Kohti tasapainoa

Lämmin kiitos kaikille Itsenäisyyspuolueen äänestäjille, tukijoille ja ehdokkaille. IPU sai eduskuntavaaleissa 0,5 prosenttia äänistä. Suunta on oikea, kun äänimäärä kasvoi yli kymmenellä tuhannella.

IPU:n ehdokkaat ja tukijat tekivät talkoilla hienon vaalityön. Eduskuntaan nousun esteenä ei enää niinkään ollut puolueen tuntemattomuus, kuin ”ääni menee hukkaan” –mielikuvan voima. Sitä on vahvistettu, kun haastajapuolueita on syrjitty valtamediassa.

Aika on kuitenkin IPU:n puolella. Politiikan suunnan muuttamisen tarve ei ole kadonnut mihinkään.

Vaalitulos lienee pettymys monelle IPU:n vaalityössä olleelle. Palautteen ydin on kuitenkin voimakkaassa vetoomuksessa, että työn täytyy jatkua. Ja se jatkuu.

Aika ei ollut vielä riittävän kypsä IPU:n läpimurrolle. Se kuitenkin kypsyy, kun eurovetoinen politiikka tuo lisää lunta monien suomalaisten tupaan. Odotettavissa on leikkauspolitiikan jatkumista ja EU:n vallan kasvua.

Suomessa on ollut tapana tehdä suuria muutoksia viiveellä ja rytinällä. Tällaista tulevaisuutta nähty vaalitulos enteilee.

Käsillä olevissa vaaleissa on kyse myös Suomen itsenäisyydestä.

Neuvoa-antaneessa kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä syksyllä 1994 yli 43 prosenttia äänestäneistä äänesti EU-jäsenyyttä vastaan. He äänestivät samalla Suomen itsenäisyyden puolesta, koska EU-jäsenyys merkitsi Suomen valtiollisen itsenäisyyden menettämistä. EU-jäsenyyttä ajaneet ovat kylläkin väittäneet Suomen itsenäisyyden vain vahvistuneen.

Nyt yli 20 vuoden EU-jäsenyyden jälkeen eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka vaatisi Suomen itsenäisyyden palauttamista, siis eroamista EU:sta. Edes oman rahan palauttamista ei vaadi mikään viime vaaleissa eduskuntaan valituista puolueista.

Tilanne on merkillinen, sillä sellaisia suomalaisia, jotka haluavat Suomen eroon eurosta ja/tai EU:sta on kymmeniä prosentteja äänioikeutetuista – todellisuudessa ehkä enemmistö. Ensimmäinen selitys nykytilalle on se, että on äänestetty muilla perusteilla. Lisäksi monet pitävät Suomea edelleen itsenäisenä, kuten virallinen Suomi väittää. Monet EU-jäsenyyden vastustajat ovat myös äänestänet niin sanottuja EU-kriitikoita, jotka eivät aja todellisuudessa muutosta nykytilaan. Paljon vaikuttaa sekin, että vaalit eivät ole vapaat ja reilut. Äänestäjillä ei ole kunnollista mahdollisuutta verrata haastajien ja vallassa olevien tavoitteita keskenään. Muitakin selittäviä tekijöitä on. Yksi niistä on pettymyksen muuttuminen äänestämättömyydeksi, joka tukee entisen politiikan jatkumista.

Itsenäisen valtion tunnusmerkkejä ovat muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. Mitään näistä itsenäisyyden merkeistä ei EU-Suomella ole. EU:n lait ovat jäsenmaiden lakien yläpuolella, EU:n tuomioistuimen päätökset ovat jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella ja Suomi on luopunut itsenäisestä ulkopolitiikasta kun on sitoutunut EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Oma raha ei tee valtiota itsenäiseksi, mutta ilman omaa rahaa valtio ei voi olla itsenäinen.

Alamaisuus jatkuu niin kauan kun sen annetaan jatkua. Näissä vaaleissa on mahdollisuus näkyvän suunnanmuutoksen aloittamiseen.

Kun äänestää Itsenäisyyspuolueen ehdokasta, äänestää samalla Suomen oman rahan ja itsenäisyyden palauttamisen puolesta.

Kun IPU on eduskunnassa, itsenäisyysvaihtoehdosta ei enää voida vaieta. IPU:a siis kannattaa äänestää jo suuremman avoimuudenkin takia.

Politiikan suunnan muutosta haluaa merkittävä osa suomalaista. On siis luonnollista, että uutta suuntaa tarjotaan nyt puoluekentän laidasta laitaan.

Myös ne, joiden päätöksillä tähän on tultu, tarjoavat korjausliikettä ja Suomen kuntoon laittamista yms. Miten tuollainen tapahtuu, kun uusia ajatuksia vanhentuneilta puolueilta ei juuri kuulu, on kysymys, joka kuuluisi esittää. Itsenäisyyspuolue esittäisi tuon kysymyksen vallassa oleville, jos meillä olisi reilut ja vapaat vaalit. Nyt kun näin ei ole, haastajat eivät pääse samoihin pöytiin valtapuolueiden kanssa. Näin äänestäjillä ei ole mahdollisuutta verrata haastajien ja valtapuolueiden väitteiden pitävyyttä.

On ymmärrettävää, että moni äänestäjä on hämmentynyt. IPU:n suurin haaste ei enää ole tuntemattomuus, vaan se kuinka äänestäjät voivat karistaa mielestään sinne iskostuneen ajatuksen äänten hukkaan menemisestä. Yleinen hokema on, että pienille puolueille annetut äänet menevät hukkaan. Tätä asiaa on syytä miettiä. On kysyttävä mistä vaaleissa on kysymys.

Vaalit ovat kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa tulevan politiikan sisältöön ja valita lainsäätäjät. Kun tämän perusteella äänestetään, valitaan puolue ja ehdokas, joiden tavoitteet ovat äänestäjän mielen mukaiset.

Jos lähdetään ajatuksesta, että pitää ennen muuta äänestää niin, että ehdokas tulee valituksi, voidaan samalla hylätä tavoite vaikuttaa tulevan politiikan sisältöön.

Ääni menee hukkaan, jos äänestää omia tavoitteitaan vastaan. Myös antamatta jätetty ääni menee hukkaan, jos äänen säästäjä ei ole tyytyväinen vallitsevaan politiikkaan. Äänestämättä jättäminen nimittäin tukee vallassa olevia.

Gallupeilla paitsi mitataan, myös mainostetaan ja vaikutetaan. Jokainen voi miettiä ja päättää, äänestääkö itsenäisesti vai gallupien perusteella.

Vaaleissa pienistä voidaan tehdä suurempia ja suurista pienempiä.

EU-Suomi on poliittisen ja taloudellisen riiston kohteena. Kyse on tuon riiston jatkumisesta tai lopettamisesta. Brechtin sanoin: Kenestä riippuu sortovallan jatkuminen? Meistä. Kenestä riippuu sortovallan murskaaminen? Myös meistä.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat europuolueita. Ne kannattavat Suomen pysymistä eurossa ja EU:ssa. Itsenäisyyspuolue on väline, jota voidaan käyttää oman rahan ja itsenäisyyden palauttamiseen. Ne voidaan palauttaa eduskunnan enemmistöpäätöksellä. Näitä vaaleja voidaan käyttää suunnanmuutoksen aloittamiseen.

Pienikin IPU:n eduskuntaryhmä voi taata sen, että itsenäisyysvaihtoehtoa ei enää vaieta Suomessa. IPU:n nousu eduskuntaan on suurin muutos mitä vaaleissa nyt voi tapahtua.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi se, mikä Alexander Stubb on miehiään, niin viimeistään "sapelinkalistelua ei pidä säikähtää" -lausunto nykyisessä tilanteessa paljastaa asioiden todellisen laidan. Edessä häämöttävän vaalitappion säikäyttämät Haglund ja Stubb ovat ryhtyneet pelaamaan täysin edesvastuuttomasti upporikasta ja rutiköyhää ulko- ja turvallisuuspolitiikalla.

Haglundin perjantainen puhe Venäjää vastaan asettumisesta oli ilmeinen provokaatio, josta Stubb ja presidentti Niinistö väittävät olleensa etukäteen tietämättömiä. Venäjän ulkoministeriö vastasi provokaatioon odotetusti, todeten kuitenkin Suomen tekevän ratkaisunsa itse.

Tapahtuneen vahingon korjaamisen asemesta Stubb keskittyi tämänpäiväisessä vastauksessaan hakemaan valtiomiesmäisyyden vaikutelmaa puhumalla pään kylmänä pitämisestä ja sapelinkalistelusta. Mitäpä muuta voi odottaa miehestä, joka asetti pääministerikautensa tärkeimmäksi tavoitteeksi vaalien voittamisen samalla kun Suomi ui syvällä kriiseissä, joihin pitäisi kiireesti tarttua.

Taas kerran imago on Stubbille kaikki ja seuraukset eivät merkitse mitään. Vastaavan tahmapallojen ammuskelun voi odottaa jatkuvan kokoomuksen ja RKP:n suunnalta ensi sunnuntain vaaleihin saakka. Suomen on syytä irtisanoutua Stubbin umpikujapolitiikasta, ja mahdollisuus siihen tarjoutuu vaaliuurnilla.

Kun puolustusministeri ilmoittaa Suomen tiivistävän yhteistyötä Venäjää vastaan, käsillä on hätätila. Itärajalle vilkaisemalla selviää nopeasti, että siellä on rauhallista. Hätätila on Suomen hallituksen sisällä, josta käsin ylimielisyyden, ymmärtämättömyyden ja piittaamattomuuden yhdistelmä aiheuttaa laaja-alaista tuhoa, nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Onneksi vaalit ovat käsillä, ja Haglund on mahdollista korvata henkilöllä, jota kiinnostaa Suomen turvallisuus.

Suomen turvallisuus edellyttää oman alueen koskemattomuudesta huolehtimista, ja se puolestaan rakentuu maanpuolustuksesta, liennyttävästä politiikasta ja liittokuntien ulkopuolella pysymisestä, sen varmistamisesta, että Suomen alueella ei toimi minkään vieraan vallan joukkoja. Suomen ei tule ilmoittautua olevansa ketään vastaan, ja erityisen typerää ja vaarallista on puhua Venäjää vastaan asettumisesta.

Haglund on vaalien lähestyessä ottanut tavakseen korostaa, ettei mikään hänen tempauksensa liity Natoon. Järjestelmällisesti ne ovat liittyneet nimenomaan Natoon, mutta läntiseen sotilasliittoon liittymättäkin on toki mahdollisuus typerehtiä. Riittää kun unohtaa Napoleonin opetuksen siitä, että neulanpistoja tulee välttää, koska niitä voi seurata tykinkuulia. Oma lukunsa on Haglundin tapa sivuuttaa eduskunta ja puolustusvaliokunta. Tämä nähtiin isäntämaasopimuksen yhteydessä, ja nyt jälleen Venäjää vastaan asettumisessa.

Haglund ei toki ole hallituksen ainut sotahoukka, niinpä vaaleissa vaaditaan suurta muutosta. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa nykyisen edesvastuuttomuuden jatkamiseen, koska ulko- ja turvallisuuspolitiikka on edelleen pienen valtion elämän ja kuoleman kysymys.

Itsenäisyyspuolue on Kokoomuksen tärkein haastaja ensi viikon sunnuntain eduskuntavaaleissa. Asetelman tekee näin selkeäksi se, että kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat Kokoomuksen tietoisia tai tahattomia myötäilijöitä. Ipun vaalilause "Omalla rahalla tulevaisuuteen" tarjoaa sen sijaan selkeän vaihtoehdon nykyiselle politiikalle – ja samalla myös haastaa sen valtaklikin, joka on pitänyt pilkkanaan demokratiaa jo neljännesvuosisadan tuolileikillään, jossa suuret puolueet vuorollaan esittävät oppositiota ja vuorottelevat hallitusvastuussa niin, että mikään ei varmasti muutu.

Ei muutosta ole luvassa tälläkään kertaa, vaikka kaikki puhkilobatut kokoomuslaiset vaihdettaisiin kaikkein paksunahkaisempiin kepulaisiin. Sama näköalattomuus ja siitä kumpuava toivottomuus yhteiskunnassa jatkuu. Käynnissä on irvokas huutokauppa siitä, kuka "uskaltaa" esittää suurimpia julkisen sektorin leikkauksia. Eduskuntapuolueista Vasemmistoliitto puhuu elvytyksestä – jonka se aikoo tehdä kasvattamalla valtion euromääräistä velkaa, eli lainata liikepankeilta vierasta valuuttaa, joka ei ole Suomen omissa käsissä. Kreikan pyristely euroalueen pihdeissä antaa varoittavan esimerkin siitä, millaista elämä on silloin, kun liikepankeilla on veto-oikeus valtion budjettiin. Tämän vuoksi euroa kannattava Vasemmistoliittokin on lopulta kokoomuslaisen politiikan myötäjuoksija.

Talous merkitsee paljon, mutta ei kaikkea. Valitettavasti on kuitenkin niin, että Suomen taloudellinen umpikuja ei jää ainoaksi nykyisten vallanpitäjien saavutukseksi – pimeä pussinpohja häämöttää myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Nato-jäsenyydestä haetaan nyt kuvitteellista turvaa paikkaamaan niitä ongelmia, jotka itsenäisen valtion suvereniteetista luopuminen EU-jäsenyyden myötä on meille tuottanut. Tilanne muistuttaa alkoholiongelmaisen uutta aamua: pahaa oloa korjataan entistä suuremmilla annoksilla sitä, mikä on pahan olon tuottanut. Ajatus ei kanna huomiseen asti.

Kokoomuksen johdolla tehty – mutta ei yksin sen toteuttama – edesvastuuton poliittinen kokeilu on kestänyt nyt neljännesvuosisadan, ja tässä tapauksessa voi tosiaan sanoa, että puu on helppo tuntea hedelmistään. Kun runko on laho ja hedelmät läpimätiä, mainostoimistoilta tilatut korulauseet eivät riitä kätkemään totuutta kovin pitkään. On suunnanmuutoksen aika. Ja nyt tarvitaan niin suuri muutos, että se ei tapahdu hetkessä, mutta olennaisinta on saada se käynnistymään. Itsenäisyyspuolueen läpimurto näissä vaaleissa tarkoittaa juuri tuon muutoksen käynnistymistä.

Nykyiset eduskuntapuolueet ovat esitelleet kilvan leikkauslistojaan. Lähes kaikissa niissä luvataan suuria leikkauksia peruspalveluihin - kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen - ja tulonsiirtoihin. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei ole esittänyt ilmeisintä leikkauskohdetta. Se on Suomesta EU:lle menevä yli miljardin euron vuotuinen nettomaksu.

Vaikka eduskuntavaaleihin on aikaa enää vajaat kaksi viikkoa, julkisuudessa ei ole keskustelua Suomen EU-politiikan vaihtoehdoista. Euron ja EU-jäsenyyden vaihtoehto on oma raha ja itsenäisyys.

Suomalaiset maksavat EU:lle nyt vuodessa yli tuhat miljoonaa euroa enemmän kuin EU:lta saadaan anomalla takaisin erilaista ”EU-rahaa”. Jäsenmaksun lisäksi EU:lle menevät satojen miljoonien eurojen tullimaksut, jotka kerätään Suomen rajoilla.

Ja mistä maksamme EU:lle yhä enemmän? Maksamme siitä, että EU:n määräämä politiikka tuhoaa hyvinvointia. Vapaaseen kaupankäyntiin tai ihmisten liikkumiseen ei tarvita EU-jäsenyyttä. Euroopan talousaluesopimus (Eta) riittää siihen. Eta-sopimukseen Suomi voi siirtyä EU-jäsenyydestä eduskunnan päätöksellä.

Eurossa ja EU:ssa olemisen hinta suomalaisille on paljon miljardin jäsenmaksua suurempi. Eurokriisin takausvastuut Suomelle ovat kymmeniä miljardeja euroja. Eurovelan korkokulut valtiolle ovat kaksi miljardia euroa vuodessa, nyt kun korot ovat alhaalla. Korot menevät lähinnä ulkomaisille yksityisille rahoituslaitoksille.

Tähän on lisättävä ulkomaisista sotaoperaatioista koituvat satojen miljoonien eurojen menot ja EU:n politiikan tuhoisa vaikutus mm. työllisyyteen ja omavaraisuuteen.

Ihmisten kurjistaminen ja hyvinvointipalvelujen leikkaaminen on väärä tie. Oikea tie on EU-jäsenyyden kahleen leikkaaminen. Suomi voidaan pelastaa siirtymällä omaan rahaan ja itsenäisyyteen. IPU hakee äänestäjien tukea tällaiselle muutokselle. Vaalit ovat mahdollisuus suunnanmuutoksen aloittamiseen.

Niin sanottu sote-uudistus, eli sosiaali- ja terveydenhoidon rakenteiden uudelleenjärjestely meni kiville useaan otteeseen päättyvällä vaalikaudella. Ja hyvä että meni, koska esitetyt mallit olivat susia.

Sote-soppaa hämmennetään taas vaalien jälkeen. Muutama huomautus on paikallaan.

Ensinnäkin: toivottavasti jatkossa esitys tuodaan valmistelun jälkeen avoimeen julkiseen keskusteluun ennen päätöksentekoa. Kaatuneet esitykset pyrittiin runnomaan läpi tavalla, joka näytti siltä, että mitä vähemmän kuntia ja sote-palvelujen käyttäjiä kuullaan, sen parempi. Soten runnominen oli kansanvallan pilkkaamista.

Jospa jatkossa tehtäisiin kaikessa rauhassa huolella valmisteltu esitys, joka annetaan riittävän pitkäksi ajaksi kansalaisten ja kaikkien eri tahojen arvioitavaksi ennen lopullisia päätöksiä.

Toiseksi: keskeisten peruspalvelujen rahoituksen järjestämisen täytyy perustua yhteisvastuuseen ja kohtuuteen. Ei voi olla niin, että joidenkin kuntien veroprosentteja pitää korottaa 5-10 prosenttia sote-muutosten takia. Valtiovallan tulee kantaa vastuunsa peruspalvelujen rahoituksesta.

Kolmanneksi: terveydenhoidon rakenteiden uusimisessa on syytä purkaa keinotekoinen kilpailutilanne kuntien ja kuntayhtymien väliltä. Terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon tulee pelata yhteen, olla yhden lainsäädännön alla. Terveydenhoito on järjestettävä siten, että kaikilla on mahdollisuus saada hyvää hoitoa varallisuudesta riippumatta. Kun tavoitteet ovat selvät, ne on mahdollista toteuttaa.

Kyse on toki myös rahasta. Eli sotessakin tullaan euro-kysymykseen. Suomi tarvitsee oman taloutensa ja yhteiskuntakehityksensä perustaksi oman rahan ja itsenäisen lainsäädännön.

Yhtään ääntä ei ole vieläkään annettu huhtikuun 2015 eduskuntavaaleissa, vaikka vaaliuutisoinnista voisi luulla, että ääntenlaskenta on loppuvaiheessa.

Ennakkoäänestyksen lähestyessä vaalit alkavat kiinnostaa myös monia sellaisia, jotka eivät politiikasta muuten piittaa.

Suomessa on käytössä puolueiden kastijärjestelmä. Valtamedia jakaa puolueet eri kasteihin ja näin vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Vaaligallupit ovat mittausten lisäksi vaikuttamista ja mainostamista. Ilmankos haastajapuolueita ei niissä mainita edes nimeltä.

Vaalit ovat ennen muuta mahdollisuus vaikuttaa politiikan ja yhteiskunnallisen kehityksen suuntaan. Tämä näkökulma jää osittain pimentoon, kun haastajapuolueita ja niiden tavoitteiden esittelyä syrjitään julkisuudesta. Valtamedia tekee karhunpalvelusta sekä demokratialle että itselleen.

Haastajia kuitenkin noteerataan. Yksi osoitus tästä on, että Itsenäisyyspuolueen ehdokkaalle tarjottiin 5000 euroa siitä, että hän jättäisi vaalikampanjansa kesken ja ilmoittautuisi perussuomalaisten ehdokkaan tukijaksi. IPU:n ehdokas toki kieltäytyi tarjouksesta.

Muutoksen tuulet puhaltavat, kun yhä useammat ovat valmiit äänestämään toisin kuin aiemmin. Kun informaatiota valtapuolueiden vaihtoehdoista ei löydetä valtamediasta, sitä onneksi voidaan löytää netistä.