keskiviikko 29. tammikuuta 2014

EU-keskustelussa uskomattomia väitteitä

Vantaalla 28.1. pidetty Eurovaalifoorumi-tilaisuus oli monella tavalla mielenkiintoinen. Järjestäjät ansaitsevat kiitokset. He kutsuivat kaikkien rekisteröityjen puolueiden edustajia paneelikeskusteluun, ja kohtelivat näitä tasapuolisesti. Tilaisuus osoitti sen, kuinka tarpeellista olisi käydä nykyistä laajempaa keskustelua myös julkisuudessa EU:sta ja Suomen tulevaisuudesta.

Tilaisuuden otsikkona oli ”EU-kriittisyys – Mitä se tarkoittaa?” Harmillista ja mielenkiintoista oli, että EU-kriittisyydellä suurpuolueeksi nousseesta Perussuomalaisista ei kutsusta huolimatta tullut Vantaan tilaisuuteen ketään. Liekö syynä se, että puolueessa on EU-kantoja laidasta laitaan ja puolueen sisällä on sen eurolinjasta monenlaisia käsityksiä.

Vantaalla EU-kritiikkiä kyllä esittivät kaikki keskusteluun osallistuneet, myös EU-fanaatikkoihin lukeutuva SDP:n Kimmo Kiljunen ja EU:sta itsenäistä valtiota toivonut Piraattipuolueen Mikael Böök. Keskustelijoita oli seuraavista puolueista: Keskusta, Itsenäisyyspuolue, SDP, Suomen työväenpuolue, Muutos 2011, Köyhien asialla, SKP, Piraattipuolue ja Vasemmistoliitto.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet hyväksyvät euron ja EU-jäsenyyden. Eduskuntaan pyrkivistä haastajapuolueista löytyy Itsenäisyyspuolueen lisäksi muitakin, joiden mielestä Suomen pitää siirtyä omaan rahaan ja itsenäisyyteen.

Vantaan tilaisuudessa esitettiin väitteitä, jotka osoittavat keskustelun tarpeen EU-Suomessa tammikuussa 2014. SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli sitä mieltä, että valtion omaisuuden myynnillä, kuntien ja peruspalvelujen rahoituskriisillä ja valtion velkaantumisella oman keskuspankkinsa sijasta kansainvälisille pankeille ei ole mitään tekemistä EU-jäsenyyden kanssa. Kiljuselle oli sanottava, että SDP:n ollessa johtava hallituspuolue ja Paavo Lipposen pääministeri, Suomi laitettiin eurokuntoon – juuri tuota ilmausta käyttäen - leikkaamalla valtion kunnille maksamat valtionosuudet puoleen. Tästä seurasi kuntien ja peruspalvelujen yhä jatkuva rahoituskriisi. Myös eriarvoisuuden kasvu sai lisää vauhtia.

Kiljunen väitti myös, että Euroopan talousaluesopimuksen (Eta) puitteissa toimiva Norja joutuu toteuttamaan 95 prosenttia EU:n määräyksistä. Todellisuus on toisenlainen. Norjan aiemman ulkoministerin Jan Petersenin antaman selvityksen mukaan Norja otti omaan lainsäädäntöönsä 18,5 prosenttia EU:n määräyksistä vv. 1997-2003. Oleellista on, että Norja päättää itse, mitä EU:n määräyksiä se toteuttaa.

Keskustan eurovaaliehdokas, lakimies Johannes Hirvaskoski oli Kiljusen linjalla sanoessaan, että ”Eta:ssa on samat velvollisuudet kuin EU:ssa”. Väite on sama, jota oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki esitti 20 vuotta sitten, ennen EU-jäsenyyspäätöstä. On jokseenkin pöyristyttävää, että tällaisia väitteitä esitettiin, kun oli selvää, että EU-jäsenyys tarkoittaa vallan siirtämistä Suomesta EU:n elimille kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen, mutta Eta-maat voivat itse päättää noudattavatko EU:n määräyksiä. Se, että näitä väitteitä esitetään edelleen, kertoo Suomen keskustelukulttuurin olemattomuudesta ja julkisen EU-keskustelun puuttumisesta.

Mahdollisuuksia parempaan on. Sen todistivat Vantaan Eurovaalifoorumin järjestäjät. Ellei valtamedia edelleenkään halua avointa keskustelua, sitä voidaan edistää eri tavoin muutenkin.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ilman kansan tukea ei mikään hallintovalta pysy pystyssä

Olen aina yhtä hämmästynyt katsoessani kuningasta ja kansaa - miten kuningas voi olla niin varma mahtavuudestaan ja kansa mitättömyydestään? (Michel de Montaigne)

Ilman kansan tukea ei mikään hallintovalta pysy pystyssä. (Kungfutse)

Tukea vallanpitäjille on myös alistuminen.

Nekin jotka nukkuvat ovat vaikuttajia ja osallistuvat maailman tapahtumiin (Herakleitos)

Tukea vallanpitäjille on kritiikki, joka ei esitä mitään todellista vaihtoehtoa.

Jos hyväksymme asiat sellaisina kuin ne ovat ja uskomme, etteivät ne voi muuttua, kuulumme kehitystä jarruttaviin voimiin. Jos emme alistu, vaan uskomme muutokseen, tulee meistä osa niitä voimia, jotka toteuttavat muutoksen. (Samuel Solter)

Mahtavia armeijoita vahvempana marssii esiin ajatus, jolle aika on kypsä. (Kiertokirje v. 1943)

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

”Ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat.” (Mahatma Gandhi)

EU-komission likainen kädenojennus ydinvoimateollisuudelle

EU-komissio ojentaa käden – taas kerran – suurten pääomien bisnekselle, ja läimäyttää samaan aikaan toisella kädellä paikallista pientä yritystoimintaa ja tulevien polvien elinmahdollisuuksia.

Tämä tuttu ja irvokas näytelmä käydään tällä kertaa EU:n ilmastotavoitteiden puitteissa. Komission ehdotus tiukentaa kasvihuonekaasujen päästörajoja vuoteen 2030 (tosin liian vähän ja liian myöhään), samalla luovutaan sitovista tavoitteista energiatehokkuuden parantamisen ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisen suhteen.

Lopputulos on ensisijaisesti kädenojennus tyrmäyksen partaalla hoippuneelle ydinvoimateollisuudelle, toissijaisesti edistetään öljyteollisuuden intressejä jarruttamalla paikallisen bioenergiatuotannon juurtumista ja kasvua. Hyötyjät ovat siis suurpääoman pyörittämiä jättiyrityksiä. Lopputulos ei liene yllätys kenellekään. Korruption – siis aseman väärinkäytön – kannalta tällainen asetelma on yhtä houkutteleva kuin tyypillinenkin.

Kasvihuonepäästöjen vähentämisestä tehtiin EU:ssa päästökaupan muodossa vastenmielinen keinotteluareena. Synnytettiin mahdollisuuksia nopeisiin rahastuksiin ja suoranaisiin petoksiin ilman että itse päästöt olisivat vähentyneet. Nyt samaa pelleilyä jatketaan.

Investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen ovat pitkällä tähtäimellä välttämättömiä. Suurpääoman lyhyen tähtäimen etujen kannalta ne eivät kuitenkaan ole kiinostavia, koska tarjoavat kiusallisen vähän mahdollisuuksia pikavoittoihin.

Niinpä lähestyvää hätätilannetta – ilmasto- ja energiakriisiä - käytetään härskisti hyväksi raivaamalla pelikenttä valmiiksi näennäisen halpaa ydinsähköä varten. Ydinsähkö vaikuttaa halvalta, koska sen riskeistä ei todellisessa mittakaavassa vastaa kukaan, ja jälkihoito sysätään tulevien sukupolvien vastuulle. Näin tuotantokustannukset saadaan tasolle, jonka kanssa kehitysvaiheessa oleva uusiutuvan energian tuotanto ei pysty suoraan kilpailemaan, koska tämä(kin) kilpailu käydään olosuhteissa, jotka on muokattu toisen osapuolen ehdoilla.

Uusiutuvan energian tuotannolle on ominaista monimuotoisuus ja paikallisuus. Eri energialähteet täydentävät toisiaan. Tämä tarkoittaa ydinsähköä suurempaa kotimaisuusastetta, korkeampaa työllistävyyttä ja lopulta toimintavarmuutta. Sähkön ohella voidaan tuottaa myös biokaasun tapaisia liikenteeseen sopivia polttoaineita, mikä tekee uusiutuvasta energiasta kirosanan myös öljy-yhtiöille, jotka rahastavat tällä hetkellä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää.

Ydinvoimateollisuuden asia on siis myös öljyteollisuuden asia. Ei ihme että EU-komission kanta on lobattu juuri sellaiseksi kuin se on.

Päästökaupasta on siirryttävä haittaveroihin: saastuttajan on maksettava riippumatta siitä, kuinka kauas saastuttava tuotanto on siirretty piiloon. Vain tällä tavoin päästöt saadaan laskemaan. Tällä tavoin vähemmän saastuttava kotimainen tuotanto muuttuu myös kilpailukykyiseksi.

Samalla yhteiskuntamme on investoitava työllistävään uusiutuvan energian tuotantoon ja energiatehokkuuden kasvattamiseen. Nimenomaan yhteiskunnan, koska ahneudessaan lyhytnäköiset markkinavoimat eivät tehtävään tartu, vaan pyrkivät jarruttamaan välttämöntä muutosta.

Yhteiskunnan investointimahdollisuuksien turvaamiseksi on taas siirryttävä omaan rahaan ja palautettava mahdollisuus suoraan keskuspankkirahoitukseen. Tulevaisuuden turvaamisen kannalta välttämättömät uudistukset saadaan alulle ja taloudessa alkaa jälleen tapahtua. Nykyinen pimeä umpikuja voidaan vihdoin jättää taakse.

maanantai 20. tammikuuta 2014

EU muistuttaa Neuvostoliittoa monessa suhteessa

Euroopan unionia ja v.1991 hajonnutta Neuvostoliittoa verrataan joskus keskenään. Esiintyy myös mielipiteitä, joissa paheksutaan voimakkaasti EU:n ja NL:n vertaamista.

Euroopan unioni ei ole diktatuuri samassa merkityksessä kuin Neuvostoliitto oli. Yleisesti tunnustetaan, että EU:ssa kuitenkin on "demokratiavaje". Jotta voidaan keskustella käsitteistä, kuten demokratiasta, ne pitää määritellä. Kun demokratia, kansanvalta, määritellään siten, että demokratiassa kansalaisten enemmistön tahto muovautuu poliittisiksi päätöksiksi ja tuo tahto saadaan esille laajan, reilun ja tasapuolisen kansalaiskeskustelun kautta, Euroopan unioni ei ole demokratia. Se on demokratian vastainen harvainvalta, jota ohjaavat suurten jäsenmaiden hallitukset ja suuryritysten lobbarit.

500 miljoonan ihmisen yhteisössä kansanvalta tuskin voi kunnolla toimia, vaikka niin haluttaisiinkin. EU:n rakenne ja toiminta osoittavat, että tällaista pyrkimystäkään ei unionissa ole.

EU koostuu erilaisten valtioiden, kulttuurien ja historioiden kirjosta. Näin oli Neuvostoliitossakin. EU:n kansalainen on yhtä keinotekoinen kuin oli neuvostokansalainen. Eurooppalaista kansaa ei ole olemassa sen enempää kuin neuvostoliittolaista kansaa koskaan oli.

Selkeä esimerkki EU:n epädemokraattisuudesta oli sen oman perustuslain käsittely. Kun ranskalaiset, hollantilaiset ja irlantilaiset kansanäänestyksissään torjuivat EU:n perustuslain, muutettiin perustuslain nimeksi Lissabonin sopimus ja se ajettiin läpi antamatta ranskalaisille ja hollantilaisille uutta mahdollisuutta kansanäänestyksiin. Suomessa ja useimmissa muissa EU-maissa asiasta ei järjestetty yhtään kansanäänestystä. Kansalaisten tietämys koko asiasta jäi olemattomaksi.

Jatkokeskusteluja varten lienee syytä esittää joitakin näkökohtia, jotka osoittavat Neuvostoliiton ja Euroopan unionin, siis menneen ja nykyisen eurooppalaisen suurvallan yhtäläisyyksiä.

Propaganda, siis mielipiteenmuokkaukseen tähtäävä ajatusten levittäminen, oli avainasemassa Neuvostoliitossa ja niin se on Euroopan unionissakin. EU:n menetelmät myös propagandan alalla ovat Neuvostoliittoa pehmeämpiä ja myös tehokkaampia.

"Neuvostoliiton perustuslain luonteenomaisena piirteenä on sen johdonmukainen demokratia." Tämä ja tekstissä myöhemmin olevat Neuvostoliittoa koskevat lainaukset ovat teoksesta "Neuvostoliitto - vastauksia suomalaisten kysymyksiin, Suomi-Neuvostoliitto-seura 1973".

Neuvosto-Viro sai lähettää edustajansa Neuvostoliiton päättäviin elimiin Moskovaan. Pienen neuvostotasavallan edustajilla ei toki ollut mitään todellista vaikutusta suurvallan päätöksentekoon.

Suomesta valitaan toistaiseksi yksi komissaari EU:n komissioon, joka on eräänlainen EU:n virkamieshallitus. Komissaarit joutuvat vannomaan uskollisuudenvalan EU:lle ja vakuuttamaan etteivät aja minkään jäsenmaan etua vaan unionin etua. Suomalaiset ministerit voivat osallistua EU:n päätöksentekoon ja heillä, siis Suomella on ministerineuvostossa noin yhden prosentin äänivalta. Europarlamenttiin valitaan n. 750 joukkoon 13 edustajaa Suomesta. Europarlamentin edustajilla ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita EU:n lainsäädäntöön.

Suomen osuutta EU:n päätöksentekoon voi verrata neuvosto-Viron osuuteen Neuvostoliiton päätöksenteosta. Suurvallan lait olivat ja ovat kummassakin ylimpinä. Kaikesta uudesta Suomessa toimeenpantavasta lainsäädännöstä suuri valtaosa tulee EU:sta.

Nyt Viro ei ole enää osa Neuvostoliittoa, vaan osa EU:ta. Virolaiset saatiin liittymään EU:hun samanlaisilla lupauksilla ja pelotteluilla kuin suomalaiset: "EU:n ulkopuolella jäämme yksin", "Olemme osa Eurooppaa", "Vain EU-jäsenyys takaa hyvinvoinnin".

EU on suuri valuutta-alue kuten oli Neuvostoliitto. Tosin kaikki EU-maat eivät kuulu euroon, eivätkä ilmeisesti tule kuulumaankaan.

"Millainen on Neuvostoliiton ulkopoliittinen peruslinja? Rauhan ja rauhanomaisten olojen turvaaminen..., julistettiin neuvostovallan ensimmäisessä ulkopoliittisessa asiakirjassa - 'Asetuksessa rauhasta'." EU on oman julistuksensa mukaan rauhan projekti, kuten oli Neuvostoliittokin. Muinoin Rooman valtakunnan aikana puhuttiin Rooman rauhasta, "Pax Romana". Suurvaltojen kokoaminen on usein ollut ruutitynnyrin rakentamista. Toki rauhan ja hyvinvoinnin nimissä.

"Vuonna 1940 Liettua, Latvia ja Eesti pystytettyään uudelleen alueilleen neuvostovallan, liittyivät Neuvostoliiton suureen kansojen perheeseen."

EU:hun liittyvät sen jäsenvaltiot vapaaehtoisesti. Mutta kuinka vapaaehtoista päättäminen on, kun ihmisille saadaan syötettyä jokin mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta? EU-jäsenyys on myyty hyvinvoinnin turvaajana. Nyt Kreikassa mielenosoitukset kielletään siksi aikaa, kun EU-johtajat käyvät pääkaupungissa.

"Kullakin neuvostotasavallalla on itsenäisenä valtiona Neuvostoliiton puitteissa omat kansalaisensa. Neuvostoliitossa on yhtenäinen kansalaisuus, sillä jokainen neuvostotasavallan kansalainen on myös koko Neuvostoliiton kansalainen."

Neuvostoliiton osavaltioita siis väitettiin itsenäisiksi valtioiksi. Samoin EU:n jäsenvaltiota väitetään itsenäisiksi. Kun itsenäisyys määritellään siten, että itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka, eivät EU:n jäsenvaltiot ole itsenäisiä. Eivätkä sitä liioin olleet neuvostotasavallat.

Neuvostoliitossa oli neuvostokansalaisia ja EU:ssa on EU:n kansalaisia.

"Liittotasavallan kansalaiset nauttivat minkä tahansa toisen liittotasavallan alueella yhtäläisiä oikeuksia kuin sen kansalaiset. Neuvostokansalaisella on täysi oikeus valita asuinpaikkansa maan rajojen sisällä. Ei ole olemassa minkäänlaisia esteitä väestön siirtymiselle yhdestä tasavallasta toiseen.."

"Perustuslaki myöntää Neuvostoliiton jokaiselle kansalaiselle oikeuden mielipiteensä ilmaisuun yhteiskunnallisen elämän ongelmista. Laki kieltää kuitenkin sota-, rotu- tai kansallisuusvihan propagandan sekä yhteiskuntajärjestelmää vastaan suunnatut parjaavat kirjoitukset."

EU:n sisäasiainkomissaari Cecilia Malström on nähnyt tarpeelliseksi ilmaista huolenaiheensa: Euroopan (siis EU:n) täytyy turvata ennalta ehkäisevään toimintaan radikalismilta suojautumiseksi. Komissaari niputtaa samaan radikaaliryhmien nippuun nationalistit (kansallismieliset ja eu-kriittiset), al-Qaidan, äärioikeiston ja äärivasemmiston.

Suomen suurimman sanomalehden pääkirjoituksessa 4.1.2014 todetaan: "Yleisen pettymyksen on ennustettu lisäävän eurovaaleissa erilaisten ääriryhmien houkuttelevuutta. Lähes jokaisessa jäsenmaassa on jo puolue, joka ratsastaa EU- tai maahanmuuttokielteisillä kannanotoilla". EU-kielteisyys on siis ääriryhmän merkki. Itsenäisyyden ja kansanvallan kannattajat, jotka haluavat, että Suomen asioista päätetään kotimaassa eikä Brysselissä kuuluvat siis 'ääriryhmään'. EU-komissaari ja Suomen valtamedia ehkä haluavat pian kieltää 'yhteiskuntajärjestelmää vastaan suunnatut parjaavat kirjoitukset' Neuvostoliiton malliin. Nyt vielä v. 2014 alussa niitä ei ole kielletty, mutta erittäin vaikeaa on saada Suomen valtamediassa esille puheenvuoroja, joissa esitetään vaihtoehtoa EU-jäsenyydelle.

"Voiko neuvostohallituksen jäseniä arvostella? Neuvostoliiton tai liittotasavaltojen korkeimpien neuvostojen lähes jokaisessa istunnossa esitetään asiallista, avointa ja puolueetonta arvostelua ministeriöistä ja niiden johtajista, jotka eivät täytä valtiosuunnitelman edellyttämiä tehtäviä..."

Kritiikki on vallan osa. Se kuuluu siihen kuin tiili muuriin. Noin kirjoitti Erno Paasilinna. EU:kin tarvitsee kritiikkiä, kuten Neuvostoliitto. Mutta todellisia vaihtoehtoja ei suvaita. Neuvostovastaisuus oli rikollista. EU-vastaisuus ei ainakaan vielä ole rikollista, mutta vaientamisen arvoista se on.

"Miten taistellaan ilman saastumista vastaan, kun kaupungeissa rakennetaan uusia tuotantolaitoksia, autokanta kasvaa jne? Neuvostoliitossa on annettu useita asetuksia, tehty suunnitelmia ja toteutettu rakenne- sekä teknologisia toimenpiteitä ilman saastumisen estämiseksi." "Ilmastonmuutosta vastaan - EU näyttää tietä", näin julistaa EU:n komission julkaisu. Molemmat osasivat tehdä välttämättömyydestä hyveen.

EU:n keskuspankin tärkein tehtävä on turvata 'vakaus', erityisesti hintatason vakaus. Kuinka olikaan Neuvostoliitossa: "On muistettava, että hintataso Neuvostoliitossa on vakaa ja sen kehityksen suunta aleneva."

Sen sijaan EU ei kykene kilpailemaan Neuvostoliiton lupausten kanssa työn suhteen. "Oikeus työhön on vahvistettu Neuvostoliiton perustuslain 118. pykälässä. Se tarkoittaa 'oikeutta turvatun työpaikan saamiseen sekä työn määrän ja laadun mukaiseen palkkaan." "Neuvostoliiton perustuslaki takaa kaikille kansalaisille oikeuden aineelliseen turvaan sairaustapauksissa tai työkyvyttömyyden kohdatessa. Tämän oikeuden takaa laajaulotteinen kehittynyt sosiaalivakuutus, ilmainen lääkintäpalvelu ja kylpyläpaikkojen myöntäminen." Tässä tavoitetta niille, jotka haluavat kehittää "sosiaalisempaa Eurooppaa".

Neuvostoliiton ja Euroopan unionin yhtäläisyyksiin kuuluu se, että näiden suurvaltojen kiihkeistä kannattajista suuri osa uskoi esitetyn propagandan olevan totta. Näin erityinen yhtäläisyys Euroopan unionissa ja Neuvostoliitossa liittyy kysymykseen "Mitä hyvää niissä oli?". Propaganda oli ja on hyvää.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Eurovaaleja kannattaa käyttää suunnan muutokseen

Äänestysprosentit kolmissa edellisissä eurovaaleissa ovat Suomessa vaihdelleet 30-40 prosentin välillä. Suuri enemmistö äänioikeutetuista ei ole siis pitänyt mielekkäänä äänestää ollenkaan. Se on hyvin ymmärrettävää.

Suomesta valitaan 13 meppiä yli 700 joukkoon. He toimivat omissa puolueryhmissään. Mepeillä ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita EU:n lainsäädäntöön sen enempää kuin jäsenmaiden kansanedustajillakaan. Eurobyrokratia ei muutenkaan monia jaksa innostaa. Miksi siis äänestää? Eurovaaleja voi ja kannattaa käyttää suunnan muutoksen vaatimiseen. Kun suomalaisilta on kysytty, missä tärkeimmät maatamme koskevat päätökset pitää tehdä, noin 70 prosenttia on vastannut, että Suomessa. Eurovaaleissa on mahdollista vaatia päätöksentekovallan palauttamista EU:sta omiin käsiimme. Eurovaalikampanja tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden keskusteluun Suomen ja EU:n suhteesta ja sen tulevaisuudesta. Moni kansalainen näkisi mielellään keskusteluja Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista. Niitä vaihtoehtoja nimittäin on muitakin kuin eurossa ja EU:ssa jatkaminen. Jää nähtäväksi, antaako valtamedia tilaa valtapuolueiden ja haastajien keskustelulle, vai syrjitäänkö uusia puolueita edelleen. Itsenäisyyspuoleen eurovaaliteema on ”Omalla rahalla tulevaisuuteen”. IPU:n mielestä oma raha tarjoaa tien ulos nykyisestä umpikujasta. Oman rahan ja päätösvallan palauttaminen on välttämätöntä Suomen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta Puolueiden jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt käytännössä merkityksensä. Puolueiden jakaminen EU-kriittisiin ja muihin ei kerro sen enempää. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän kriittisiä. Todellinen jakolinja puolueiden välillä kulkee siinä, halutaanko Suomen olevan eurossa ja EU:ssa vai vaaditaanko Suomelle oma raha ja itsenäinen päätösvalta. Kevään eurovaaleissa on mahdollisuus kannattaa Suomen siirtymistä omaan rahaan ja itsenäisyyteen. Ainakin Itsenäisyyspuolue esittää nämä vaatimukset. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat euron ja EU-jäsenyyden kannalla. Osa kiitellen, osa kritisoiden. Jos Itsenäisyyspuolueen edustajia valitaan EU-parlamenttiin, puolue käyttää saamansa voimavarat työhön Suomen eurosta ja EU:sta eroamisen puolesta. IPU mm. perustaa Suomeen toimiston jakamaan tietoa nykyisen politiikan vaihtoehdoista. Päätökset eurosta ja EU:sta eroamisesta täytyy tehdä aikanaan Suomen eduskunnassa. Eurovaalit ovat kuitenkin tilaisuus, jossa äänellä voi vaikuttaa ja ottaa kantaa Suomen suuntaan. Niitä suomalaisia, jotka kannattavat siirtymistä omaan rahaan ja itsenäisyyteen, on useita kymmeniä prosentteja äänioikeutetuista. Jos heistä huomattava osa äänestää omien tavoitteidensa puolesta, tuloksena eurovaaleissa on jotakin uutta. Silloin veret eivät vaaleissa seisahdu, vaan lähtevät kiertämään entistä rivakammin.

maanantai 6. tammikuuta 2014

EU-umpisolmu ja vasemmiston sekaisin menneet langat

”Ei EU:ta pidä kaikesta syyttää”, sanoi ajattelevaksi ihmiseksi tietämäni puolituttu sattumalta kohdatessamme. ”Vika on siinä, että kokoomus on ollut niin pitkään vallassa Suomessa. Se pitäisi äänestää kauas hallituksesta.”

Myönsin tuttavani olevan sikäli oikeassa, että neljännesvuosisata kokoomusvaltaa (välillä oppositiota leikkien oikeistodemarien hoitaessa vetovastuun) on jättänyt jälkensä. Maata tuntee tuskin entisekseen. 80-luvulla leipäjonot olisivat olleet maan pysäyttävä skandaali, nyt ne eivät ole enää edes uutinen. Jälkien korjaamiseen menee todennäköisesti pitkään, sitten kun korjaustyö vihdoin saadaan käyntiin.

Kysyin sitten, miten ei-kokoomuslaista politiikkaa tuttavani kuvittelee EU:ssa olevan mahdollista harjoittaa. Pääomien vapaan siirtelyn mahdollistama ota rahat ja juokse -veronkiertopolitiikka, liikepankeille poliittisen veto-oikeuden antava suoran keskuspankkirahoituksen kielto ja köyhille kuria ja piiskaa vaativat ”rakenneuudistukset” ovat kaikki unionin ydintä. Pitkin Eurooppaa on nähty, että on aivan sama, äänestetäänkö EU-maiden johtoon oikeistoa vai vasemmistoa, EU on syönyt politiikan liikkumavaran. Unionin sisällä tarjolla on vain näennäisiä vaihtoehtoja.

Kysymys sai tuttavani vaikenemaan. Kummallakin oli kiire eteenpäin ja keskustelu päättyi siltä erää valitettavasti siihen.

Saman kysymyksen voi esittää laajemmallekin yleisölle: kuinka politiikan suuri linja voisi kääntyä uusliberalistisen hankkeen työkaluksi muovaantuneen ja muokatun EU:n sisällä? Jos jätetään yleinen hurskastelu väliin ja mennään suoraan asiaan, kyse olisi olennaisimpien EU:n perussopimusten avaamisesta ja neuvottelemisesta perusteellisesti uudelleen. Uskokoon sen mahdollisuuteen ken tahtoo. Itse pidän realistisempana – ja lopulta välttämättömänä – kansallisen päätösvallan palauttamista. Siirtymistä alistussuhteesta yhteistyösuhteeseen. EU-jäsenyydestä Eta-sopimukseen, noin esimerkiksi ja aluksi.

Näennäisten vaihtoehtojen esittäjistä ei tule EU-vaalien edellä olemaan puutetta. Tuo rooli on perinteisesti varattu vasemmistopuolueille, viime aikoina mukaan on tullut myös enemmän tai vähemmän avoimen rasismin kanssa pelailevia poliitikkoja. Jälkimmäiset jääköön omaan arvoonsa, mutta perinteisen vasemmiston eksyksissä pysyttelyä voisi ihmetellä, ja surkutella sitä, kuinka viime vuosisadalla köyhimmän väestönosan puolesta monissa tapauksissa menestyksellisesti ponnistellut liike on muuttunut pankkiirien harmittomasti räksyttäväksi sylikoiraksi.

Sama toki pätee suomalaiseen alkiolaisen liikkeen perilliseen Keskusta-puolueeseen. Sen oppi-isä korosti pääomien ja vallan hajauttamista. Nyt Keskusta-niminen puolue on ilmoittanut sitoutuneensa euroon ja EU:hun, jotka merkitsevät vallan ja pääomien jatkuvaa keskittämistä.

EU:ssa vasemmiston punainen lanka on hukassa ja pasmat sekaisin. Johtajisto on asemansa sokaisema ja siksi myös monet kannattajista uskovat EU-eliitin kauniita satuja. Kriittiset äänet vaiennetaan, koska historiansa saatossa useita kertoja haljenneissa vasemmistopuolueissa sisäisiä erimielisyyksiä varotaan kuin ruttoa.

Vaihtoehto on olemassa, mutta se on haettava EU-umpisolmuun sotkeutuneiden puolueiden ulkopuolelta. Uskon että tähän ollaan hiljalleen heräämässä.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajan uudenvuoden tervehdys

Vuoden vaihtuessa on hyvä tarkastella missä olemme ja mihin olemme menossa. Yhteiskunnallista kehitystä ajatellen on erityisen tärkeää miettiä mitä tulevaisuuden vaihtoehtoja on tarjolla.

Yhteiskunnallisen keskustelun tulisi olla jatkuvaa. Demokratia, siis kansanvalta syntyy keskustelusta. Monet Suomessa käsillä olevista ongelmista johtuvat sitä, että julkinen yhteiskunnallinen keskustelu on ollut pienten mutta vaikutusvaltaisten piirien ohjaamaa.

Heikon keskustelukulttuurin vaikutuksista olkoon esimerkkinä euro-kysymys. Suomi on ainoana Pohjoismaana eurossa, siis luopunut omasta rahasta ja itsenäisestä talouspolitiikasta. Suomesta tuli euromaa, koska täällä – toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa - ei järjestetty kansanäänestystä euroon siirtymisestä.

Kansanäänestykset ovat suoraa demokratiaa. Parhaimmillaan kansanäänestykset ovat, kun niitä edeltää reilu kampanja, jossa eri näkemykset saavat tilaa mahdollisimman tasavertaisesti. Kansanäänestysten vähän esille nostettu vaikutus on siinä, että ne pakottavat julkiseen keskusteluun eri vaihtoehdoista. Toki tuota julkista keskustelua voivat nyt jotkut hallita toisia enemmän. Lienee kuitenkin selvää, että suomalaiset eivät olisi hyväksyneet markan vaihtamista euroksi, jos olisivat saaneet asiasta päättää. Jos keskustelua olisi käyty julkisuudessa, olisi esille väistämättä tullut se tosiasia, että markan hävittäminen ja euroon siirtyminen olisivat vaatineet perustuslain mukaista käsittelyä eduskunnassa. Nyt euroon siirryttiin perustuslaista välittämättä eduskunnan enemmistöllä.

Kansalaiset osaavat tehdä oikeita ratkaisuja kun he saavat oikeita tietoja. Keskustelukulttuurin heikkous on osa demokratian kriisiä. Voidaan sanoa, että Suomi on keskustelun kehitysmaa. Uusi vuosi on kuitenkin mahdollisuus muuttaa suuntaa parempaan tässäkin kohtaa.

***

Yhteiskunnan ja talouden onnistumista on mitattava katsoen miten ihmisten hyvinvointi kehittyy lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Pidemmän ajan arviossa yksi keskeinen asia on, kuinka kestävällä pohjalla on ihmisen toiminnan suhde ympäristöön, jonka varassa ihmisen toiminta on.

V. 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen maailman miljardöörien yhteenlaskettu omaisuus on kaksinkertaistunut samalla kun työttömien määrä on kasvanut kymmenillä miljoonilla. On kestämätöntä, että yksi prosentti ihmisistä omistaa yli 40 prosenttia kaikesta rahoitusvarallisuudesta.

Tällainen suunta tulee johtamaan laajaan yhteiskunnalliseen törmäykseen.

Markkinatalous voi toimia vain säänneltynä. Kun markkinoiden sääntelystä on poliittisin päätöksin luovuttu, on päädytty tilaan, jossa niin sanotut markkinavoimat – käytännössä suuryritykset ja suursijoittajat – sääntelevät yhteiskunnallista kehitystä.

Tämän ”kehityksen” seuraavana askeleena on TTIP-sopimus, josta neuvotellaan EU:n ja USA:n välillä. TTIP-sopimus tarkoittaisi suuryhtiöiden ja –sijoittajien ylivallan toteuttamista – työllisyydestä, ihmisten hyvinvoinnista ja ympäristöstä piittaamatta. Valtiot ja niiden kansalaiset alistettaisiin yhä enemmän taloudellisen harvainvallan mielivaltaan. Tällaista ei pidä hyväksyä.

Suomen yhteiskunnallista todellisuutta on leimannut 1990-luvun laman jälkeen voimakas eriarvoisuuden kasvu. Olemme osa laajempaa kokonaisuutta - osa ongelmaa.

Suomen taloudellista suuntaa ovat leimanneet pitkään jatkunut pääomien, tuotannon ja työpaikkojen maastavienti sekä valtion tuottavan omaisuuden myynti – joka on tapahtunut pääosin alihintaan.

Valtiovallan toimin, mm. lähinnä suurtuloisia hyödyttäneillä veronalennuksilla on luotu tila, jossa valtio velkaantuu nopeasti. Euro-Suomen velka on ulkomaista velkaa, kun omaa rahaa ei ole ja EU:n määräykset kieltävät keskuspankkia rahoittamasta valtioita.

Olemme umpikujassa. Edessä on pahenevien leikkausten ja eriarvoistumisen syvenevä kierre. Tie ulos umpikujasta käy kääntymisen kautta. Suomen osalta ratkaisut ovat kansalaisten omissa käsissä. Joko tyydymme nykyiseen suuntaan, jonka määrittävät euro ja EU-jäsenyys, tai muutamme suuntaa. Ja suuntaamme omalla rahalla tulevaisuuteen.

On korostettava sitä, että kriittisyys ei riitä. Muutoksen tekeminen vaatii vaihtoehtojen esittämistä ja niiden tukemista. Suomen yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen suunta on nyt kiinnitetty euroon ja EU:hun. Suunnan muutos tarkoittaa niistä irtautumista.

Euroopan talousaluesopimus (Eta) turvaa kaupankäyntiin, ihmisten vapaaseen liikkumiseen ja opiskeluun nykyisenlaiset olosuhteet ilman EU-jäsenyyttä. Tästä tosiasiasta on hyvä lähteä liikkeelle.

Valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen, siis EU:sta eroaminen on edellytys sille, että yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys voi tapahtua suomalaiset olosuhteet ja tarpeet huomioiden sekä kansalaisten tahdon mukaisesti.

Valtiollinen itsenäisyys on syytä nähdä toimivan kansanvallan perustana. On surkean väärin käsittää itsenäisyys oman maan ja sen kansalaisten asettamisena muita vastaan.

EU:ta väitetään rauhan projektiksi. Tosiasiassa euro ja EU aiheuttavat sodan vaaran. Eurokriisi ja eurokuri ovat lisänneet työttömien määrää miljoonilla. Pahimman eurokriisin maissa miljoonat ovat menettäneet toivon paremmasta tulevaisuudesta.

***

Nykyistä poliittista järjestelmää sanotaan demokratiaksi, vaikka kansanvalta on muuttunut harvainvallaksi. Käsitteiden mädättämisellä voi olla vakavia seurauksia. Jos kerran demokratia on tällaista, kuka sitä kaipaa? Nyt on avattu portit kaikenlaisille muutosvaihtoehdoille. Jotkut saavat huomattavaa kannatusta syyttäessään vaikeuksista erivärisiä tai muuten erilaisia. Ihmisten lokerointi on syrjinnän lähtökohta. Onneksi useimmat suomalaiset pitävät rasismia vastenmielisenä.

Nykyisen harvainvallan edustajat myös Suomessa pyrkivät leimaamaan kaikki eri mieltä olevat populisteiksi tai äärinationalisteiksi. Tämä johtuu pelosta. Harvainvalta ei kestä avointa keskustelua.

***

Suomen suuri haaste on peruspalvelujen rahoittamisen lisäksi irtautuminen laitoskeskeisestä ajattelusta ihmisten kohtelussa. Tämä koskee niin vanhustenhoitoa, terveydenhoitoa kuin peruskoulutustakin.

Suurin muutos tarvitaan asenteissa. Järjestelmät, kuten koululaitos ja sairaalat ovat olemassa niitä käyttävien tarpeiden takia. Niitä pitää myös muuttaa tarpeiden mukaan.

Miksi emme pyrkisi siihen, että lapsen ja nuoren yksilöllinen persoonallisuuden kehitys ja yksilölliset taipumukset ovat opetuksen lähtökohta? Kun tähän vakavasti pyritään, tulee se muuttamaan koulujärjestelmää.

Vanhusten hoidossa on siirryttävä inhimillisempään hoitoon ja hoivaan, jossa avun tarvitsija voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Mallia voi hakea vaikkapa Ruotsista ja Tanskasta.

Vanhusten kotihoitoon täytyy siirtyä niin, että ketään ei jätetä heitteille. Tämä vaatii ainakin joksikin aikaa huomattavasti lisää rahaa vanhustenhoitoon. Kaikkia nyt laitospaikoilla olevia ei nimittäin voida kotiuttaa ja samaan aikaan on kotihoitoon palkattava paljon lisää tekijöitä. Maan hallituksen kaavailut säästää lähiaikoina satoja miljoonia vanhustenhoidosta ovat vastuuttomia.

Terveydenhoitojärjestelmän uudistaminen vaatii perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä yhden tahon vastuulle. Luonteva vastuutaho on maakunnallinen kuntien yhteiselin. Samalla voidaan toteuttaa kunnallisvaalien yhteydessä vaaleilla valittava maakuntahallinto.

***

Kylmän sodan aikana monet kutsuivat länsimaita nimellä ”Vapaa maailma”. Millainen on tämä vapaa maailma nyt? Kaikkia vakoillaan. Kaikki viestiliikenne tallennetaan. Ovatko kaikkien kaikki tiedot myynnissä eniten tarjoavalle? Miten tietoja käytetään? Entä yrityksiltä vakoillun tiedon käyttö? Kuinka paljon vakoilulla on varastettu ja myyty yritysten tieto-omaisuutta?

Mitä on edessä seuraavaksi? Tehdäänkö kauko-ohjattavia lennokkipommituksia pian mihin tahansa, missä yhtiövalta kokee etunsa uhatuksi?

Näin ei voi jatkua.

Suomi oli EU-jäsenyyttä edeltäneen itsenäisyytensä aikana rauhanturvaamisen suurvalta. Nyt Suomi alistuu suurvalta-EU:n yhteisiin ulkopoliittisiin kantoihin. Suomella on toki noin yhden prosentin äänivalta EU:n pöydissä. EU-Suomi on mukana kaikissa kiistoissa ja sodissa, joihin unioni joutuu. Ja noita kriisejä kaikille suurvalloille ajan myötä tulee.

Rauhan turvaamiselle ja sen välittäjänä toimimiselle olisi kuitenkin edelleen tarvetta. Suomen on tulevaisuudessa syytä toimia enemmän lääkärinä kuin maailmanpoliisina.

***

Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein kysymys on edelleen maamme suhde Venäjään. Venäjä on ja tulee olemaan suurvalta – ainakin Suomeen verrattuna.

On kysyttävä mihin Suomi nojaa suhteessaan Venäjään. Nojaako se voimaan vai taitoon?

Sotilasliitto-Natoon haikailevat ja monet EU-jäsenyyden turvallisuutta lisäävään vaikutukseen uskovat nojaavat sotilaalliseen voimaan. Tuskin mikään voi olla suurempi tai vaarallisempi harha.

Historian olisi pitänyt jo opettaa suomalaisille, että Suomen turvallisuuden suurin uhka on siinä, että maatamme voidaan käyttää astinlautana Venäjää vastaan.

Venäjä on suurvalta ja voi halutessaan toimia kuten suurvallat toimivat. Ne voivat ulottaa sotilaallisetkin toimensa omien rajojensa ulkopuolelle, kuten USA on viime vuosina toistuvasti tehnyt.

Venäjän ja Suomen suhdetta pohdittaessa on tärkeää nähdä se yksinkertainen tosiasia, että pieni Suomi ei voi olla sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Suomi voi muodostua sille uhaksi, jos maamme aluetta voidaan käyttää jonkin kolmannen tahon päätöksillä tai sen hyväksi.

Toiseksi on syytä nähdä se tosiasia, että Venäjä ei ole uhka itsenäiselle ja puolueettomalle Suomelle, joka huolehtii siitä, että sen kautta ei kohdistu uhkaa Venäjää vastaan. Suomen itsenäisyys ja aito puolueettomuus ovat siis sekä Suomen että Venäjän etujen mukaisia.

Sotilaalliset liittosopimukset ovat kuin vakuutuksia, jotka ovat voimassa silloin, kun niitä ei tarvita. Tosipaikan tullen valtiot – varsinkin suurvallat - ajavat vain omia etujaan sopimuksista välittämättä.

Sotilaallisen liittoutumisen heikko kannatus kansalaisten keskuudessa kertoo siitä, että historian liiankin kallis opetus on mennyt perille.

Nyt vain on ajauduttu tilanteeseen, jossa sotilaallista liittoutumista toteutetaan EU:n puitteissa. EU-maista suurin osa on Nato-maita.

Suomen paras turva on siis puolueettomuuspolitiikassa. Maamme on hankittava Sveitsin mallinen laajasti tunnustettu puolueettomuusasema. Ensin on toki päästävä eroon uuden eurooppalaisen suurvallan, EU:n jäsenyydestä.

***

Lähivuosien suuri kysymys on nykyisen talousjärjestelmän kriisiytymisen lisäksi se, miten löydetään tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille.

Meneillään olevat kriisit liittyvät toisiinsa. Myös niiden ratkaisujen on liityttävä toisiinsa.

Nykyinen talousjärjestelmä sisältää vaatimuksen jatkuvasta kasvusta. Kasvun keinoja ovat aineellisen kulutuksen ja velan lisääminen. Aineellinen kulutus on jo nyt kestämättömällä tasolla ja samaa voi sanoa velkaantumisesta.

Johtopäätös on selvä. Tarvitsemme talousmallin, joka ei vaadi talouden kasvua. Tämä on yksinkertaista mutta vaikeaa.

Kun näemme jonkun järjestelmän menettävän elinvoimansa ja uusiutumiskykynsä, on syytä valmistautua uuteen, suunnitella ja rakentaa toimivampaa.

Kilpailu ei ole ratkaisu käsillä oleviin suuriin ongelmiin. Keskittymällä kilpailuun saamme aikaan maailman, jossa on vähän voittajia ja paljon häviäjiä.

Tulevaisuus on paljolti omissa käsissämme. Yhden ihmisen osa on pieni, mutta monesta pienestä osasta koostuu riittävän suuri.

Jokainen meistä voi päättää olla osa sellaista tulevaisuutta, jonka tahdomme.

Mahdollisimman hyvää uutta vuotta!