Kohti tasapainoa

Pieni- ja keskituloisten päähän potkiminen ei auta Suomea nousuun. Ei edes Suomen taloutta.

Hallitus on lyhyessä ajassa satsannut vastakkainasettelun lisäämiseen, Talvivaaraan, ydinvoimaan ja geenimuunteluun. Euroon ja EU-jäsenyyteen sitoutuminen jatkuu. Strategisia, kauaskantoisia virheitä kaikki.

Sipilän hallitukselta on pallo hukassa. Se ei tunnista tai tunnusta, että huomio on keskitettävä entistä enemmän yhteisen kakun sisältöön ja jakamiseen. Keskittyminen kakun kokoon on mennyttä aikaa. Suurinkaan kakku ei auta, kun sitä jaetaan yhä epätasaisemmin ja sen sisältö on yhä epäterveellisempi.

Pallon löytäminen on hankalaa ellei tiedä miltä se näyttää.

Kun koneet tekevät yhä suuremman osan töistä, luonnollista on työn jakaminen ja työajan lyhentäminen. Ja mitä tekee hallitus? Painostaa pidempiin työaikoihin ja tarjoaa työttömille keppiä.

Kun kaikille ei riitä perinteistä palkkatyötä, luontevaa on että kunnat ja valtio järjestävät olosuhteet sellaisiksi, että kaikilla työkykyisillä on työtä tai muuta mielekästä tekemistä. Kyse on ihmisten vapauden ja osallistumisen lisäämisestä, jossa perustulo voi olla ratkaisevasti avuksi.

Ruokaa tuodaan Suomeen vuodessa noin kahdella miljardilla eurolla enemmän kuin viedään. Suomen energialasku on vuodessa n. kahdeksan miljardia miinuksella. Kun on tahtoa, nämä perustarpeet voidaan tuottaa kotimaassa. Samalla lisätään työtä, huoltovarmuutta jne. Mutta kuka on kuullut viime aikoina puhuttavan omavaraisuuden lisäämisestä? Se ei ole tätä päivää, koska EU. Suurempi omavaraisuus on kuitenkin tulevaisuutta haluttiin tai ei.

Monet kysymykset kiertyvät rahaan. Ilman omaa rahaa, keskuspankkia ja itsenäistä lainsäädäntöä Suomi tuskin nousee mihinkään.

Tarvitaan ajattelutavan muutosta. Talouden ja markkinoiden täytyy palvella ihmistä eikä päinvastoin. Tämä lienee ihmisten enemmistön näkemys. Toteutettuna se johtaa merkittäviin valtiollisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin. On mentävä lähelle nyt hylättyä pohjoismaisen hyvinvointimallin ideaa - tietysti päivitettynä.

Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin – tänä asiantuntemuksen alennustilan ja tieteen prostituoinnin aikana – henki on ainetta tärkeämpää. Kadotettu yhteisvastuun henki on kuitenkin löydettävissä. Se vaatii tekoja monilta. Hallintoalamaisista pitää kasvaa kansalaisia, joilla on tahtoa ja kykyä vaatia toimivampaa ja suorempaa demokratiaa. Päättäjien on – ei vain kuunneltava vaan – otettava tosissaan kansalaisten halu oikeudenmukaisuuden lisäämiseen. Esimerkki on paras opettaja.

According to the prognosis of the International monetary fund the countries of the greatest economic growth in the year 2015 are Papua New Guinea, Congo and Turkmenistan. Ethiopia, Myanmar and Ivory Coast are the following ones.

The strong economic growth is natural there, where there is much to do, to build and to repair. In the old industrialized countries there is merely no growth. The industry is now very much in the traditional role of the agriculture. The increasing efficiency of the production decrees the employment not to mention the relocation to the cheaper countries. During the period of time 2007 - 2015 there were 80000 industrial working places lost in Finland. The automation is making progress in the services as well.

What do we want? We have to make the decision, now. If we want the economy to grow continuously, we have to understand, that the commonly desired yearly growth of three percentages of the gross national product equals growing twenty times bigger in a century. For the moment the consumption of the natural resources is already oversized. We will destroy the natural resources, if we continue the modern level of consumption. Meanwhile we will destroy ourselves- the human being, who is dependent on the natural resources.

If we want to change the modern destroying development and guarantee welfare, we have to leave the desire the economic growth. The fact is that the economic growth and the well fare increased simultaneously for a very long period of time. They separated from each other as late as in the 1980ies both in Finland and in all over the rich countries. For the moment many actions to increase the economic growth decrease the welfare, which is not any longer depending of the amount of the consumption, when a special limit has been achieved.

The national economy of Finland was doubled during the period 1990 - 2007. In the same time the amount of poor families with children was multiplied and the incomes of the poorest rushed one third.

The consumption society is grounded on the created disappointment. The needs are made stronger and new needs are created. They are filled by gods and services. The advertisement and -psychology have a strong position, because the human being has also basic needs like alimentation and accommodation. The modern economic model does not however make a difference between basic needs and luxury consumption.

The financial system is based on debt. This complex creates the necessity of growth. The economic model, which is based on the continuous growth, is a wrong one. It has to be rejected, because it is misleading and it is destroying the possibilities of the future. Simultaneously the development, which transforms the power from the citizens to the companies, has to be stopped.

Instead we need the economic system, which offers justified circumstances, that is equality between the human beings and a balanced economic development. The state has to protect the human being and -especially the circumstances of the function of the small firms has to be made better. It is possible to increase the quality of life. Labour and meaningful tasks are needed by everybody, who is able to work. It is necessary, that everybody can continue living with fulfilled basic needs. Giving up the necessity of growth does not mean poverty but sufficiency and welfare.

This concept of economy is a well known one. A central bank owned by the state, a own currency, an independent parliamentary legislation and financing by the central bank; all this has been tested and found to work in real life. A balanced economy and national economy can be founded on this concept. For example the possibilities of paying basic income to the citizens should be considered according to this concept.

It is necessary to find the right questions concerning the future. Then it is possible to find good answers. One of the central questions is how to guarantee the welfare without growth.

Antti Pesonen

Chairman of The Independence Party of Finland 2004 – 2015

Toivon näköala puuttuu EU-Suomelta. Oikeistohallitus hokee ja hakee kilpailukykyä ja talouskasvua pakkomielteisesti ja epätoivoisesti. Ainakaan julkisuudessa ei kuitenkaan näy yritystäkään rehelliseen tilannearvioon – missä ollaan ja mihin menossa?

Suomen vallanpitäjät ovat laittaneet päänsä EU-pensaaseen. EU-jäsenyyttä ja eurossa oloa ei haluta kyseenalaistaa. Näin ollen kestävän tulevaisuuden kannalta välttämätön tilannearvio jää tekemättä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Suomen ratkaisut EU:n ja euron suhteen eivät kestä kriittistä tarkastelua. Kansalaisten parissa on paljon hiljaista tukea omaan rahaan ja itsenäisyyteen siirtymiselle. Niinpä valtajulkisuudessa vaietaan siitä mistä ei voi puhua.

Suomi tuskin nousee mihinkään ilman omaa rahaa ja itsenäistä päätösvaltaa. Itsenäisyyden, vision ja toivon puute kuuluvat yhteen. Ne ruokkivat toisiaan.

Talouskasvun ja kilpailukyvyn sijaan tarvitaan syvempiä tavoitteita. Sellaisia voivat olla kaikkien pärjääminen, oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta, tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välillä, talouden ja markkinoiden alistaminen palvelemaan ihmistä.

Yhteiskuntaelämä ei ole yhden kiinteän pisteen tavoittelua. Kysymys on suunnasta. Yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikuttamisen pitää hakea ja löytää suunta haluttuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Vaikka tavoite karkaakin kauemmaksi, tarvitaan päämäärä, tie sinne ja ensi askeleet.

Kyse on myös siitä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. EU on harvainvaltainen suurvaltarakennelma, jossa köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Suomalaiset maksavat yhä enemmän – nyt jo yli tuhat miljoonaa euroa vuodessa – siitä, että EU tuhoaa yhteiskuntamme perustaa.

Poliittisten puolueiden ja vaikuttajien tehtävänä on esitellä omat vaihtoehtonsa kansalaisille ja hakea niille tukea. Edistystä on, jos lupaukset ja teot ovat yhdenmukaiset. Edistystä on sekin, jos kaikki vaihtoehdot saavat edes kohtuullisen tasapuolisen kohtelun julkisuudessa ja uusien puolueiden syrjintä lopetetaan.

Toivon näköala on olemassa. Ensi askeleita uuteen suuntaan ovat ”pieleen menee mutta mitään ei voi” –asenteesta ja vanhoista vallanpitäjistä luopuminen. Suomen uusi tie tarkoittaa umpikujasta kääntymistä sekä omaan rahaan ja itsenäiseen lainsäädäntöön siirtymistä. Siis eroa eurosta ja EU:sta. Kaikkia koskeva hyvinvointi ja aito demokratia tarvitsevat perustakseen valtiollista itsenäisyyttä.