Pääministeri Vanhanen on osallistunut korruptioon jakaessaan pääministerinä Raha-automaattiyhdistyksen varoja mm. keskustan Nuorisosäätiölle, joka on tukenut pääministeriä vaaleissa.
YLE:n Silminnäkijä-ohjelma toi syksyllä 2009 esille korruptiovyyhden, jossa pääministeri oli keskeisesti mukana. Ohjelman pääsisältö eli selkeän korruption käsittely jäi julkisuudessa taka-alalle kun pääministeri nosti metelin rakennustarvike-erästä, josta ohjelmassa kerrottiin.
Lautakasa-jupakassa Vanhasen hyökkäys-on-paras-puolustus –menetelmä näyttikin toimivan. Epäselväksi jääneen rakennustarvike-erän kohtalon puiminen julkisuudessa
peitti varsinaisen asian eli sen, että pääministeri jäi kiinni korruptiosta.
Lautakasan levittäminen korruptiosotkun päälle ei kuitenkaan näytä riittävän.
Nyt keskusrikospoliisi selvittää pääministerin toimia Nuorisosäätiöön ja sen jakamaan vaalirahan liittyen. KRP ei voi aloittaa esitutkintaa ilman, että eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää asiasta.
Ollaan Suomen rakenteellisen korruption ytimessä. Se, että eduskunta - sen perustuslakivaliokunta - on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija, on jo sinänsä kestämätöntä. Kaiken lisäksi tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa istuu, ainakin varajäseninä hämäräliikemiesten pyörittämän Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen vaalirahoittamia kansanedustajia. Meno on kuin elokuvien banaanivaltiossa.
Suomeen tarvitaan poliittisista voimasuhteista ja puoluepolitiikasta riippumaton perustuslakituomioistuin.
Sen lisäksi tarvitaan korruptoituneen järjestelmän tervehdyttämiseksi suoraa demokratiaa. Valtaa on siirrettävä suoraan kansalaisille. Se voidaan toteuttaa ottamalla käyttöön kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla kansalaisaloitteiden pohjalta järjestettävät sitovat kansanäänestykset.
perjantai 29. tammikuuta 2010
torstai 14. tammikuuta 2010
Euro oli virhe, jonka kanssa Suomen ei ole pakko elää
Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman pitää eurorahaa virheenä. Amerikkalaisekonomisti on blogikirjoituksessaan huolissaan siitä, miten Eurooppa tulee sopeutumaan epäsymmetrisiin shokkeihin. Eli käytännössä, miten euroalueella selviydytään tilanteesta, jossa laskusuhdanne iskee joihinkin valtioihin kovemmin kuin toisiin - esimerkiksi korkeamman työttömyyden muodossa.
Tällainen Krugmanin pelkäämä shokki koskee nyt mm. Suomea. Se on näkynyt vientiteollisuuden ja erityisesti metsäteollisuuden syöksylaskuna. Naapurimme Ruotsi on pärjännyt omalla kruunullaan paljon paremmin. USA:ssa tällaisia shokkeja pehmentää liittovaltiotasoinen hallinto ja työvoiman vilkas liikkuvuus.
Nämä molemmat puuttuvat Euroopasta. Ja EU:n pyrkimyksistä huolimatta ainakin työvoiman vilkas liikkuvuus tulee puuttumaankin.
Paul Krugman viittaa optimaalisen valuutta-alueen teoriaan, jonka mukaan valuutta-alueen on oltava sopivan kokoinen ja melko samankaltainen siihen kuuluvien maiden kanssa. Krugman muistuttaa, että EU:n talous-ja rahaliiton, EMU:n muodostamisen aikoina monet tutkimukset vertasivat EU:ta ja USA:ta toisiinsa. Lähes kaikissa näissä tutkimuksissa todettiin, että Eurooppa oli epäsopivampi yhteisvaluutta-alueeksi kuin USA. Krugmanin mukaan on mielenkiintoista, kuinka monet eurooppalaiset puhuvat niin vahvasti euron välttämättömyyden puolesta, vaikka esimerkiksi omasta rahastaan kiinni pitänyt Kanada, joka on huomattavan lähellä Yhdysvaltoja, todistaa yhteisvaluutasta aivan muuta.
Suomea ajatellen voi kysyä, että jos suuri valuutta-alue on pelastus, miksi ihmeessä suomalaiset pyrkivät eroon suuresta Venäjästä. Suomi sai oman rahan osana keisarillista Venäjää jo 1860-luvulla. Se mahdollisti osaltaan Suomen oman talouden ja nousun.
Krugman pitää euroa virheellisenä ratkaisuna, mutta lisää, että asiaa ei voida enää muuksikaan muuttaa. Jälkimmäisestä voi perustellusti olla myös eri mieltä. Varmaa on, että virheitä voidaan yrittää korjata. Yhtä varmaa on, että nykyinen euromaa Suomi voi ottaa käyttöön oman rahan niin halutessaan. Voi lisäksi olla niin, että Suomen on jossakin vaiheessa pakko ottaa käyttöön oma raha, jos euroraha sortuu omaan mahdottomuuteensa jonkin riittävän vahvan ”shokin” takia. Järkevää olisi miettiä erilaisia vaihtoehtoja jo ennalta. Toive avoimesta julkisesta keskustelusta koskien EU-jäsenyyden ja euron vaihtoehtoja on kuitenkin EU-Suomessa toiveajattelua ainakin vielä tammikuussa 2010.
Tällainen Krugmanin pelkäämä shokki koskee nyt mm. Suomea. Se on näkynyt vientiteollisuuden ja erityisesti metsäteollisuuden syöksylaskuna. Naapurimme Ruotsi on pärjännyt omalla kruunullaan paljon paremmin. USA:ssa tällaisia shokkeja pehmentää liittovaltiotasoinen hallinto ja työvoiman vilkas liikkuvuus.
Nämä molemmat puuttuvat Euroopasta. Ja EU:n pyrkimyksistä huolimatta ainakin työvoiman vilkas liikkuvuus tulee puuttumaankin.
Paul Krugman viittaa optimaalisen valuutta-alueen teoriaan, jonka mukaan valuutta-alueen on oltava sopivan kokoinen ja melko samankaltainen siihen kuuluvien maiden kanssa. Krugman muistuttaa, että EU:n talous-ja rahaliiton, EMU:n muodostamisen aikoina monet tutkimukset vertasivat EU:ta ja USA:ta toisiinsa. Lähes kaikissa näissä tutkimuksissa todettiin, että Eurooppa oli epäsopivampi yhteisvaluutta-alueeksi kuin USA. Krugmanin mukaan on mielenkiintoista, kuinka monet eurooppalaiset puhuvat niin vahvasti euron välttämättömyyden puolesta, vaikka esimerkiksi omasta rahastaan kiinni pitänyt Kanada, joka on huomattavan lähellä Yhdysvaltoja, todistaa yhteisvaluutasta aivan muuta.
Suomea ajatellen voi kysyä, että jos suuri valuutta-alue on pelastus, miksi ihmeessä suomalaiset pyrkivät eroon suuresta Venäjästä. Suomi sai oman rahan osana keisarillista Venäjää jo 1860-luvulla. Se mahdollisti osaltaan Suomen oman talouden ja nousun.
Krugman pitää euroa virheellisenä ratkaisuna, mutta lisää, että asiaa ei voida enää muuksikaan muuttaa. Jälkimmäisestä voi perustellusti olla myös eri mieltä. Varmaa on, että virheitä voidaan yrittää korjata. Yhtä varmaa on, että nykyinen euromaa Suomi voi ottaa käyttöön oman rahan niin halutessaan. Voi lisäksi olla niin, että Suomen on jossakin vaiheessa pakko ottaa käyttöön oma raha, jos euroraha sortuu omaan mahdottomuuteensa jonkin riittävän vahvan ”shokin” takia. Järkevää olisi miettiä erilaisia vaihtoehtoja jo ennalta. Toive avoimesta julkisesta keskustelusta koskien EU-jäsenyyden ja euron vaihtoehtoja on kuitenkin EU-Suomessa toiveajattelua ainakin vielä tammikuussa 2010.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Suomen valtion pitäisi harkita Saabin ostamista
Ruotsalaisen autonvalmistajan, Saabin kohtalonhetket ovat käsillä. Valmistus on loppumassa ellei nykyinen omistaja USA:lainen GM löydä ostajaa lähiaikoina.
Autoilla ajetaan ilmeisesti jatkossakin. Suomessa on osaamista sekä Saabeista että sähköautoista. Saabista voisi asemoida maailman johtavan sähköautovalmistajan.
Varkaudessa on jo akkutehdas ja alan tutkimustyötä tehdään Suomessa. Nyt naapuristamme Ruotsista on saatavissa autonvalmistaja niin halvalla että harvoin on tarjolla. Tällaista vaihtoehtoa tulisi ainakin harkita.
Mahdollinen olisi myös Suomen ja Ruotsin valtioiden yhteistyöprojekti Suomi-enemmistöllä. Se olisi pohjoismaista taloudellista yhteistyötä, jota kansa kyselyiden mukaan kaipaa. Samalla parannettaisiin Uudenkaupungin tehtaan tilannetta.
Uusien mallien myötä tuotannon painopistettä voitaisiin siirtää Suomeen.
Sähköautojen valmistus on harvoja teollisuudenaloja, jolla näkymät ovat valoisat. Se toisi uutta teollista pohjaa menetysten tilalle. Ehkä jotakin merkitystä olisi myös suomalaiselle omanarvontunnolle sillä, että jatkuvien menetysten – esim. Enso ja Sonera – sijaan suomalaiset voisivat olla myös enemmistöomistajia.
Valtion omistuksen tulisi olla pysyväisluonteinen, jotta ostoksessa olisi järkeä.
Sähköautojen markkinointi olisi helppoa, kun Saabilla on valmiiksi profiili autoalan pioneerina ja vahva asema USA:ssa. Autojen akkuja tullaan käyttämään myös verkkojännitteen tasaajina kantaverkkokytkinten kautta ja tähän on liitettävissä talokohtainen sähkön pientuotanto.
Autoilla ajetaan ilmeisesti jatkossakin. Suomessa on osaamista sekä Saabeista että sähköautoista. Saabista voisi asemoida maailman johtavan sähköautovalmistajan.
Varkaudessa on jo akkutehdas ja alan tutkimustyötä tehdään Suomessa. Nyt naapuristamme Ruotsista on saatavissa autonvalmistaja niin halvalla että harvoin on tarjolla. Tällaista vaihtoehtoa tulisi ainakin harkita.
Mahdollinen olisi myös Suomen ja Ruotsin valtioiden yhteistyöprojekti Suomi-enemmistöllä. Se olisi pohjoismaista taloudellista yhteistyötä, jota kansa kyselyiden mukaan kaipaa. Samalla parannettaisiin Uudenkaupungin tehtaan tilannetta.
Uusien mallien myötä tuotannon painopistettä voitaisiin siirtää Suomeen.
Sähköautojen valmistus on harvoja teollisuudenaloja, jolla näkymät ovat valoisat. Se toisi uutta teollista pohjaa menetysten tilalle. Ehkä jotakin merkitystä olisi myös suomalaiselle omanarvontunnolle sillä, että jatkuvien menetysten – esim. Enso ja Sonera – sijaan suomalaiset voisivat olla myös enemmistöomistajia.
Valtion omistuksen tulisi olla pysyväisluonteinen, jotta ostoksessa olisi järkeä.
Sähköautojen markkinointi olisi helppoa, kun Saabilla on valmiiksi profiili autoalan pioneerina ja vahva asema USA:ssa. Autojen akkuja tullaan käyttämään myös verkkojännitteen tasaajina kantaverkkokytkinten kautta ja tähän on liitettävissä talokohtainen sähkön pientuotanto.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Toivon ja muutoksen vuosi
Uusi vuosi on täynnä toivoa. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Ja siihen on vaikutettava.
Nykyinen meno vie monilta osin väärään ja jopa tuhoisaan suuntaan.
Monet suomalaiset elävät suuressa epävarmuudessa. Mieltä painavat mm. työttömyys tai epävarmuus työpaikasta sekä terveydelliset tai taloudelliset ongelmat.
Kysymys ihmisten hyvinvoinnista on samalla paljolti kysymys yhteiskuntakehityksen suunnasta. Poliittisin päätöksin lisätään tai vähennetään oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ja maansa tulevaisuuteen.
Suomen nykyinen poliittinen eliitti ei enää samaistu kansaan, äänestäjiinsä. Eliitti samaistuu eli kokee olevansa yhtä taloudellisen eliitin kanssa.
Tästä ja vanhojen puolueiden aatteellisesta rappiosta on seurannut nykyinen tilanne. Suomen itsenäisyydestä on luovuttu, maata viedään syvemmälle sotilasliittokehitykseen vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. On luovuttu omasta rahasta ja talouspolitiikasta sekä hyväksytty EU:n johtama politiikka: yksityistäminen, tuloerojen, köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvattaminen.
Suomen eliitti vanhojen puolueiden johdolla on tämän tehnyt. Samalla se on kertonut suomalaisille, että nyt lisätään yhteistyötä, hyvinvointia ja turvallisuutta ja että muita vaihtoehtoja ei ole. Jotkut suomalaiset uskovat edelleen, että näin on ollut hyvä. Mutta yhä useammat näkevät, että meitä on johdettu harhaan.
Suomi ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Vallitseva taloudellinen järjestelmä on vakavassa kriisissä. Ei ole ollenkaan varmaa pysyykö se pitkään pystyssä.
Ongelmien mittaluokka on suuri. Taloudellisen järjestelmän kriisin kanssa on yhtä aikaa meneillään muita laajoja kriisejä, jotka on tärkeä tiedostaa. Suuri eläinten sukupuuttoaalto, kalakantojen häviäminen, viljelymaan laaja tuhoutuminen, metsien hävittäminen, vesistöjen myrkyttyminen ja ympäristön kemikalisoituminen ovat ihmisen toiminnan seurausta ja jääneet sinänsä tärkeän ilmastonmuutoskeskustelun varjoon.
Monet ympäristökriisit johtuvat ahneudesta ja näköalattomuudesta. Siitä, että on toimittu piittaamatta mistään muusta kuin rahan hankkimisesta lyhyellä aikavälillä.
Emme voi Suomessa ratkaista kaikkia maailman ongelmia, mutta voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme ja päättää, haluammeko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua.
Suomen tulevaisuus on suomalaisten itsensä käsissä kun sen oivallamme ja asiaan tartumme. Myös aito kansainvälinen yhteistyö on mahdollista, kun pääsemme kansainvälisistä alistussuhteista.
Lienee selvää, että tasapainoista yhteiskuntaa ei voida rakentaa suuryritysten ehdoilla. Yhtä selvää on, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimisen pitää olla keskeistä. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa ei ole varaa huonontaa.
Terve yhteiskunta myös pyrkii löytämään tasapainon ihmisen ja luonnon välille.
Itsenäisyyspuolue tuo toivoa esittämällä vaihtoehdon
Muutos ei tule sillä että Suomen pääministeri vaihtuu. Sekään ei ole riittävä muutos, vaikka kaikkien nyt vielä suurten puolueiden puheenjohtajat vaihdetaan toisiin. Eikä sekään, vaikka eduskuntaan vaihdetaan kokonaan uudet kansanedustajat, jos nämä toteuttavat nykyistä politiikkaa. Politiikan suunnan pitää muuttua. Ja sen muuttamiseen tarvitaan uutta poliittista voimaa.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä meillä on Suomessa kokemusta oikeudenmukaisemmasta politiikasta. Tuloeroja on ennenkin kavennettu ja pienituloisten asemaa parannettu. Suomi on ollut itsenäinen ja puolueeton maa.
Nyt ei ole kysymys paluusta menneeseen, vaan tulevaisuudesta. Voimme oppia menneestä ja rakentaa Suomesta hyvin voivan yhteiskunnan, jossa kaikilla on nykyistä parempi olla.
Itsenäisyyspuolue esittää rakentavan vaihtoehdon. Se perustuu oman itsenäisen päätösvallan palauttamiseen, oikeudenmukaisempaan yhteiskuntapolitiikkaan ja Sveitsin mallisen puolueettomuusaseman hankkimiseen Suomelle.
Itsenäisyyspuolue tarvitsee menestyäkseen lisää toimivia ihmisiä. Jokainen yhteiset tavoitteemme hyväksyvä on tervetullut mukaan tekemään parempaa tulevaisuutta.
Itsenäisyyspuolueen viestin ymmärtämiseen liittyvästä ongelmasta
Itsenäisyyspuolueella on julkisuuskuvaongelma. On ilmeistä, että ”itsenäisyys” –sanaan liittyy voimakkaita mielikuvia, jotka johtavat monia harhaan ja estävät tutustumasta puolueen tavoitteisiin. Niiden, joille itsenäisyyden merkitys itseisarvona ja demokratian perustana on selvä, voi olla vaikea ymmärtää, että kysymys on vakavasta ongelmasta.
Kysymys on osittain itsenäisyys-käsitteen aiemmasta väärinkäytöstä, osittain myös siitä, että erilaiset ääriryhmät ovat käyttäneet nimiä, jotka ovat lähellä itsenäinen-sanaa.
Itsenäisyyspuolue ei ole ääriliike. Tämän imago-ongelman poistamiseksi meidän on tehtävä jotakin ja kun sen tunnistamme, pystymme myös tekemään.
Mitä siis tehdä? Puolueen nimen muuttaminen ei monista syistä tule kyseeseen.
Lienee niin, että kun puolueen nimi on itsessään hyvin voimakas viesti, ei tuota viestiä kannata korostaa. On sen sijaan tuotava esille niitä puolia Itsenäisyyspuolueen tavoitteista, joita nimi ei kerro. Niitä ovat mm. oikeudenmukaisuus, aito kansanvalta ja pyrkimys yhteiskuntaan, joka tyydyttää ihmisten perustarpeet ja pyrkii tasapainoon ihmisen ja luonnon välille.
Itsenäisyyspuolueen perustavoitteita ei tarvitse eikä pidäkään muuttaa. Kysymys on siitä kuvasta, jonka kansalaiset puolueesta saavat. Sen kuvan tulisi vastata todellisuutta. Nyt tämä tavoite ei käsite-ongelmasta johtuen läheskään aina toteudu.
Oikean kuvan voimme itse luoda toimimalla oikein.
Käytännön työstä
Seuraavat eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2011. Vaalityön aika on nyt.
Itsenäisyyspuolueen sanomalle on kysyntää. Meidän on pystyttävä tarjoamaan se niin, että äänestäjät näkevät muutoksen parempaan vihdoin mahdolliseksi.
Tarvitsemme ehdokkaita ja muita vaalityön tekijöitä.
Itsenäisyyspuolueen vaalityön päävastuu on kunkin vaalipiirin piirijärjestöillä.
Nyt on aika eri puolilla maata kokoontua ja tarttua vaalityöhön tosissaan.
Nykyinen meno vie monilta osin väärään ja jopa tuhoisaan suuntaan.
Monet suomalaiset elävät suuressa epävarmuudessa. Mieltä painavat mm. työttömyys tai epävarmuus työpaikasta sekä terveydelliset tai taloudelliset ongelmat.
Kysymys ihmisten hyvinvoinnista on samalla paljolti kysymys yhteiskuntakehityksen suunnasta. Poliittisin päätöksin lisätään tai vähennetään oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ja maansa tulevaisuuteen.
Suomen nykyinen poliittinen eliitti ei enää samaistu kansaan, äänestäjiinsä. Eliitti samaistuu eli kokee olevansa yhtä taloudellisen eliitin kanssa.
Tästä ja vanhojen puolueiden aatteellisesta rappiosta on seurannut nykyinen tilanne. Suomen itsenäisyydestä on luovuttu, maata viedään syvemmälle sotilasliittokehitykseen vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. On luovuttu omasta rahasta ja talouspolitiikasta sekä hyväksytty EU:n johtama politiikka: yksityistäminen, tuloerojen, köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvattaminen.
Suomen eliitti vanhojen puolueiden johdolla on tämän tehnyt. Samalla se on kertonut suomalaisille, että nyt lisätään yhteistyötä, hyvinvointia ja turvallisuutta ja että muita vaihtoehtoja ei ole. Jotkut suomalaiset uskovat edelleen, että näin on ollut hyvä. Mutta yhä useammat näkevät, että meitä on johdettu harhaan.
Suomi ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Vallitseva taloudellinen järjestelmä on vakavassa kriisissä. Ei ole ollenkaan varmaa pysyykö se pitkään pystyssä.
Ongelmien mittaluokka on suuri. Taloudellisen järjestelmän kriisin kanssa on yhtä aikaa meneillään muita laajoja kriisejä, jotka on tärkeä tiedostaa. Suuri eläinten sukupuuttoaalto, kalakantojen häviäminen, viljelymaan laaja tuhoutuminen, metsien hävittäminen, vesistöjen myrkyttyminen ja ympäristön kemikalisoituminen ovat ihmisen toiminnan seurausta ja jääneet sinänsä tärkeän ilmastonmuutoskeskustelun varjoon.
Monet ympäristökriisit johtuvat ahneudesta ja näköalattomuudesta. Siitä, että on toimittu piittaamatta mistään muusta kuin rahan hankkimisesta lyhyellä aikavälillä.
Emme voi Suomessa ratkaista kaikkia maailman ongelmia, mutta voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme ja päättää, haluammeko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua.
Suomen tulevaisuus on suomalaisten itsensä käsissä kun sen oivallamme ja asiaan tartumme. Myös aito kansainvälinen yhteistyö on mahdollista, kun pääsemme kansainvälisistä alistussuhteista.
Lienee selvää, että tasapainoista yhteiskuntaa ei voida rakentaa suuryritysten ehdoilla. Yhtä selvää on, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimisen pitää olla keskeistä. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa ei ole varaa huonontaa.
Terve yhteiskunta myös pyrkii löytämään tasapainon ihmisen ja luonnon välille.
Itsenäisyyspuolue tuo toivoa esittämällä vaihtoehdon
Muutos ei tule sillä että Suomen pääministeri vaihtuu. Sekään ei ole riittävä muutos, vaikka kaikkien nyt vielä suurten puolueiden puheenjohtajat vaihdetaan toisiin. Eikä sekään, vaikka eduskuntaan vaihdetaan kokonaan uudet kansanedustajat, jos nämä toteuttavat nykyistä politiikkaa. Politiikan suunnan pitää muuttua. Ja sen muuttamiseen tarvitaan uutta poliittista voimaa.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä meillä on Suomessa kokemusta oikeudenmukaisemmasta politiikasta. Tuloeroja on ennenkin kavennettu ja pienituloisten asemaa parannettu. Suomi on ollut itsenäinen ja puolueeton maa.
Nyt ei ole kysymys paluusta menneeseen, vaan tulevaisuudesta. Voimme oppia menneestä ja rakentaa Suomesta hyvin voivan yhteiskunnan, jossa kaikilla on nykyistä parempi olla.
Itsenäisyyspuolue esittää rakentavan vaihtoehdon. Se perustuu oman itsenäisen päätösvallan palauttamiseen, oikeudenmukaisempaan yhteiskuntapolitiikkaan ja Sveitsin mallisen puolueettomuusaseman hankkimiseen Suomelle.
Itsenäisyyspuolue tarvitsee menestyäkseen lisää toimivia ihmisiä. Jokainen yhteiset tavoitteemme hyväksyvä on tervetullut mukaan tekemään parempaa tulevaisuutta.
Itsenäisyyspuolueen viestin ymmärtämiseen liittyvästä ongelmasta
Itsenäisyyspuolueella on julkisuuskuvaongelma. On ilmeistä, että ”itsenäisyys” –sanaan liittyy voimakkaita mielikuvia, jotka johtavat monia harhaan ja estävät tutustumasta puolueen tavoitteisiin. Niiden, joille itsenäisyyden merkitys itseisarvona ja demokratian perustana on selvä, voi olla vaikea ymmärtää, että kysymys on vakavasta ongelmasta.
Kysymys on osittain itsenäisyys-käsitteen aiemmasta väärinkäytöstä, osittain myös siitä, että erilaiset ääriryhmät ovat käyttäneet nimiä, jotka ovat lähellä itsenäinen-sanaa.
Itsenäisyyspuolue ei ole ääriliike. Tämän imago-ongelman poistamiseksi meidän on tehtävä jotakin ja kun sen tunnistamme, pystymme myös tekemään.
Mitä siis tehdä? Puolueen nimen muuttaminen ei monista syistä tule kyseeseen.
Lienee niin, että kun puolueen nimi on itsessään hyvin voimakas viesti, ei tuota viestiä kannata korostaa. On sen sijaan tuotava esille niitä puolia Itsenäisyyspuolueen tavoitteista, joita nimi ei kerro. Niitä ovat mm. oikeudenmukaisuus, aito kansanvalta ja pyrkimys yhteiskuntaan, joka tyydyttää ihmisten perustarpeet ja pyrkii tasapainoon ihmisen ja luonnon välille.
Itsenäisyyspuolueen perustavoitteita ei tarvitse eikä pidäkään muuttaa. Kysymys on siitä kuvasta, jonka kansalaiset puolueesta saavat. Sen kuvan tulisi vastata todellisuutta. Nyt tämä tavoite ei käsite-ongelmasta johtuen läheskään aina toteudu.
Oikean kuvan voimme itse luoda toimimalla oikein.
Käytännön työstä
Seuraavat eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2011. Vaalityön aika on nyt.
Itsenäisyyspuolueen sanomalle on kysyntää. Meidän on pystyttävä tarjoamaan se niin, että äänestäjät näkevät muutoksen parempaan vihdoin mahdolliseksi.
Tarvitsemme ehdokkaita ja muita vaalityön tekijöitä.
Itsenäisyyspuolueen vaalityön päävastuu on kunkin vaalipiirin piirijärjestöillä.
Nyt on aika eri puolilla maata kokoontua ja tarttua vaalityöhön tosissaan.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme on murroksessa
”Todellinen herrasmies kieltäytyy ottamasta huomioon tällaisia asioita kuten konekivääri tai sirpalekranaatti”. Näin totesi eräs brittiupseeri ensimmäisen maailmansodan aikana. Todellinen herramies siis johti joukkonsa avorivissä päin vihollisen konekiväärejä ja sirpalekranaatteja.
Vuoden 2010 vastine ensimmäisen maailmansodan herrasmiehelle voisi olla ”vastuullinen päättäjä”. ”Vastuullinen päättäjä” kieltäytyy ottamasta huomioon monia asioita.
”Vastuullinen päättäjä” selittää edelleen, että tuotantoa ja kulutusta lisäämällä lisätään työpaikkoja, vaikka automaatio ja tuotannon tehostaminen vähentävät ihmistyötä.
”Vastuullinen päättäjä” vaatii lisää kulutusta ja kasvua, vaikka kulutamme jo 40 prosenttia enemmän uusiutuvia luonnonvaroja kuin niitä syntyy.
”Vastuullinen päättäjä” torjuu oman talouden ja työllisyyden suojelun, protektionismin tuhoisana ja sanoo köyhyyden ja eriarvoisuuden voittamisen vaativan sitä, että maailman talous on vapaa. Talous on ”vapaa”, kun sitä ohjaavat suuryritykset ja suursijoittajat sekä niiden etuja ajavat poliittiset päättäjät. Ne ovat yhdessä saaneet aikaan keinottelutalouden, joka lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
”Vastuullinen päättäjä” torjuu kansanäänestykset, vaikka kansalaisten enemmistö niitä haluaa.
”Vastuullinen päättäjä” kannattaa keskitettyä energiantuotantoa, vaikka huoltovarmuus, turvallisuus, työllisyys, ympäristöystävällisyys ja paikallisten talouksien hyvinvointi puhuvat hajautetun uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon puolesta.
Menneessä eläminen on muuttuvassa maailmassa kuitenkin tuomittu epäonnistumaan.
Yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme on murroksessa. Selviämme parhaiten kun pyrimme tunnistamaan ja tunnustamaan tosiasiat ja rakentamaan tulevaisuuttamme niiden pohjalle.
Voimme löytää kestäviä ratkaisuja nykyisiin ja tuleviin ongelmiin. Niiden löytäminen kuitenkin vaatii rohkeutta avoimeen julkiseen keskusteluun. Kaikki tarjolla oleva tieto ja ajatukset täytyy päästää kilpailemaan tasavertaisesti, kun ratkaisuja tehdään.
Vuoden 2010 vastine ensimmäisen maailmansodan herrasmiehelle voisi olla ”vastuullinen päättäjä”. ”Vastuullinen päättäjä” kieltäytyy ottamasta huomioon monia asioita.
”Vastuullinen päättäjä” selittää edelleen, että tuotantoa ja kulutusta lisäämällä lisätään työpaikkoja, vaikka automaatio ja tuotannon tehostaminen vähentävät ihmistyötä.
”Vastuullinen päättäjä” vaatii lisää kulutusta ja kasvua, vaikka kulutamme jo 40 prosenttia enemmän uusiutuvia luonnonvaroja kuin niitä syntyy.
”Vastuullinen päättäjä” torjuu oman talouden ja työllisyyden suojelun, protektionismin tuhoisana ja sanoo köyhyyden ja eriarvoisuuden voittamisen vaativan sitä, että maailman talous on vapaa. Talous on ”vapaa”, kun sitä ohjaavat suuryritykset ja suursijoittajat sekä niiden etuja ajavat poliittiset päättäjät. Ne ovat yhdessä saaneet aikaan keinottelutalouden, joka lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
”Vastuullinen päättäjä” torjuu kansanäänestykset, vaikka kansalaisten enemmistö niitä haluaa.
”Vastuullinen päättäjä” kannattaa keskitettyä energiantuotantoa, vaikka huoltovarmuus, turvallisuus, työllisyys, ympäristöystävällisyys ja paikallisten talouksien hyvinvointi puhuvat hajautetun uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon puolesta.
Menneessä eläminen on muuttuvassa maailmassa kuitenkin tuomittu epäonnistumaan.
Yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme on murroksessa. Selviämme parhaiten kun pyrimme tunnistamaan ja tunnustamaan tosiasiat ja rakentamaan tulevaisuuttamme niiden pohjalle.
Voimme löytää kestäviä ratkaisuja nykyisiin ja tuleviin ongelmiin. Niiden löytäminen kuitenkin vaatii rohkeutta avoimeen julkiseen keskusteluun. Kaikki tarjolla oleva tieto ja ajatukset täytyy päästää kilpailemaan tasavertaisesti, kun ratkaisuja tehdään.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
