Pääministerin mukaan ei ole olemassa helppoa ratkaisua, jolla Suomi irtautuisi rahaliitosta ja kukoistaisi yksinään. Erosta kohkaavat ovat Kataisen mukaan myös jättäneet kertomatta millaista olisi oman pienen valuuttansa kanssa painiskelevan Suomen arki. Kauniiksi lopuksi pääministeri moitti euroeron ennustajia tyhjistä ja epä-älyllisistä puheista.
Oletetaan, että pääministeri on vakavissaan. Ensinnäkin eurosta eroaminen ja oman rahan käyttöön siirtyminen vaativat eduskunnan päätöstä. Kyse on tahdosta ja asenteesta. Siinä vaikeus onkin nykyisten päättäjien kohdalla. Pitää saada ensin pää ulos eurosta. Euroeroon tarvitaan merkittävä asennemuutos tai uudet päättäjät. Kansalaisten keskuudessa tuo asennemuutos on voimakkaana käynnissä.
Euroero ja omaan rahaan siirtyminen tuovat myös mahdollisuuden itsenäiseen keskuspankkiin ja talouspolitiikkaan. Jos Suomi jatkaa EU:n jäsenenä ja toteuttaa unionin määräämää politiikkaa, hyvinvointipalvelujen yksityistäminen ja leikkaaminen jatkuvat. EU:n ulkopuolella Suomella on mahdollisuus omaehtoiseen talouspolitiikkaan ja siitä huolehtimiseen, että suomalaisen työn ja tuotannon tulokset jäävät nykyistä enemmän hyödyttämään koko yhteiskuntaa. Itsenäisyys tekee mahdolliseksi rahan hallinnan siirtämisen pankeilta valtiolle. Tämä on ennen pitkää välttämätöntä. On mieletöntä, että valtiot ovat rähmällään rahoittajapankkien edessä.
Mitä tulee Suomen kukoistamiseen, sitä ei ole EU-Suomelle näkyvissä. Sen sijaan itsenäinen Suomi voi hyvin kukoistaa. Ei toki yksinään, vaan tehden yhteistyötä omista lähtökohdistaan ja päättäen itse, mikä yhteistyö on järkevää. Nykyiset kansainväliset alistussuhteet eivät ole aitoa yhteistyötä.
Oman valuutan pienuudella pelottelevalta pääministeriltä pitää kysyä, olisiko Suomen pitänyt jäädä suureen Venäjän valuutta-alueeseen v. 1860, kun Suomi tuolloin sai oman rahan? Tai miksi pienehkön väestön ja valuutan Kanada ei ole ottanut naapurimaan USA:n rahaa käyttöönsä? Entä joutuvatko pienten valuuttojen Ruotsi, Norja ja Sveitsi jotenkin erityisesti painiskelemaan verrattuna Euro-Suomeen? Itsenäisen arki on vastuun kantamista ja valintojen tekemistä.
EU:n ohjaama politiikka on merkinnyt varsinkin pienituloisille taloudellista katastrofia. Verotusta on kevennetty erityisesti suurituloisimmilta ja siirretty enemmän pienituloisten maksettavaksi kunnallisveroina ja erilaisina maksuina.
Mikä puhe sitten on tyhjää ja epä-älyllistä? Jospa annettaisiin kansalaisten tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Tarjolla on runsaasti välineitä, joissa voi käydä julkista keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Joka luottaa omaan asiaansa, voi huoletta antautua keskusteluun vastakkaisten näkemysten kanssa. Meneillään olevat kriisit tarjoavat tilaisuuden kehittää alkeellista keskustelukulttuuriamme.