Kohti tasapainoa

”Sillä ei ole merkitystä onko oikeassa, jos muistinsa menettää”. Näin opasti autokoulun opettaja taannoin oppilaitaan. Oppi meni ilmeisen hyvin perille, kun sitä vielä tehostettiin esimerkeillä. Vaikka käyttäytyy liikennesääntöjen mukaan, on otettava huomioon se, että kaikki muut eivät välttämättä niin tee.

Samaa varovaisuuden ajatusta voi soveltaa elämään laajemminkin. Myös turvallisuuspolitiikkaan.

Äskettäin kokoomuksen kansanedustaja Zyskowicz totesi, että Venäjän toimintaa ei pidä lainkaan ymmärtää, saati hyväksyä. Kun kielletään toisen toimien ymmärtäminen, ollaan sillä tiellä, josta em. autokoulun opettaja varoitti.

Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Zyskowicz korosti siis todellakin sitä, että Venäjän toimia ei pidä edes ymmärtää.

Baltasar Gracian varoitti jo 1600-luvulla, että ”Ei pidä kuolla typeryyteen”. Sana ”typerä” tarkoitti Veijo Meren mukaan alkuun typistettyä, heikkoa, haurasta ja huonoa. Ajattelun kieltäminen on typeryyttä. Aktiivinen pyrkimys olla ymmärtämättä toista on ajattelun kieltämistä.

Zyskowiczin kehotus muistuttaa kovasti sitä viestiä, jonka ulkoministeri Erkko antoi 31.10.1939 J.K. Paasikivelle tämän lähtiessä Moskovaan neuvottelemaan Neuvostoliiton johdon kanssa. Erkon ohje oli ”Unohda, että Venäjä on suurvalta.” Neuvottelumatka oli viimeinen ennen talvisotaa.

J.K. Paasikivi kutsui talvisotaa Erkon sodaksi. Jos Paasikivi ja Mannerheim olisivat voineet päättää, ainakin se sota, jota kutsutaan talvisodaksi, olisi vältetty, koska em. herrat olisivat suostuneet NL:n tarjoamiin ja vaatimiin aluevaihtoihin. Kukaan ei voi tosin tietää, miten vaihtoehtoinen historia olisi tuon jälkeen edennyt - sodan kautta vai ilman sitä. Mannerheimin ja Paasikiven näkemysten mukaan se olisi kuitenkin ollut talvisotaan vienyttä kehitystä parempi vaihtoehto.

Sotia käydään, vaikka sotaa ei yleensä haluta. Sen sijaan on tehty asioita, jotka johtivat sotaan. Sodan logiikkaan kuuluu, että sen voi yksi osapuoli valita toisenkin puolesta. Siksi erityisesti pienessä maassa tarvitaan kaukonäköisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen pakon edessä luotu puolueettomuuspolitiikka suunniteltiin toimimaan hyvin vaikeissa oloissa. Se ei ollut suhdannepolitiikkaa. Puolueettomuuspolitiikan toimivuutta todistaa Sveitsin pysyminen sotien ulkopuolella jo vuosisatojen ajan. Luottamus on puolueettomuuspolitiikan avainsana. Oma usko ei riitä, vaan on saavutettava laaja luottamus siihen, että puolueettomuuspolitiikka on aitoa.

Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voi. Suomi on tiellä, joka on ennen vienyt maamme sotiin. Tuo tie tarkoittaa sitä, että Suomea ja sen aluetta voidaan käyttää Venäjää vastaan ja tämä tuo uhan maamme ylle.

Avain turvallisempaan tulevaisuuteen on oman asemamme oivaltamisessa. Suomea ei uhkaa mikään, kun huolehdimme siitä, ettei maatamme käytetä astinlautana Venäjää vastaan.

Suomen turva on siis itsenäisyydessä ja puolueettomuuspolitiikassa. EU:sta ja Natosta on päästävä irti. Tuo irtipääsy on yksinomaan suomalaisten käsissä.

Joulu on paitsi kristillinen juhla, myös käsite, jolle jokainen antaa oman sisältönsä. Hyvä joulu merkitsee monille lämminhenkistä yhdessäoloa läheisten kanssa. Jouluna on tapana muistaa perheen lisäksi muita sukulaisia, ystäviä ja tuttavia eri tavoin. Jos joulumieli pitäisi typistää yhteen sanaan, vahvoilla olisi välittäminen.

Nyt joulun alla kun yleinen yhteiskunnallinen näkymä on synkkä, voidaan kysyä millaista olisi joulumielinen politiikka?

Välittäminen muistakin kuin itsestä on pyrkimystä heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseen. Se tarkoittaa mahdollisuutta perustarpeiden tyydyttämiseen elämäntilanteesta riippumatta; osallisuutta, työtä ja kohtuullista toimeentuloa. Välittäminen tarkoittaa, että vanhusten hoito saadaan hyvälle tasolle, että lasten ja nuorten turvaverkot ovat todellisia ja että kaikki saavat hyvää terveydenhoitoa tuloista riippumatta.

Välittäminen on siis myös asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Valtio ei ole yritys. Valtion tulee olla kansalaisia varten. Valtion tulee jopa puolustaa kansalaisiaan.

Kyse ei ole siitä, onko meillä – valtiolla – rahaa. Sitä on riittävästi, kun järjestetään asiat, niin että rahaa on tärkeimpiin asioihin.

Asioiden järjestäminen oikealle tolalle onkin tärkeää. Kaappien perinpohjainen siivoaminen ei tuo joulumieltä, jos perheenjäsenet ovat riidoissa.

Maan taloutta ja hyvinvointia ei nosta rahan lainaaminen ulkomaisilta pankeilta. Sen sijaan siirtyminen omaan rahaan luo mahdollisuuden huolehtia taloudesta, työllistämisestä ja hyvinvoinnista omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden.

Välittämisestä tulee hyvä mieli puolin ja toisin. Joulun ja vuodenvaihteen pyhien jälkeen seuraa arki. Aito välittäminen ei lopu pyhiin, vaan on jokapäiväistä.

Ministeri Lenita Toivakka (kok) kommentoi EU:n ja USA:n neuvottelemaa TTIP kauppa- ja investointisuojasopimusta 11.12.2014: ”Kun kaupankäynnin esteitä poistetaan, on meistä itsestämme ja yrityksistämme kiinni, kuinka hyvin Suomi jatkossa selviytyy markkinoilla. Rakennemuutoksen keskellä on löydettävä uusia palveluita, uusia tuotteita vientiin”.

Tuo kuulosti kovin tutulta. Näin sanoi pääministeri Esko Ahon (kesk) avustaja Esa Härmälä v. 1994 EU-jäsenyydestä: "Suomalaisten yritysten pitää ymmärtää, että yhteismarkkinat ovat yhteismarkkinat myös siinä mielessä, että suomalaisilla tuotteilla saa vapaasti täyttää jäämeren ja välimeren välisen alueen, jos kilpailukykyä ja resursseja riittää".

Täyttämättä on jäänyt. Onko siis vain meistä itsestämme kiinni miten Suomen taloudella menee? Olemmeko olleet huonoja, kun nyt menee huonosti? Kuka on epäonnistunut?

Asiaa on syytä tarkastella vähän laajemmasta näkökulmasta. Nyt on annettu pois välineet oman talouden ohjaamiseen. Ei oikeastaan ole mitään suomalaista kansantaloutta, kun olemme osa eurotaloutta. Ja meneillään on vahva pyrkimys liittää eurotalous yhteen usa-talouden kanssa.

Enää ei ole suomalaisissa käsissä merkittäviä keinoja työllisyyden korjaamiseen, kaikkia koskevan hyvinvoinnin turvaamiseen eikä yhteiskuntakehityksen ohjaamiseen. On vain ylhäältä tulevaa sanelua, kuinka on syytä tehdä, jotta maan luottoluokitus ei heikkenisi. Pelko on aseeni, voisi olla EU:n motto.

Niinpä leikataan ja leikataan. Kun pitää leikata. Ja pitää leikata, koska on luovuttu talouden sääntelystä ja annettu ”markkinavoimille” – siis suuryrityksille, suursijoittajille ja suurpankeille – valta säännellä yhteiskunnallista kehitystä. Näin on päätetty ohimennen samalla kun Suomi on liitetty EU:hun ja euroon.

Nykyisten hallituspuolueiden lisäksi ainakin keskusta ja perussuomalaiset kannattavat TTIP-sopimusta. TTIP on pitkä askel siihen suuntaan, että Suomesta tulee entistä enemmän osa uutta siirtomaajärjestelmää. Siinä siirtomaaisäntiä eivät ole valtiot, vaan suuryritykset. Riiston kohteina on luonnonvarojen lisäksi kansalaisten enemmistö, joka jää paitsi sitä hyvinvointia, joka muuten olisi mahdollista.

Eduskuntavaalit ovat lähellä. Vaalit ovat taas suuri mahdollisuus. Niissä voidaan vaikuttaa politiikan suuntaan.

Suurin muutos, joka tulevissa vaaleissa voi tapahtua, on se, että eduskuntaan nousee puolue, joka vaatii Suomen menetetyn itsenäisyyden ja oman rahan palauttamista. Niitä tarvitaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi.

Kun hätä on suuri, on ipu lähellä. Itsenäisyyspuolueen nousu eduskuntaa ei ehkä muuta heti Suomen suuntaa, mutta se luo pohjan, jolta suunnanmuutos voidaan tehdä. Se myös pakottaa nykyiset eduskuntapuolueet julkiseen keskusteluun maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista.

6.12. Helsingissä järjestettiin useita mielenosoituksia. Joidenkin mielenosoittajien pääasiassa ilkivaltana purkautunut väkivaltainen käytös puhuttaa ja on saanut suuren mediahuomion - esimerkiksi Iltalehden nettisivulla kysyttiin 8.12. "Ymmärrätkö itsenäisyyspäivän mielenosoittajia?" 92 prosenttia vastanneista yli 30 tuhannesta oli vastannut Ei.

Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin - nimittäin yhdessä 6.12. Helsingissä järjestetyssä mielenosoituksessa. Sen teema oli "20 vuotta liikaa EU-jäsenyyttä". Tuo mielenosoitus oli täysin rauhallinen. Se koostui puheenvuoroista sekä mehu- ja kahvitarjoilusta Kiasman aukiolla. Väkivallattomassa mielenosoituksessa esitetty viesti ei vain valtamediaa kiinnosta. Pienet poikkeukset vahvistavat säännön.

Nyt on taas kerran todistettu, että saat politiikan valtavirrasta poikkeavan viestisi läpi väkivaltaa käyttämällä - ja näemmä vain siten. Eikö tiedotusvälineiden tapa uutisoida vahingonteoista joidenkin mielenosoitusten yhteydessä nimenomaan ruoki väkivaltaa, kun väkivallaton viesti samanaikaisesti ja systemaattisesti vaietaan? Hurskasteluun media joka tapauksessa syyllistyy.

Rakenteellinen väkivalta (mm. eriarvoisuutta ja köyhyyttä lisäävä politiikka) synnyttää lopulta avointa väkivaltaa. Mitään väkivaltaa ei pidä hyväksyä.

Suomi tarvitsee valtiollista ja yhteiskunnallista täyskäännöstä. Meneillään on uusi itsenäisyystaistelu. Tuo taistelu on käytävä ilman väkivaltaa, puheiden, kirjoitusten ja äänestämisen avulla.

Meneillään olevassa itsenäisyystaistelussa on kyse poliittisen ja taloudellisen riiston lopettamisesta. Suomi tarvitsee turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kansanvallan perustaksi valtiollisen itsenäisyyden. Tämä tarkoittaa sitä, että on suunnitelmallisesti erottava eurosta ja EU:sta. Sotilaallinen liittoutuminen EU:n ja Naton kautta on torjuttava. Suomen turvallisuuspolitiikan perustaksi tarvitaan itsenäisyyttä ja puolueettomuuspolitiikkaa.

Tällaisen viestin leviämistä laajasti kansalaisten keskuuteen eivät EU-Suomen vallanpitäjät halua. Vallanpitäjille on mieluista, että heidän vastustajansa kuvataan ikkunoiden särkijöiksi ja mellakoitsijoiksi. Tässä tiedotusvälineet ovat tehneet parhaansa. Laulun sanoin: Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta. Itse olette toimituksissa ja vallan kamareissa sitä tilanneet.

Itsenäisyyspuolue (IPU) irtisanoutuu jatkossakin kaikesta väkivallan käytöstä. IPU:n viesti menee kyllä perille ja saa laajaa kannatusta, kun aika on kypsä. Ja se kypsyy nyt hyvää vauhtia.

Puheenvuoro 6.12.2014 Helsingissä Kiasman edessä pidetyssä mielenilmauksessa:

Monet suomalaiset ovat hengessä kanssamme, kun vaadimme Suomen menetetyn itsenäisyyden palauttamista.

On sanottu, että Suomessa itsenäisyys, demokratia ja puolueettomuus kuuluvat yhteen. Jos yksi niistä menetetään, menetetään kaikki. Näin on käynyt, eikä hyvältä näytä. Nyt elämme EU-Suomessa, joka on luopunut itsenäisyydestään, jossa demokratia on muuttunut näennäisdemokratiaksi ja jossa puolueettomuuspolitiikka on heitetty ikkunasta ulos.

EU-Suomessa ovat ylimpinä EU:n lait ja EU:n tuomioistuimen päätökset. Myös ulkopolitiikka on alistettu EU:n vallan alle. Näin Suomi ei täytä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä.

Kaikkea tätä sanotaan yhteistyöksi, vaikka kyse on alistussuhteesta. Suomi on taloudellisen ja poliittisen riiston kohteena. Olemme täällä, koska meneillään on itsenäisyystaistelu. Vaikka on kyse todella taistelusta, on se käytävä ilman väkivaltaa, puheiden, kirjoitusten ja äänestämisen avulla.

Meneillään olevassa itsenäisyystaistelussa on kyse mainitun riiston lopettamisesta. Suomi tarvitsee turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kansanvallan perustaksi valtiollisen itsenäisyyden. Tämä tarkoittaa sitä, että on suunnitelmallisesti erottava eurosta ja EU:sta. Sotilaallinen liittoutuminen EU:n ja Naton kautta on torjuttava. Suomen turvallisuuspolitiikan perustaksi tarvitaan itsenäisyyttä ja puolueettomuuspolitiikkaa.

Tämä kaikki on yksinkertaista. Kyse ei ole monimutkaisista asioista. Mutta usein yksinkertaisin on vaikeinta. Vaikeus itsenäisyyden palauttamisessa on silmien avaamisessa. Siinä, että nähdään valhe jossa elämme.

Tänään EU-Suomi liputtaa olematonta itsenäisyyttä ja tanssii presidentinlinnassa. Suurta valhetta kaikki tuo! Mutta usein valhe on suloinen ja kaunis. Niin kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. On ikävää nähdä keisari ilman vaatteita. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin edelleen viisauden alku.

Jos ja kun tulevissa eduskuntavaaleissa eduskuntaan nousee Suomen itsenäisyyden palauttamista vaativa Itsenäisyyspuolue, voin luvata, että sen jälkeen itsenäisyyskysymystä ei enää voida vaieta Suomen valtamediassa.

Kun hätä on suuri, on IPU lähellä.

Joulukuun kuudentena voimme tuntea kiitollisuutta niitä aiempia sukupolvia kohtaan, jotka rakensivat Suomea ja turvasivat sen itsenäisyyttä. Voimme imeä tuosta työstä voimaa omaan työhömme Suomen uuden itsenäisyyden, aidon kansanvallan ja kaikkia koskevan hyvinvoinnin rakentamiseksi.

97 vuotta sitten annettiin Suomessa itsenäisyysjulistus. Suomi on nyt ollut EU:n vallan alla kohta 20 vuotta liikaa. On aika julistaa, että taistelu Suomen itsenäisyyden palauttamisen puolesta jatkuu niin kauan kunnes se on voitettu!

Joulukuun kuudentena 2014 monet suomalaiset eivät näe mitään juhlan aihetta, vaikka virallinen Suomi liputtaa ja tanssii presidentin linnassa itsenäisyyspäivää.

Käsitteet pitää määritellä, jotta voitaisiin käsittää mistä puhutaan. Valtion itsenäisyys on yleensä määritelty siten, että itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. EU-Suomella ei ole mitään noista itsenäisen valtion tunnusmerkeistä. EU:n lait ovat jäsenmaiden lakien yläpuolella, EU:n tuomioistuimen päätökset ovat jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella ja Suomi on sidottu EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Mitä ihmettä siis juhlitaan 6.12.? Jos juhlitaan menetetyn itsenäisyyden saamista ja sen puolustamista, sanottakoon niin. Jos taas juhlitaan jotakin uuden merkityksen itsenäisyyttä, sanottakoon sekin. Eräs EU:n valtaan ihastunut vaikuttaja määritteli taannoin, että ”Tämän päivän itsenäisyys on kasvavaa riippuvuutta muista”. Noin ollen siis mitä vähemmän mistään voidaan päättää, sitä itsenäisempiä ollaan.

Olematonta itsenäisyyttä juhlitaan siksi, että todellisuus on vallanpitäjien kannalta liian karu tunnustettavaksi. EU-Suomessa toteutuu käytännössä ajatus ”Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta”.

Itsenäisyyden puuttumisesta ei voi puhua, koska maamme perustuslain mukaan Suomi on edelleen itsenäinen valtio. Toiseksi asiasta ei voi puhua, koska itsenäisyyden poisluovuttamisesta ei ole tehty mitään asianmukaista päätöstä. On vaiettava, koska jo yritys liittää Suomi toisen valtion osaksi on valtiopetos.

Kaikkia voi huijata jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa, mutta ei kaikkia kaiken aikaa. Suomen itsenäisyyden menetys paljastuu suomalaisille ehkä hitaasti mutta varmasti. Samalla kasvaa vaatimus valtiollisesta ja yhteiskunnallisesta täyskäännöksestä.

Suomen itsenäisyys pitää palauttaa maamme turvallisuuden, kansanvallan ja hyvinvoinnin perustaksi. Tämä tarkoittaa suunnitelmallista irtautumista eurosta ja EU-jäsenyydestä. EU:sta eroaminen tapahtuu eduskunnan enemmistön päätöksellä.

Muutoksen toteutus on kansalaisten käsissä. Merkittävintä mitä tulevissa eduskuntavaaleissa voi tapahtua on se, että eduskuntaan nousee puolue, joka vaatii itsenäisyyden palauttamista ja perustelee vaatimuksensa. IPU on tähän työhön valmis.

Meneillään on itsenäisyystaistelu, joka pitää käydä vaaliuurnilla. Itsenäisyystaistelun erityinen piirre on siinä, että sitä ei hävitä, vaan se jatkuu kunnes se on voitettu.