin valittu on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja – ei niinkään EU:ssa vaan – Suomessa. Siksi merkittävintä, mitä EU-vaaleissa voi Suomessa tapahtua, on EU:sta eroamista vaativan edustajan valinta. Se avaisi vihdoin julkisen keskustelun maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Kolmasosa vastaajista ei osannut mainita yhtään asiaa, johon EU-parlamentaarikkojen tulisi kiinnittää huomiota.
Kyselyn tulos on hyvin mielenkiintoinen. Se osoittaa, että äänestäjien toiveet ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Näin selittyy myös heikko kiinnostus EU-vaaleja kohtaan.
EU-parlamentissa toimitaan ylikansallisissa parlamenttiryhmissä ja suomalaisia valitaan 736 mepin joukkoon vain 13 eli vajaat kaksi prosenttia. Näin ollen lienee selvää, ettei Suomen etujen ajaminen EU-parlamentissa tuo juurikaan tuloksia.
Kaiken lisäksi käsitys Suomen edusta tuntuu olevan monilta hukassa. Niin se on ainakin niiltä, jotka pitävät EU-Suomen omaa kapeaa päätösvaltaa entisestään kaventavan EU:n Lissabonin sopimuksen voimaantuloa Suomen edun mukaisena.
EU-jäsenyys on vienyt Suomelta valtiollisen itsenäisyyden. Menetetty itsenäisyys voidaan palauttaa eroamalla EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja eikä heikennyksiä kaupankäyntiin, opiskeluun tai ihmisten vapaaseen liikkumiseen EU-alueella. Nämä perusasiat olisi jokaisen suomalaisen tärkeä tietää.
Suomen etuja voidaan todellisuudessa ajaa vain silloin kun lainsäädäntövalta Suomen asioissa on Suomen eduskunnalla. Oma päätösvalta antaa myös pohjan tehdä aitoa kansainvälistä yhteistyötä, jota tarvitaan yhä enemmän.
EU-vaaleja voidaan käyttää hyväksi Suomen oman päätösvallan palauttamisessa. EU-parlamenttiin valittu on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja – ei niinkään EU:ssa vaan – Suomessa. Siksi merkittävintä, mitä EU-vaaleissa voi Suomessa tapahtua, on EU:sta eroamista vaativan edustajan valinta. Se avaisi vihdoin julkisen keskustelun maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista.
lauantai 16. toukokuuta 2009
Entä jos EU liittyy Natoon?
EU:n perustuslain – nykyiseltä nimeltään Lissabonin sopimuksen – keskeisiä määräyksiä on se, että EU:sta tulee oikeushenkilö. Jos unionista tulee oikeushenkilö, se voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. Käytännössä oikeushenkilöllisyys tekisi EU:sta liittovaltion ja jäsenmaista sen osavaltioita.
Oikeushenkilö-EU voisi esim. liittyä Naton jäseneksi. Päätös voisi olla jopa helppo tehdä, sillä valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. EU:n päätöstä ei luultavimmin kysyttäisi suomalaisilta, joista suuri enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.
Lissabonin sopimuksen voimaantulo on epävarmaa. Se riippuu erityisesti irlantilaisista, jotka pakotetaan äänestämään asiasta uudelleen. Edellisen äänestyksen tulos oli EU:n kannalta väärä, siis hylkäävä.
Jos Lissabonin sopimus kaatuu, on ilmeistä, että EU:ssa pyritään toteuttamaan sen ydinsisältö – unionin oikeushenkilöllisyys ja määräenemmistöpäätösten käyttöönotto – jollakin muulla tavalla.
Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi tärkeää käydä avointa julkista keskustelua. Niin voitaisiin varautua tulevaan ja vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä.
Itsenäisyyspuolueen mielestä paras ratkaisu Suomelle on eroaminen liittovaltioksi pyrkivästä EU:sta, jota rakennetaan suurten EU-maiden ja suuryritysten ehdoilla. Itsenäisyys myös mahdollistaisi parhaiten aidon kansainvälisen yhteistyön.
Oikeushenkilö-EU voisi esim. liittyä Naton jäseneksi. Päätös voisi olla jopa helppo tehdä, sillä valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. EU:n päätöstä ei luultavimmin kysyttäisi suomalaisilta, joista suuri enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.
Lissabonin sopimuksen voimaantulo on epävarmaa. Se riippuu erityisesti irlantilaisista, jotka pakotetaan äänestämään asiasta uudelleen. Edellisen äänestyksen tulos oli EU:n kannalta väärä, siis hylkäävä.
Jos Lissabonin sopimus kaatuu, on ilmeistä, että EU:ssa pyritään toteuttamaan sen ydinsisältö – unionin oikeushenkilöllisyys ja määräenemmistöpäätösten käyttöönotto – jollakin muulla tavalla.
Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi tärkeää käydä avointa julkista keskustelua. Niin voitaisiin varautua tulevaan ja vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä.
Itsenäisyyspuolueen mielestä paras ratkaisu Suomelle on eroaminen liittovaltioksi pyrkivästä EU:sta, jota rakennetaan suurten EU-maiden ja suuryritysten ehdoilla. Itsenäisyys myös mahdollistaisi parhaiten aidon kansainvälisen yhteistyön.
tiistai 12. toukokuuta 2009
Vaalirahoitusskandaali
Pääministeri Matti Vanhanen haluaa puolueiden rahoituksen julkiseksi. Pääministerin toivetta on helppo tukea. Kaiken puolue- ja vaalirahoituksen tulee olla julkista.
Suurimmat puolueet tai niiden ehdokkaat ovat saaneet ja saavat merkittävää rahoitusta elinkeinoelämältä ja erilaisilta etujärjestöiltä. Tämä on tullut osittain myös julkisuuteen. Muistamme vuoden takaisen vaalirahoituskohun ja äskettäin esillä olleen Ay-liikkeen jakama puoluerahoituksen.
Yksi todellinen vaalirahoitusskandaali on kuitenkin jäänyt lähes vaille keskustelua. Eduskuntapuolueet ovat jakaneet useissa aiemmissa vaaleissa verovaroista toisilleen erillistä vaalitukea. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2007 n. 2,5 miljoonaa euroa.
Erillisestä vaalituesta luovuttiin hallitusneuvottelujen yhteydessä v. 2007, mutta samalla hallituspuolueet päättivät korottaa suoraa puoluetukea 44 prosenttia. Näin eduskuntapuolueet saavat vaalirahoitusta ilman nolohkon erillistuen jakamista ja myös niinä vuosina, jolloin ei vaaleja ole. On selvää, että eduskuntapuolueet käyttävät vaaleihin muutakin puoluetukea kuin viimeksi korotettua osuutta siitä. Näin alun perin puolueiden järjestötoiminnan tukemiseen tarkoitetusta puoluetuesta on tullut rahoitusautomaatti, jonka avulla erityisesti valtapuolueet ostavat ääniä äänestäjien rahoilla.
Veronmaksajat maksavat kuluvana vuonna puoluetukia n. 40 000 000 euroa. Tuki jaetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin kolmesta suurimmasta puolueesta saa verovaroja n. 40 000 euroa joka arkipäivä. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille ei makseta puoluetukea.
Puoluetukijärjestelmää voi kutsua osaksi rakenteellista korruptiota. Yhdessä puoluekurin ja suurten viestimien hallinnan kanssa se on mahdollistanut nykyisen näennäisdemokratian muodostumisen. Ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Sen sijaan, että kansalaisten valitsemat edustajat toteuttaisivat kansalaisten tahtoa, he toimivat monissa asioissa päinvastoin. EU-vaalien yhteydessä esimerkiksi sopivat euron käyttöönotto ja EU:n perustuslain hyväksyminen ilman kansanäänestyksiä ja mitä ilmeisimmin vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.
Muutos tilanteeseen tulee kansalaisten aktivoitumisen kautta. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä. Lienee myös selvää, että kestävien ratkaisujen löytäminen nykyisiin ja tuleviin kriiseihin vaatii avoimen julkisen keskustelun sallimista ja myös sellaisten näkökulmien esille tuomista, jotka eivät vallassa olevia miellytä.
Suurimmat puolueet tai niiden ehdokkaat ovat saaneet ja saavat merkittävää rahoitusta elinkeinoelämältä ja erilaisilta etujärjestöiltä. Tämä on tullut osittain myös julkisuuteen. Muistamme vuoden takaisen vaalirahoituskohun ja äskettäin esillä olleen Ay-liikkeen jakama puoluerahoituksen.
Yksi todellinen vaalirahoitusskandaali on kuitenkin jäänyt lähes vaille keskustelua. Eduskuntapuolueet ovat jakaneet useissa aiemmissa vaaleissa verovaroista toisilleen erillistä vaalitukea. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2007 n. 2,5 miljoonaa euroa.
Erillisestä vaalituesta luovuttiin hallitusneuvottelujen yhteydessä v. 2007, mutta samalla hallituspuolueet päättivät korottaa suoraa puoluetukea 44 prosenttia. Näin eduskuntapuolueet saavat vaalirahoitusta ilman nolohkon erillistuen jakamista ja myös niinä vuosina, jolloin ei vaaleja ole. On selvää, että eduskuntapuolueet käyttävät vaaleihin muutakin puoluetukea kuin viimeksi korotettua osuutta siitä. Näin alun perin puolueiden järjestötoiminnan tukemiseen tarkoitetusta puoluetuesta on tullut rahoitusautomaatti, jonka avulla erityisesti valtapuolueet ostavat ääniä äänestäjien rahoilla.
Veronmaksajat maksavat kuluvana vuonna puoluetukia n. 40 000 000 euroa. Tuki jaetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin kolmesta suurimmasta puolueesta saa verovaroja n. 40 000 euroa joka arkipäivä. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille ei makseta puoluetukea.
Puoluetukijärjestelmää voi kutsua osaksi rakenteellista korruptiota. Yhdessä puoluekurin ja suurten viestimien hallinnan kanssa se on mahdollistanut nykyisen näennäisdemokratian muodostumisen. Ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Sen sijaan, että kansalaisten valitsemat edustajat toteuttaisivat kansalaisten tahtoa, he toimivat monissa asioissa päinvastoin. EU-vaalien yhteydessä esimerkiksi sopivat euron käyttöönotto ja EU:n perustuslain hyväksyminen ilman kansanäänestyksiä ja mitä ilmeisimmin vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.
Muutos tilanteeseen tulee kansalaisten aktivoitumisen kautta. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä. Lienee myös selvää, että kestävien ratkaisujen löytäminen nykyisiin ja tuleviin kriiseihin vaatii avoimen julkisen keskustelun sallimista ja myös sellaisten näkökulmien esille tuomista, jotka eivät vallassa olevia miellytä.
torstai 7. toukokuuta 2009
Keskustelua pelkäävillä on heikot eväät
Suomen suurimpien ongelmien taustalla on avoimen julkisen keskustelun puute. Tuota keskustelua tarvitaan vältämättä, jos halutaan kestäviä ratkaisuja nykyisiin ja tuleviin ongelmiin.
Kun kaikki pannaan yhden kortin varaan eli uskotaan "ainoaan oikeaan" politiikkaan ja tuo politiikka osoittautuukin vääräksi, ollaan suurissa vaikeuksissa. Tällainen seikkailupolitiikka on mahdollista, kun avoin keskustelu vaietaan.
Se, joka uskoo omiin tavoitteisiinsa, uskaltaa asettaa ne alttiiksi kritiikille. EU-Suomen vallanpitäjät eivät ilmeisesti itsekään usko omaan politiikkaansa, koska eivät halua avointa keskustelua Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Suurilla viestimillä on niin halutessaan mahdollisuus pakottaa vallanpitäjät keskusteluun haastajien kanssa. Jos näitä keskusteluja olisi, voitaisiin odottaa äänestysaktiivisuuden nousevan eikä laskevan entisestään.
Uusi Suomi -verkkolehti järjestää kaiketi edelläkävijänä videoväittelyitä eri puolueiden ehdokkaiden välillä. Uuden Suomen budjetti on luokkaa viidessadasosa YLE:n budjetista, joten keskustelujen järjestäminen ei ole ainakaan rahasta kiinni.
Minulla oli äskettäin tilaisuus keskustella / väitellä Kristillisdemokraattinen ehdokkaan ja puoluesihteerin Sari Essayahin kanssa. Kiitos hänelle ja Uudelle Suomelle.
Keskustelu on nähtävissä täällä
http://www.uusisuomi.fi/videot/59242-kaksintaistelu-pesonen-vs-essayah
Juttu Uusi Suomi -verkkolehdessä
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59283-essayah-paljasti-euroepailynsa
Kun kaikki pannaan yhden kortin varaan eli uskotaan "ainoaan oikeaan" politiikkaan ja tuo politiikka osoittautuukin vääräksi, ollaan suurissa vaikeuksissa. Tällainen seikkailupolitiikka on mahdollista, kun avoin keskustelu vaietaan.
Se, joka uskoo omiin tavoitteisiinsa, uskaltaa asettaa ne alttiiksi kritiikille. EU-Suomen vallanpitäjät eivät ilmeisesti itsekään usko omaan politiikkaansa, koska eivät halua avointa keskustelua Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Suurilla viestimillä on niin halutessaan mahdollisuus pakottaa vallanpitäjät keskusteluun haastajien kanssa. Jos näitä keskusteluja olisi, voitaisiin odottaa äänestysaktiivisuuden nousevan eikä laskevan entisestään.
Uusi Suomi -verkkolehti järjestää kaiketi edelläkävijänä videoväittelyitä eri puolueiden ehdokkaiden välillä. Uuden Suomen budjetti on luokkaa viidessadasosa YLE:n budjetista, joten keskustelujen järjestäminen ei ole ainakaan rahasta kiinni.
Minulla oli äskettäin tilaisuus keskustella / väitellä Kristillisdemokraattinen ehdokkaan ja puoluesihteerin Sari Essayahin kanssa. Kiitos hänelle ja Uudelle Suomelle.
Keskustelu on nähtävissä täällä
http://www.uusisuomi.fi/videot/59242-kaksintaistelu-pesonen-vs-essayah
Juttu Uusi Suomi -verkkolehdessä
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59283-essayah-paljasti-euroepailynsa
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Rakenteellinen korruptio vallitsee Suomessa – muutos on mahdollinen
Sanavapauden päivänä 3.5.2009
Yleisradion MOT-ohjelmassa 20.4. kerrottiin ay-liikkeen maksamista ”piilotuista” SDP:lle ja Vasemmistoliitolle. SDP sai ay-tukea v. 2008 lähes 400 000 euroa.
SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen puolusti puolueensa ay-liikkeeltä saamia tukirahoja. Korhosen mukaan ay-liikkeeltä saatava apu on vain muutaman prosentin luokkaa puolueen kokonaisrahoituksesta.
SDP:n osuus verovaroista eduskuntapuolueille kuluvana vuonna maksettavasta yhteensä 45 miljoonan euron puoluetuesta on n. 9 miljoonaa euroa. Sekä Keskusta että Kokoomus saavat v. 2009 puoluetukia yli 10 miljoonaa euroa. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille puoluetukea ei makseta.
Kevään 2008 vaalirahoituskeskustelu osoitti, että elinkeinoelämä rahoittaa merkittävästi suurimpia eduskuntapuolueita. Vaille merkittävää julkisuutta on vielä jäänyt mm. suurimpien kaupunkien kaavoitukseen ja rakennusoikeuksien jakamiseen liittyvä puoluerahoitus.
Puoluerahoitus, joka ei ole avointa ja tasapuolista, on rakenteellista korruptiota, joka estää aidon demokratian toteutumista. Rakennekorruptiota on myös tiedotusvälineiden toiminta, jolla suositaan vallassa olevia ja vaietaan keskustelu niille kiusallisista vaihtoehdoista.
Ilman kaikkien puolueiden tasapuolista kohtelua suurimmissa tiedotusvälineissä ei voida puhua reiluista vaaleista.
Reiluissa vaaleissa kaikki vaaleissa mukana olevat voivat esittää oman vaihtoehtonsa äänestäjille. Silloin voidaan odottaa että äänestäjät innostuvat laajemmin käyttämään ääntään. Näin voidaan vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä ja tehdä kansalaisten enemmistön tahtoa vastaavia päätöksiä.
Muutos kohti avoimuutta, todellista sananvapautta ja aitoa demokratiaa voi lähteä kansalaisten vaatimuksista. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä.
Yleisradion MOT-ohjelmassa 20.4. kerrottiin ay-liikkeen maksamista ”piilotuista” SDP:lle ja Vasemmistoliitolle. SDP sai ay-tukea v. 2008 lähes 400 000 euroa.
SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen puolusti puolueensa ay-liikkeeltä saamia tukirahoja. Korhosen mukaan ay-liikkeeltä saatava apu on vain muutaman prosentin luokkaa puolueen kokonaisrahoituksesta.
SDP:n osuus verovaroista eduskuntapuolueille kuluvana vuonna maksettavasta yhteensä 45 miljoonan euron puoluetuesta on n. 9 miljoonaa euroa. Sekä Keskusta että Kokoomus saavat v. 2009 puoluetukia yli 10 miljoonaa euroa. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille puoluetukea ei makseta.
Kevään 2008 vaalirahoituskeskustelu osoitti, että elinkeinoelämä rahoittaa merkittävästi suurimpia eduskuntapuolueita. Vaille merkittävää julkisuutta on vielä jäänyt mm. suurimpien kaupunkien kaavoitukseen ja rakennusoikeuksien jakamiseen liittyvä puoluerahoitus.
Puoluerahoitus, joka ei ole avointa ja tasapuolista, on rakenteellista korruptiota, joka estää aidon demokratian toteutumista. Rakennekorruptiota on myös tiedotusvälineiden toiminta, jolla suositaan vallassa olevia ja vaietaan keskustelu niille kiusallisista vaihtoehdoista.
Ilman kaikkien puolueiden tasapuolista kohtelua suurimmissa tiedotusvälineissä ei voida puhua reiluista vaaleista.
Reiluissa vaaleissa kaikki vaaleissa mukana olevat voivat esittää oman vaihtoehtonsa äänestäjille. Silloin voidaan odottaa että äänestäjät innostuvat laajemmin käyttämään ääntään. Näin voidaan vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä ja tehdä kansalaisten enemmistön tahtoa vastaavia päätöksiä.
Muutos kohti avoimuutta, todellista sananvapautta ja aitoa demokratiaa voi lähteä kansalaisten vaatimuksista. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
