Kohti tasapainoa

Suomen liittämistä sotilasliitto Natoon ajavat monet vaikutusvaltaiset voimat. Kyselyjen mukaan noin joka neljäs suomalainen kannattaa Nato-liitosta. Naton torjuu kuitenkin lähes 60 prosenttia suomalaisista.

Nato-jäsenyys veisi Suomen tilanteeseen, joka muistuttaa asetelmaa ennen talvisotaa 1939. Venäjän silmissä Suomesta tulisi eräänlainen eteentyönnetty tukikohta sitä vastaan. Suomen kannalta ratkaisevaa oli ennen talvisotaa ja on edelleen, millaisena tilanne nähdään Venäjällä. Ennen talvisotaa Neuvostoliitossa arvioitiin, että Saksa tulee hyökkäämään Neuvostoliittoon ja tekee sen myös Suomen kautta. Näinhän tapahtuikin v. 1941. Neuvostoliitto ennakoi tuota uhkaa hyökkäämällä Suomeen. Talvisota siirsi Suomen itärajan kauemmas Pietarista, tuolloisesta Leningradista.

Puolueettomuus-korttiin turvautuminen suursodan jo lähestyessä ei Suomea auttanut, koska siltä puuttui pitkäjänteisyys ja tiedustelu- ja sotilasyhteistyö Saksan kanssa oli syönyt sen uskottavuuden. Paasikiven sanoin puolueetonta esitettiin pakon edessä. Tämän hetken päättäjillämme olisi tässä pohdittavaa.

Suurvallat toimivat edelleen suurvaltojen tavoin ja Venäjä on sotilaallinen suurvalta. Nato-Suomen voidaan Venäjällä katsoa olevan uhka sen turvallisuuseduille. Silloin maahamme voi kohdistua sotilaallinen uhka. Selvää on ainakin, että Nato-Suomen suhteet Venäjään heikkenisivät entisestään. EU-jäsenyys on jo pienentänyt Suomen liikkumatilaa ja EU-jäsenyyden tuomat pakotteet heikentävät Suomen asemaa.

Nato-jäsenyyttä kannattavat esittävät, että Nato-liitos lisäisi Suomen turvallisuutta, eikä Suomi olisi enää yksin. Yksinjäämisellä pelottelu on ollut tehokasta, mutta todellisuudessa jokainen valtio kuten jokainen ihminenkin voi elää vain omaa elämäänsä. Kaikesta läheisyydestä, yhteisyydestä ja riippuvuuksista huolimatta toisen elämää ei voi elää.

The Economist –lehti kertoi taannoin professori Ben-Gadin tutkimuksista. Hän on tutkinut London City -yliopistossa hallitusten pitkän ajan lupausten luotettavuutta. Ben-Gad kyseenalaisti Naton sitoutumisen yhteiseen puolustukseen ja kysyi mitä tapahtuisi, jos Venäjän joukot ylittäisivät Viron rajan ja valtaisivat Narvan kaupungin. "Lähtisivätkö USA ja Länsi-Eurooppa todella sotaan Venäjää vastaan puolustaakseen Viron alueellista koskemattomuutta? Mielestäni Virolla on syytä huoleen", Ben-Gad sanoi.

Naton peruskirjan 5. artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. Tämän on arveltu toimivan pidäkkeenä, oletettavasti Venäjä (tai mikä tahansa) ei halua sotaan Naton yhtynyttä voimaa vastaan. Mutta jotta pidäke toimisi, sen on oltava uskottava. Ben-Gad esittää, että Naton uhka todennäköisesti ei sitä ole.

Ongelma Naton pitäessä kiinni yhteisen puolustamisen lupauksestaan ja suuren sotavoiman käytöstä Venäjää vastaan on siinä, että tämän toiminnan "tuotto" Natolle on hyvin kielteinen. Tavanomaisin asein käytävä kolmas maailmansota on parhaiden vaihtoehtojen joukossa, ja ydinsota huonoimpien.

Sen sijaan "tuotto" päätöksestä olla hyökkäämättä Venäjää vastaan ovat pienet haitat Natolle. On vaikea kuvitella keskeisten Nato-maiden hallitusten vaarantavan tuhansien, kenties miljoonien kansalaistensa hengen Viron alueen koskemattomuuden takia. Näin siis sanoo professori Ben-Gad.

Tätä on syytä pohtia Nato-hurmassa elävien ja kaikkien muidenkin suomalaisten.

Jos Suomessa ajatellaan, että "me teemme mitä tahdomme", välittämättä noiden tekojen vaikutuksista naapureihimme, olemme itsellemme vaarallisessa umpiunessa. Olemme toki vapaat valitsemaan Naton, mutta Venäjä on yhtälailla vapaa valitsemaan sen jälkeiset toimintatapansa.

Kestävä ratkaisu Suomen ja Venäjän suhteisiin on niiden rakentaminen diplomatian, hyvien suhteiden ja Suomen puolueettomuuspolitiikan varaan. Tähän tarvitaan ehdottomasti Naton torjumista. Lisäksi tarvitaan Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden palauttamista EU:sta eroamalla.

EU:n asetusehdotuksen mukaan uunikintaat ja tiskihanskat luokitellaan virallisiksi henkilösuojaimiksi. Näin niiden materiaalivaatimukset tiukkenisivat. Tämä tarkoittaisi noita tuotteita valmistavien yritysten taloudellisten rasitteiden lisääntymistä. Ja varmasti myös uunikintaiden hinnan nousua. EU:lle tyypillisesti tämä päätös tappaa pieniä yrityksiä ja pelaa asetelman valmiiksi isoille.

Suomen hallitus vastustaa unionin asetusehdotusta. Hyvä niin.

Uunikintaat ovat maailman mitassa ehkä pieniä asioita. EU:n uunikintaita koskeva lakisuunnitelma kuitenkin on merkille pantava. Se kertoo ensinnäkin, että unioni on totalitaarinen järjestelmä. Se siis pyrkii määräämään lähes kaikesta mahdollisesta. Toiseksi nähdään, että edes uunikintaista ei voida päättää Suomessa toisin kuin EU määrää.

EU:n asetukset ovat unionin lainsäädäntöä, joka suoraan velvoittaa jäsenmaita. Suomen hallitus - joka nyt puolustaa vapaita uunikintaita - on käytännössä EU:n hallinto Suomessa. Jos uunikinnasasetus toteutuu, Suomen "hallitus" panee sen toimeen.

Suuri osa suomalaisista ei ole vieläkään huomannut, että Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä. Itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, siihen nojaava tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. EU-Suomella ei näitä ole.

Suuret EU-maat ovat itsenäisyydestään luopumisen tilalle saaneet päätösvaltaa unionissa. Suomi on saanut maksajan paikan.

Olisivatko EU:n uunikintaat se lähelle tuleva asia, joka osoittaisi suomalaisille, että olemme polttaneet näppimme ja itsenäisyys on menetetty?

Kun nähdään missä ollaan, on mahdollista suunnistaa oikein. Itsenäisyys on mahdollista palauttaa hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi suomalaisten omilla päätöksillä. Kun päästään nykyisistä alistussuhteista, on myös mahdollista lisätä kansainvälistä yhteistyötä.

Euro-Suomen liikkumavara on monella tavalla pieni. Sitoutuminen EU:n ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikkaan näkyy käytännössä siinä, kuinka Suomi kärsii Ukrainan kriisin yhteydessä asetetuista talouspakotteista. Näin on käynyt, vaikka Suomella ei pitäisi olla mitään tekemistä Ukrainan kriisissä. Paitsi sovittelijan rooli.

Suomen liikkumavaran pienuus on ilmeistä taloudessa. Euro on kuin pakkopaita. Kun Suomelta puuttuu oma raha ja keskuspankki sekä itsenäinen talouspolitiikka, olemme kuin lastu laineilla. Ja virta vie kohti yhä suurempaa harvainvaltaa, jossa yhteiskunnallista kehitystä ohjaavat suuryritykset ja –sijoittajat. Tätä tarkoittaa myös valmisteilla oleva EU:n ja USA:n välinen TTIP-sopimus, jota kannattavat nykyisessä eduskunnassa myös oppositiossa olevat keskusta ja perussuomalaiset.

Ilman omaa talouspolitiikkaa yhteiskunnallinen kehitys ei ole omissa käsissä. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, vaikka kaikki valtapuolueetkin lupailevat hyvää köyhille. Taas on käymässä niin, että valtio antaa murusia pienituloisille. Samalla se lisää kuntien taakkaa. Tämän seurauksena kunnat korottavat veroja, maksuja ja taksoja, jolloin pienituloisten asema heikkenee entisestään.

Puhe talouden kilpailukyvystä on pelkkä huono vitsi, kun maailmassa suuri osa tavarasta tuotetaan orjuutta muistuttavissa oloissa, joissa työntekijöillä ei ole mitään sosiaaliturvaa eikä työnantajilla mitään turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvia velvoitteita.

Kasvava osa suuryritysten tuloista viedään maailmalle veroja maksamatta europolitiikan ansiosta. Verokilpailu vie loppuakin pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselta.

Euro-Suomella ei ole myöskään mahdollisuutta vaikuttaa rahan kurssiin ja viennin hintakilpailukykyyn.

Taloudessa tarvitaan suunnanmuutos. Talouden ja markkinoiden on palveltava ihmistä, eikä päinvastoin, kuten nyt tapahtuu. Tiellä tällaiseen muutokseen tarvitaan Suomelle oma raha ja keskuspankki.

Oma raha, itsenäinen keskuspankki ja päätösvalta mahdollistavat sen, että valtio ei enää velkaannu yksityisille pankeille ja sijoittajille, toisin sanoen velkaannu ulos. Valtion pitää itse luoda rahaa oman keskuspankkinsa kautta ja tarvittaessa velkaantua näin sisäisesti itselleen. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa.

Yksikään nykyinen eduskuntapuolue ei aja omaan rahaan paluuta. Suunnanmuutos tulee vain kansalaisten heräämisen ja toisinäänestämisen kautta. Yksittäisten kansanedustajien toisinajattelu ei riitä, kun nykyiset eduskuntapuolueet toteuttavat puoluekuria. Eduskuntaan on saatava puolue, jolla on selkeänä tavoitteena oma raha ja itsenäisyys.

Ilta-Sanomien tuoreessa kyselyssä haluaa markan takaisin 73 prosenttia vastaajista, joita on lähes 70 000.

Tulevat eduskuntavaalit voivat olla markkavaalit. Ääni Itsenäisyyspuolueelle on ääni Suomen omalle rahalle.

Tappiot ovat viisautta. Kovin suureen viisauteen sinulla ei ole varaa. Nämä Paavo Haavikon sanat ovat ajankohtaisia EU-Suomessa kesällä 2014.

Pääministeri Stubb totesi äskettäin, että Suomen puolueettomuus heitettiin ikkunasta ulos, kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin. Pääministerin mielestä tämä oli hyvä asia. Ikkunasta ulos on heitetty myös valtiollinen itsenäisyys ja oma raha.

J.V.Snellman arvioi 1800-luvun puolimaissa Suomen tilaa synkästi: ”Suomen kansa on laskettu hautaansa. Siitä itsestään riippuu, nouseeko se sieltä”.

Suomi nousi ja se tapahtui muun muassa 1860 saadun oman rahan ja 1917 saadun valtiollisen itsenäisyyden ansiosta. Puolueettomuuspolitiikkaa ryhdyttiin tosissaan toteuttamaan hävittyjen sotien jälkeen pakon edessä. Nykytilaa ajatellen on hupaisaa, että puolueettomuuspolitiikan isä oli kokoomuslainen J.K.Paasikivi.

Nyt kokoomus leikkii tulella - voi vain toivoa, ettei synny nyt jo nähtyä pahempia vahinkoja. Mahdollisuudet siihen ovat valitettavasti olemassa.

Luopuminen itsenäisyydestä, puolueettomuudesta ja omasta rahasta tapahtui Suomen omilla päätöksillä. Nämä historialliset päätökset olivat suuria virheitä, joiden koko hinta ei ole näkyvissä, vaikka sitä on maksettu jo pitkään.

EU-jäsenyys ja euroon siirtyminen ovat tehneet Suomesta yhä enemmän tekemisen kohteen. On siis tapahtunut päinvastoin kuin on luvattu. EU-jäsenyyttä perusteltiin pääsyllä niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. ”Mennään mekin päättämään Euroopasta”, julisti eräs entinen pääministeri ennen EU-päätöstä.

Poliittinen johto on näköalaton ja kyvytön seisomaan omilla jaloillaan. Tämä alamaisuus on tehnyt koko Suomesta alamaisen. Kansanvalta, demokratia on muutettu näennäiseksi. Kansalaiset ovat siis kotimaansa lailla yhä enemmän tekemisen kohteita.

Historia on paljolti entisten kansakuntien historiaa. Pienet kansat ja valtiot voivat hävitä kokonaan helpommin kuin suuret. Kuinka ikäviltä kuulostavatkaan Dostojevskin sanat Suomen autonomian ajalta: ”Suomalaiset eivät ole valtiota muodostava kansa, vaan suurvaltojen rakennusainetta”. Suomalaiset itse näyttävät lähivuosina ja vuosikymmeninä oliko kirjailija oikeassa.

Keskustan euroedustaja Anneli Jäätteenmäki puki sanoiksi 6.8.2014 EU-Suomen linjan: "Koska tilanne on tällainen, ymmärrän sen, että on asetettu pakotteita, mutta nyt täytyy yrittää hoitaa niin, ettei ammuta omaan nilkkaan. Suomelle näillä pakotteilla näyttää olevan kaikista suurin vaikutus, joten Suomen täytyy pitää huolta siitä, että sillä on omat kahdenväliset suhteet ja keskusteluyhteys myös. Eikä se tarkoita, että me irtautuisimme siitä politiikasta, mitä me olemme olleet tekemässä siellä EU:ssa."

Suomen johto on korostanut EU:n yhtenäisyyttä suhteessa Venäjään. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet EU:n Venäjälle asettamien pakotteiden takana. Samaan aikaan toivotaan Jäätteenmäen tavoin, ”ettei ammuta omaan nilkkaan”. EU-Suomen politiikka on jakomielistä. Näin on, vaikka - tai koska - Suomessa on parhaat päättäjät, mitä rahalla saa.

Viikko sitten pääministeri Stubb arvioi, että uusilla pakotteilla ei ole merkittäviä vaikutuksia Suomeen. Nyt pääministeri puhuu uudesta talouskriisistä. Pääministeriltä voisi odottaa vähän vähemmän poukkoilua ja enemmän harkintaa.

Puolueettomuus ja itsenäisyys heitettiin ikkunasta ulos kun Suomi liitettiin EU:hun. EU-jäsenyyden hinta tulee maksuun vähitellen. Se on paljon suurempi kuin unionille vuosittain menevä nettomaksun ja tullitulojen yhteissumma, joka on noin 800 miljoonaa euroa.

Politiikan epäonnistumista yritetään paikata aseilla. Vyörytys Suomen viemiseksi Natoon on päivittäistä. Jo nyt Suomi on sitoutunut EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Kannattaa muistaa, mitä Paasikiven puolueettomuuslinjaa jatkanut presidentti Kekkonen sanoi: ”Itsenäisyys, puolueettomuus ja demokratia kuuluvat Suomessa yhteen. Jos yksi menetetään, menetetään kaikki.”

Maailma tarvitsee rauhan rakentajia. Itsenäinen ja puolueeton Suomi voisi liikkumavaransa turvin olla rauhan rakentaja maailman kriiseissä. Sellaisella Suomella olisi annettavaa myös Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa. EU-Suomi on sidottu suurten EU-maiden johtaman unionin politiikkaan.

Suomi on nyt mukana suurvaltojen ristiriidoissa. Siitä ei seuraa mitään hyvää Suomelle. Ainoat hyötyjät ovat EU:n harvainvaltaiset taustavoimat ja heidän myötäjuoksijansa.

Ydinkysymys Suomen ulkopolitiikassa on maamme suhde Venäjään. Ratkaisevaa Suomen tulevaisuudelle on, nojaako Suomi Venäjä-suhteessaan voimaan vai taitoon. Jos nykyiseen tapaan nojataan voimaan, se avaa Suomelle tuhoisat näkymät. Taitoon nojaaminen tarkoittaa suunnan muuttamista. Silloin tarvitaan omaa ulkopolitiikkaa ja sen perustaksi itsenäistä päätösvaltaa.