Kohti tasapainoa

Pääministerivaaleista puhuminen on naurettavaa pelleilyä. Eduskuntavaaleissa on kyse maan suunnasta ja harjoitettavasta politiikasta, eikä siitä, kuka on pääministeri. Yhtään kevään eduskuntavaalien ääntä ei ole vielä annettu. Jos vaalit olisivat reilut, kaikki vaaleihin osallistuvat puolueet olisivat samalla viivalla ja samoissa keskusteluissa ennen vaaleja.

Viikonvaihteessa 24.-25.1. pidettiin Roomassa kansainvälinen kokous, jonka aiheena oli voimien kokoaminen euroa ja uusliberalismia vastaan.

Tapaamiseen osallistui talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä sekä kansalaisjärjestöjen ja puolueiden edustajia Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Itävallasta, Belgiasta ja Suomesta.

Kokouksen puhujat korostivat, että euro on ratkaisevassa asemassa luomassa ja pahentamassa nykyistä talouskriisiä. Ilman oman valuutan mahdollistamia itsenäistä talouspolitiikkaa ja valuuttakurssin joustoa useimpien maiden tulevaisuuteen ei ole valoa näkyvissä.

Myös suomalaisille kuulostaa tutulta usean puhujan esittämä arvio, että kansalaisten yleinen asenne – mm. Espanjassa ja Italiassa – on se, että euro on johtanut ongelmiin, mutta siitä eroaminen olisi arveluttava vaihtoehto. Julkisen keskustelun ohuus on ongelma muuallakin kuin Suomessa. Ilman julkista keskustelua ei tunneta muita kuin virallinen ”totuus”.

Tuttua on sekin, että euroeron vaatiminen halutaan yhdistää äärioikeistoon ja populismiin. Näin esim. Ranskassa euromielinen valtarakenne ja eurokriittinen Kansallinen rintama hyötyvät toisistaan.

Valtamediaan tukeutuva kansalainen saattaa olla tietämätön siitä, että on olemassa rasismin torjuva itsenäisyysliike.

Kysymys eurosta eroamisesta on erityisen vaikea vasemmistolle. Vasemmisto on monissa maissa ollut ratkaisevassa asemassa toteuttamassa EU-politiikkaa ja myös euroon liittymistä.

Pettymys vanhoihin valtapuolueisiin ja niiden harjoittamaan politiikkaan on nostanut uusia poliittisia liikkeitä nopeasti merkittäviin asemiin. Italiassa nousi viimeksi Viiden tähden liike ja Espanjassa on salamanousun tehnyt Podemos.

Vaikuttaa siltä, että uusien puolueiden on helpompi saada laajaa kannatusta kritiikillä kuin painottamalla todellisia vaihtoehtoja. Kritiikkiin ilman käytännön vaihtoehtoja perustuvan politiikan kääntöpuoli on, että siihen petytään yhtä nopeasti kuin innostuttiin. Tämä on nähtävissä eri puolilla, myös Italiassa Viiden tähden liikkeen kannattajien parissa.

Italiassa on seitsemän miljoonaa työtöntä, selvästi enemmän kuin viralliset luvut osoittavat. Kun Monti aloitti Italian pääministerinä v. 2011 Italian valtion velka oli 120 prosenttia BKT:sta. Nyt kovien ja yhä jatkuvien leikkausten jälkeen velkaa on 132 prosenttia BKT:sta.

Italia on menettänyt talouskriisissä neljänneksen teollisuustuotannostaan ja yhdeksän prosenttia kokonaistuotannostaan.

Kokouksen puhujien arviot EU:n keskuspankin lupaamasta "elvytyksestä" olivat tylyjä. Ei ole mahdollisuutta todelliseen elvytykseen, kun leikkauspolitiikka jatkuu. Elvytys voi siis vain luoda kuplan. Lopullinen riski "elvytyksestä" ei ole EU:n keskuspankilla vaan kansallisilla keskuspankeilla (jotka ovat EU:n alamaisia). EKP:n "elvytys" voi auttaa hetken, mutta eurokriisi tulee takaisin.

Arvioita Espanjasta

Taloustieteilijä Pedro Montes kertoi Espanjan elävän vakavassa kriisissä. Työttömyys on 23, joillakin alueilla 35 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on 55 prosentissa. Suurtyöttömyyden vaikutukset ovat hyvin laajat, sillä suorien vaikutusten lisäksi se mm. vaikuttaa alentavasti palkkoihin ja työehtoihin.

Yksityisen ja julkisen velan yhteismäärä Espanjassa on 2,3-kertainen maan kokonaistuotantoon verrattuna.

Espanjan talouden kerrotaan kohentuneen pahimmasta kriisistä - v.2013 talouskasvu oli 1,4 prosenttia - mutta talouden kohenemisesta huolimatta ei ole näkyvissä sosiaalista kohenemista.

Espanjan hallituksen viesti kansalaisille on, että "uhraukset ovat tarpeen, jotta talous kasvaa". Montesin mukaan hallitus esittelee talouden kasvamista, mutta mitään muuta sillä ei ole esittää.

Montesin mukaan Espanjalla ei ole tulevaisuutta eurossa. Oma valuutta tarvitaan mm. siksi, että maat tarvitsevat niille sopivat valuuttakurssit

Montes on vakuuttunut, että kansallista itsenäisyyttä tarvitaan ja että jokaisen maan tulee tehdä ratkaisunsa eurosta eroamisesta itse ja omista lähtökohdistaan.

Euroopan integraatiossa Espanjasta tulee yhä enemmän reuna-alue. Saksa on yhä hallitsevampi.

Kansainvälinen solidaarisuuskin vaatii EU:sta eroamista, koska EU:ssa sellainen solidaarisuus ei ole mahdollista.

Koko poliittisessa kentässä on edustuksellisuuden ongelma. Se ei edusta kansaa.

Podemosin nousun lopputulosta emme tiedä, mutta se on jo muuttanut Espanjaa. Podemosin taustalla on "Ryhmä 50", joka iski ytimeen: työttömyyteen ja niihin, jotka elävät kriisissä. Kriisin ratkaisu vaatii poliittisia vastauksia.

Podemosin johdolla oli kokemuksia Etelä-Amerikan muutoksista, mm. Chavezin politiikasta. Se ymmärsi, että mikä tapahtui latinalaisessa Amerikassa, voi tietyllä tavalla tapahtua myös Espanjassa.

Podemosin muututtua puolueeksi vallitsee syvä hämmennys. Podemos on tullut suuremmaksi ja epäselvemmäksi. Kukaan ei tiedä mitä siitä tulee. Podemosilla on hyvät suhteet Kreikan Syrizaan.

Podemosin johto ei luultavasti usko EU:hun, mutta jos se sanoo tämän avoimesti, vaaleja ei ehkä voida voittaa. Podemosissa vallitsee siis henki "Mennään hallitukseen ja katsotaan sitten".

Poliittiset kulttuurit ja olosuhteet Euroopassa ovat erilaisia, mutta monia yhtäläisyyksiä löytyy. Suomi ei ole ainoa, joka on menettänyt paljon puhuttua kilpailukykyä. Etelä-Italian aurinkoisilla hedelmäviljelyksillä yhä enemmän appelsiineja ja mandariineja jää puihin mätänemään, koska on kannattavampaa tuoda hedelmät Pohjois-Afrikasta kuin maksaa Italiassa hedelmien poiminnasta siirtotyöläisille 10 euron päiväpalkka.

Rooman kokous oli itsenäistä jatkoa mm. Ateenassa ja Assisissa pidetyille kansainvälisille tapaamisille. Talouskriisin aiheuttama poliittinen kuohunta synnyttää pyrkimyksiä kansainväliseen yhteistyöhön ja informaation vaihtoon niiden välillä, jotka jakavat yhteiset suuret tavoitteet. Rooman kokouksessa nämä tavoitteet olivat euron, EU-jäsenyyden ja Naton torjuminen.

Jos joku keräisi nimiä adressiin ”Pieleen menee, mutta ei sille mitään voi”, niitä kertyisi paljon. Tuo yleinen ajatus on ymmärrettävä, kun julkisuudessa ei ole avointa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista, eikä eduskunnassa ole todellista oppositiota.

Ei näy keskustelua siitä, mitä tarkoittaa Suomen eroaminen eurosta ja EU:sta. Kuitenkin vain tuo tie tekee mahdolliseksi Suomen suunnan muuttamisen. Nyt Suomelle ja suomalaisille on tarjolla lisää sitä, mitä olemme saaneet 1980-luvun lopulta alkaen, jolloin europolitiikkaa ryhdyttiin toteuttamaan.

Omaan rahaan ja itsenäisyyteen siirtyminen antaa avaimet talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen ohjaamiseen omista lähtökohdista. Kaiken lisäksi itsenäisyys parantaa Suomen mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön.

Huhtikuun 19. pidettävissä eduskuntavaaleissa on kyse siitä, mihin suuntaan Suomea viedään seuraavina vuosina. Ennen kaikkea vaalit ovat mahdollisuus politiikan suunnan muuttamisen aloittamiseen käytännössä.

Ääni mille tahansa nykyiselle eduskuntapuolueelle on tukea nykyisen EU-johtoisen politiikan jatkamiselle. Viime vaaleissa eduskuntaan valitut puolueet ovat kaikki europuolueita, koska mikään niistä ei aja Suomen eroa eurosta eikä EU:sta.

On hyvä tiedostaa, että äänestämättä jättäminen tukee vallassa olevia.

Kun haluaa tukea Suomen suunnan muuttamista, on syytä äänestää niitä, jotka tuon muutoksen puolesta toimivat ja tulevat toimimaan myös eduskunnassa.

Kun todellinen työttömien määrä on lähes puoli miljoonaa ja maa on monin tavoin alamaissa, kaikki puolueet lupaavat muutosta. On äänestäjien asia arvioida, kuinka uskottavia ovat niiden muutospuheet, jotka ovat päättäneet Suomen asioista viime vuosikymmeninä.

Nuo vielä suuret puolueet ovat vastuussa Suomen itsenäisyyden poisluovuttamisesta, markan laittomasta hävittämisestä, eriarvoisuuden lisääntymisestä, kansallisomaisuuden polkumyynnistä ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta.

Kansanedustajien ja pääministerin vaihtaminen ei paljon auta, jos politiikka pysyy samana. Ja se tulee mitä ilmeisimmin pysymään samana ensi kevään vaalien jälkeen. Suurin muutos mikä vaaleissa voi tapahtua, on sellaisen puolueen nousu eduskuntaan, joka esittää perustellun vaihtoehdon EU:n johtamalle politiikalle. Itsenäisyyspuolue tekee työtä ollakseen tuo puolue. Kun IPU on eduskunnassa, Suomessa ei enää voida vaieta itsenäisyysvaihtoehdosta.

Vaalit eivät ole veikkaus siitä, kuka pärjää parhaiten. Kannattaa myös miettiä millaisen politiikan hyväksi ääni menee, jos puolueen ehdokkailla on euro- ja nato-kantoja laidasta toiseen. IPU:n ehdokkaat ovat sitoutuneet kannattamaan Suomen eroa eurosta, EU:sta ja Nato-kytkennöistä sekä kansanvallan lisäämistä.

IPU:n tilanne on selvästi parempi kuin aiemmin. Siitä kertoo selvästi kasvanut ehdokasmääräkin. Vielä ehtii mukaan tekemään poliittista historiaa kevään vaaleissa.

Vaikeat sääolot ovat lisänneet sähkökatkojen määrää paikoin huomattavasti. Tulevat näkymät tuulisuuden ja sateisuuden suhteen eivät lupaa parannusta asiaan.

Suurin osa sähkökatkoista johtuu puiden taipumisesta tai kaatumisesta sähköjohtojen päälle. Ongelma on ehkäistävissä kaivamalla sähköjohdot maan alle.

Tuore sähkömarkkinalaki määrää, että 50 prosenttia asiakkaista on oltava säävarman verkon piirissä vuoteen 2020 mennessä. Nyt arvioidaan, että lisääntyneistä investoinneista huolimatta ilmajohdoista luopuminen jatkuu pitkälle 2030-luvulle. Lain mukaan myrskyn ja lumen aiheuttamat sähkökatkot eivät saisi tulevaisuudessa kestää haja-asutusalueilla yli 36 tuntia. Taajamissa raja on kuusi tuntia. Vaatimusten täyttämiseen sähköyhtiöt saavat 15 vuoden siirtymäajan.

Onko nyt käymässä niin, että haja-asutusalueiden sähkökatkot vain pahenevat ja pitenevät? Sähköyhtiöt nimittäin pääsevät lain vaatimaan tilanteeseen varmimmin, kun laittavat maan alle ensin taajamien läheisyydessä olevat sähköjohdot. Jos samaan aikaan kauimpana keskuksista olevien alueiden sähköverkon huoltoa heikennetään, tulee pimeitä iltoja yhä useammin.

Ilmajohtojen muuttaminen maakaapeleiksi maksaa sähköyhtiöille satoja miljoonia euroja. Ne tietenkin perivät rahat asiakkailtaan.

Kymmenien vuosien odotus tällaisessa asiassa tuntuu pitkältä. Se on myös turhaa. Asia voidaan hoitaa nopeastikin, jos niin päätetään. Kun asia on yhteiskunnallisesti merkittävä, valtiovallan tulee toimia. Tai nyt pitää sanoa, tulisi toimia, koska EU-Suomi ei ole itsenäinen toimija taloudellisesti eikä poliittisesti.

Itsenäinen Suomi voisi omilla päätöksillään osoittaa oman keskuspankkinsa luomaa rahaa tärkeisiin kohteisiin. Sähköyhtiöille voitaisiin antaa vaikkapa 20 vuodeksi halpakorkoista tai korotonta lainaa sähköverkon kaapelointiin. Samalla sähköyhtiöt lailla määrättäisiin hoitamaan asia kuntoon esim. viidessä vuodessa.

Suomessa on kaivinkoneita ja koneiden käyttäjiä riittävästi. Maakaapelia on myös heti ostettavissa. Pulaa ei ole siis tavarasta eikä tekijöistä. On vain keinotekoinen pula rahasta. Rahaa on yllin kyllin ”markkinoilla” odottamassa sopivia kohteita. Terveessä taloudessa rahan hallinta on kuitenkin valtiolla. Itsenäinen valtio, jolla on oma raha, voi luoda rahaa omassa keskuspankissaan ja osoittaa sitä hallitusti tärkeisiin kohteisiin. Tällaisella rahan hallinnalla ja omalla työllä köyhä Suomi aikanaan rakensi tiet, koulut ja sairaalat, joiden ylläpitoon ei nyt ole rahaa.

Sähköverkon kaapelointia kiireellisempiäkin rahoituksen kohteita on. Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Itsenäinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on mahdollista vain oman rahan ja itsenäisen lainsäädännön oloissa. Siksikin eurosta ja EU:sta on päästävä.

Keskustapuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän mielestä ”eurooppalainen raha on Suomelle suuri mahdollisuus”. Tuo europpalainen raha on tarjolla olevaa lainarahaa.

Samanlainen ajatus on esitetty Kreikassa takavuosina moneen kertaan. Eurooppalainen raha on nähty suurena mahdollisuutena. Nyt Kreikka nääntyy velkataakkansa alle. Se on täysin EU:n ja sen keskuspankin sekä kansainvälisen valuuttarahaston holhouksessa.

Rahoitusjärjestelmää kuvaavassa EU:n keskuspankin kaaviossa valtiot ovat samassa jonossa kotitalouksien ja yritysten kanssa.

Valtio ei ole yritys, eikä sen pidä olla edes yritykseen verrattava, vaikka vallassa olleet ja olevat yrittävät toisin esittää.

On kestämätöntä ja pidemmän päälle tuhoisaa kaikille, että valtio on alistettu suuryritysten, -sijoittajien ja –pankkien vallankäytölle.

Nykyisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien taustalla on suunnitelmallinen muutos, joka toteutettiin 1980-luvun puolivälistä alkaen. Sitä on kuvattu sanoilla rahamarkkinoiden vapauttaminen.

Suomessa muutos alkoi viimeistään v. 1985, jolloin luovuttiin keskuspankkirahoituksesta. Sen jälkeen valtio ei voinut käyttää oman keskuspankin rahoitusta menoihinsa. 1989 Suomessa ryhdyttiin noudattamaan EU:n edeltäjän EY:n määräyksiä lainsäädännön valmistelussa. 1990-luvun lama oli ensimmäinen eurolama.

Vapaus kuulostaa kauniilta, mutta kun on kyse ketun vapaudesta kanatarhassa, tulokset eivät ole kauniita. Rahamarkkinoiden vapauttamista on seurannut omasta rahasta ja talouspolitiikasta luopuminen. Näin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen avaimet on annettu äänestäjien valitsemilta edustajilta harvainvallalle, joka muodostuu talouden ja politiikan yläkerroksesta. Näennäiseksi muuttuneesta demokratiasta on tullut suuren rahan pikku apulainen.

Rahan hallinta kuluu valtiolle. Oma raha, itsenäinen keskuspankki ja päätösvalta mahdollistavat sen, että valtio ei enää velkaannu ulos yksityisille pankeille ja sijoittajille. Valtion pitää itse luoda raha oman keskuspankkinsa kautta ja tarvittaessa velkaantua sisäisesti itselleen. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa.

Suomi voi vielä nousta jaloilleen ja menestyväksi yhteiskunnaksi, jossa kaikki pärjäävät. Eurossa ja EU-jäsenyydessä tätä ei tapahdu, vaan tarvitaan oman raha ja itsenäinen päätösvalta.

Tämän suuntaisen muutoksen puolesta voi äänestää huhtikuun eduskuntavaaleissa.

EU:n ja sen keskuspankin EKP:n sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vaatimat leikkaukset ovat entisestään heikentäneet Kreikan taloutta. Kreikan virallinenkin työttömyys on lähes 30 prosenttia ja valtion velka yli 300 miljardia euroa, 175 prosenttia kokonaistuotannosta.

Asiassa tärkeintä ja oma surullinen lukunsa on se, että hyvin monet kreikkalaiset ihmiset ovat kärsineet erittäin paljon eurokriisistä. Suuri inhimillinen hätä on uutisissa jäänyt talouslukujen varjoon.

EU-hallinto on pitänyt suurta ääntä Kreikan ”pelastamisesta” erilaisten EU-vetoisten järjestelyjen avulla. Todellisuudessa on pelastettu Kreikkaa lainoittaneet suurpankit, jotka ovat lähinnä saksalaisia ja ranskalaisia.

Mikään valtio ei ole maksanut velkojaan, kun niiden määrä on ylittänyt 100 prosenttia kokonaistuotannosta.

Suomen vastuut Kreikan eurokriisissä ovat tuoreiden arvioiden mukaan yli 7 miljardia euroa. Summa on jokaista suomalaista kohti n. 1300 euroa.

On selvää, että ennen pitkää suuri osa Kreikka-vastuista lankeaa maksettaviksi.

Toinen asia on, maksetaanko noita vastuita. Eurokriisin takausvastuiden laillisuus pitää kyseenalaistaa. Jos takausvastuut lankeavat maksettaviksi, kyseessä on niin sanottu kunniaton velka. Vastuu Suomen antamista kriisituista kuuluu päättäjille, jotka ovat tehneet sitoumukset kansalaisilta kysymättä ja vastoin kansalaisten selkeän enemmistön tahtoa.

Eurokriisin takausvastuiden mahdollisesti langetessa maksettaviksi niitä ei tule suorittaa ilman kansanäänestystä asiasta. Islantilaiset tyrmäsivät keinotelleiden pankkien tappioiden maksattamisen veronmaksajilla omassa kansanäänestyksessään.

Suomen kokonaisvastuita ja riskejä eurokriisissä ei ole uskottavasti kerrottu. Kaikkiaan ne ovat kuitenkin kymmeniä miljardeja euroja.

Kreikan siirtyminen oman rahan käyttöön nostaisi maan jaloilleen. Tällaista esimerkkiä ei Brysselissä tietenkään haluta.

EU-Suomi on Kreikan tiellä. Keskustan puheenjohtajan mukaan ”Eurooppalainen (laina)raha on Suomelle suuri mahdollisuus”.

Onko suomalaisilla malttia viisastua ja ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä? Oma raha ja talouspolitiikka tarvitaan, jotta voidaan hallita taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

Suomen tulevaisuuden suhteen ovat huhtikuun 2015 eduskuntavaalit erittäin tärkeät. Vaalit ovat suuri mahdollisuus aloittaa maamme suunnan muuttaminen.

On jo näkyvissä, että eduskunnassa tulee tapahtumaan merkittäviä voimasuhteiden muutoksia. Oleellista on kuitenkin harjoitettavan politiikan sisältö, eikä se, mitkä puolueet sitä toteuttavat.

Muutamista aiemmista eduskuntavaaleista on media tehnyt pääministerivaalit. Pääministerin henkilö on kuitenkin täysin toisarvoinen asia verrattuna siihen, millaista politiikkaa hallitus tekee.

Näkymä on, että nykyistä politiikkaa jatketaan vaalien jälkeen keskustapuolueen johdolla. Se on sitoutunut euroon ja EU-jäsenyyteen, kuten kaikki nykyiset eduskuntapuolueet. Tuo sitoumus sanelee politiikan sisällön. Suomen hallitus on käytännössä EU:n hallinto Suomessa.

Suomen EU-jäsenyyden vuosittainen nettomaksu on nyt jo yli tuhat miljoonaa euroa. Tuo valtava summa on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. EU-Suomi on sidottu unionin ja sen taustavoimien määräämään politiikkaan. Ilman omaa rahaa Suomen valtio on lainoittajien armoilla. Tämä tarkoittaa eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntymistä edelleen, lopunkin hyvinvointiyhteiskunnan kuristamista ja leikkaamista sekä talouden jähmettymistä. EU-Suomi joutuu mukaan EU:n kriiseihin ja sotiin. Suomi ei ole saanut EU-jäsenyydestä mitään sellaista hyvää, jota se ei olisi saanut EU:n ulkopuolella.

”Nekin jotka nukkuvat ovat vaikuttajia ja osallistuvat maailman tapahtumiin”. Herakleitoksen ajatus toteutuu vaaleissa siten, että äänestämättä jättäminen on tukea vallassa oleville. Mikään hallitusvalta ei pysy pystyssä ilman kansan tukea. Tuo tuki voi olla aktiivista, siis vaikkapa äänestämistä – riippumatta siitä, onko äänet saatu tyhjillä lupauksilla. Tukea on myös välinpitämättömyys. Keväällä 2015 jokainen äänioikeutettu ratkaisee omalta osaltaan Suomen suunnan.

Reiluja vaaleja ei ole näkyvissä. Jos vaalit olisivat reilut, olisi äänestäjillä mahdollisuus vertailla vaaleihin osallistuvien puolueiden tavoitteita toisiinsa. Tämä tapahtuisi esim. siten, että tv:n vaalikeskusteluissa uusien puolueiden edustajat pääsisivät samoihin pöytiin keskustelemaan valtapuolueiden edustajien kanssa. Nyt ei ole luvassa yhtään tällaista vaalikeskustelua.

Epäreiluus ja valtamedian toteuttama uusien puolueiden syrjintä on hidastanut tulevaa politiikan muutosta, mutta ei kykene sitä estämään.

Merkittävin muutos, joka voi eduskuntavaaleissa tapahtua, on se, että eduskuntaan nousee puolue, joka esittää perustellun ohjelman Suomen valtiollisen ja yhteiskunnallisen suunnan muuttamiseksi. Suunta voi muuttua vain siten, että Suomi ottaa käyttöön oman rahan ja palauttaa itsenäisen päätösvallan, joka EU-jäsenyydessä on luovutettu pois. Itsenäisyyspuolueella on valmiina tällainen ohjelma.

IPU:n tavoitteena on nostaa kaikkien pärjääminen harvoja hyödyttävän kilpailun edelle. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja aidon kansanvallan toteutuminen ovat mahdollisia, mutta niiden perustaksi tarvitaan valtiollinen itsenäisyys, siis oma lainsäädäntö sekä myös oma raha ja talouspolitiikka.

On pakko korostaa sitä, että suurten EU-maiden ja suuryritysten ohjaamassa EU:ssa ei ole mahdollisuuksia muuttaa yhteiskunnallisen kehityksen suuntaa. Ajatukset EU:n muuttamisesta sosiaalisemmaksi tai demokraattisemmaksi ovat tyhjiä haaveita.

EU:ssa on kyse alistussuhteesta. Siitä on päästävä. On vapautettava Suomi poliittisesta ja taloudellisesta riistosta. On vapautettava ihmisten mahdollisuus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, yrittämiseen, työhön ja työllistämiseen. Valtion on oltava ihmistä varten. Valtion tulee puolustaa ihmistä, hänen oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään kaikissa elämäntilanteissa. Jotta valtio voi näin tehdä, on vapautettava valtio Brysselin direktiivien alta ja suurpankkien lainajonosta itsenäiseksi toimijaksi. Sellainen itsenäinen valtio voi omilla päätöksillään rahoittaa tärkeitä hankkeita ja palveluja. Suomen osalta EU:sta vapautuminen tapahtuu suomalaisten omilla päätöksillä.

Tarvittava entistä tiiviimpi kansainvälinen yhteistyö tapahtuu muissa kuin EU:n puitteissa.

Tarvittava muutos on yksittäisten ihmisten ratkaisujen varassa. Juuri sinä olet ratkaisevassa asemassa omalla kohdallasi.

Mahdollisimman hyvää uutta vuotta.