Kohti tasapainoa

Kokoomuksen toiminta Suomen natojäsenyyden ajamisen suhteen
lähentelee maanpetosta. Paljon julkisuudessa esillä olleiden
Wikileaks-asiakirjojen mukaan ulkoministeri Stubbin
erityisavustaja on luvannut USA:n suurlähetystössä Suomen
liittyvän Natoon, jos Kokoomus voittaa vaalit.

On vaikea kuvitella, että ulkoministeri itse olisi
tällaisista lausunnoista tietämätön, tai että niitä
annettaisiin vastoin hänen tahtoaan. Wikileaks-dokumenttien
todenperäisyyttä ei kukaan ole kiistänyt - maailmalla
omaksutun linjan mukaan niitä vain ei kommentoida. Tämän
linjan voi kuvitella sopivan erinomaisen hyvin Kokoomukselle,
joka on vuosikymmenien ajan katsonut oikeudekseen määritellä
isänmaallisuuden ja epäisänmaallisuuden rajoja, ja on nyt
jäänyt housut kintuissa kiinni toiminnasta, jossa Suomea
ollaan viemässä sotaakäyvän suurvallan liittolaiseksi
maan demokraattinen järjestelmä härskisti sivuuttaen.

Ohjeita ja määräyksiä otetaan vastaan vieraan suurvallan
lähetystöstä, siellä juostaan raportoimassa ja vakuuttamassa
uskollisuutta. Toiminta tuo väistämättä mieleen itään päin
rähmällään olleet stalinistit. Heillä ei tosin ollut
hallussaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta keskeisiä
ministerisalkkuja, kuten Kokoomuksella nykyään.Selittämällä
tämä kaikki ei tosiaankaan paranisi, tilanne on niin selvä,
vaikka Kokoomuksesta löytyisi edes yksi mies selvittämään,
mitä on tehty.

Olisi riippumattoman perustuslakituomioistuimen asia tutkia,
onko maanpetoksen raja ylitetty, mutta tunnetusti tuollainen
tuomioistuin maastamme puuttuu. Valtakunnanoikeus on taas
todettu useampaan otteeseen toimintakyvyttömäksi ja
hyödyttömäksi instituutioksi, viimeksi ex-pääministeri
Vanhasen tapauksessa.

Tulevissa eduskuntavaaleissa kansalaisilla on mahdollisuus
kertoa mielipiteensä tästä Kokoomuksen suhmuroinnista Suomen
eduskunnan ja äänestäjien selän takana. Ei ole hetkeäkään
syytä epäillä, etteikö Kokoomus suosimansa hokeman
mukaisesti "osoittaisi johtajuutta" ja veisi Suomea
Natoon vastoin vaalinaluspuheitaan ja Suomen kansan
enemmistön tahtoa, jos sille siihen tilaisuus tarjoutuu.

Tällainen tilaisuus olisi nousu seuravaan hallitukseen,
varsinkin Sauli Niinistön presidenttiydellä vahvistettuna.
Washingtoniin annetut lupaukset painavat, tilaisuuksia ei
varmastikaan jätetä käyttämättä. Suomen tulevaisuuden
kannalta Kokoomuksen suunnitelmien torjuminen on
ensiarvoisen tärkeää. Venäläisiä emme ole,
amerikkalaisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia.

Neuvostoliiton romahtamisen syynä voidaan pitää informaation
lisääntymistä. Sen ansiosta neuvostokansalaisille kasvoi
käsitys siitä, että parempia vaihtoehtoja vallitsevalle
järjestelmälle on olemassa.

Informaation lisääntymisen aiheuttama vallankumousten aalto
käy nyt yli Pohjois-Afrikan. Muutosvaatimukset laukaisee
jokin kokonaisuuden kannalta pieneltä vaikuttava tekijä.
Kamelin selän voi katkaista ruuan hinnan nousu.

Pohjois-Afrikassa vaaditaan demokratiaa. Jää nähtäväksi
millaisia järjestelmiä diktatuurien tilalle nousee.
Neuvostodiktatuurin hajoaminen synnytti järjestelmän, jossa
suuri osa kansalaisista kokee elinolojensa huonontuneen.
Muutos ei siis välttämättä ole kaikin osin muutosta
parempaan.

Demokratiaa, kansanvaltaa tuntuvat kaikki kannattavan. Hyvin
harvoin keskustellaan siitä, mitä kukin demokratialla
tarkoittaa. Kaunis käsite toimii hyvin peitteenä kaikelle
sille, mitä tehdään demokratian nimissä.

Monille näyttää riittävän demokratiaksi se, että
säännöllisesti järjestetään vaalit. Miten vapaat ja
tasapuoliset vaalit ovat, on toisarvoista. Suomessa
yleinen oletus on, että kaikki on kunnossa. On ihan ok,
että ennen kuin yhtään ääntä on vaaleissa annettu, puolueet
on jaettu ainakin kolmeen kastiin. Ylin kasti ovat
"pääministeripuolueet", keskikastissa ovat muut
eduskuntapuolueet ja paarialuokka ovat eduskunnan
ulkopuolella olevat puolueet. Niitä ei tarvitse ottaa
vakavasti eikä päästää samoihin tv-ohjelmiin "oikeiden"
puolueiden kanssa. Tätä kutsutaan nimellä "vapaat vaalit".

Helsingin Sanomat pääkirjoitti hiljattain, että päätös
markan vaihtamisesta euroon ei olisi toteutunut, jos kansa
olisi saanut päättää. Samassa tekstissä kerrottiin, että
suuri osa EU-jäsenyyttä neuvoa-antaneessa
kansanäänestyksessä kannattaneista olisi äänestänyt toisin,
jos olisi tiennyt, että samalla äänestettiin myös euron
käyttöönotosta. On selvää, että EU:n perustuslaki
- Lissabonin sopimus - olisi jäänyt hyväksymättä, jos
kansalaisilta olisi kysytty. Jne, jne. Ja silti meillä on
muka demokratia.

Demokratialle pitää antaa sisältö. Sen tulee olla todellista.
Samalla demokratia on hyvä nähdä tavoitteena, johon pitää
jatkuvasti pyrkiä, mutta jota ei voida parhaimmillaankaan
pitää täydellisesti saavutettuna. Korruptioituneen
edustuksellisen demokratian tervehdyttämisen lisäksi
tarvitaan suoraa demokratiaa, eli sitovia kansanäänestyksiä.

Demokratia syntyy keskustelusta. Sen tulisi merkitä
kansalaisten enemmistön tahdon muotoutumista poliittisiksi
päätöksiksi. Valtamedia voi ratkaista, mistä asioista
käydään avointa julkista keskustelua, mutta internetin
ansiosta keskittynytkään media ei voi enää estää informaation
leviämistä.

Demokratiaa vaativa kansannousu tarvitaan Suomeenkin. Se myös
tulee. Sen pitää tapahtua ilman väkivaltaa vaaleissa kynän
voimalla.

Olin runsas viikko sitten Torstai-lehden ja Alajärven
kaupungin järjestämässä vaalipaneelissa. Keskusteluun oli
kutsuttu seutukunnan kaikki kansanedustajaehdokkaat. Paneeli
oli merkillinen kokemus, kun sitä vertaa siihen, miten
puolueita ja ehdokkaita kohdellaan valtakunnallisesti.

Alajärvellä järjestettyyn keskusteluun oli ensinnäkin
kutsuttu kaikki alueen ehdokkaat riippumatta siitä, oliko
ehdokkaan puolueella edustajia eduskunnassa. Toiseksi kaikki
ehdokkaat saivat puheaikaa saman verran ja kaikkia
ehdokkaita kohdeltiin muutenkin tasavertaisesti, vaikka
mukana oli yksi nykyinen kansanedustaja.

Miksi eivät järjestäjät toimineet kuten esim.
valtakunnallinen Yleisradio? Se jakaa puolueet valmiiksi eri
kasteihin eikä päästä uusia puolueita yhteenkään
vaalikeskusteluun yhtä aikaa nykyisten eduskuntapuolueiden
kanssa.

Yleisradion uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
ilmoitti 14.2., että YLE:n pääministeritentti vaihtuu neljän
suuren tentiksi. Näin Perussuomalaisten puheenjohtaja pääsee
puolueen gallupnousun ansiosta kolmen vielä suuren
kumppaniksi.

Jääskeläinen kirjoittaa, että "Ylen on eri lakien perusteella
noudatettava vaaliohjelmissaan tasapuolisuutta, mutta
journalistiset valinnat ja painotukset ovat mahdollisia.
Vaalit ovat demokratiassa niin tärkeä hetki, että
virallisissa vaaliohjelmissa noudatettavat, tasapuolisuuden
varmistavat periaatteet vahvistaa peräti Ylen
hallintoneuvosto". Vaalit ovat siis "tärkeä hetki" ja
"tasapuolisuus varmistetaan". Tuon tärkeän hetken
tasapuolisuus on YLE:ssä varmistettu niin, että äänestäjät
eivät varmasti pääse vertaamaan nykyisiä eduskuntapuolueita
haastajiin.

YLE:n uutisten vastaava päätoimittaja kirjoittaa edelleen:
"Vaaliohjelmien tavoitteena on antaa äänestäjille kuva
vaaleissa tärkeistä kysymyksistä ja tukea heidän
mahdollisuuksiaan tehdä ratkaisuja". Eikö äänestäjille tulisi
antaa tilaisuus vertailla kaikkia vaaleissa tarjolla olevia
vaihtoehtoja, niin asiakysymysten kuin puolueiden suhteen? Nyt
YLE antaa äänestäjille tahallaan epätäydellisen kuvan
todellisuudesta.

Laki Yleisradiosta 7 § määrää, että Yleisradion ”Julkisen
palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ... tukea
kansanvaltaa”. Millään puolueella ei ennen vaaleja ole yhtään
tulevien vaalien äänistä. Miksi joillakin puolueilla tulisi
olla etuoikeus äänestäjien omistamien tiedotusvälineiden
tarjoamaan julkisuuteen?

Wikileaksin paljastamien tietojen mukaan Kokoomuksesta on
uhottu puolueen vievän Suomen Natoon, jos Kokoomus vaalien
jälkeen johtaa hallitusta. Mitään vaikutusta tähän
pyrkimykseen ei näytä olevan sillä, että suomalaisten
suuri enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Nato-haukkojen ilmiselvä tavoite on saada maahan vuoden
sisällä Nato-mielinen pääministeri ja presidentti.
Nato-hankkeen takana ovat kokoomuslaisten lisäksi
voimallisesti mm. demarit Martti Ahtisaari ja
Paavo Lipponen. Keskustalaiset Esko Aho ja Matti Vanhanen
ovat pitäneet matalampaa profiilia, vaikka ovat kulkeneet
samoissa Natoon viemistä valmistelleissa kokouksissa.

Entinen kokoomusvaikuttaja Ilkka Suominen totesi taannoin,
että "Ei pidä mennä kansalta kysymään, sieltähän voi tulla
mikä vastaus vaan". Vastaava kansanvallan halveksunta on
tullut maan tavaksi EU-jäsenyyden myötä. Vallan keskittämistä
ja kansalaisten halveksuntaa voi toki yrittää peittää
"Kokoomus kuuntelee" -tyyppisille mainoskampanjoilla. Ne
maksetaan kätevästi kansalaisten taskuista otetuilla
puoluetuilla.

Suomi ei voi turvautua sotilaalliseen voimaan, jota sillä ei
kovin paljon ole, eikä pahimman tapahtuessa mistään tule.
Näyttää siltä, että suomalaiset ovat oppineet tämän
historiasta. Suomen johto, erityisesti Kokoomuksessa
ei tätä elintärkeää läksyä näytä oppineen. Se toistaa
myötäjuoksijoineen 1930-luvun virheitä.

Aivan kuten 1930-luvullakin, suomalaisten enemmistö ei
kaipaa muuta kuin rauhaa ja haluaa pysyä sotilaallisten
seikkailujen ulkopuolella. Samaan aikaan osa ulko-
ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajista ajaa sammutetuin
lyhdyin Suomea kohti vaaralisia vesiä - ilman virallisia
päätöksiä, eduskuntaa tai kansaa kuulematta.

Suomen ongelma on suuri vaikeneminen. Informaatioyhteiskunta
ei ole tuonut mukanaan avointa julkista keskustelua, jota
tarvittaisiin toimivaan demokratiaan.

On Suomen onni, että eurooppalainen turvallisuusympäristö
on parempi kuin 1930-luvulla. Turvallisuuspolitiikkaa pitää
kuitenkin tehdä myös ja ennen kaikkea huonoimpia mahdollisia
oloja varten.

Kaikkien puolueiden on kerrottava selkeä Nato-kantansa ennen
vaaleja. Väitteet siitä, että asia ei ole ajankohtainen,
pitää torjua.

Itsenäisyyspuolueen mielestä Suomen paras turva on
puolueettumuuspolitiikassa. Se on mahdollista vain EU:n
ulkopuolella, kun Suomi päättää itse omista asioistaan.