Kohti tasapainoa

Japanin ydinkatastrofi on kesken, eikä sen loppumisesta tai
todellisista vaikutuksista ole varmaa tietoa. Yhden
johtopäätöksen aika on kuitenkin jo tullut. Ydinvoiman aika on
ohi. Se kuuluu historiaan.

Japanissa tapahtui sellaista mitä ei pitänyt missään tapahtua.
Ydinkatastofin aiheuttivat maanjäristys ja siitä seurannut
hyökyaalto, mutta se ei ole asian ydin. Asian ydin on siinä,
että katastrofaalisen onnettomuuden mahdollisuutta ei voida
kokonaan sulkea pois missään ydinvoimalassa.

Ydinkatastrofin toteutuminen voi tarkoittaa laajoja ja
pitkäaikaisia vaurioita sekä ihmisille että luonnolle. On
myös mahdollista, että suuret alueet muuttuvat
asuinkelvottomiksi hyvin pitkikisi aikaa.

Puheet ydinvoiman edullisuudesta ovat irvokkaita, kun riskit,
ydinjätteet ja mahdollisten tuhojen seuraukset siirretään
tuleville sukupolville.

On aika tiedostaa, että ydinvoima on liian riskialtista ja
kallista. Onneksi se on myös tarpeetonta, sillä tarvittava
sähköenergia voidaan tuottaa uusiutuvista energialähteistä.
Kaikki tarvittava tekniikka on jo olemassa. Sen käyttöönottoa
on jarruttanut lähinnä keskittynyt energiateollisuus, joka
on pystynyt vaikuttamaan lainsäätäjiin. Uusiutuvaan energiaan
siirtymistä on jarrutettu tehokkaasti. Nyt on muutoksen ja
uusiutuvien energioiden aika.

Mistä sitten energiaa? Suomessa puuta voidaan käyttää
energianlähteenä lämpöä ja sähköä tuottavissa
yhdistelmävoimaloissa, joita on hyvä rakentaa taajamiin.
Tuulivoimaa rakennettiin v. 2010 Euroopassa joidenkin
tietojen mukaan 26 000 Mw. VTT:n tuoreen arvion mukaan
merelle rakennettavalla tuulivoimalla voitaisiin vuonna 2030
tuottaa jopa kolmannes Suomen sähköstä. Myös aurinkovoima
on Suomessa lähes hyödyntämättä. Samoin biokaasu. Suoran
sähkölämmityksen korvaaminen maalämmöllä säästäisi
lämmitykseen käytettävästä sähköstä n. 60 prosenttia. Tämä
voidaan toteuttaa antamalla muutostöihin valtion takaamaa
pitkäaikaista lainaa tai investointitukia. Energiankäytön
tehostaminen ja säästäminen on myös syytä muistaa.

Kiinteistökohtainen energiantuotanto on tulevaisuutta.
Energiajärjestelmän uudistamisessa tulee valtiovallalla olla
keskeinen veturin rooli. Näihin asti valtiovalta on lähinnä
kuunnellut, mitä teollisuus haluaa. Tärkeysjärjestykseen
on tultava muutos. Päättäjillä pitää olla näkemystä ja
rohkeutta asettaa kansalaiset ja tulevat sukupolvet
markkinoiden vaatimusten edelle.

"Kyllä kansa tietää" on vanha hokema. Se kuulostaa hyvältä ja
myönteiseltä. Sutkausten pitääkin kuulostaa hyvältä ja upota
kuulijoihinsa. Muuten niistä ei tulisi sutkauksia.

Sanotaan, että "ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen
puoli". Puolikas totuus toimii kuitenkin joskus kuin valhe.
Tästä esimerkkinä vaikkapa seuraava: Kun Suomi on EU:ssa,
kaupankäynti on vapaata, ihmiset voivat liikkua vapaasti
ja opiskelijat opiskella vapaasti eri EU-maissa". Tuo sinänsä
tosi viesti muuttuu harhautukseksi, jos jätetään sanomatta,
että ilman EU-jäsenyyttä tilanne olisi ihan sama. Euroopan
talousaluesopimus (Eta), antaa kaupankäynnille, liikkumiselle
ja opiskelulle samat olosuhteet kuin EU-jäsenyys. Ja tätä
ei läheskään koko kansa tiedä. Kuten ei tiedä montaa
muutakaan oleellista asiaa. Kuten sitä, että Suomi voi erota
EU:sta eduskunnan enemmistöpäätöksellä eikä siitä seuraa
mitään sakkomaksuja ja että Suomi voi sen jälkeen siirtyä
suoraan Eta-sopimuksen piiriin.

Tärkeämpää kuin etsiä vikaa tietämättömyyteen - joka muuten
on mm. heikossa keskustelukulttuurissa ja mediassa - on
löytää keinoja korjata tilannetta.

On vaadittava avoimempaa julkista keskustelua myös niistä
asioista, jotka eivät miellytä vallassa olevia. On syytä
äänestää eduskuntaan sellaisia, jotka vaativat kansan
vallan lisäämistä ja sitovia kansanäänetyksiä.

Kansalaiset osaavat tehdä oikeita ratkaisuja, kun he saavat
oikeita tietoja. Oikeita tietoja on mahdollisuus saada silloin,
kun mitään tietoja ei pimitetä.

Pari hyvin ajankohtaista ajatelmaa on syytä muistaa:
Tietämättömiä on helppo hallita. Demokratia syntyy
keskustelusta.

Japanin traagisen maanjäristyksen kaikkia seurauksia ei vielä
tiedetä. Pelastustyöt ovat pahasti kesken eikä edes
kuolonuhrien määrästä ole kunnollista arviota.
Luonnonkatastrofin seuraukset tulevat kuitenkin olemaan
moninaiset ja ne ulottuvat Japanin lisäksi koko
teollistuneeseen maailmaan.

Maanjäristyksen aiheuttama tsunami vahingoitti useita
ydinvoimayksiköitä. Näiden lopullisia vaurioita ei tätä
kirjoitettaessa tiedetä. Hyvin vakavien ydinonnettomuuksien
mahdollisuus on todellinen.

Tapahtunut katastrofi pakottaa toivottavasti kaikki
vastuulliset tahot arvioimaan energiantuotantoa ja
erityisesti ydinvoiman käyttöä uudella tavalla. Tämä koskee
myös Suomea.

Suomella ei ole samanlaista riskiä joutua maanjäristyksen ja
siitä seuraavan tsunamin kohteeksi kuin Japanilla. Suomessakin
voidaan kuitenkin joutua kohtaamaan sellaiset olosuhteet,
jotka ovat vakavuudeltaan Japanin tapahtumia vastaavat.
Poikkeuksellisen voimakkaat myrskyt voivat nostaa meriveden
pintaa nopeasti ja enemmän kuin mihin on varauduttu.
Ydinvoimalat voivat myös joutua erilaisten terrori-iskujen
tai vastaavien hyökkäysten kohteeksi. Teknisiin laitteisiin
voi myös tulla vikoja, joita ei osata ennakoida.

Oleellista on, että katastrofaalisten riskien mahdollisuutta
ei voida kokonaan sulkea pois ydinvoimaa käytettäessä.
Oleellista on myös se, että noita riskejä ei ole pakko ottaa,
sillä tarvittava sähköenergia voidaan tuottaa hajautetusti
uusiutuvilla energialähteillä. Kaikki tekniikka siihen on
olemassa.

Japanin katastrofin voi toivoa lopettavan puheet ydinvoiman
edullisuudesta. Kun hinnoitellaan riskit, ydinvoima on liian
kallis energiantuontannon muoto.

Erityisesti uudelleenarviointi koskee Suomea, koska viime
vuonna eduskunta myönsi rakennusluvat kahdelle uudelle
ydinvoimalalle. Ne on peruttava. Asia on otettava uuteen
käsittelyyn eduskuntavaalien jälkeen. Ellei lupien peruminen
etene muuten, on kansalaisten syytä järjestäytyä vaatimaan
asiasta sitovaa kansanäänestystä.

On syytä uusia oma teksti heinäkuulta 2010


Ydinvoiman lisärakentaminen käsiteltävä uudelleen vaalien jälkeen

Ydinvoiman lisärakentaminen pitää käsitellä uudelleen eduskuntavaalien jälkeen monesta eri syystä. Suomen nykyinen hallitus ja eduskunta ovat korruptoituneet. Suomen lainsäädäntö ei tunne rakenteellista korruptiota, eikä siitä siksi seuraa oikeusjuttuja. Tästä huolimatta on kestämätöntä, että mm. ydinvoimayhtiöiden vaalirahoittamat ministerit ja kansanedustajat jakavat rakennuslupia rahoittajilleen. Osa päätöksen tehneistä kansanedustajista istuu ydinvoimayhtiöitä omistavien yritysten johtopaikoilla.

Korruptoituneet päättäjät eivät olleet kelvollisia tekemään päätöstä, jonka vaikutukset ulottuvat tuhansien vuosien päähän ja ovat pahimmillaan katastrofaaliset koko maalle.

Enemmistö suomalaisista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Jos eläisimme aidossa demokratiassa, ydinvoimaa ei rakennettaisi lisää.

Ydinvoiman rakentaminen on vaikutuksiltaan niin suuri asia, että kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus ottaa siihen kantaa suoraan. Kansanäänestysten järjestäminen riippuu sekin korruptoituneesta eduskunnasta. Näennäisdemokratian muuttaminen aidommaksi demokratiaksi vaatii sitovien kunnallisten ja valtiollisten kansanäänestysten ottamista käyttöön.

Ydinvoiman on väitetty olevan turvallista, edullista, päästötöntä ja työllistävää. Jos nämä väitteet pitäisivät paikkansa, ydinvoimaa rakennettaisiin joka paikassa.

Ydinvoima on hyvin kallis energian tuotantomuoto, kun hinnoitellaan riskit ja otetaan huomioon myös tuleville sukupolville aiheutuvat kustannukset. Ratkaisemattoman ydinjäteongelman kustannukset jatkuvat kauemmas kuin voimme kuvitella.

Katastrofaalinen ydinvoimalaonnettomuus on mahdollinen. Sellaisen riskit on jätetty kansalaisten kannettaviksi. Jos ne hinnoitellaan ja määrätään ydinvoimayhtiöille sen mukaiset vahinkovakuutusmaksut, on ydinvoimaloita mahdoton rakentaa. Ne tulevat liian kalliiksi.

Ellei eduskunnan päätöstä ydinvoiman lisärakentamisesta oteta uuteen käsittelyyn vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, kysytään suomalaisilta, olemmeko me ollenkaan kykeneväisiä päättämään omasta tulevaisuudestamme. Sama kysymys voidaan tosin jo nyt esittää koskien EU-jäsenyyttä ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden poisluovuttamista.

Eduskunnan kestämätön ydinvoimapäätös asettaa myös haasteen kansalaistoiminnalle.
Väkivallattomalle kansalaistottelemattomuudelle on todellinen tilaus. Luonnollista olisi kieltäytyä yhteistoiminnassa niiden tahojen kanssa, jotka ovat ydinvoimahankkeiden takana.

EU:n hallintorakennusten käytävillä on liikkeellä
suomalaistarinoita. Yhden tarinan mukaan suomalaiset tinkivät
hintaa alaspäin silloin kun ovat myymässä jotakin ja ylöspäin
silloin kun ovat ostamssa. Tarinat lienevät peräisin EU:n
hallinnon sisältä käytännön kokemuksista.

Suomen pää- ja valtiovarainministerit ovat olleet
innostuneita mahdollisuudesta lähettää valtion talousarvio
EU:n hyväksyttäväksi Brysseliin. Siitä, millaisia
talousarvioita Brysselissä hyväksytään, ei Suomessa juuri
keskustella. Syytä olisi, kun tiedetään, että EU:n Lissabonin
sopimus ohjaa jäsenmaat yhtenäistämään talous-, työllisyys-
ja sosiaalipolitiikkansa. Ja kun tiedetään, että EU:n
tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat suuryritysten lobbarit,
jotka ovat onnistuneet ajamaan läpi tavoitteensa julkisten
- eli valtion ja kuntien - menojen supistamisesta.

Venäjän keisari Aleksanteri III arvioi suomalaisia
seuraavasti: Suomen kansa on hieman yksinkertaista mutta
hyväntahtoista ja työteliästä ja tuottaa vähän vaivaa
hallitsijalleen. Jokainen voi arvioida, sopiiko määritelmä
Suomen nykyiseen poliittiseen eliittiin.

Kokoomuslainen valtiomies (!) J.K.Paasikivi arvioi, että
"poliittisesti olemme lahjattomia". Paasikiven muistissa
saattoi olla 1930-luvun politiikan lisäksi romukuparin
kerääminen v. 1918, jotta voitaisiin hankkia Saksasta
kuningas pitämään järjestystä suomalaisille.

Suomi on EU-politiikan ytimissä siten, että maan hallitus on
valmis lainaamaan kansainvälisiltä pankeilta suomalaisten
veronmaksajien maksettaviksi yhä lisää miljardeja, jotta
noiden kansainvälisten pankkien keinottelut voidaan
turvata Kreikassa, Irlannissa jne.

On sanottu, että todellisuutta pitää laimentaa, että se
kelpaisi fiktioksi. Aiemmin niin suositut hölmöläistarinat,
kuten valon kantaminen säkillä pimeään tupaan ja peiton
jatkaminen leikkaamalla toisesta päästä ja liittämällä
toiseen päähän, alkavat tuntua tylsiltä Suomen
europolitiikan siunattua hulluutta seuratessa.

Erno Paasilinna arvioi, että "Kansa on vähän hidas. Se ehtii
vain maksamaan laskut". Näin ei aina tarvitse olla. Oppiminen
on mahdollista. Demokratia syntyy keskustelusta. Sitä on aika
vaatia.

EU-Suomessa on radikaalia vaatia Suomen oman päätösvallan
palauttamista ja oman rahan käyttöön ottamista. Ne joka
tapauksessa tarvitaan hyvinvoinnin perustaksi.