Kohti tasapainoa

Postin kulku muuttunee hitaammaksi ensi vuonna. Samalla
valtionyritys Itellan talous ja sen työntekijöiden työolot
heikkenevät. Tämä johtuu uudesta EU-direktiivin määräämästä
postilaista.

Päivän uutinen on, että EU:n komissio aloittaa
rikkomusmenettelyn Suomea vastaan. Syynä on se, että Suomen
kahdenvälinen lentoliikennesopimusVenäjän kanssa rikkoo
EU-lakeja.

Suomesta on viety ja viedään pääomia ja työpaikkoja sinne,
missä ne tuottavat paremmin. Valtion - siis kansalaisten
omistamista - yrityksistä merkittävä osa on myyty
polkuhintaan ulkomaisille omistajille. Kansallisomaisuus on
siis ryöstetty. Suomeen ovat EU-määräysten ansiosta syntyneet
kahdet työmarkkinat. Harmaa talous ja työehtojen polkeminen on
siis laillistettu. Suomalaiset maksavat EU:lle jäsenmaksuina
yhä enemmän siitä, että unioni määrää, miten yhteiskuntamme
perustaa tuhotaan. Korruptoitunut poliittinen eliitti ajaa
taloudellisen vallan asiaa kansalaiset unohtaen. Kansalaiset
voivat toki osallistua maksajina.

Poliittisesti olemme lahjattomia, sanoi presidentti
Paasikivi. Pahasti sanottu. Mutta oliko Paasikivi
kuitenkin oikeassa?

Itse aiheutettu sortokausi - siis EU-jäsenyys - jatkuu kunnes
suomalaiset sen lopettavat. Muutoksia oikeaan suuntaan voidaan
tehdä tulevissa eduskuntavaaleissa. Muutoksen tuulet
puhaltavat, kun yhä useammat luopuvat
puolueuskollisuudestaan.

Ministeri Jan Vapaavuori kirjoitti kolumnissaan 18.10.
"Kansalaisilla on yksinkertaisesti oikeus tietää, mitä puolueet
näistä asioista ajattelevat ja miten he aikovat
hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden turvata."

Olen samaa mieltä. Kysyn Vapaavuorelta, onko hänen mielestään
kansalaisilla oikeus tietää myös se, mitä asioista ajattelevat
eduskunnan ulkopuolella tällä hetkellä olevat puolueet? Ja
miten tuo kansalaisten oikeus tietää voi Vapaavuoren mielestä
toteutua käytännössä?

Tilannehan on sellainen, että eduskunnan ulkopuolella olevat
puolueet toimivat ilman verovaroista jaettavaa - kuluvana
vuonna n. 40 miljoonan euron - puoluetukea, eivätkä siksi voi
juurikaan ostaa itselleen julkisuutta.

Euroopan neuvoston - joka siis ei ole EU:n elin - korruption
vastaisen toimielimen, Grecon suosituksen mukaan
puoluerahoitusta ei voida kohdostaa vain ns. vakiintuneisiin
puolueisiin. Hallitus ja nykyiset eduskuntapuolueet aikovat
"korjata" nykyisen epäkohdan siten, että puoluetukea ryhdytään
tulevaisuudessa maksamaan eduskunnan ulkopuolella olevalle
puolueelle, jos tämä saa vähintään kaksi prosenttia äänistä
eduskuntavaaleissa.

Samalla ollaan toteuttamassa ensi vuoden eduskuntavaalien
jälkeen kolmen prosentin äänikynnys ja vaaliliittojen kielto.
Näin uusien puolueiden pääsyä eduskuntaan pyritään
vaikeuttamaan huomattavasti entisestään.

Ilmaisen julkisuuden suhteen on otettu askelia taaksepäin, kun
YLE on muutamissa edellisisssä vaaleissa jättänyt eduskunnan
ulkopuolella olevat puolueet suurten vaalikeskustelujen
ulkopuolelle. Miten siis kansalaisten oikeus saada tietää
puolueiden kannoista voi toteutua käytännössä?

Puoluelain 10 § kuuluu: "Valtion, kunnan ja kuntayhtymän
viranomaisten sekä niiden määräämisvallassa olevien yhteisöjen
ja laitosten on kohdeltava kaikkia puolueita (korostus
kirjoittajan) tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita
noudattaen. Yleisradio Oy voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön
vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia."

Lakia on YLE:ssä ja oikeuskanslerin virastossa tulkittu niin,
että eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet voidaan sulkea pois
vaalikeskusteluista eduskuntapuolueiden kanssa. Eduskunnan
ulkopuolisille puolueille on järjestetty YLE:ssä keskinäinen
keskustelu.

Ohjelmallisiin näkökohtiin vetoaminen voisi perustellusti
tarkoittaa esim. sitä, että arvotaan keskustelujen osallistujat
kahteen tai useampaan ryhmään. Sen sijaan joidenkin puolueiden
sulkeminen kokonaan pois keskustelusta vallassa olevien kanssa
ei voi olla ohjelmallisten näkökohtien huomioimista. Kyse on
jostakin muusta. Edellisissa kunnallisvaaleissa saatiin YLE:n
tv-vaalikeskusteluun mahtumaan yhtä aikaa kahdeksan
eduskuntapuolueen puheenjohtajien lisäksi myös näiden
puolueiden puoluesihteerit.

Suuren päivälehden toimittaja antoi vinkin. Jos haluatte
julkisuutta, päästäkää autolastillinen sikoja vapaaksi
Turun torilla.

Idea olisi hyvä, ellei ottaisi huomioon sikojen hyvinvointia.
Pitää kysyä, missä on median vastuu avoimesta julkisesta
keskustelusta. Ilman sitä ei ole toimivaa demokratiaa eikä
myöskään vapaita vaaleja.

Huhtikuun 2011 eduskuntavaaleista tulee monenlaisten
muutosten vaalit. Näin voi arvoida, vaikka kukaan ei voi
vielä tarkkaan tietää, miten vaaleissa käy.

Puolueiden välisiä voimasuhteiden muutoksia tulee vaaleissa
tapahtumaan luultavasti totuttua enemmän. Siihen, millaisia nuo
muutokset ovat, vaikuttaa monta eri tekijää. Jos yhä useammat
jättävät äänestämättä, voivat muutokset jäädä melko pieniksi.
Jos taas äänestysaktiivisuus jostain syystä kasvaa tai
pysyy edes ennallaan, voidaan odottaa suuriakin muutoksia
puolueiden voimasuhteissa.

Entä sitten? Mikä muuttuu oikeasti vai muuttuuko mikään?
Olemme nähneet viimeisten 15 vuoden aikana Lipposen,
Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallituksia.
Pääministerit ovat olleet Sdp:stä ja Keskustasta.
Kokoomus on ollut hallituksessa 15 vuoden aikana 11 vuotta.
Ja mikä tärkeintä, politiikan peruslinja on ollut kaikilla
hallituksilla sama.

Harjoitetun politiikan seurausta ovat kasvanut eriarvoisuus
ja köyhyys, peruspalvelujen rahoituspohjan romuttuminen,
halpatyövoiman maahantuonti, vallan siirtäminen Suomesta
EU:lle, omasta rahasta ja talouspolitiikasta luopuminen ja
kansallisomaisuuden hävittäminen.

Tulevien vaalien jälkeinen hallitus tullee jatkamaan samalla
linjalla. Tuohon tulevaan hallitukseen ovat jo ilmoittautuneet
halukkaiksi ainakin lähes kaikki nykyiset eduskuntapuolueet.
Myös gallupnousija Perussuomalaiset.

Suomen suunta tuskin muuttuu heti tulevien vaalien jälkeen,
mutta silti vaaleissa voi tapahtua suuri muutos. Suurin muutos,
joka seuraavissa vaaleissa voi tapahtua, on se, että eduskuntaan
valitaan sellainen puolue ja sellaisia edustajia, jotka
esittävät vaihtoehdon nykyiselle EU:n ja markkinavoimien
valtaan alistuneelle politiikalle.

Kun näin tapahtuu, on pakko keskustella tulevaisuutemme
vaihtoehdoista ja nykyisen itse aiheutetun sortokauden
lopettamisesta.

Jo ennen vaaleja pitää käydä avointa julkista keskustelua.
Äänestäjillä tulee olla mahdollisuus verrata eri puolueiden
esittämiä vaihtoehtoja. Nykyisten eduskuntapuolueiden lisäksi
vaaleihin osallistuu muitakin puolueita. Median vastuulle
jää, onko äänestäjillä todellinen mahdollisuus tutustua
haastajien tavoitteisiin.

Demokratia syntyy keskustelusta. Ilman avointa julkista
keskustelua ei ole aitoa demokratiaa eikä vapaita vaaleja.

Alati keskeneräiseltä Olkiluodon LOL 3 -ydinvoimatyömaalta
löytyi yllätystarkastuksessa parikymmentä yritystä, joita
siellä ei pitänyt olla.

Olkiluodon työmaan joidenkin työntekijöiden on todettu tekevän
töitä kahden euron tuntipalkalla. Hankkeen johtoporras
kuitenkin kiistää polkuhintaisen työvoiman käytön. Suomen
kieltä taitamattomat ja pienen palkkansa tarvitsevat
työläiset eivät luultavasti astu julkisuuteen kertomaan
kohtaloistaan.

Eräs rakennusmies kertoi pääkaupunkiseudun rakennusurakoista.
Hänen mukaansa sellainen pienyritys, joka maksaa tunnollisesti
arvonlisäveronsa ja työnantajamaksunsa, ei pärjää
tarjouskilpailuissa. Ulkomailta toimivat ja halpatyövoimaa
käyttävät yritykset eivät useinkaan hoida vaadittuja
velvotteita. Kun työ on tehty ja olisi maksujen aika, yritys
on saattanut lopettaa toimintansa. Samat tekijät usein jatkavat
uuden yrityksen turvin.

Suomalaisin päätöksin ei voida estää vuokratyövoimaa
käyttäviä ulkomaisia yrityksiä toimimasta Suomessa. Ei voida
myöskään vaikuttaa näiden yritysten työntekijöiden
palkkaukseen.

EU:n lainsäädäntö on mahdollistanut nykyisen tilanteen ja
suomalaisten työehtojen polkemisen. Harmaa talous on saanut
uusia tummempia sävyjä. Suomalaiset viranomaiset ovat
voimattomia.

Päättäjät eri puolueissa paheksuvat tilannetta ja vaativat
toimia asian korjaamiseksi. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan ole
kuulunut keskustelua. Siitä, kuka säätää lait ja keiden
ehdoilla se tehdään.

Niin kauan kuin suuryritysten etuja ajava EU määrää
lainsäädännöstä, ei ole näkyvissä muutosta inhimillisempään
ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Työehtojen polkeminen on tätä päivää. On suomalaisten asia
päättää, haluammeko että se on myös tulevaisuutta. Niin ei
tarvitse olla. Muutos ei kuitenkaan tule itsestään, vaan se
on tehtävä.