Kohti tasapainoa

Pääministeri Matti Vanhanen haluaa puolueiden rahoituksen julkiseksi. Pääministerin toivetta on helppo tukea. Kaiken puolue- ja vaalirahoituksen tulee olla julkista.

Suurimmat puolueet tai niiden ehdokkaat ovat saaneet ja saavat merkittävää rahoitusta elinkeinoelämältä ja erilaisilta etujärjestöiltä. Tämä on tullut osittain myös julkisuuteen. Muistamme vuoden takaisen vaalirahoituskohun ja äskettäin esillä olleen Ay-liikkeen jakama puoluerahoituksen.

Yksi todellinen vaalirahoitusskandaali on kuitenkin jäänyt lähes vaille keskustelua. Eduskuntapuolueet ovat jakaneet useissa aiemmissa vaaleissa verovaroista toisilleen erillistä vaalitukea. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2007 n. 2,5 miljoonaa euroa.

Erillisestä vaalituesta luovuttiin hallitusneuvottelujen yhteydessä v. 2007, mutta samalla hallituspuolueet päättivät korottaa suoraa puoluetukea 44 prosenttia. Näin eduskuntapuolueet saavat vaalirahoitusta ilman nolohkon erillistuen jakamista ja myös niinä vuosina, jolloin ei vaaleja ole. On selvää, että eduskuntapuolueet käyttävät vaaleihin muutakin puoluetukea kuin viimeksi korotettua osuutta siitä. Näin alun perin puolueiden järjestötoiminnan tukemiseen tarkoitetusta puoluetuesta on tullut rahoitusautomaatti, jonka avulla erityisesti valtapuolueet ostavat ääniä äänestäjien rahoilla.

Veronmaksajat maksavat kuluvana vuonna puoluetukia n. 40 000 000 euroa. Tuki jaetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin kolmesta suurimmasta puolueesta saa verovaroja n. 40 000 euroa joka arkipäivä. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille ei makseta puoluetukea.

Puoluetukijärjestelmää voi kutsua osaksi rakenteellista korruptiota. Yhdessä puoluekurin ja suurten viestimien hallinnan kanssa se on mahdollistanut nykyisen näennäisdemokratian muodostumisen. Ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Sen sijaan, että kansalaisten valitsemat edustajat toteuttaisivat kansalaisten tahtoa, he toimivat monissa asioissa päinvastoin. EU-vaalien yhteydessä esimerkiksi sopivat euron käyttöönotto ja EU:n perustuslain hyväksyminen ilman kansanäänestyksiä ja mitä ilmeisimmin vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.

Muutos tilanteeseen tulee kansalaisten aktivoitumisen kautta. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä. Lienee myös selvää, että kestävien ratkaisujen löytäminen nykyisiin ja tuleviin kriiseihin vaatii avoimen julkisen keskustelun sallimista ja myös sellaisten näkökulmien esille tuomista, jotka eivät vallassa olevia miellytä.