Kohti tasapainoa

Puoluelain mukaan valtion yhteisöjen ja laitosten on
kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia
perusteita noudattaen. Tämä koskee myös Yleisradiota.
Puoluelain 10 § 2 momentin mukaan Yleisradio voi
soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa
huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia

YLE on tulkinnut muutamissa edellisissä vaaleissa puoluelakia
siten, että eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita ei ole
tarvinnut ottaa samoihin vaalikeskusteluihin
eduskuntapuolueiden kanssa. Tämän tulkinnan ovat siunanneet
oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Näin on
lopetettu 40-vuotinen käytäntö, jossa kaikki vaaleihin
osallistuvat puolueet olivat samassa tv:n vaalikeskustelussa
äänestäjien vertailtavina.

Ohjelmallisten näkökohtien huomioiminen ei voi tarkoittaa
sitä, että osa rekisteröidyistä vaaleihin osallistuvista
puolueista suljetaan kokonaan pois keskustelusta
eduskunnassa nyt edustettuina olevien puolueiden kanssa.
Ohjelmalliset näkökohdat voitaisiin huomioida vaikkapa
arpomalla keskustelussa kulloinkin mukana olevat puolueet
pienempiin ryhmiin.

Syrjivää menettelyä ei korvaa se, että nyt eduskunnan
ulkopuolella oleville puolueille aiotaan YLE:ssa järjestää
yksi keskinäinen keskustelu. Semminkin kun
eduskuntapuolueille järjestetään useita keskinäisiä
keskusteluja erillisten vaalitenttien lisäksi.

YLE:n uusia puolueita syrjivä menettely on vaalivapauden
ja kansanvallan toteutumisen kannalta kestämätön. Lisäksi
menettely on ilmeisessä ristiriidassa lain Yleisradiosta 7 §
kanssa, jonka mukaan Yleisradion ”Julkisen palvelun
ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ... tukea kansanvaltaa”.
Kansanvaltaisuuteen kuuluu tasapuolinen kohtelu. Nyt
äänestäjille ei anneta yhtään tilaisuutta verrata vallassa
olevia eduskuntapuolueita ja niiden tavoitteita uusiin
haastajiin.

Suomen rakenteellisesta korruptiosta kertoo omaa kieltään,
että YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtajana ja maan ylimmän
perustuslain tulkitsijan, eduskunnan perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajana, on sama henkilö, Kokoomuksen Kimmo Sasi.

Eduskuntapuolueet jakavat kuluvana vuonna verovaroista
jaettua puoluetukea 40 miljoonaa euroa. Tähän on lisättävä
osittain paljastunut erilaisten etujärjestöjen, säätiöiden
ja yritysten puoluerahoitus ja äänestäjien omistaman YLE:n
harjoittama uusien puolueiden syrjintä. Ollaan siis
tilanteessa, jossa maksettu ja ilmaiseksi jaettu julkisuus
kohdistuu lähinnä vain vallassa oleviin puolueisiin.

Euroopan neuvoston - joka siis ei ole EU:n elin - korruption
vastainen toimielin Greco on kehottanut Suomea korjaamaan
syrjivää puoluerahoitustaan. Muutosta parempaan ei ole
näkyvissä. On vahvoja syitä pyyttää Grecoa tai muuta vastaavaa
elintä lähettämään Suomeen vaalitarkkailijoita tutkimaan,
miten vapaat vaalit todellisuudessa ovat.

http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56535-suomeen-tarvitaan-ulkopuolisia-vaalitarkkailijoita

Ryhmäpuheenvuoro
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolue

Käsittelen

1. Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen yleiskuvaa

2. Näkymiä tulevaisuuden vaihtoehdoiksi

3. Alajärven strategian tarvetta

4. Alajärven talousarviota


1. Talousarvion käsittely on oikea paikka edes suppealle
katsaukselle siitä, missä miten maa makaa. Siis, missä olemme
ja minne olemme menossa. Yleinen taloudellinen ja
yhteiskunnallinen kehitys määrää ratkaisevalla tavalla
kuntataloutta ja sen myötä kuntien järjestettävänä olevien,
myös kuntalaisten kannalta elintärkeiden palvelujen tilaa.

Kun haluamme päästä jonnekin, on meidän ensin tiedettävä missä
olemme. Jos emme tiedä missä olemme, tuskin pääsemme sinne,
minne haluamme. Tällaisesta onnettomasta asioiden tilasta on
monia esimerkkejä.

Keskustelun ja avoimuuden korostaminen muuttavat pidemmällä
aikavälillä asenteita ja parantavat mahdollisuuksiamme löytää
kestäviä ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.

Muutamalla sanalla siis siitä missä olemme:
-Ainakaan ns. virallinen Suomi ei näytä tunnistavan sitä,
että Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä. Tämä
itsenäisyyden menetys on helppo todeta ainakin jos
itsenäisyyden ajatellaan tarkoittavan, että itsenäisellä
valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta,
omaan lainsäädäntöön nojaava tuomioistuinlaitos ja oma
ulkopolitiikka. Sellaisen itsenäisyyden Suomi saavutti v.
1917 ja menetti v. 1995.
-Euron ja monien euromaiden kriisin sanotaan kiihdyttävän EU:n
liittovaltiokehitystä. Näin onkin. Kuitenkin EU on jo
käytännössä liittovaltio. On arvioitu, että unionilta puuttuu
vain kaksi valtion toimivaltaan kuuluvaa asiaa: verotusoikeus
ja oikeus sodan aloittamiseen.

Ellei näitä perusasioita tunnisteta ja tunnusteta, ollaan
valtiollisessa politiikassa aika tavalla hukassa.

Parinkymmenen viime vuoden yhteiskunnallista kehitystä
selittää uusliberalistisen politiikan toteuttaminen.

Demokratiasta on tullut rahan pikku apulainen.

Taloudelliset päämäärät on asetettu ensimmäiselle sijalle.
Lainsäädäntöä ohjaavat yhä enemmän voimakkaimmat eturyhmät
ja eniten voimaa on niillä, joilla on eniten rahaa
Lainsäädännöllä ohjataan taloudenpitoa ja palvelutuotantoa.
Nyt lainsäädäntö on ohjannut julkisen sektorin supistamiseen
ja yksityistämiseen.

Toisenlainen valinta olisi asettaa ensimmäiselle sijalle se,
miten voivat ne kansalaiset, jotka voivat kaikkein huonoimmin
ja parantaa heidän asemaansa. Se olisi sivistysvaltion valinta.
Sellaista politiikkaa on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa
aiemmin harjoitettu. Tuon politiikan tulosta sanottiin
pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Yksi perustava virhe on ollut kokonaistuotannon, bkt:n
käyttäminen hyvinvoinnin mittarina. Bkt ei mittaa hyvinvointia
vaan kokonaistuotanoa. Uudempien inhimillistä ja ekologista
hyvinvointia mittaavien mittareiden mukaan hyvinvointi kääntyi
laskuun 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut
merkittävää talouden kasvua. 1990-luvun alun laman ja nykyisen
laman välillä Suomen kokonaistuotanto kaksinkertaistui ja
vienti kolminkertaistui. Suurella osalla ihmisistä hyvinvointi
ei kuitenkaan ole kasvanut vaan vähentynyt.

Rahat eivät riitä esim. kuntien palveluihin, kun luodaan
tilanne, jossa rahat eivät riitä. Se tilanne on luotu, kun
Suomelta on viety oma raha, keskuspankki ja talouspolitiikka.
Taloutta ja yhteiskuntakehitystä eivät enää sääntelekään
kansalaisten ja maan edut, vaan suuryitysten ja – sijoittajien
edut. Päätöksiä tekevät kuitenkin virallisesti samat tahot
kuin aiemmin. Ne, jotka on vaaleilla valittu. Äänet on tosin
voitu näihin asti hoidella korruptiorahalla ja äänestäjiltä
kerätyillä verovaroilla ”oikeille” puolueille.

Julkisten palvelujen yksityistämisen seurauksena esim.
terveydenhoidon kokonaismenot kasvavat, koska vaikeimmin
hoidettavat jäävät joka tapauksessa julkisen sektorin
vastuulle. Niiden palvelut, joilla ei ole varaa itse maksaa,
heikkenevät. Hetken päästä kysytään: Kumpi toimii paremmin,
yksityinen vai julkinen? Kun vastaus on, että yksityinen,
saadaan perusteita jatkaa julkisten palvelujen alasajoa.

EU ohjaa direktiiveillään ja asetuksillaan yksityistämiseen.
Mitä muuta voisi odottaa, kun tiedetään, että unionin
tärkeimpiä taustavoimia ovat suurten EU-maiden lisäksi
juuri suuryritykset.

Osa päättäjistä – ehkä suurin osa – ei taida itse tajuta,
millaista tulevaisuutta ja miksi on luomassa. Kun ei ole
todellista avointa julkista keskustelua, ei ole ollut
pelkoa vaihtoehdoistakaan. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy
vaieta.

Yksi keskeinen osa nykyistä suurpolitiikkaa on meneillään
oleva EU-maiden ja euron velkakriisi sekä siihen vastaaminen.
Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja kumppaneiden
valtiontalouksien kriisi on osa talousjärjestelmän kriisiä.
Keinottelutalouden romahdettua laitetaan veronmaksajat
eri puolilla maksamaan keinottelun seuraukset.

Pankkien ja suursijoittajien pelastaminen toteutetaan
julkisten talouksien matokuurilla. Kansa maksaa. Velkaa
käytetään verukkeena julkisen sektorin alasajoon ja
yksityistämiseen.

2. Nykyisen politiikan jatkuessa näkyvissä ovat merkittävät
valtion ja kuntien menojen leikkaukset sekä julkisten
palvelujen yksityistäminen. Sen kerrotaan olevan välttämätöntä.

Puhutaan kestävyysvajeesta, joka määrittää, kuinka paljon
veroastetta tulisi nostaa tai menoastetta alentaa, jotta
julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä tasapainossa.

Tuo kestävyysvaje on harjoitetun politiikan seurausta.
Suomessa on vuoden 1995 jälkeen leikattu verotusta vuositasolla
yli 7 miljardilla eurolla. Tämä on noin kaksi kolmasosaa
valtion velan lisääntymisestä päättyvänä vuonna.

Talouden kasvustakaan ei ole apua julkisen talouden
parantamiseen eikä myöskään kansalaisten hyvinvoinnin
lisäämiseen, jos työn ja tuotannon tulokset viedään suurelta
osin pois maasta, kuten viime vuosina on tehty.

Äskettäin esitelty valtiovarainministeriön ns. Hetemäen
työryhmän veroraportti esittää edelleen verotuksen
keventämistä erityisesti suurimmista ansiotuloista. Samalla
esitetään arvonlisäverojen korottamista.

Esitys jatkaa harjoitettua politiikkaa, joka on tarkoittanut
sitä, että pienituloiset maksavat yhä suuremman osan veroista.
Merkittävä verotuksellinen muutos on ollut se, että
valtionverojen alennuksia on seurannut kunnallisverojen
korottaminen. Lisäksi erilaisten maksujen ja taksojen
korotukset ovat rasittaneet eniten juuri pienituloisimpia.
Eriarvoisuutta on lisännyt myös pääomatulojen verotus.
Suurimmistakin pääomatuloista maksetaan alle 30 prosentin
veroa. Pääomatulojen verotuksen muuttaminen progressiiviseksi
olisi oikeudenmukaisuuden kannalta välttämätön ratkaisu. Sen
väitetään aiheuttavan pääomapakoa. Todellisuudessa
pääomapako Suomesta on jatkunut jo 15 vuotta.

Nykyisen kaltaisen politiikan jatkuminen tarkoittaa
eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvua entisestään.

Vaihtoehtoja kuitenkin on. Tulevaisuuden kannalta on lupaavaa,
että kansalaisten enemmistö haluaa oikeudenmukaisempaa
verotusta, tuloerojen tasaamista ja on valmis vaikka maksamaan
enemmän veroja, jotta kunnolliset peruspalvelut voidaan turvata.

Politiikan muutos ei tule itsestään, vaan se on tehtävä.
Välinpitämttömyys likaiseksi koettuun politiikkaan on
ymmärrettävää, mutta äänestämättä jättäminen on silti
välillistä tukea nykyisen politiikan jatkumiselle.

Jos toimivalla demokratialla tarkoitetaan sitä, että
kansalaisten enemmistön tahto muovautuu poliittisiksi
päätöksiksi, on meillä vielä matkaa toimivaan demokratiaan.
Demokratia syntyy keskustelusta ja avoimen julkisen
keskustelun edistämisen tulisi siksikin olla jokaisen asia.

Suomen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on
tulossa suuri muutos. Se on jo pitkälle kehittynyt ihmisten
mielissä, kun yhä useammat luopuvat vahingolliseksi
kokemastaan puolueuskollisuudesta. Osa tulevasta muutoksesta
näkyy jo puolueiden kannatusmittauksissa.

Kaikkia koskeva hyvinvointi on mahdollista. Sen aikaansaaminen
vaatii toimivaa demokratiaa, omaa talouspolitiikkaa - johon
kuuluu myös oma raha - ja muutoksia mm. verotukseen.

Mitään kovin erikoista ei silti tarvita. Tarvitaan sellaisen
pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan päivittämista ja
uudistamista, jota tehtiin kymmeniä vuosia aina 1980-luvun
loppupuolella asti.

3. Alajärvelläkin on syytä asettaa tavoitteita ja suunnitella
toimintaa n. 10-20 vuoden päähän. Kun näin tehdään, on pakko
miettiä erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Pitkän tähtäimen
strategian pohtiminen auttaisi tunnistamaan niitä
kehityssuuntia, jotka ovat nyt arvioitavissa. Omien
vahvuuksien hyödyntäminen voisi olla helpompaa ja
saattaisimme välttää joitakin virheitä. Työ olisi ilmeisesti
hyödyllistä huolimatta siitä, että varmuutta pitkän ajan
kehityksestä ei ole saatavissa.

Tulevaisuuden miettiminen kohdistuu mm.
elinkeinorakenteeseeen. On sanottu, että teollisuus on uusi
maatalous. Tämä tarkoittaa mm. työntekijämäärän vähenemistä.
Automaatio lisää tuottavuutta. Sama tai suurempi tuotanto
saadaan aikaan vähemmällä väellä. On toki mahdollista, että
joillakin alueille teollisuus ja sen työvoima jopa kasvavat.

Alajärven monipuolinen elinkeinorakenne on vahvuus. Emme ole
työllisyydessä yhden tai kahden kortin varassa.

Väistämättä edessä oleva energiajärjestelmän uudistaminen on
suuri mahdollisuus Alajärvelle. Alueella on hyvät
mahdollisuudet hyödyntää uusiutuvaa energiaa ja myös luoda
sen ympärille uutta työtä. Olemassa olevat vahvuudet olisi
hyvä tunnistaa ja pitää niistä kiinni.

Julkisuuskuva syntyy varmimmin tekemisestä ei niinkään
mainoskampanjoista. Kun kaupunki huolehtii siitä, että hyvät
peruspalvelut ovat kaikkien saatavilla, ja tukipalvelut ovat
niin hyvät kuin taloudelliseti mielekkäästi voidaan järjestää,
voidaan odottaa myönteistä mielikuvaa kaupungin tekemisiin.

Jotkut ovat olleet huolissaan siitä, että kaupungin
toiminnoista viedään julkisuuteen negatiivisia asioita.
Enemmän huolissaan pitää olla siitä, jos perustelua
kritiikkiä yritetään vaientaa. Kestäviä ratkaisuja voidaan
löytää vain jos punnitaan näkemyksiä ja asioita eri puolilta.

4. Alajärven taloudellinen asema on olosuhteisiin nähden
ainakin kohtuullinen. Ensisijaisena huolenaiheena tulisi olla
kunnollisten peruspalvelujen järjestäminen.

Joitakin investointeja on syytä miettiä tarkemmin ja siirtää
myöhemmäksi niin kauan kuin esim. vanhustenhoidon nykyinen
osittain hyvin epätyydyttävä tilanne on saatu korjattua.

Investointien todelliset ongelmat liittyvät niiden aiheuttamiin
käyttömenojen lisäyksiin. Kun myös poistoilla on käyttömenojen
luonteinen vaikutus talouteen, on suuria investointeja
nykyisessä tilanteessa harkittava huolellisesti.

Ennalta ehkäisevän työn merkitystä on syytä korostaa
erityisesti kuin taas kysytään "Mistä leikataan?". Väärä
säästäminen on usein tullut kalliiksi. Menneistä virheistä on
syytä oppia.

Perusturvaan ja koulutukseen liittyvät satsaukset on syytä
nähdä investointeina tulevaisuuteen. Kun on kyse ihmisten
hoitamisesta, avustamisesta tai opetuksesta, on usein käytetyn
rahan määrää tärkeämpää se, miten työ tehdään ja miten ihmiset
kohdataan. Siinä on jatkuvan kehittymisen paikka niin
työntekijöille kuin kaupungin organisaatiolle.

Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministeri kertoi v.
1995, että eduskunnan v. 1994 tekemä päätös EU-jäsenyydestä
teki Suomen perustuslakiin EMU:n mentävän aukon. Ministeri oli
Sauli Niinistö ja aukolla hän tarkoitti sitä, että markka
voitaisiin vaihtaa euroksi ilman erillistä eduskunnan
säätämää lakia.

Eduskunta oli marraskuussa 1994 päättäessään 2/3
enemmistöllä Suomen liittämisestä EU:n jäseneksi liittänyt
jäsenyyspäätökseen ponnen, jossa edellytettiin, että euroon
siirtymisestä päätetään myöhemmin erillisellä
lailla. Tuota lakia ei ole koskaan eduskuntaan tuotu.

Markan vaihtaminen euroon tapahtui äänestyksellä eduskunnan
luottamuksesta. Päätös tehtiin v. 1998 yksinkertaisella
enemmistöllä. Luottamuslauseäänestyksessä eduskunnan
enemmistö siis päätti, että markan vaihtamisesta euroksi
päätettiin jo v. 1994, vaikka tuolloin eduskunta ponnessaan
korosti, että siitä on päätettävä myöhemmin erillisellä lailla.

Keskustapuolue ei ollut Lipposen hallituksessa ja vastusti
europäätöstä. Euroratkaisusta tohtoriksi väitellyt Marko
Karttunen arvioi, että Keskusta olisi ollut euron takana,
jos se olisi ollut hallituspuolue.

Eduskuntakeskustelussa europäätöstä arvostellut Keskustan
puheenjohtaja Esko Aho sai pääministeri Lipposen kivahtamaan,
että "nahkurin orsilla tavataan". Yksi tulkinta Lipposen
viestille on, että EU-jäsenyyden läpi ajanut Aho ja
euro-päätöksen runnannut Lipponen olivat samassa veneessä.
Kumpikin päätös oli tehty Suomen perustuslaista välittämättä,
sitä kiertäen ja tarkoitushakuisesti tulkiten.

Perustuslain systemaattisen rikkomisen teki mahdolliseksi
se, että perustuslain tulkitsija on Suomessa eduskunta itse,
eli sen perustuslaivaliokunta. Perustuslain rikkojat siis
tekivät ratkaisun, että oli toimittu laillisesti. Kun osa perustuslakiasiantuntijoista oli mukana pelissä,
temput onnistuivat. Erään perustuslakiasiantuntijan
luennollaan 1990-luvulla julki tuoma "veloitan
perustuslakia koskevista lausunnoista 70 000 markkaa,
mutta jos lausunnon pitää olla vastoin omaa näkemystäni,
hinta on kovempi" on mielenkiintoinen paljastus, josta
ei liene dokumenttia.

Kun eduskunta päätti markan vaihtamisesta euroksi v. 1998
äänten enemmistöllä, oli Suomen perustuslaissa määräys
"Suomen rahayksikkö on markka". Lain muuttaminen olisi
yhdessä eduskunnassa vaatinut 5/6 enemmistön. Jos
uskotaan, että eduskunta v. 1994 tuli päättäneeksi euroon
siirtymisestä, olisi tuo päätös vaatinut silloinkin 5/6
enemmistön 2/3 sijasta. Kun EU-jäsenyys tarkoitti
perustuslakimme mukaan eduskunnalle kuuluvan
lainsäädäntövallan ja Suomen kansalle kuuluvan ylimmän
vallan siirtämistä EU:n elimille, olisi se muutoinkin
vaatinut 5/6 enemmistöä. Neuvoa-antaneen kansanäänestyksen
äänestystulos (43,1%-56,9%) ei laillistanut eduskunnan
tekemää perustuslain vastaista päätöstä.

Euron ja talousjärjestelmän kriisi syventää EU:ta
liittovaltiona. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikat
on päätetty yhdistää EU:n liittovaltiosopimuksessa,
Lissabonin sopimuksessa.

Suomalaisten on valittava ennen pitkää joko maamme uudelleen
itsenäistymisestä seuraava kriisi tai EU-jäsenyydestä ja
eurosta seuraava katastrofi.

Omaa rahaa ja talouspolitiikkaa tarvitaan, jotta voi olla oma
talous ja jotta voimme huolehtia mm. työllisyydestä ja
peruspalveluista. Pitää olla rohkeutta tehdä myös
julkisuudessa erittelyä nykytilanteesta ja sen
vaihtoehdoista. Vai vieläkö joku väittää, että vaihtoehtoja
ei ole?

Joulukuun kuudentena on syytä muistaa kiitollisuudella niitä,
jotka aikanaan vaikuttivat maamme itsenäistymiseen ja
puolustivat itsenäisyyttä vaikeissa oloissa.

Joulukuussa 2010 Suomi ei ole enää itsenäinen valtio.
Valtiollinen itsenäisyys sisältää muista valtioista
riippumattoman lainsäädäntövallan, siihen nojaavan itsenäisen
tuomioistuinlaitoksen ja oman ulkopolitiikan. EU-Suomella
ei ole mitään näistä itsenäisen valtion tunnusmerkeistä.

EU-Suomen itsenäisyyspäivän vietto on kuin satu keisarin
uusista vaatteista. Lehtien etusivujen ihastelu linnan juhlien
hienoimmista puvuista alleviivaa sitä, kuinka huutava puute
meillä on todellisesta keskustelusta. Mistä ei voi puhua,
siitä täytyy vaieta.

Kasvava osa suomalaisista kuitenkin tiedostaa, että meiltä
puuttuu kansanvallan, hyvinvoinnin ja turvallisuuden perusta.
Sitä valtiollinen itsenäisyys merkitsee.

Olemme matkalla kohti uutta itsenäisyyttä. Se toteutuu kun
riittävän monet suomalaiset ryhtyvät sitä rakentamaan. Suomen
valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen vaatii irtautumista
EU-jäsenyydestä. Tämä onnistuu eduskunnan enemmistön
päätöksellä.

Tulevat eduskuntavaalit ovat tärkeät. Niissä ratkaistaan Suomen
suunta lähivuosiksi. Suurin muutos, mikä vaaleissa voi tapahtua,
on se, että eduskuntaan valitaan sellaisia edustajia, jotka
tuovat esille, miksi Suomen eroaminen EU:sta on välttämätöntä
ja tekevät työtä tuon tavoitteen puolesta.

Pian eduskuntavaalien jälkeen, tammikuussa 2012 pidetään
presidentin vaali. On tärkeää, että mukana on ehdokas, joka
torjuu Suomen sotilaallisen liittoutumisen niin Naton kuin
EU:n kautta ja vaatii maamme valtiollisen itsenäisyyden
palauttamista.

Maailman suuret kriisit vaativat laajaa yhteistyötä. Sitä voivat
parhaiten tehdä valtiot, jotka eivät ole EU-jäsenyyden
kaltaisissa alistusuhteissa. Ekologiset, taloudelliset ja
yhteiskunnalliset kriisit vaativat harvainvaltaisten
rakenteiden alistamista palvelemaan kansalaisia. Matka kohti
uutta itsenäisyyttä on samalla matka kohti tasapainoisempaa
ja turvallisempaa yhteiskuntaa ja maailmaa.