Suomalaisia sotilaita on viime aikoina ollut mukana noin sadassa Naton sotaharjoituksessa vuosittain. Nyt USA:n armeija on kutsunut itsensä hävittäjineen harjoittelemaan Suomeen. Panssareitakin on tulossa.
Suomi on jo viety mukaan suurvaltojen ristiriitoihin. Niissä olemme varma häviäjä. Tähän mennessä menetykset ovat olleet taloudellisia. Onko maamme turvallisuuspoliittinen johto todella niin sokea, että se luulee Suomen turvallisuuden paranevan kun itärajalle saadaan USA:n ja Naton aseita? Pitääkö vielä kerran lyödä päätä mäntyyn, jotta opitaan, että mikään ulkopuolinen taho ei uhraa mitään merkittävää Suomen takia ja että on Suomen etu pitää hyvät suhteen itänaapuriin riippumatta siitä millainen sen hallinto ja politikka ovat?
Suomea viedään sotiin ja kriiseihin erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuksen johdolla. Turhaan ei Timo Soini taannoin sanonut, että kokoomus on perussuomalaisten luontevin yhteistyökumppani. Soini lupasi kokoomuslaiselle pääministeri Kataiselle, että ”Olemme vielä hallituksessa samalla puolen pöytää”. Se lupaus on pidetty. Perussuomalaiset näyttää olevan kokoomuksen puolisotilaallinen siipi.
Suomen EU- ja Nato-politiikka on myös pääministerin ja suurimman hallituspuolueen asia. Nykykeskustalle näkyy hallituskumppaneiden vetämä rautaa rajalle –politiikka sopivan. Soraäänet ovat muutenkin vähissä EU-puolueista koostuvassa eduskunnassa.
Suomen elintärkeä etu on pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Nykyisen politiikan vetäjien mielestä Suomi ei ilmeisesti ole enää pieni, kun on solmittu suurten voimien kanssa sopimuksia. Eikö edes se soita mitään hälytyskelloja, että EU-maat eivät pidä kiinni edes taloudellisista sopimuksista, jos ne osoittautuvat niille epäedullisiksi? Miksi ne pitäisivät kiinni sotilaallisista sopimuksista, joissa kyse voi olla kansakunnan elämästä?
Suomen täytyy irtautua EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja Nato-sopimuksista. Suomen turvallisuuspolitiikan perustaksi tarvitaan itsenäisyys ja Sveitsin mallinen puolueettomuuspolitiikka.
Maamme on rakennettava hyviä suhteita kaikkiin suuntiin. Suomi voi olla yhtä aikaa sekä EU-maiden että Venäjän hyvä naapuri.
Hyvät suhteet naapureihin eivät tarkoita sitä, että naapurin kaikki tekemiset pitää hyväksyä.
Itsenäisyys- ja puolueettomuuslinja tekee mahdolliseksi Suomen toimimisen sovittelijana maailman kriiseissä. Taistelijoita on jo tarpeeksi. Rauhan tekijöitä tarvitaan lisää.
