Kohti tasapainoa

Maahanmuutosta julkisuudessa näkyvää sanailua on vaikea sanoa keskusteluksi. Ennemmin on kyse huutelusta ja ohipuhumisesta.

Ns. keskustelu kiteytyy Rajat kiinni –vaatimukseen ja siihen suhtautumiseen. Kuinka järkevältä kuulostaa ajatus, että asunnon ovien ja ikkunoiden pitää olla joko koko ajan lukittuina tai ne pitää poistaa kokonaan? Yhtä järkevää tai järjetöntä on esittää, että rajojen pitää olla kiinni - tai auki.

Jo 1300-luvulla oli suomalaisia professoreita Pariisin yliopistossa. On harhaa luulla, että Suomen rajat ovat joskus olleet kiinni.

Kysymys valtion rajoista on ajankohtainen siksikin, että Suomi on osa Euroopan unionia, jolla ei perussopimustensa mukaan ole sisärajoja. Niinpä Suomella ei ole omaa rajavalvontaa. Kysymys kuuluu pitääkö sellainen olla? Vastaus riippuu siitä, mitä halutaan. Jos halutaan, että Suomen asioista päätetään maan rajojen ulkopuolella, omaa rajavalvontaa ei tarvita. Muuten tarvitaan.

Lähi-idän, Keski-Aasian ja Afrikan hajotetuista valtioista tulee Eurooppaan suuri määrä ihmisiä hakemaan turvapaikkaa ja parempia elinoloja. Tämä lienee ikävä kyllä vain alkua suurille kansainvaelluksille, jotka mm. ilmastokriisin takia ovat näköpiirissä.

Meidän on määriteltävä oma kantamme meneillään olevaan pakolais- ja siirtolaiskriisiin. Joudumme paljastamaan ihmiskäsityksemme.

Useimmat ihmiset haluavat, että hädässä olevia autetaan. Samalla halutaan, että maahanmuutosta ei koidu suuria ongelmia ja että siinä on jokin kohtuus.

Tietenkään Suomi ei voi olla koko maailman tai Euroopan sosiaalitoimisto. Yhtäältä on kysymys siitä, mikä on tehokasta auttamista. Toisaalta siitä, millaisia määriä turvapaikan hakijoita on mahdollista ottaa vastaan.

Käsillä olevien ja tulevien pakolais- ja siirtolaispaineiden ratkaiseminen ei välttämättä onnistu hyvin, mutta kaikki järjelliset keinot on käytettävä.

Nyt on otollinen aika tehdä YK:ssa esitys, että valtiot osoittaisivat esim. kymmenen prosenttia asemenoistaan köyhyyden voittamiseen sekä pakolaisuutta aiheuttavien kriisien ratkaisemiseen ja ennalta ehkäisyyn. Maailman turvallisuustilanne paranisi näin enemmän kuin aseisiin satsaamalla.

Ihmisissä on valtavasti voimavaroja ja ne on saatava paremmin käyttöön. On tuskin liioiteltua sanoa, että rakentavien voimavarojen käyttöön saamisesta riippuu tulevaisuutemme laajemminkin.

Apu on usein tehokkainta hädässä olevien lähialueilla. On panostettava siihen, että ihmiset voivat vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

Turvapaikkaa hakevista hyvin monet toivovat voivansa palata kotimaahansa olojen rauhoituttua. Kun heillä on viemisinään hyödyllistä koulutusta, on avun antaja onnistunut.

YLE:n haastattelema professori Juha Siltala nosti 7.1.2016 esille monta tärkeää asiaa. Siltalan mukaan koko kansantalouden kiertokulku pitäisi saada uusiksi.

Näkemykseen on helppo yhtyä. Valitettavasti Suomella ei nyt ole omaa kansantaloutta. Olemme osa eurotaloutta, jota ohjaavat suuryritysten, -pankkien ja –sijoittajien edut. Ei ole myöskään rahan kiertokulkua samassa mielessä kuin aiemmin. Varallisuuden keskittymisestä maailman mitassa kertoo tuore Oxfamin arvio, jonka mukaan 62 maailman rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin 3 500 miljoonaa köyhintä.

Siltala arvioi, että verotulojen kasaan saaminen voi muodostua Suomessa ongelmaksi. Näin käy, jos tuottavuus irtoaa työtuloista eli työtulot eivät kehity tuottavuuden tahdissa ja lisäksi työ silppuuntuu irti työsuhteista. Kansantalouden kiertokulkuun ei tällöin saada riittävästi kulutuskysyntää eikä verotuskohteita ole tarpeeksi, jotta julkiset palvelut voitaisiin niillä rahoittaa.

Siltalan mielestä pitäisikin miettiä, miten raha saataisiin kiertymään töihin, joissa kone ei voi korvata ihmistä. – Ihmiset haluaisivat tehdä hoitotyötä, opetustyötä ja tutkijan työtä. Ne olisivat mielekkäitä töitä.

Siltalan mielestä moni asia olisi ajateltava kokonaan uusiksi, jotta silpputyöstä saataisiin jotain muutakin kuin täydentävää tulon lähdettä. – Pitäisi ajatella kokonaan uusiksi eläkejärjestelmät ja irrottaa eläkekertymä työsuhteesta. Pitäisi myös harkita sellaista kansalaispalkkaa, jolla todella elää. Kuka sen sitten maksaa?

Tämä on oleellinen kysymys. Nykyisessä systeemissä maksajaa tuskin löytyy. On valittava joko nykyinen kriisiytynyt systeemi ja kilpajuoksu kohti pohjaa tai rakennettava uusi tasapainoisempi talous- ja yhteiskuntajärjestelmä. Viime mainittu tarkoittaa pohjoismaisen yhteisvastuuseen perustuvan mallin päivittämistä nykyaikaan. Se tarkoittaa myös talouden sääntelyä – markkinataloutta nykyisen keinottelutalouden sijaan. Nykyistä pääomien siirtelyn vapautta on rajoitettava ja tuloeroja tasattava.

Hallittu suunnanmuutos nykytilaan näyttää epätodennäköiseltä. Niin suuret voimat hyötyvät nykyisestä menosta. Mennään kohti keinottelutalouden loppulamaa. Samalla eri puolilla työstetään globalisaation tilalle tarvittavaa paikallistamista, lokalisaatiota. Sitä edistää mm. omavaraisuuden lisääminen esim. energian ja ruuan tuotannossa.

Itsenäisyyspuolue on jo vuosia esittänyt työn tarjoamisen helpottamista siten, että nykyiset työn sivukulut poistetaan ja korvataan tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla. Tämä yhdistettynä kansalaispalkkaan olisi mullistava uudistus, joka alentaisi työn hintaa ilman että luodaan työtä tekevien köyhien luokka.

Kysymykseen kuka sen kaiken maksaa, voi vastata, että sellainen maa, jolla on oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö, voi itse määrätä talous- ja yhteiskuntapolitiikastaan sekä rahoittaa julkisia menoja verotulojen lisäksi keskuspankkirahoituksella.

Nykyinen tila on seurausta poliittisista päätöksistä. Maailma ei muutu vaan sitä muutetaan.

Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt vaativat yrityksiä lopettamaan mainostamisen netissä toimivien MV-lehden ja Uber-uutisten sivuilla. Vetoomuksessa todetaan: lopettakaa vihapuhetta ja toistuvia valheita levittävien verkkojulkaisuiden tukeminen ja kantakaa yhteiskunnallinen vastuunne. Vaatimus on otsikoitu ”Valheilla rahastamisen on loputtava”.

Vihapuheiden ja valheiden levittäminen on syystäkin tuomittava. Kyseinen vetoomus kuitenkin haisee pahasti tekopyhyydeltä.

Kun vetoomuksen esittäjät ovat opiskelija- ja nuorisojärjestöjä, joista moni on nykyisen SSS-hallituksen puolueiden sisarjärjestö, kannattaa muistuttaa koulutuslupaus-kampanjasta, joka toteutettiin ennen v. 2015 eduskuntavaaleja. Kaikki nykyiset hallituspuolueet lupasivat, että ” Koulutusmäärärahojen tulee pysyä tulevalla hallituskaudella vähintään nykyisellä tasolla” http://www.koulutuslupaus.fi/wp-content/uploads/2015/03/Puolueiden-lupaukset.pdf Heti vaalien jälkeen hallituspuolueet päättivät leikata koulutuksesta satoja miljoonia euroja. Eikö juuri tuo äänien ostaminen valheilla ole ollut valheilla rahastamista?

Koulutuslupausten pettäminen on vain pieni esimerkki. Valtapuolueet ovat valehdelleet jo vuosia paljon suuremmissakin asioissa. EU-jäsenyys on Suomen perustuslain kanssa ristiriidassa ja toteutettu perustuslakimme vastaisesti. Euroon siirryttiin ja markka hävitettiin kansalta kysymättä ja törkeästi maamme perustuslakia rikkoen. EU:n perustuslaki, Lissabonin sopimus hyväksyttiin eduskunnassa ja Suomesta tehtiin liittovaltion osavaltio, taas ilman kansanäänestystä ja perustuslakimme vastaisesti.

Mikään nettilehti ei pysty lähimainkaan samaan.

Nämä asiat eivät kuitenkaan suurta yleisöä juuri kiinnosta, kun niistä ei voi käydä julkisuudessa keskustelua. Kuivalta tuntuva asia ei ”mene kansaan”. MV-lehden tapainen kohu-uutisointi sen sijaan menee.

Suomen rakenteellinen korruptio ilmenee mm. julkisen rahan jaossa. Eduskuntapuolueet maksavat itselleen ja toisilleen puoluetukia 40 miljoonaa euroa vuodessa ja siihen päälle erilaiset niiden tukijärjestöjen miljoonien tuet.

MV-lehden vastaisen vetoomuksen ovat allekirjoittaneet (suluissa järjestön v. 2015 veikkausvoittovaroista saama tuki): Vasemmisto-opiskelijat (4 400 €), Keskustan Opiskelijaliitto (57 900 €), Keskustanuoret (662 600 €), Kokoomuksen Nuorten Liitto (642 000 €), Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta (81 500 €), Liberala studerande LSK, RKP-uoret (220 100 €), Sosialidemokraattiset Nuoret (526 600 €), Vasemmistonuoret (324 400 €), Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (105 000 €). http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyon_avustukset/nuorisojaerjestoet/myoennetyt/nuorisojarjestot2015.pdf

Vallankumoukset johtuvat vallanpitäjistä. Nyt lienee menossa jonkinlainen mediavallankumous. Se tapahtuu paljolti sosiaalisen median kautta. Vallankumoukset eivät useinkaan ole kaunista katsottavaa. Mutta kuten on sanottu: Joka kylvää etuoikeuksia, joutuu niittämään vallankumouksia.

Suomi on monin tavoin vakavissa vaikeuksissa. Epävarmuuden taustalla on näköalattomuus. Liiaksi talouteen keskittyvä julkinen – tyhjäksi koettu - puhe jättää monet kuulijat kylmiksi. Tavallisen ihmisen kokema kylmyys avaa portteja ääri-ilmiöille.

Väkivaltaiset ratkaisut ovat ihmeen lähellä rauhalliselta näyttäviä ja helposti hallittavia suomalaisia. 1930-luvun Saksasta ja Italiasta kopioituja soihtukulkueita ja katupartioita järjestetään jopa poliisijohdon hyväksyminä. Nykyisten hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä istuu natsien ihailijoita, eikä se näytä haittaavan maan hallitusta. Vihapuheet ovat ulkona jo muuttuneet polttopullojen viskelyksi.

Jotkut kansallismielisyydellä ratsastavat näkevät hetkensä tulleen viimeistään nyt kun perussuomalaisten kupla on puhjennut. Jotain koomillista on siinä, että sekä uusnatsien että ”kansallismielisten” toiminnot on kopioitu Ruotsista.

Neuvottomia vallanpitäjiä hyödyttää se, että EU-vetoisen politiikan vaihtoehdoksi tarjoutuu hyödyllisiä idiootteja, ”kansallismielisiä” tai muita hurraa-isänmaallisia, joita ei tarvitse pelätä. Suuri enemmistö ihmisistä ei voi ottaa rasisteja tai sellaisilta vaikuttavia vakavasti otettavana poliittisena vaihtoehtona. Hurraa-isänmaallisuus vie Suomea taaksepäin ja hidastaa kestävien ratkaisujen löytämistä.

EU-politiikan haaksirikko on tosiasia. Euro ja EU-jäsenyys ovat olleet tuhoisia Suomelle. Suomi tarvitsee oman rahan ja valtiollisen itsenäisyyden. Siis eron eurosta ja EU:sta. Suomi tarvitsee myös oman rajavalvonnan ja ulkopolitiikan. Näiden asioiden toteuttaminen riippuu suomalaisista itsestään. Näitä Itsenäisyyspuolueen (IPU) ajamia tavoitteita voidaan toteuttaa kansanäänestysten ja vaalien kautta.

Vaalien välilläkin on tärkeää toimia. Se IPU, jonka minä tunnen ja tiedän irtisanoutuu vihapuheista ja rasismista. Kaksissa edellisissä vaaleissa IPU:n ehdokkaat ovat sitoutuneet kannattamaan Suomen eroa EU:sta, vastustamaan Nato-jäsenyyttä ja kannattamaan kansanvallan lisäämistä. Ehdokkaat ovat myös sitoutuneet periaatteeseen, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas kansallisuudesta, etnisestä taustasta, uskonnosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Vuoden 2016 alkaessa tulevaisuus näyttää monin tavoin harmaalta. Tulevaisuutta on kuitenkin syytä katsoa mahdollisuuksien kautta. Jotta voisimme tunnistaa olennaisia asioita ja mahdollisuuksia, on oltava rohkeutta katsoa kokonaisuutta eri puolilta.

Suomessa on pitkä vaikenemisen ja toisinajattelijoiden syrjinnän perinne. Tuo perinne selittää paljon maamme nykyisestä alennustilasta. Avoimemman keskustelukulttuurin syntyminen vaatii parhaassakin tapauksessa aikaa. Pieniä myönteisiä askeleita on ollut nähtävissä pahimman eurohurmoksen mentyä.

Syvälle käyvä muutos vaatii kansalaisten laajaa heräämistä osallistumaan, ottamaan vastuuta tulevaisuudesta. Käytännössä tämän suuntainen kehitys vaatii siirtymistä suoraan demokratiaan. Ensi askel siihen suuntaan olisi riittävän suuren kannatuksen saaneiden kansalaisaloitteiden vieminen sitoviin kansanäänestyksiin. Tämäkin muutos on tosin eduskunnan käsissä.

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samoin kuin silloin kun loimme niitä. Vallitseva talousjärjestelmä on systeemikriisissä. Loputtomaan talouskasvuun nojaava ajattelu vie vain syvemmälle umpikujaan. Tarvitaan luovuutta ja uutta ajattelua, joka mahdollistaa tasapainon niin ihmisten välillä kuin ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välillä. Kyse on historiallisesta muutoksesta, kun globalisaatiosta siirrytään lokalisaatioon. Muutos on jo meneillään, vaikka vielä enemmän ideoiden kuin käytännön tasolla.

Ideat ovat välttämättömiä käytännön muutoksille. Kun ideat ovat kypsyneet, niiden toteuttamiseen tarvitaan energiaa. Parhaatkin ideat taantuvat työksi.

Muutoksen tekijä löytyy peiliin katsomalla. Jokainen on tahtomattaankin kansalainen tai alamainen.