perjantai 19. helmikuuta 2016

Sota vai rauha Suomelle?

Suomen turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut 1990-luvulta lähtien paljon enemmän kuin kansalaisille on annettu ymmärtää. Suomen sitominen EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja Naton kanssa solmitut sopimukset ovat tehneet Suomesta lännen eteen työnnetyn tukikohdan Venäjää vastaan.

Suomalaisia sotilaita on viime aikoina ollut mukana noin sadassa Naton sotaharjoituksessa vuosittain. Nyt USA:n armeija on kutsunut itsensä hävittäjineen harjoittelemaan Suomeen. Panssareitakin on tulossa.

Suomi on jo viety mukaan suurvaltojen ristiriitoihin. Niissä olemme varma häviäjä. Tähän mennessä menetykset ovat olleet taloudellisia. Onko maamme turvallisuuspoliittinen johto todella niin sokea, että se luulee Suomen turvallisuuden paranevan kun itärajalle saadaan USA:n ja Naton aseita? Pitääkö vielä kerran lyödä päätä mäntyyn, jotta opitaan, että mikään ulkopuolinen taho ei uhraa mitään merkittävää Suomen takia ja että on Suomen etu pitää hyvät suhteen itänaapuriin riippumatta siitä millainen sen hallinto ja politikka ovat?

Suomea viedään sotiin ja kriiseihin erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuksen johdolla. Turhaan ei Timo Soini taannoin sanonut, että kokoomus on perussuomalaisten luontevin yhteistyökumppani. Soini lupasi kokoomuslaiselle pääministeri Kataiselle, että ”Olemme vielä hallituksessa samalla puolen pöytää”. Se lupaus on pidetty. Perussuomalaiset näyttää olevan kokoomuksen puolisotilaallinen siipi.

Suomen EU- ja Nato-politiikka on myös pääministerin ja suurimman hallituspuolueen asia. Nykykeskustalle näkyy hallituskumppaneiden vetämä rautaa rajalle –politiikka sopivan. Soraäänet ovat muutenkin vähissä EU-puolueista koostuvassa eduskunnassa.

Suomen elintärkeä etu on pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Nykyisen politiikan vetäjien mielestä Suomi ei ilmeisesti ole enää pieni, kun on solmittu suurten voimien kanssa sopimuksia. Eikö edes se soita mitään hälytyskelloja, että EU-maat eivät pidä kiinni edes taloudellisista sopimuksista, jos ne osoittautuvat niille epäedullisiksi? Miksi ne pitäisivät kiinni sotilaallisista sopimuksista, joissa kyse voi olla kansakunnan elämästä?

Suomen täytyy irtautua EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja Nato-sopimuksista. Suomen turvallisuuspolitiikan perustaksi tarvitaan itsenäisyys ja Sveitsin mallinen puolueettomuuspolitiikka.

Maamme on rakennettava hyviä suhteita kaikkiin suuntiin. Suomi voi olla yhtä aikaa sekä EU-maiden että Venäjän hyvä naapuri.

Hyvät suhteet naapureihin eivät tarkoita sitä, että naapurin kaikki tekemiset pitää hyväksyä.

Itsenäisyys- ja puolueettomuuslinja tekee mahdolliseksi Suomen toimimisen sovittelijana maailman kriiseissä. Taistelijoita on jo tarpeeksi. Rauhan tekijöitä tarvitaan lisää.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Presidentin vaaliin 2018 tarvitaan musta hevonen

Tulevana vuonna 2017 tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi. Juhlan aihetta ei valitettavasti ole, koska valtiollisesta itsenäisyydestä luovuttiin eduskunnan tekemällä päätöksellä, jolla Suomi liitettiin Euroopan unioniin v. 1995 alusta.

EU-Suomi on nyt henkisessä kaaoksessa, taloudellisessa lamassa ja yhteiskunnallisessa murroksessa. Nykyisessä eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka ajaisi maamme valtiollisen itsenäisyyden palauttamista tai edes omaan rahaan palaamista.

Tammikuussa 2018 pidettävä presidentin vaali on tavallistakin mielenkiintoisempi. Pääosa vaalikampanjasta käydään vuoden 2017 puolella, jolloin virallinen Suomi juhlii satavuotiasta Suomea. Nyt jos koskaan on tarve ja tilaus mustalle hevoselle, ehdokkaalle, joka ajaa Suomen itsenäisyyden palauttamista ja sotilaallista liittoutumattomuutta. Nämä asiat ovat tasavallan presidentin tehtävien ydintä. Muistettakoon myös, että Suomen valtiollinen itsenäisyys on edelleen kirjattu maamme perustuslakiin.

Kielikuvalla musta hevonen tarkoitetaan vaaleissa ennalta arvaamatonta voittajaa. 2018 vaalissa tällainenkin tulos on mahdollinen, mutta hyvin tärkeää on jo se, että kansalaisille tarjotaan todellinen vaihtoehto nykyiselle umpikujapolitiikalle.

Eduskuntapuolueet voivat asettaa suoraan ehdokkaansa presidentin vaaliin. Muiden ehdokkaiden tueksi on kerättävä 20 000 kannattajaa vuoden sisällä joulukuun 2017 alkuun mennessä. Näin ollen mustan hevosen löytäminen ja matkaan saattaminen on kuluvan vuoden asia.