Kohti tasapainoa

Paavo Väyrysen on sanottu ratkaisseen Suomen täpärän EU-kansanäänestyksen jäsenyyden kannattajien hyväksi. Ahon hallituksen ulkoministerinä ja presidenttiehdokkaana 1994 EU-jäsenyyttä kannattanut Väyrynen muuttui EU-jäsenyyden vastustajaksi myöhemmin samana vuonna. Hän oli hyvin kiistanalainen henkilö. Väyrynen ei vastustanut EU-jäsenyyttä sinänsä, vaan ”Suomen huonoa EU-sopimusta”. Hänestä tuli EU-jäsenyyttä ajaneen puolen vahva ase. Moni äänesti neuvoa-antaneessa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta vain siksi, että Väyrynen oli toista mieltä.

Vuoden 2013 Suomessa Timo Soini on uusi Väyrynen. Vastustaja jollaisesta EU-eliitti varmaakin unelmoi. Kasvava ja perusteltu tyytymättömyys EU:ta kohtaan on kanavoitunut Suomessa perussuomalaisiin, joka on Soinin johdolla varonut visusti tekemästä mitään aloitteita Suomen erosta eurosta tai EU:sta. Media on toistanut kaikuna Soinin vaaratonta haukahtelua, jossa tyydytään Euroopan unionin ilmeisimpien päättömyyksien kauhisteluun. Pelkkä Soini-Show'n seuraaminen ei kuitenkaan ole riittänyt kaikille, eikä sen yleisömäärien kasvun puolesta kannata lyödä vetoa.

Kansalaisaloite.fi:ssä on parhaillaan käynnissä nimien keräys Suomen EU-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen puolesta. Keräys on lähtenyt liikkeelle hyvin, mutta matkaa on vielä jäljellä. Suomen johtavana EU-kriitikkona esiintyvällä Soinilla on ollut aikaa ja mahdollisuuksia tehdä aloitteita Suomen EU-suhteen uudesta puntaroinnista, mutta niitä ei ole kuulunut. Mikähän Soinia on mahtanut pidätellä?

Äskettäin Soini otti kantaa Britannian pääministerin ilmoitukseen, jonka mukaan britit pääsevät - ehkä - neljän vuoden päästä äänestämään siitä eroaako Britannia EU:sta. Britannian pääministeri Cameronin tavoin Soini sitoo puheet kansanäänestyksestä omaan vaalivoittoonsa – ja sijoittaa äänestysajankohdan niin kauas tulevaisuuteen, että takin ehtii kääntää moneen otteeseen. Vuoden 1994 Väyrysen tavoin Soini ilmoittaa vastustavansa oikeastaan vain huonoa sopimusta: ”Nyt on luvallista joka maassa ajaa parempaa diiliä EU:n kanssa. Se pitää tehdä myös täällä Suomessa". Sopimusten hyvyys tai huonous on tietysti aina tulkintakysymys, mikä tietysti sopii Väyrysen ja Soinin tapaisille poliitikoille hyvin.

Soini on uusi Väyrynen. Vastapuolen paras. Hän ei ole koskaan suoraan vaatinut Suomen eroa EU:sta. Eikä hän tee sitä nytkään. Soini esittää kansanäänestystä EU-jäsenyydestä – jos pääsee pääministeriksi - mutta ei halua kertoa, mitä äänestäisi. "Se on kiinni neuvottelutuloksesta", Soini sanoo.

Soini lupasi ennen syksyn 2012 kunnallisvaaleja pääministeri Kataiselle, että ”olemme vielä hallituksessa samalla puolen aitaa”. Kun tällaisia lupauksia esitetään, ratkaisevan suuria erimielisyyksiä tulevan politiikan suurista kysymyksistä - kuten EU-jäsenyydestä - ei voi olla olemassa.

Britannian pääministeri ilmoitti mahdollisesta kansanäänestyksestä maansa eroamisesta Euroopan unionista. Suomalaiset ensikommentit asiasta ovat olleet hyvin mielenkiintoisia, kuten saattoi arvatakin. Onhan aihe – jäsenmaan eroaminen unionista – ollut koko Suomen EU-jäsenyyden ajan eräänlainen tabu, hiljaisesti kielletty.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että monet suomalaiset uskovat ettei EU:sta voi erota. Monet on saatu uskomaan, että erosta seuraisi kaupankäynnin ja vapaan liikkumisen loppu. Ministerit kiertävät edelleen maata kertoen, että ”EU-jäsenyys on niin hyvä kun voidaan tehdä kauppaa ja liikkua vapaasti”. Sanomatta jää, ettei tuohon tarvita EU-jäsenyyttä.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ensikommenteissa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini korjasi pisteet peesaamalla Britannian pääministeriä. Soini ilmoitti, että järjestäisi pääministerinä kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä.

Jos Soini on todella kannattaa kansanäänestystä, hän varmaan kehottaa kannattajiaan tukemaan kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eroamisesta EU:sta. Nimenkeräys kansalaisaloitteelle on käynnissä. Ei tarvitse odottaa seuraavia eduskuntavaaleja ja jännittää pääministerin valintaa.

Soinin esityksen varjoon jäivät hänen muut kommenttinsa. Soini haluaisi Suomelle paremman sopimuksen EU:n kanssa. Hän ei siis halua Suomen eroavan EU:sta. Tämän voisivat tiedotusvälineet kertoa äänestäjille riittävän selvästi ennen tulevia vaaleja.

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön mielestä tarvetta kansanäänestykselle ei ole. ”Kansan tahto ilmaistiin vuonna 1994, kun Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin. Mitään syytä ei ole, että kansan mielipidettä pitäisi uudestaan kysyä”, Niinistö toteaa. Siinäpä vihreää demokratiaa. Vuoden 1976 jälkeen syntyneiden tai mielensä muuttaneiden mielipiteillä ei siis Niinistön mukaan ole mitään merkitystä. Niinistöä ei näytä haittaavan sekään, että vuoden 1994 kansanäänestyskampanja oli epäreilu ja EU-jäsenyys myytiin suomalaisille valheellisilla lupauksilla.

Valheellisuuden huippuna voi pitää sitä, että maan hallitus, jota johti keskustalainen Esko Aho, lähetti juuri ennen kansanäänestystä jokaiseen talouteen tiedotteen, jossa kerrottiin mm. näin: ”EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.” ”EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaistensa elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.” ”EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.”

RKP:n Carl Haglundin mukaan Suomessa ei ole mitään syytä järjestää kansanäänestystä EU:hun kuulumisesta tai jäsenyyden ehdoista. Hän arvioi, että suomalaisten laaja enemmistö näkee EU:sta olevan hyötyä. Jos Haglund on varma asiastaan, eikö hänen kannattaisi varmistaa asia antamalla kansalaisten itse arvioida miten asia on?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ”jättää oven auki mahdolliselle kansanäänestykselle, mikäli unionia muutetaan liittovaltion suuntaan”. Voi hellinduudeli sentään! EU:han on jo liittovaltio! Sillä on kaikki valtion toimivallat lukuun ottamatta verotusoikeutta ja oikeutta sodan aloittamiseen. Verotusoikeutta rakennetaan parhaillaan.

Yhteiskunnallista, taloudellista ja valtiollista kriisiä elävä Suomi tarvitsee avointa julkista keskustelua maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista. Kansanäänestysten järjestäminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tällaiseen keskusteluun. Erityisesti sen tarjoaa kansanäänestys siitä, eroaako Suomi EU:sta vai ei.

Kenelläkään ei pitäisi olla varaa ylenkatsoa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä. Kysymystä EU:sta eroamisesta ei loputtomasti voida vaieta eikä peittää valheilla. Kansanvalta ei voi olla sitä, että kansa saadaan päättämään jostakin. Sen täytyy olla aito mahdollisuus kansalaisen päätöksentekoon avoimen ja reilun keskustelun jälkeen.

Kiinnostuneille näytteitä siitä, mitä suomalaisille luvattiin ennen vuoden 1994 neuvoa-antavaa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä:

Suoria lainauksia mediasta vv. 1993-94 (lähde suluissa)

Ulkoministeri Heikki Haavisto: ”Kyllä meidän täytyy lähteä siitä, että meillä on oikeus pitää puhtaat kotieläimet ja mahdollisimman vähän kasvitauteja, sekä terveet ihmiset, mutta se tulee olemaan aika vaikeaa.” ”Näen Sveitsin mukaantulon Euroopan yhteisöön erittäin vaikeana, koska Sveitsi on maa, jossa jokainen ihminen on ollut kansanäänestyksellä ottamassa kantaa lähes kaikkiin vähänkin merkittävimpiin asioihin. Kuinka he sitten Ey:n myötä olisivat hetkessä kypsiä luovuttamaan päätösvallan maan rajojen ulkopuolelle.” ”… vaatii ainakin yhden sukupolven kypsyttelyn, ellei enemmänkin, hyväksyä se, ettei päätösvalta ole omissa käsissä ja että ihmisten mahdollisuus vaikuttaa heitä lähellä oleviin asioihin on heiltä pois.” (Kotieläin-lehti 4/1993)

Arkkipiispa John Vikström: ”Euroopan yhdentymisessä on kysymys siirtymisestä yksilökeskeisestä ja nationalistisesta ajattelusta yhteisen vastuun tiedostamiseen.” (Helsingin Sanomat 27.4.1994)

Arkkipiispa Johannes: ”EU:n ulkopuolella eristäytyisimme kansojen yhteydestä.” ”Näkemykseni mukaan EU on tämän ajan pyrkimystä Euroopan kansojen kokonaisuutta ja eurooppalaista perinnettä palvelevaan ja edistävään yhteisöön.” (Helsingin Sanomat 30.4.1994)

Pääministeri Esko Ahon avustaja (sittemmin MTK:n puheenjohtaja) Esa Härmälä: ”Me kaikki tiedämme, että jäsenyydellä olisi joku, todennäköisesti aika suuri etu meidän kansantaloudellemme.” ”Mielestäni valitsemalla Unioniin liittymisen valitsemme samalla kehityksessä mukanaolon, dynamiikan ja avautumisen politiikan. Kieltäytymällä jäsenyydestä meitä kohtaa tietty eristäytyminen ja paikoilleen jämähtäminen.” (Kotieläin-lehti huhtikuu 1994)

> Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton TT:n hallituksen puheenjohtaja Georg Ehrnrooth: ”Talouskasvun vauhdittuminen ja investointien käynnistyminen edellyttävät myönteisen EU-ratkaisun ohella muutenkin johdonmukaista ja ennustettavaa talouspolitiikkaa.” (Ilkka 25.5.1994)

SKP:n (Suomen kommunistisen puolueen) ex-puheenjohtaja Aarne Saarinen: ”Euroopan yhdentymisessä on kysymys rauhasta, turvallisuudesta ja humanismista.” ”Tämänkin vuoksi Suomen olisi liityttävä EU:n jäseneksi, jossa se voisi muun muassa muiden Pohjoismaiden kanssa merkittävästi vaikuttaa nimenomaan rauhanomaisen yhteistyön kehittämiseen ja sen laajentamisen koko maanosaamme käsittäväksi.” (Helsingin Sanomat 18.6.1994)

Ex-pääministeri Kalevi Sorsa: ”Mennään mekin päättämään Euroopasta.” ”Ilman EU-jäsenyyttä Suomi on äänetön yhtiömies, jota täysjäsenet joko kuulevat tai ovat kuulematta.” ”Jäsenyys ei vie itsenäisyyttämme, vaan päinvastoin saamme päätösvaltaa asioissa, joiden suhteen Etassa olemme sopeutujan asemassa.” (Helsingin Sanomat 17.7.1994)

Kansanedustaja Kirsti Ala-Harja (kok.) ”EU-jäsenyys on helpotus.” ”EU:n jäsenenä Suomi saa tukea EU-kassasta, joka ulkopuolella jää saamatta.” ”Ellei ole varaa, ei voida pitää yllä nykyistä palvelutasoa, ei sosiaalisia turvaverkkoja, jota jokainen haluamme. EU antaa meille myös laajenevat markkinat, jonne puhtaat ja hyvälaatuiset elintarvikkeemme löytävät suuremmat markkinat. Se on vain itsestämme kiinni.” (Ilkka 17.7.1994)

Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki: ”Suomi ei menetä itsenäisyyttään EU-ratkaisun myötä. Itsenäisyyttä on mielestäni se, että me omien etujemme pohjalta päätämme, millaiseen kansainväliseen yhteistyöhön me haluamme osallistua. Itse asiassa tärkeä syy jäsenhakemukseemme on ollut juuri se, että pääsemme mukaan tekemään niitä päätöksiä, jotka joka tapauksessa vaikuttavat meihin.” (Järviseutu-lehti 18.7.1994)

Valtioneuvos Johannes Virolainen: ”Yleisistä syistä’ mentävä Euroopan unioniin.” ”EU:hun liittyminen ei ole uusi ja järkyttävä ratkaisu.” (Helsingin Sanomat 21.7.1994)

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Matti Viialainen: ”EU-Suomi nostaisi arvoaan Venäjällä.” ”Jäsenyyden suurin hyöty onkin poliittinen. Sen avulla Suomi voi olla enemmän oman tulevaisuutensa luoja, subjekti, kuin pelkkä muualla tehtyjen päätösten objekti.” ”Suomen liittyminen EU:n jäseneksi tulee parantamaan tuntuvasti Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön edellytyksiä.” (Helsingin Sanomat 22.7.1994)

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen apulaisprofessori Vesa Kanniainen: ”EU-jäsenyys lisää turvallisuuttamme” ”Suomelle EU-jäsenyys on ennen muuta turvallisuuspoliittinen ratkaisu.” (Helsingin Sanomat 2.8.1994)

Naisten Eurooppa ry:n puheenjohtaja Liisa Piitulainen-Numminen: ”Suomen itsenäisyys säilyy EU:ssa.” ”EU-jäsenyyden odotetaan nyt parantavan mahdollisuuksiamme vaikuttaa ylikansallisiin ympäristöongelmiin ja tarjoavan resursseja sellaisiin hankkeisiin, joihin omat rahkeemme eivät riitä.” (Helsingin Sanomat 9.8.1994)

Kansanedustaja Heidi Hautala (vihr.): ”Nyt tarvitaan ylikansallista demokratiaa.” ”… olennaista on yrittää taivuttaa EU-rakennelmaa kaikista sen puutteista huolimatta ylikansallisen talouden säätelijäksi ja kansalaisten vaikutuskanavaksi.” ”Maastrichtin sopimuksen keskeisissä tavoitteissa, talous- ja rahaliitossa sekä yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, ei voida edetä demokraattisesti palauttamatta ratkaisuja välillä kansalaisille. Näin ajatellen lokakuussa (1994) ei ratkaista esimerkiksi kysymystä Suomen mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta tai sitoutumisesta EU-rahaan, vaan kansalaiset päättävät niistä myöhemmin.” (Helsingin Sanomat 27.8.1994)

Metalliliiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh: ”EU-jäsenyys on elinehto Suomen teollisuudelle. –Tästä yksinkertaisesta perustotuudesta voidaan vetää se johtopäätös, että EU-jäsenyyden avulla myös mahdollisuudet huolehtia pohjoismaisesta sosiaaliturvasta kohentuvat.” ”Haluammeko vetäytyä ja jäädä sivuun kansainvälisestä kehityksestä ja vuorovaikutuksesta, vai haluammeko olla mukana muiden joukossa vaikuttamassa siihen Eurooppaan, josta olemme ainakin taloudellisesti erittäin riippuvaisia.” (Pohjalainen 28.8.1994)

Maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä: ”Pesälän mukaan ainakin se tiedetään EU-tilanteessa, että rehujen hinnat tulevat putoamaan huomattavasti ja se on kotieläintuotannon kannalta iso asia.” ”Ei sellaista vaalitulosta ja sellaista hallitusta tule, joka lähtisi karsimaan pois sitä kansallista tukea, jota saadaan 3,3 mrd (markkaa), Pesälä ennustaa” ”Mikäli kansa äänestää EU:iin liittymistä vastaan otetaan Maatalousbudjetti heti uuteen käsittelyyn, Pesälä tähdentää. Valtionvarainministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön budjettien ero on miljardin (markan) verran, joka on kaavittava jostakin pois.” (Kotieläin-lehti syyskuu 1994)

Sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponen: ”Euroopan unionissa ei ole päätetty vielä perustaa yhteistä rahaa, ei yhteistä puolustusta eikä myöskään yhteistä poliisia, jotka olisi kaikissa maissa. Tällaisesta on keskusteltu, mutta ne ovat hyvin pitkän aikavälin asioita toteutuakseen ja me voisimme itsenäisenä kansakuntana päättää siitä, mihin me menemme mukaan. Menemmekö mukaan tällaisiin ratkaisuihin. Ja sen voin sanoa sosialidemokraattisesta puolueesta, että emme Euroopan Unionin jäsenenä aja liittovaltion perustamista.” (YLE A-Studio 1994)

Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki: ”Meidän todellinen itsenäisyytemme vahvistuu, jos Suomi liittyy EU:n jäseneksi.” ”En pidä kansallisena onnettomuutena kumpaakaan vaihtoehtoa. EU:n ulkopuolelle jääminen on kuitenkin epävarmempi vaihtoehto, hyppy tuntemattomaan. ”Minä rakastan tätä maata ja maakuntaa niin paljon, että äänestän kyllä Suomen tulevaisuudelle ja itsenäisyydelle.” (Pohjalainen 28.9.1994)

Valtioneuvosto (Pääministerin Esko Ahon hallitus): ”EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.” ”EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaistensa elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.” ”EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.” (Jokaiseen talouteen lähetetty ”Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä” syyskuussa 1994)

Emeritusarkkipiispa Mikko Juva: ”Suomi kuuluu Euroopan yhteyteen.” ”Kun Eurooppa nyt yhtyy, Suomen etu on liittyä mukaan unioniin. Sen jälkeen Suomen ei enää voida käyttää poliittisen kaupan hintana.” ”Demokratia ei merkitse vain kansan osallistumista päätöksentekoon, se on myös asioiden ratkaisemista keskusteluin, ei voimakkaamman osapuolen sanelulla. Tähän demokratiaan voimme osallistua vain jäseninä.” (Helsingin Sanomat 7.10.1994)

Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Pekka Ahtiala: ”EU on Suomelle historiallinen tilaisuus.” ”…EU ei ole koskaan kävellyt jäsenmaansa yli. Näin ei tapahtune tulevaisuudessakaan. Suomella olisi siten todellista vaikutusvaltaa sille tärkeissä, joskin harvoissa asioissa.” ”EU on löyhähkö valtioliitto, ei liittovaltio, eikä siitä lähivuosikymmeninä näytä tulevankaan muuta.” (Helsingin Sanomat 8.10.1994)

Metsäteollisuus ry:n mainoslehti: ”Kaikille metsäteollisuudesta toimeentulonsa saaville – niin yritysten henkilöstölle, metsänomistajille kuin alihankkijoillekin – Suomen jäsenyys EU:ssa on paras tae työn ja toimeentulon jatkuvuudesta.” ”Jäsenyys merkitsee myös Suomen säilymistä kiinnostavana sijoituskohteena, koska ulkomainen pääoma hakeutuu mieluummin EU:n jäsenmaihin. Ulkomaisen pääoman avulla voidaan varmistaa tuotannon säilyminen ja metsävarojen hyödyntäminen Suomessa.” (1994)

Elävän Maaseudun Ystävät ry:n mainoslehti: ”Suomen EU-kansanäänestyksen vaihtoehdot ovat KYLLÄ tai NJET” ”Maatalouden tuotantokustannuksetkin laskisivat EU-jäsenyyden myötä.” (1994)

Vihreä Suomi Euroopassa (pj. Anneli Jäätteenmäki, varapj. Heidi Hautala) ry:n mainos: ”Ympäristö, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat meille yhtä tärkeitä elipä Suomi erillään Pohjolassa tai aktiivisena päättäjänä Euroopan Unionissa. EU on kaukana onnelasta. Pidämme silti parempana vaikuttaa suomen asioihin EU:n jäsenenä. ETA:n kautta saamme pelkän pullan. Haluamme myös rusinat, päätösvallan.” Professori U.B. Lindström: ”Puheet Suomen itsenäisyydestä ja omista ratkaisuista ovat yksisilmäisiä tämän päivän maailmassa, jossa niin tavarat, ihmiset, pääomat kuin saasteetkin liikkuvat yli rajojen. Siksi sanon kyllä maailmalle ja EU:lle.” (Helsingin Sanomat 12.10.1994)

Ministeri Max Jakobson: ”EY on valtioiden yritys hallita markkinavoimia.” (Pohjalainen 20.10.1994)

http://ipu.fi/tietoja-2/eu-jasenyys-ja-vaihtoehdot/nain-suomi-vietiin-euhun/

Britannian pääministeri lupailee briteille kansanäänestystä EU:sta eroamisesta, jos hänen puolueensa voittaa seuraavat parlamenttivaalit.

Suomessakin asia on nousemassa esille. Oikeusministeriön kansalaisaloite-palvelussa kansalaisaloite.fi on meneillään nimenkeräys, jossa vaaditaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eroamisesta Euroopan unionista.

Hyviä perusteita kansanäänestykselle on Suomessa monia. Nykyinen EU on aivan toisenlainen, kuin mitä kansalaisille luvattiin ennen EU-liitospäätöstä v. 1994. Vuoden 1976 jälkeen syntyneet eivät ole päässeet äänestämään EU-jäsenyydestä vielä kertaakaan.

Kansanäänestys mahdollistaa perusteellisen kansalaiskeskustelun maamme tulevaisuudesta. Kansanäänestykset ovat aitoa demokratiaa, kun huolehditaan siitä, että äänestystä edeltävä kampanja on reilu.

Päättäjiltä vaaditaan rohkeutta keskusteluun. Jos oma linja on kestävällä pohjalla, sen täytyy kestää myös kritiikkiä ja vaihtoehtoja.

Suomalaiset eivät ole tottuneet päättämään omista asioistaan. Nyt on jo korkea aika opetella.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

G.B.Shaw sanoi, että ”siteeraan vain itseäni, koska se tuo keskusteluun tiettyä ryhtiä”. Kaikki eivät voi toimia samoin. Kun ajatellaan nykyistä yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta, tulevat väkisin mieleen Keijo Korhosen sanat 1990-luvun alusta, ”Elämme poliittisten kääpiöiden aikaa”. Se oli pahasti sanottu. Mutta oleellisempaa on, kuinka hyvin se vastasi todellisuutta.

”Ihan paljasta totuutta ei kestä kukaan”, kirjoitti Erno Paasilinna. Totuuden löytämistä on ihmisen kyvyillä syytä epäillä, mutta totuuden etsimistä pitää kannustaa. Lähemmäs totuutta päästään keskustelemalla. Siksi ovat niin tosia Wittgensteinin sanat ”Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta”. Laotse totesi jo 2500 vuotta sitten: ”Kansaa on vaikea hallita, jos sillä on paljon tietoja”. Ajankohtainen on myös Thomas Carlylen kysymys: ”Mikä on totuus? Monelle totuus merkitsee jotain sellaista, mikä muistuttaa totuutta ja voittaa äänestyksen”.

Moni miettii mihin olemme menossa. Oliver Cromvellin mukaan ”Ihminen ei koskaan mene niin pitkälle kuin silloin, kun ei tiedä minne on menossa”.

Vapautetun orjan poika, roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus kirjoitti: ”Rahasta tulee joko orja tai isäntä”. Henry Fielding oli sitä mieltä, että ”Jos teet rahasta jumalasi, se kiusaa sinua kuin paholainen”. Näin on tainnut nykyisessä järjestelmässämme käydä. ”Ihminen ja valtio, joka ei pysty näkemään tekojensa seurauksia, joutuu selkkauksiin”, totesi Markku Envall.

Olemme luottaneet asiantuntijoihin. Matti Pulkkinen ihmetteli, että ”Mistä kaikkiin uusiinkin asioihin löytyy asiantuntijoita?” Bertrand Russell taas muistutti, että ”Vaikka kaikki asiantuntijat olisivat yksimielisiä, he voivat hyvinkin olla väärässä”. Envallin ajatusta ”Jos jokin järjestelmä on mieletön, miten kukaan tietäisi enemmän sen takia, että tuntee sen?” sietää pohtia.

”Kouluja käymätön mies voi varastaa tavaravaunusta, mutta jos hän on akateemisesti sivistynyt, hän voi pölliä koko rautatien” sanoi Theodore Roosevelt. Hän olisi hämmästynyt, jos olisi tiennyt mitä mahdollisuuksia kehittyneempi tekniikka ja tiedonvälitys tulevat tarjoamaan.

Keijo Korhonen luetteli kolme syytä Suomen Eu-jäsenyydelle: ahneus, pelkuruus ja typeryys. ”On hyvin tavallista, että yhden tyhmyyden korjaamiseksi tehdään neljä muuta”, kirjoitti Baltasar Gracian.

Mikä sitten on kansalaisten osuus yhteiskunnallisessa kehityksessä? ”Poliittisesti olemme lahjattomia” sanoi arvostettu presidentti J.K. Paasikivi. Toisaalta Ralph Waldo Emersonin mukaan ”Ihmiset ovat viisaampia kuin tietävät olevansa”. Michel de Montaigne ihmetteli: ”Olen aina yhtä hämmästynyt katsoessani kuningasta ja kansaa - miten kuningas voi olla niin varma mahtavuudestaan ja kansa mitättömyydestään?

”Mikä on voimakkaimmillaan, alkaa heiketä”, sanoi Laotse. Aristoteles taas muistutti, että ”Yksinkertainen ja selvä ei tavallisesti tule ensimmäisenä vaan viimeisenä”. Pelastuspaketteja ja nousun eväitä etsittäessä voi miettiä Walter Lippmanin sanoja: ”Kaikki mikä tekee maailman inhimillisemmäksi ja järjellisemmäksi on edistystä; tämä on ainoa mittapuu, jolla voimme sitä mitata”.

Miten Suomi voi erota EU:sta?

Suomi voi erota EU:sta hyvin helposti. Siihen tarvitaan eduskunnan enemmistön päätös. Eduskunta voi tehdä päätöksensä lakialoitteen perusteella. Lakialoite voidaan tehdä kansalaisaloitteena keräämällä 50 000 allekirjoittajaa. Myös kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen. Eduskunnan päätöstä voi edeltää neuvoa-antava kansanäänestys. Sitovaa kansanäänestystä ei Suomen nykyisten lakien mukaan voida järjestää.

Millä perusteella EU:sta voi erota?

EU:n omissa sopimuksissa on määrätty menettely, jolla jäsenmaa voi erota unionista. Niiden mukaan eroaminen voi tapahtua kahden vuoden kuluttua eroilmoituksesta.

Suomi voi erota unionista riippumatta siitä, mitä EU:n lait siitä sanovat. Riittää, että eduskunta tekee asiasta päätöksen. Suomen perustuslain mukaan maamme on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu Suomen kansalle. EU-jäsenyys on merkinnyt sitä, että Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä ja kansa ylimmän vallan maassamme. Näin ollen eduskunnalla on jopa velvollisuus tehdä päätös maamme eroamisesta EU:sta.

Äskettäin tehtiin perustuslain muutos, jossa siihen lisättiin lause ”Suomi on Euroopan unionin jäsen”. Tämä muutos toi ristiriidan maamme perustuslain sisälle. Suomen itsenäisyys ja EU-jäsenyys eivät voi käytännössä toteutua yhtä aikaa.

Lisäksi voidaan mainita, että YK:n poliittisia oikeuksia koskeva sopimus sisältää määräyksen, jonka mukaan kullakin valtiolla on oikeus määrätä poliittisesta tulevaisuudestaan.

Mitä ero EU:sta merkitsee? Ja mitä se ei merkitse?

Euroopan talousaluesopimus (Eta) takaa samat olosuhteet ihmisten vapaalle liikkumiselle ja kaupankäynnille – elintarvikekauppaa lukuun ottamatta - kuin EU-jäsenyys. Myös osallistuminen opiskeluohjelmiin toimii Etan kautta. Eta-sopimus on Suomen osalta voimassa. Suomi voi siis siirtyä EU-jäsenyydestä Eta-sopimukseen.

Eta-sopimustakaan ei välttämättä tarvita, sillä Sveitsin mallin mukaan on mahdollista solmia erillisiä sopimuksia EU:n kanssa.

EU:sta eroamisesta ei tarvitse maksaa mitään sakkomaksuja.

Koska EU määrää jäsenmaidensa kauppapolitiikasta, on EU:n ulkopuolella mahdollista tehdä kahdenvälisiä tai laajempia kauppasopimuksia niiden yli 160 valtion kanssa, jotka eivät kuulu EU:hun.

Suomi maksaa EU:lle nyt vuosittain tullitulot huomioiden lähes tuhat miljoonaa euroa enemmän kuin siltä saa. Nämä maksut säästyvät kun Suomi eroaa unionista. Suomi voi EU:n ulkopuolella toteuttaa sellaista politiikkaa jota haluaa. Päätösvalta lainsäädäntöön siirtyy Brysselistä Suomen eduskunnalle. Jos täällä halutaan tehdä EU:n mallin mukaisia päätöksiä, siihen on mahdollisuus, mutta ei enää pakkoa.

Valta omiin päätöksiin tarkoittaa myös vastuuta. Itsenäisen valtion päätöksentekijöiltä vaaditaan näkemystä siitä, mikä on maalle ja sen kansalaisille parhaaksi ja miten tehdään kansainvälistä yhteistyötä omat lähtökohdat ja edut huomioiden.

EU:sta eronnut Suomi on jälleen itsenäinen valtio, jossa ylin valta on kansalla. Perustuslakia on syytä uudistaa niin, että sitovat kansanäänestykset tulevat mahdollisiksi.

Itsenäinen Suomi harjoittaa itsenäistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Emme ole enää sidottuja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka määrää jäsenvaltioita lisäämään asemenojaan ja sitoo ne käytännössä sotilasliitto Natoon.

Itsenäistyminen tekee mahdolliseksi puolueettomuuspolitiikan. Se on paras turva Suomelle. Suomi voi kehittää puolustusvoimia, eikä se ole enää sidottu EU:n eri puolilla maailmaa toimivien joukkojen rahoittamiseen. Liittoutumaton ja puolueeton Suomi voi myös toimia uskottavasti maailman kriiseissä rauhanvälittäjänä ja – rakentajana.

EU:n päätöksentekoa ohjaavat suuret jäsenmaat ja suuryritykset. Tämän takia unionin politiikka synnyttää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. EU:sta eronnut Suomi toteuttaa sellaista politiikkaa, mitä kansalaiset haluavat. Ja ellei toteuta, vika on korjattavissa Suomessa päättäjiä vaaleissa vaihtamalla. EU:n päätöksentekoon ei suomalaisilla ole mitään todellista mahdollisuutta vaikuttaa.

Entä mitä merkitsee eroaminen eurosta?

Se merkitsee sitä, että Suomi saa itsenäisen keskuspankin, oman rahan ja mahdollisuuden itsenäiseen talouspolitiikkaan.

Oma raha on itsenäisyyden välttämätön edellytys.

Oman keskuspankin liikkeelle laskema raha tekee mahdolliseksi sen, että valtio ei välttämättä tarvitse ulkomaista velkaa. Valtio voi lainata omalta keskuspankiltaan. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa.

Mitä ero EU:sta maksaa?

Omaan rahaan siirtyminen tuo jonkin verran siirtymäkustannuksia. Ne ovat kuitenkin kertaluonteisia ja pienempiä kuin Suomen vuotuiset jäsenmaksut EU:lle.

Muitakin EU-menoihin verrattuna vähäisiä siirtymäkustannuksia varmasti tulee. Kaikkineen ero EU:sta on kuitenkin suuri taloudellinenkin voitto. Suomen ei pidä maksaa harkitsemattomasti annettuja takauksia eurokriisimaiden velkoihin. EU:n ulkopuolella ei ole pelkoa, että suomalaisia painostettaisiin maksamaan muissa maissa tehtyjen keinottelujen tappiota, kuten nyt tapahtuu.

Ensiaskeleet ulos EU:sta?

Kysymys on tahdosta. Ensiksi on siis oltava tahtotila, että nykytilaan on tultava muutos ja toivottavaan muutokseen tarvitaan juuri eroa EU:sta.

Sitten on oltava aloite tai aloitteita, joilla asia nostetaan esille kansalaisten harkittavaksi.

Vielä tarvitaan eduskunnan päätös asiasta. Kun eroa EU:sta pidetään riittävän tärkeänä asiana, on huolehdittava siitä, että eduskuntaan saadaan riittävä määrä asian hoitamiseen valmiita edustajia. Ensin tarvitaan edes muutamia, jotka nostavat asian esille.

Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista pitää käydä julkista keskustelua. Sitä voi jokainen auttaa ottamalla asian puheeksi omien mahdollisuuksien mukaan.

10 syytä erota EU:sta

Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen Valtio on silloin itsenäinen kun se ei ole minkään muun valtion alainen. EU:n perustuslailla (Lissabonin sopimuksella) unionista tuli liittovaltio ja Suomesta sen osavaltio.

Suomen kansan palauttaminen ylimmän vallan haltijaksi EU-Suomessa ylin valta on EU:n elimillä eikä Suomen kansalla. Eduskunnalla ei ole ollut oikeutta luovuttaa kansalle kuuluvaa valtiovaltaa kenellekään – ei myöskään EU:lle.

Aidon demokratian palauttaminen Demokratiassa eli kansanvallassa kansalaiset voivat päättää tulevaisuudestaan ja valita lainsäätäjät. EU-Suomen laeista säädetään valtaosa Brysselissä ja ne ovat Suomen omien lakien yläpuolella. EU ei ole demokratia vaan harvainvalta, jota ohjaavat suuryritysten ja suurten jäsenmaiden edut.

Sotien ja sotilasliittojen ulkopuolella pysyminen EU-Suomi on mukana Unionin tulevissa sodissa ja myös sen ristiriidoissa muiden suurvaltojen kanssa. Puolueettomuuspolitiikka on paras turva Suomelle, sillä tosipaikan tullen suomalaiset joutuvat kuitenkin vastaamaan itse itsestään.

Oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan pyrkiminen EU:ssa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Toisinkin voisi olla. Oikeudenmukaisempi yhteiskuntakehitys on mahdollinen, mutta ei EU:ssa. Kasvavat EU:n nettojäsenmaksut vievät niitä miljardeja, joilla voitaisiin parantaa peruspalveluita Suomessa.

Siirtyminen kiihkokapitalismista kohti tervettä markkinataloutta Pääomien, yritysten ja työpaikkojen rajoittamaton siirtely lisää työttömyyttä ja eriarvoisuutta. Keinottelua on hillittävä ja markkinoiden on palveltava kansalaisia eikä päinvastoin.

Oman talous- ja työllisyyspolitiikan palauttaminen Osana eurotaloutta Suomi imetään kuiviin pääomista kun ulkomaiseen omistukseen siirtyneiden yritysten voitot viedään pois maasta. Samalla putoaa pohja hyvinvointipalveluilta. Voimme rakentaa taloutta ja tulevaisuutta kestävälle pohjalle kun meillä on oma talouspolitiikka ja oma raha.

Oman ruuantuotannon turvaaminen Puhdas kotimainen ruoka on perusihmisoikeus. Oma maataloustuotanto voidaan turvata vain itsenäisessä Suomessa EU:n ulkopuolella. Kansainvälinen yhteistyö Vain sellainen voi tehdä aitoa yhteistyötä, joka hallitsee itseään. EU-Suomi on sidottu EU:n politiikkaan, joka riistää köyhimpiä maita ja hyödyttää harvoja. Itsenäinen Suomi voisi olla edelläkävijä YK:ssa ympäristöasioissa ja rauhan rakentamisessa. EU on kansainvälisessäkin politiikassa ongelma – ei ratkaisu.

Tulevien sukupolvien takia Emme saa pettää tulevia suomalaisia sukupolvia ja sitoa heitä EU-valtioon. EU-jäsenyys ei ole tuonut Suomelle mitään sellaista hyvää, jota emme olisi saaneet EU:n ulkopuolella.

Allekirjoita kansalaisaloite -

Kansanäänestys Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

Ihmisistä on tullut omien välineittensä välineitä, sanoi Henry Thoreau jo yli 150 vuotta sitten. Yhteiskunnallisten ja taloudellisten välineitten määrä on noista ajoista vain kasvanut.

Meille kerrotaan, että meidän pitää tehdä niin ja niin, jotta saavutetaan markkinoiden luottamus. Markkinoiden luottamus! Niin sanotut markkinat ovat yksi väline, ihmisen luomus. Meille kerrotaan, että markkinat olemme me kaikki. Jokaisella on markkinavoimaa. Teemme valintoja. Ostammeko tällaista vai tuollaista. Markkinoilla saa käyttää voimaa niin paljon kuin hihasta löytyy.

Sitä meille ei kerrota, vaikka se kertomattakin tiedetään, että markkinavoima on rahaa, pääomaa. Siis rahan valtaa. Euro tai dollari ja ääni on muotia. Mies ja ääni on jo niin vanhanaikaista, että sitä ei ole päivitetty nykyaikaan, muotoon ihminen tai henkilö ja ääni.

Ihmisistä on tullut markkina-välineen välineitä. Vapaakauppa – joka on kuin ketun vapautta kanatarhassa ja pääomien siirtelyn vapaus ovat näillä markkinoilla pyhiä asioita. Niille saavat alistua ihmisen toimeentulo ja tulevaisuus. Miten muuten voisi olla niin, että muutama sata maailman rikkainta omistaa yhtä paljon kuin köyhempi puolikas maailman väestöstä eli 3500 miljoonaa ihmistä. Miten muuten voitaisiin Suomessa vaatia työurien pidentämistä ja palkkojen alentamista sen jälkeen kun tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt vv. 1990-2010 samalla kun kokonaistuotanto on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut?

Meidän pitää olla kilpailukykyisiä markkinoilla. Miten se on mahdollista, kun samanlaisilla koneilla tehdään muualla töitä alle euron tuntipalkalla, ilman sosiaaliturvan yms. kustannuksia, ilman ylityökorvauksia kuutena päivänä viikossa, kaksitoista tuntia päivässä? Jaa, että meidän pitää panostaa osaamiseen. Eivätkö sitten muut ymmärrä panostaa osaamiseen?

Olemme osa globalisoituvaa maailmaa. Niinpä. Mitä sillä tarkoitetaan, ei pidä selittää. Ei pidä sanoa, että olemme osa maailmaa, jossa on menossa kilpajuoksu kohti pohjaa. Jossa rikkaiden rikastumiselta ja köyhien köyhtymiseltä on poistettu melkein kaikki esteet. Ja jos on ongelmia, sen johtuu siitä, että ihan kaikkia markkinoiden vapauden esteitä ei ole poistettu.

Meidän pitää parantaa kilpailukykyämme. Voimme olla ensimmäisiä. Siksi on uhrauduttava. On leikattava terveydenhoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Niin voimme pelastaa hyvinvoinnin. Näin meille annetaan ymmärtää.

Ilman kansan tukea ei mikään hallintovalta pysy pystyssä, sanoi ammoinen kiinalainen ajattelija. Leipä ja sirkushuvit riittävät aika pitkälle vallan turvaamiseen, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Haluammeko voittaa kilpajuoksun kohti pohjaa? Vai huomaammeko, että olemme mukana väärässä lajissa ja hidastamme vauhtia.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

Oikeusministeriön nettipalvelussa voi allekirjoittaa kansalaisaloitteen, jolla vaaditaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä.

Lakialoite menee eduskuntaan kun aloitteen taakse on kerätty puolen vuoden aikana 50 000 nimeä.

Allekirjoitukseen vaaditaan tunnistautuminen pankkitunnuksilla.

Aloitteelle kerätään nimiä myös perinteisesti paperilla. Keräyskaavakkeita voi tilata [email protected]

On jo aika kansalaisten päästä sanomaan sanansa EU-kysymyksessä.

Levitäthän tietoa nimenkeräyksestä!