Kohti tasapainoa

Maailmanlaajuiseksi levinnyt läntinen talousmalli on syvässä kriisissä. Kriisissä ovat monet muutkin keskeiset asiat, myös ihmistä elättävä luonnonympäristö.

Satakunta vuotta vaihtelevasti rakennettu demokratia on suurelta osin muuttunut näennäisdemokratiaksi. Suomi on osa harvainvallan johtamaa Euroopan unionia valtiollisen itsenäisyytensä ja kansan vallan menettäneenä.

Demokratian alennustilasta ja harvainvallasta johtuu yhteiskunnallinen kriisi. Eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyvät. Pienilukuinen mutta määrätietoinen eliitti ja yhtiövalta ovat tehneet veronkierrosta laillista ja ajavat alas vielä jäljellä olevia hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Rahaa ei ole hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon, koska lakeja on muutettu niin, että työn ja tuotannon tulokset voidaan viedä yhä enemmän verotuksen ohi ja kansainväliseen keinotteluun.

Valtiosta on tehty kansainvälisten pankkien ja suuryritysten alamainen, joka anoo velkaa sijoittajilta. Toisaalta valtion kansalaiset on pakotettu velanantajien virheiden maksajiksi. Irvokas keinottelutalous tarjoaa köyhille kapitalismia ja rikkaimpien keinotteluvirheille sosialismia.

Kansalaiset ovat laajalti alistuneet, koska suuria joukkoja koonneet puolueet, Keskusta, Kokoomus ja Sdp sekä valtarakenteeseen kuuluvat erilaiset etujärjestöt ovat kertoneet, että vaihtoehtoja ei ole. Ei ihme, että monet ovat kääntäneet selkänsä politiikalle.

Rakenteellinen korruptio – puoluetuet, etujärjestöjen puoluerahoitus, puoluekuri, valtamedian hallinta – on pitänyt huolen siitä, että aitoa julkista keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista ei ole, eikä vaaleissa ole ollut pelkoa todellisista muutoksista.

Huutava muutoksen tarve on valtamedian avustuksella nostanut valtapuolueiden haastajaksi Perussuomalaiset. Ps. on juuri sellainen näennäisoppositio, jota valtarakenne tarvitsee. Näkyvä, aktiivinen ja harjoitettavan politiikan kannalta vaaraton. Ps. hyväksyy euron ja EU-jäsenyyden, joka tarkoittaa EU-johtoista talous- ja ulkopolitiikkaa. Se nojaa sotilaalliseen voimaan – eikä siis puolueettomuuspolitiikkaan - turvallisuuspolitiikassa, ydinvoimaan energiapolitiikassa ja kasvu-uskoon talouspolitiikassa. Peruslinja on siis aivan sama kuin johtavilla hallituspuolueilla.

Merkkejä paremmasta on kuitenkin näkyvillä. Valtamediaa haastamaan on syntynyt uutta mediaa, joka ei ole riippuvainen valtarakenteista. Monet kansalaiset ovat luopuneet perusteettomasta puolueuskollisuudesta.

Globalisaatio on merkinnyt esteiden poistamista pääomien ja vallan keskittymiseltä. Tämä harvainvalta sortuu omaan ahneuteensa. On tärkeää, että tilalle on tarjolla parempaa.

Globalisaatiosta, ylikansallisesta harvainvallasta on siirryttävä lokalisaatioon, paikallisuuden ottamiseen lähtökohdaksi. Kansainvälisten alistussuhteiden tilalle tarvitaan aitoa yhteistyötä.

Jatkuvan talouskasvun vaatimus on hylättävä. Sen sijaan on keskityttävä työn järjestämiseen kaikille työkykyisille, kaikkien pärjäämiseen ja perustarpeiden tyydyttämiseen.

Tasapainoisempi yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on mahdollista. Sen perustaa on rakennettava jo ennen edessä olevaa harvainvallan ja keinottelutalouden romahdusta.

Valtapuolueiden ja näennäisopposition haastajien tehtävä on saada sanomansa paremmin kuuluviin.

Esillä olleiden tietojen mukaan valtakunnallisesti noin kolmannes julkisista rakennuksista kärsii erilaisista kosteusvaurioista. Kärsijät ovat tosiasiassa ihmisiä, työntekijöitä ja tilojen käyttäjiä. Käytännössä kaikki lapset ja nuoret ovat pitkiä aikoja kuntien ylläpitämissä tiloissa, esim. päiväkodeissa ja kouluissa.

Sisäilmaongelmien korjaamiseksi tehdään töitä. Se, mitä on tehty, ei kuitenkaan riitä.

Hengitystieoireista, jotka ovat homeoireiden tapaisia, johtuu joidenkin arvioiden mukaan jopa kolme neljäsosaa yhdisteestä nimeltä 2-etyyliheksanoli. Se on kemiallinen yhdiste, jota käytetään pehmittimien, pinnoitteiden ja liimojen tuotannossa.

Tämä hajuton ja vielä vähän tunnettu yhdiste kerääntyy elimistöön ja aiheuttaa homeoireiden tapaisia ylähengitystieoireita. Edes uudet rakennukset eivät ole turvassa siltä.

Pienestäkin määrästä 2-etyyliheksanolia sisäilmassa saattaa olla seurauksena erilaisia allergia- ja silmäoireita. Riskirajaa on vaikea määrittää mm. siksi, että ihmisten herkkyys vaihtelee.

Työterveyslaitoksen mukaan ”2-Etyyli-1-heksanoli (2-EH) on kemiallinen yhdiste, jota käytetään pehmittimien, pinnoitteiden ja liimojen tuotannossa. Sisäilmaan 2-EH:ia voi vapautua mm. PVC-muovimaton pehmittimen dietyyliheksaftalaatin (DEPH) ja liimojen akrylaattikopolymeerien hajoamisen seurauksena. Syynä tähän ovat yleensä rakenteiden ja materiaalien kosteusongelmat. Pieniä määriä 2-etyyliheksanolia vapautuu kuitenkin myös mm. vaurioitumattomista PVC-materiaaleista.”

Lattioiden lisäksi 2-EH:ia pääsee sisäilmaan myös muista muovipohjaisista sisustusmateriaaleista tai esim. muovipintaisista sähköjohdoista tai viinyylitapeteista.

Vaikuttaa siltä, että erityisesti liimatut muovimatot ja erilaiset lattiatasoitteet ovat ko. yhdisteen päästölähteitä. Lienee myös niin, että koneellinen ilmanvaihto aiheuttaa sen, että ko. yhdistettä pääsee sisäilmaan. Ko. yhdisteen pitoisuuden voi mitata sisäilmasta.

Rakennustekniikka ja erilaisten kemikaalien käyttö näyttävät menneen niiden hallinnan edelle. Kapea-alainen asiantuntemus näyttää sivuuttaneen rakentamisessakin laaja-alaisen riskien arvioinnin ja kokonaisuuksien hallinnan.

Sisäilmaongelmat aiheuttavat suurten taloudellisten kustannusten lisäksi ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä. Ongelman hoitaminen ei näytä todenteolla kuuluvan kenellekään. Siitä näyttää tulleen eräänlainen luonnollinen riski, jonka kanssa vain on elettävä.

Maan johdolta näyttää riittävän energiaa ja kansalaisten varoja levitettäväksi kansainvälisten sijoittajien ja suurpankkien pelastamiseen. On kohtuullista vaatia, että lasten, nuorten ja monien aikuisten työntekijöiden terveyttä uhkaava laaja sisäilmaongelma saa vähintään yhtä suuren huomion ja riittävän rahoituksen valtiovallan taholta.

Ilmastonmuutoksesta tiedetään yksi asia varmasti: ilmastonmuutokseen liittyy paljon epävarmaa. Kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Juuri tämän suuren epävarmuuden takia on syytä yksinkertaistaa näkyvissä olevia vaihtoehtoja ja tehdä päätökset niiden mukaan.

Suhtautuminen ilmastonmuutoskysymykseen voidaan pelkistää kahteen riskivaihtoehtoon, joiden välillä voimme valita.

1.Uskomme, että ihmisen toiminta aiheuttaa ilmastonmuutosta ja toimimme sen mukaan.

2.Uskomme, että ihmisen toiminta ei aiheuta ilmastonmuutosta ja toimimme sen mukaan.

Riskivaihtoehdot löytyvät, kun ensin valitsemme suhtautumistapamme ja sitten oletamme, että olemmekin väärässä – mikä on tietysti mahdollista suuren epävarmuuden vallitessa. Näin otamme siis jommankumman riskin.

1.Käytämme paljon voimavaroja ja myös rahaa sellaiseen – kuten energiajärjestelmän uudistamiseen - johon niitä ei olisi pakko käyttää. Lisäksi luovumme monista asioista – kuten halvoista lentomatkoista - joihin olemme tottuneet.

2.Otamme riskin, että lastemme ja lastenlastemme elinaikana elinolosuhteet suuressa osassa maapalloa muuttuvat mahdottomiksi ja kaikkialla epävarmoiksi.

Noiden riskien välillä valitsemisen pitäisi olla helppoa.

Ilmastonmuutoskysymykset eivät tietenkään ole yksin suomalaisten tekemien valintojen varassa. Viisimiljoonaisen Suomen päästöt eivät ratkaise maailman kehitystä. Voimme kuitenkin päättää olemmeko osa ratkaisua vai osa ongelmaa.

Asiaa vaikeuttaa ilmastonmuutoksen taloudellinen hyväksikäyttö. Päästökauppa ei ole ratkaissut ongelmaa. Se on siirtänyt ratkaisuja. Päästöt ovat lisääntyneet. Päästökauppa hyödyttää vaikutusvaltaisia toimijoita. Suomessa ydinvoimateollisuuden on laskettu saavan vuosittain 500 miljoonaa ylimääräistä euroa päästökaupan takia.

EU:n oli näppärää ryhtyä hyveelliseksi päästöjen vähentäjäksi, kun vertailuvuodeksi otettiin 1990, jolloin Itä-Saksan huippusaastuttava teollisuus oli vielä laskuissa mukana.

Kysymys ilmastonmuutoksesta on niin vakava ja herkkä, että siitä puhuminen on helppo tulkita pelotteluksi. Asiat on silti hyödyllistä nähdä sellaisina kuin ne ovat.

Eläkkeellä oleva geofysiikan professori Robert Strom puhui ilmastonmuutoksesta syyskuussa 2012. Sanat olivat vakavia. Hänen mukaansa nyt eletään ratkaisujen aikaa, koska maapallon ympäristö muuttuu ihmisen hiilidioksidipäästöjen takia yhä kiihtyvällä vauhdilla. Parinkymmen vuoden päästä tullaan vakavien vahinkojen vaiheeseen ja vuosisadan puolivälistä sen loppuun on katastrofin aika. Puhujan mukaan kaikki varteen otettavat tiedemiesyhteisöt ovat tästä aivan samaa mieltä.

Pohjoisnavan koko mannerjää sulaa n. 2015-2017. Merenpinta nousee viisi metriä ja myöhemmin ehkä 20 metriä mm. Grönlannin jäätiköiden sulaessa.

Vuoden 2030 tienoilla siirrytään hirveiden ilmastomullistusten, äärikuivuuden ja tulvien, suurten sadonmenetysten, poliittisten mullistusten ja alkavien valtavien kansainvaellusten aikaan. Miljoonat ihmiset kuolevat jo noiden muutosten takia. Esim. USA:n Keskilännen vilja-alueiden keskilämpö nousee 40-45 celsius-asteeseen ja sadot tuhoutuvat kokonaan. Puhujan mukaan sellaiset arvot kuin demokratia, vapaus, ihmisoikeudet, laillinen järjestys ja kansainvälinen yhteistoiminta siirtyvät historiaan.

Tätä seuraava katastrofivaihe merkitsee sivilisaatiomme loppua sellaisena kuin me sen tunnemme. Ihmiskunnasta voi tuhoutua noin puolet. Kukaan ei voi ennustaa kehityksen lopputulosta.

Puhuja korosti, että toimiin hiilidioksidin määrän lisääntymistä vastaan pitäisi ryhtyä nyt heti. Ja se taas on poliittisesti mahdotonta. Kuvaavaa on, että USA:n presidentinvaalikampanjan aikana ei puhuttu mitään ilmastonmuutoksesta, eikä myöskään USA:n roolista siinä.

Vaikka hiilidioksidimäärät saataisiin nyt heti 1970-luvun tasolle, jatkuisi lämpeneminen vielä 200 vuotta.

Näin siis puhui maapalloa ja ilmakehää tiedemiehenä 50 vuotta seurannut professori, joka on erikoistunut muun muassa auringon aiheuttamaan ilmastonmuutokseen Maa- ja Mars-planeetoilla.

Öljyä tuotetaan ja kulutetaan maailmassa kymmenen tuhannen kuutiometrin minuuttivauhdilla. Maailman energiankulutuksesta n. 80 prosenttia on fossiilisten polttoaineiden eli öljyn, maakaasun ja kivihiilen varassa. Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä on tulosta fossiilienergian polttamisesta. Tuoreiden uutisten mukaan USA tulee olemaan uuden tuotantotekniikan ansiosta maailman suurin öljyntuottaja 2020-luvulla. Ja omavarainen öljyn suhteen.

Ilmastonmuutoskysymys on helppo sivuuttaa järkevillä perusteilla. Minun yksittäinen valintani ei ratkaise mitään. Yksikään lentokone ei jää kentälle, vaikka en koskaan lentäisi. Ja mitäpä merkitsee yhden auton kulutus kun muita on tuhat miljoonaa. Ja Suomen päästöillä ei ole merkitystä, kun Kiinaan tehdään kourallinen uusia hiilivoimaloita joka kuukausi. Tällainen kaikkialla yleinen viisaus voi merkitä sitä, että meri nousee Helsingin kaduille.

Näkymä on sellainen, että laaja herääminen ilmastonmuutokseen tapahtuu vasta, kun siltä ei voi sulkea silmiä. Vastuullista toimintaa on valmistautua siihen mitä voi olla tulossa – ei sen kieltäminen. Rannikoiden ydinvoimaloiden sulkemista pitää valmistella. Keskeneräiset on syytä jättää kesken. Elintarvikeomavaraisuuden pitää olla ensisijainen asia. Energiajärjestelmän uudistamisella on kiire. Myös sillä on merkitystä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään.

Murehtiminen ei auta. Sen sijaan on kannettava huolta tulevien sukupolvien elämisen edellytysten turvaamisesta. On pyrittävä ennaltaehkäisemään vahinkoja ja valmistauduttava oletettaviin muutoksiin.

Tuoreiden uutisten mukaan yritysten ja yhteisöjen maksaman yhteisöveron tuotto romahtaa kuluvana vuonna yli viidenneksen eli noin miljardi euroa. Romahdusta selittää suurelta osin verotuksen kierrättäminen halvemman verotuksen maiden kautta.

Joulukuussa 2012 Suomelle rakennetaan erilaisia pelastuspaketteja. Useimmat paketit sisältävät välttämättöminä pidetyt toiveet: kasvua ja työllisyyttä.

Kasvua ja työllisyyttä vaativilta politiikan ja elinkeinoelämän edustajilta tulee vaatia vastausta kysymykseen: Miten niitä saadaan aikaan? Kasvua vaativilta on syytä kysyä myös Miksi? Mikään viennin tai kasvun määrä ei nimittäin pelasta hyvinvointia, jos työn ja tuotannon tulokset viedään pois maasta tai muuten verotuksen ulottumattomiin.

Suomen valtio lisävelkaantuu kuluvana vuonna n.7-8 miljardia euroa. Summa on kutakuinkin sama kuin neljän edellisen hallituksen aikana tehtyjen veronkevennysten vuosittainen yhteisvaikutus. Ns. kestävyysvaje on siis itse aiheutettu lähinnä suurituloisimpien verohelpotuksilla. Oma osuutensa on myös kasvavilla maksuilla EU:n kitaan.

Kasvun ja työllisyyden yhdistäminen on ongelmallista. Nimittäin vaikka talouskasvun heikkeneminen yleensä vähentää työllisyyttä, yhtälö ei välttämättä toimi toisin päin. Talouskasvua saadaan helpoimmin aikaan korvaamalla ihmistyötä koneilla ja automaatiolla. Pitää siis asettaa kysymys: kasvua vai työllisyyttä?

Talouskriisi tarjoaa mahdollisuuden vallitsevien taloususkomusten kyseenalaistamiseen. Kun pyrimme näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, paranevat mahdollisuudet kestävien ratkaisujen löytämiseen. Jopa aivan perustavia kysymyksiä on syytä esittää. Yksi sellainen on kysymys talouskasvun vaatimuksen mielekkyydestä.

Vallitseva taloudellinen viisaus pitää vähimmäistavoitteena kolmen prosentin vuosittaista talouskasvua. Tuo vaatimattomalta tuntuva luku tarkoittaa kaksikymmenkertaistumista sadassa vuodessa. Verrataanpa tätä keinoihin saada aikaan talouden kasvua. Luonnonvaroja kulutetaan nykyään vuosittain arviolta 1,5 kertaa niiden uusiutumista vastaava määrä. Tuntuuko mielekkäältä, että luonnonvarojen kulutus kaksikymmenkertaistuu sadassa vuodessa? Entä toinen keino kasvattaa taloutta eli velan lisääminen? Tuntuuko mielekkäältä, että nykytilanteessa panemme toivomme velkavetoiseen talouskasvuun? Jos kumpikaan vaihtoehto ei tunnu mielekkäältä, on toiveita löytää kestäviä ratkaisuja talouden ja yhteiskuntakehityksen ongelmiin.

Unohdetaan talouskasvu. Keskitytään sen sijaan siihen, että jokaisella on työtä tai muuta mielekästä tekemistä ja kaikkien perustarpeet tyydytetään. Lisäksi toteutamme omavaraisuuden varsinkin ruuan ja energian suhteen. Maassamme tehdyn työn tulosten täytyy jäädä hyödyttämään koko yhteiskuntaa.

Kun nämä tavoitteet hyväksytään, on löydettävä keinot niiden toteuttamiseen. On selvää, että tarvitaan suuria rakenteellisia muutoksia. Nykyisten rakenteiden sisällä tehtävät muutokset eivät riitä. Monet keskeiset asiat tulee arvioida uudelta pohjalta. On kysyttävä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään.

Selvää on ainakin se, että yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys ei saa olla pankkien, sijoittajien ja suuryritysten käsissä niin kuin se nyt on. Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus ohjata yhteiskunnallista kehitystä valitsemiensa edustajien välityksellä ja myös suorilla kansanäänestyksillä.

Työllisyyden parantamiseen on olemassa keinoja. Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon. Työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää nykyisin, että ns. työn sivukulut peritään palkkasumman perusteella. Tämän tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa työn sivukulut korvataan toiminnan jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla, ikään kuin korvamerkityllä arvonlisäverolla.

Yritystoiminnan aloittamista ja pienyrittäjiä on autettava nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon. Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava työllistämistukijärjestelmän avulla siitä, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto haluaa EU:sta liittovaltion. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012120516414913_uu.shtml ViNO luottaa siihen, että vahva liittovaltio pystyy ratkaisemaan globaaleja ongelmia, kuten talouskriisin ja ilmastonmuutoksen.

Vihreiden nuorten mukaan vahva liittovaltio pystyy puuttumaan esimerkiksi ympäristö- ja ihmisoikeusongelmiin tehokkaammin kuin yksittäinen jäsenmaa. Ehtona EU:n liittovaltiolle on kuitenkin demokraattisempi päätöksenteko.

Vihreiden harhakuva EU:sta muistuttaa kovasti sitä harhaa, joka monilla oli takavuosina Neuvostoliitosta. Uskotaan sitä mitä toivotaan.

EU:n muuttaminen demokraattiseksi on kaunis ajatus, mutta yhtä toivoton kuin oli entisen Neuvostoliiton demokratisointi.

Suurten ongelmien suhteen EU on enemmän ongelma kuin ratkaisu. Miten muuten voisikaan olla, kun EU:ta ohjaavat suuret jäsenmaat ja suuryritykset. Unioni on demokratian vastainen järjestelmä. Kyse ei ole demokratiavajeesta vaan demokratian puutteesta ja sen vastakohdasta, siis harvainvallasta.

Kaiken lisäksi vihreät ovat jäljessä vaatimuksessaan. EU on jo käytännössä liittovaltio.

Kun vihreät puhuvat kauniisti demokratiasta, he varmaankin kannattavat esitystä siitä, että suomalaiset saavat kansanäänestyksessä päättää eroaako Suomi EU:sta.

10 syytä erota EU:sta

1. Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen. Valtio on silloin itsenäinen kun se ei ole minkään muun valtion alainen. EU:n perustuslailla (Lissabonin sopimuksella) Unionista tuli liittovaltio ja Suomesta sen osavaltio.

2. Suomen kansan palauttaminen ylimmän vallan haltijaksi. EU-Suomessa ylin valta on EU:n elimillä eikä Suomen kansalla. Eduskunnalla ei ole ollut oikeutta luovuttaa kansalle kuuluvaa valtiovaltaa kenellekään – ei myöskään EU:lle.

3. Aidon demokratian palauttaminen. Demokratiassa eli kansanvallassa kansalaiset voivat päättää tulevaisuudestaan ja valita lainsäätäjät. EU-Suomen laeista säädetään valtaosa Brysselissä ja ne ovat Suomen omien lakien yläpuolella. EU ei ole demokratia vaan harvainvalta, jota ohjaavat suuryritysten ja suurten jäsenmaiden edut.

4. Sotien ja sotilasliittojen ulkopuolella pysyminen. EU-Suomi on mukana Unionin tulevissa sodissa ja myös sen ristiriidoissa muiden suurvaltojen kanssa. Puolueettomuuspolitiikka on paras turva Suomelle, sillä tosipaikan tullen suomalaiset joutuvat kuitenkin vastaamaan itse itsestään.

5. Oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan pyrkiminen. EU:ssa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Toisinkin voisi olla. Oikeudenmukaisempi yhteiskuntakehitys on mahdollinen, mutta ei EU:ssa. Kasvavat EU:n nettojäsenmaksut vievät niitä miljardeja, joilla voitaisiin parantaa peruspalveluita Suomessa.

6. Siirtyminen kiihkokapitalismista kohti tervettä markkinataloutta. Pääomien, yritysten ja työpaikkojen rajoittamaton siirtely lisää työttömyyttä ja eriarvoisuutta. Keinottelua on hillittävä ja markkinoiden on palveltava kansalaisia eikä päinvastoin.

7. Oman talous- ja työllisyyspolitiikan palauttaminen. Osana eurotaloutta Suomi imetään kuiviin pääomista kun ulkomaiseen omistukseen siirtyneiden yritysten voitot viedään pois maasta. Samalla putoaa pohja hyvinvointipalveluilta. Voimme rakentaa taloutta ja tulevaisuutta kestävälle pohjalle kun meillä on oma talouspolitiikka ja oma raha.

8. Oman ruuantuotannon turvaaminen. Puhdas kotimainen ruoka on perusoikeus. Oma maataloustuotanto voidaan turvata vain itsenäisessä Suomessa EU:n ulkopuolella

9. Kansainvälinen yhteistyö. Vain sellainen voi tehdä aitoa yhteistyötä, joka hallitsee itseään. EU-Suomi on sidottu EU:n politiikkaan, joka riistää köyhimpiä maita ja hyödyttää harvoja. Itsenäinen Suomi voisi olla edelläkävijä YK:ssa ympäristöasioissa ja rauhan rakentamisessa. EU on kansainvälisessäkin politiikassa ongelma – ei ratkaisu.

10. Tulevien sukupolvien takia. Emme saa pettää tulevia suomalaisia sukupolvia ja sitoa heitä EU-valtioon. EU-jäsenyys ei ole tuonut Suomelle mitään sellaista hyvää, jota emme olisi saaneet EU:n ulkopuolella.

Suomi voi erota EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja. Kauppa käy ja ihmiset liikkuvat vapaasti ilman EU-jäsenyyttä, kun niin haluamme.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6

Oikeusministeriön juuri avatussa palvelussa voi allekirjoittaa kansalaisaloitteen, jolla vaaditaan maamme perustuslain muuttamisesta siten, että sitovat kansanäänestykset tulevat mahdollisiksi.

Lakialoite menee eduskuntaan kun aloitteen taakse on kerätty puolen vuoden aikana 50 000 nimeä.

Allekirjoitukseen vaaditaan tunnistutuminen pankkitunnuksilla.

Aloitteen kotisivu on täällä http://suorademokratia.fi/

Kyseessä ei ole puoluepoliittinen hanke. Sitovat kansanäänestykset merkitsevät siirtymistä todelliseen kansanvaltaan.

Levitäthän tietoa nimenkeräyksestä!