Kohti tasapainoa

Suomen johto antaa käsitteelle ”hätätilahallitus” uuden merkityksen luomalla maahan hätätilan.

Harjoitetulla politiikalla on kasvatettu eriarvoisuutta. Suurituloisten verotusta on kevennetty eniten, pääomatulovero on pidetty alhaalla ja pienituloisten maksurasitusta on lisätty.

Valtion – siis suomalaisten – omaisuutta on hävitetty. Järkyttävä esimerkki tästä on suurten fosfaattivarantojen eli fosforilannoitteen raaka-aineen lahjoittaminen ulkomaiselle yritykselle samalla kun näköpiirissä on fosfaatin loppuminen maailmasta. Nyt Vanhasen hallitus on myymässä mm. valtion metsäomaisuutta ja tienrakentaja Destiaa.

Suomi on sidottu Lissabonin sopimuksella EU:sta muodostuvaan valtioon ja sen sotilasliittokehitykseen ilman kansanäänestystä ja vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.

Peruspalveluja on heikennetty jättämällä kunnat oman onnensa nojaan. Hallitus on tarjonnut lääkkeeksi kuntaliitoksia, jotka eivät kuitenkaan korjaa kuntien perusongelmaa eli rahan puutetta.

Suomi tarvitsee toivon näköalan tulevaisuuteen. Se löytyy, kun käydään avointa julkista keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Tulevaisuudelle ja laajoihin kriiseihin vastaamiselle löytyy kestävä perusta kun valtaa siirretään yhtiöiltä ja poliittiselta eliitiltä kansalaisille. Tämä muutos on suomalaisten tavallisten ihmisten itsensä tehtävä. Se voidaan tehdä vaaleissa.

Todellinen demokratia tarvitsee puitteet, joissa se voi toteutua. Ne puitteet ovat Suomen osalta itsenäisessä, EU:sta eronneessa Suomessa, jolla on oma lainsäädäntövalta ja oma ulkopolitiikka

Tuoreiden uutisten mukaan euron kalleus suhteessa dollariin vaikeuttaa Suomen vientiä. Näin on toki tapahtunut jo pitkään. Uutisoinnissa unohtuu, että vahvan euron haittavaikutukset ulottuvat vientiä laajemmalle.

Kun valuutan kalleus vaikeuttaa vientiä, se samalla helpottaa tuontia. Näin euroalueen ulkopuolelta – esim. Ruotsista – tuotavat tuotteet saavat kilpailuetua Suomessa valmistettaviin tuotteisiin verrattuna ja kotimarkkinoilla toimivat suomalaisyritykset kärsivät euron kalleudesta.

Ilman omaa rahaa ja rahapolitiikkaa ei ole mahdollista vaikuttaa rahan arvoon. Kun rahan arvo ei jousta, joustavat jossakin vaiheessa työllisyys tai palkat tai molemmat. Devalvaation sijasta tapahtuu sisäinen devalvaatio.

Ne, jotka pitivät omasta rahasta luopumisen etuna devalvaatioiden loppumista eivät tulleet kertoneeksi, että devalvaation vaihtoehto on työttömyyden lisääntyminen ja palkkojen alentaminen.

Tässäkin tilanteessa on hyvä muistaa ajatus: ”Mikään asia ei ole lopullisesti ratkaistu, ennen kuin se on ratkaistu oikein”. Muutos on siis mahdollinen.
Jos ja kun oma raha ja lainsäädäntövalta nähdään tarpeelliseksi palauttaa, se voidaan tehdä.

EU:n perustuslaki eli ns. Lissabonin sopimus on Irlannin
äänestystuloksen jälkeen lähempänä voimaantuloa.
Irlantilaiset joutuivat äänestämään asiasta uudelleen
ja massiivinen propaganda yhdistyneenä surkeaan
taloustilanteeseen tehosi tällä kertaa.

Irvokasta kyllä, Irlantia ja lähes koko maailmaa koetteleva
lama on seurausta juuri sellaisesta politiikasta, jota EU
on toteuttanut. Keinottelun suosiminen ja kaikkien esteiden
poistaminen pääomien siirtelyltä ovat perussyitä nykyiseen
talousjärjestelmän kriisiin. Aivan kuten 1990-luvun alun
Suomessa, nyt Irlannissa tarjottiin pelastukseksi
sitoutumista EU:hun, eli siihen, jonka ohjaama politiikka
oli kriisin aiheuttanut. Suomessa tuota politiikkaa
toteutettiin jo 1980-luvun lopulta alkaen.

Lissabonin sopimus on liittovaltiosopimus. EU:sta tulee
oikeushenkilö, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia
jäsenvaltioiden puolesta. EU voi esim. liittyä Naton
jäseneksi. Määräenemmistöpäätösten käyttöönotto vie pieniltä
jäsenmailta niiden nykyisen pienen päätösvallan unionissa.
Unionin militarisoinnilla siitä rakennetaan suurvaltaa.

Lissabonin sopimuksesta järjestettiin kansanäänestys vain
Irlannissa ja siellä tarvittiin kaksi äänestystä, jotta
saatiin eliitin haluama tulos. Kansalaiset olisivat
muissakin EU-maissa halunneet kansanäänestyksiä ja monissa
niistä unionin perustuslaki olisi torjuttu. Demokratian
näennäisyys EU-maissa on järkyttävää. Järkyttävää on myös
se, kuinka helposti ihmiset ovat arkensa keskellä
alistuneet näennäisdemokratiaan. Nykyajan propagandakoneiston
voima on nähty. Ja artisti maksaa eli propagandan kohde
maksaa kaiken.

EU on uusi eurooppalainen harvainvalta, poliittisen
ja taloudellisen eliitin liitto. Sen kerrotaan edistävän
yhteistyötä, demokratiaa ja hyvinvointia. Todellisia
tuloksia ovat kansainväliset alistussuhteet, lisääntyvä
eriarvoisuus ja köyhyys sekä jäsenmaiden itsenäisyyden
menettäminen. Suuret jäsenmaat ovat vastineeksi
itsenäisyydestä luopumisestaan saaneet päätösvallan
unionissa ja pientenkin jäsenmaiden poliittiselle
eliitille on tarjoutunut paikkoja rakennettavan
suurvallan koneistossa.

EU:lta puuttuu kansalaisten luottamus. EU-valtion
rakentaminen tulee nostamaan ihmiset unionia vastaan.
Kansanvallan ja harvainvallan kamppailu tulee päättymään
EU:n kannalta huonosti.

Ensin on kansalaisten kuitenkin herättävä todellisuuteen.
Suomalaisista suuri osa pitää Suomea edelleen itsenäisenä,
vaikka ylin päätösvalta on monissa asioissa EU:lla.
Vielä äskettäin suomalaiset pitivät Suomea korruptiosta
vapaana maana.