Kohti tasapainoa

Euron tulevaisuudesta on aloitettava avoin keskustelu. Näin vaatii valtiovarainministeri Alexander Stubb. Hän sanoi puheessaan 24.8.2015, että ”Euro on ollut Suomen historian ylivoimaisesti vakain valuutta. Se tekee meidän valuutasta niin hienon, että ensimmäistä kertaa meillä on sananvaltaa. Aiemmin meidän markkahan oli suurvaltapolitiikan väline”.

Jaa että Suomen markka (1860-2002) oli suurvaltapolitiikan väline? Millä ihmeen tavalla? Miten pienen maan oma raha voi olla suurvaltapolitiikan väline? Onko Ruotsin kruunu nyt suurvaltapolitiikan väline?

Stubbin mukaan ”meidän” valuutta on niin hieno, että ensimmäistä kertaa meillä on sananvaltaa. Mihin suomalaisilla nyt on sananvaltaa? Ei ole omaa rahaa, ei omaa rahapolitiikkaa, ei itsenäistä talouspolitiikkaa. Kun rahan kurssi ei jousta, pitää ihmisten joustaa. Työttömyys ja köyhyys lisääntyvät. Yhteiskunnallisen kehityksen ohjat on annettu pois käsistä.

Ja todellakin euro on suurvaltapolitiikan väline – eikä markka! Eurolla alistetaan valtiot ja kansalaiset markkinakuriin. Valtiot on alistettu yksityispankkien laina-asiakkaiksi, vaikka nuo valtiot – siis kansalaiset, veronmaksajat – joutuvat takaamaan pankkien pystyssä pysymisen. Euron avulla viedään pohja julkisilta palveluilta ja yksityistetään kansallisomaisuuksia. Tästä harvainvallasta harvat hyötyvät, monet kärsivät.

On pakko olla tyly. Lainaan professori Keijo Korhosta, joka 1990-luvun alussa sanoi, että elämme poliittisten kääpiöiden aikaa. Myöhemmin Korhonen on todennut, että EU-Suomi muistuttaa yhä enemmän potilaiden runnaamaa hullujenhuonetta. Pahinta arviossa on sen totuudenmukaisuus.

Stubbin väite euron vakaudesta on kaiken muun keskellä vähemmän huomiota herättävää. Mutta millainen olisi ollut epävakaa euro? Euro vahvistui muutamassa vuodessa esim. suhteessa USA:n dollariin yli 90 prosenttia. Se tuli Suomessa hyvin kalliiksi.

Entä se avoin keskustelu euron tulevaisuudesta? Mitään todella avointa keskustelua EU-asioista ei Suomessa ole ollut tähän mennessä.

Hallituksessa on nyt keskusta, joka ratkaisi Suomen EU-jäsenyyden 1994 vastoin omien äänestäjiensä enemmistön tahtoa. Siellä on perussuomalaiset, joka nousi suurpuolueeksi, koska esitti olevansa vaihtoehto europolitiikalle, ja valtamedia tarjosi tämän näennäisopposition äänestäjille tarjottimella. Siellä on kokoomus, joka yhdessä edellisten kanssa toteuttaa hyvässä hengessä kansalaisten enemmistöä kyykyttävää politiikkaa.

Meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu. Harvainvalta on nyt tukevasti niskan päällä, koska kansalaiset on vallannut alistuminen. Taisi olla Snellman, joka 1800-luvun synkkinä hetkinä kirjoitti, että ”Suomen kansa on laskettu hautaansa. Siitä itsestään riippuu nouseeko se sieltä”.

Joudun jättämään Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajan tehtävän terveydellisten syiden takia. IPU:n jäsenistö valitsee aikanaan uuden puheenjohtajan sääntöjen määräämällä tavalla.

Kiitän lämpimästi kaikkia IPU:n jäseniä, tukijoita ja kannattajia yhteistyöstä. Vaikka IPU:n työ on ollut talkootyötä, sen tekeminen on ollut etuoikeus.

Yli kymmenen vuoden jakso IPU:n pj:nä vaatii esittämään joitakin näkemyksiä (puoluerekisteriin palaavan) puolueen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

IPU jäi edelleen vaille kansanedustajia kevään vaaleissa puolen prosentin äänimäärällä. Äänimäärä kuitenkin nousi yli kymmenellä tuhannella. IPU:n tunnettuus kasvoi vielä paljon enemmän.

Ilman julkista tukea toimivan puolueen asema on vaikea. Erityisen vaikea se on, koska media ei kohtele kaikkia puolueita edes alkeellisen tasapuolisesti. Tämä hidaste ei saa kuitenkaan olla este.

IPU:n tulevalle työlle ja suuremmalle kannatukselle on rakennettu kova pohja. Tuo pohjan muodostavat yhteisesti sovitut tavoitteet ja niihin sitoutuneet ihmiset. Kun pidetään kiinni euro-, EU- ja Nato-linjauksista sekä ihmisläheisestä, kestäviä ratkaisuja nykyisin ongelmiin tarjoavasta ohjelmasta, IPU:sta tulee vielä hyvin merkittävä puolue. Jo nyt se on kokoaan tärkeämpi.

IPU:n vahvuutena on myös se tosiasia, että sen tavoitteilla on laaja kannatus. Suomen oman päätösvallan palauttamista, omaan rahaan siirtymistä ja sotilasliittokehityksen torjumista kannattaa hyvin suuri osa suomalaisista. Harjoitettava politiikka tekee työtä IPU:n puolesta. IPU:lla on myös omia viestikanavia, joita voidaan ja pitää kehittää. Oleellista tulevaisuuden kannalta on, että IPU:lla on toimintaa eri puolilla maata.

IPU:n heikkoutena on vieläkin tuntemattomuus ja sen kautta uskottavuuden puute. Rahan puute on myös tosiasia. Riittämätön vaalimenestys ja median syrjivä suhtautuminen voivat passivoida omaa väkeä. Yleinen politiikanvastaisuus on ongelma myös IPU:lle, joka pyrkii muuttamaan politiikan suuntaa.

Tulevaisuutta kannattaa katsoa kuitenkin mahdollisuuksien kautta. Ja ne ovat IPU:n kannalta suuret. Sen tavoitteiden kannatus lisääntyy edelleen. Vaalit ovat äänestäjille mahdollisuus suunnan muuttamiseen ja IPU:lle läpilyöntiin. Yhteistyötä samoja tavoitteita ajavien kanssa tarvitaan myös kansainvälisesti. Netin käytön parantamisessa on monia mahdollisuuksia. Alueellisen ja paikallisen toiminnan kehittäminen on avainasemassa muutenkin kuin tulevien tärkeiden kuntavaalien kannalta. Varojen hankinnassa on myös mahdollisuuksia ja siihen on syytä keskittyä.

IPU:lla on myös uhkia. Haluan painottaa sitä, että ulkopuolelta IPU:a ei voida horjuttaa. Median nostamat näennäisvaihtoehdot ovat kyllä uhka, ja niitä lienee tulossa lisää entisten kuplien puhjettua. Vakavat uhat IPU:n toiminnalle ovat sisäinen eripura ja sellaiset omat ratkaisut, jotka voivat viedä pohjan pois toiminnalta.

Vahva keskinäinen luottamus on avainasia IPU:n kehittämisessä erityisesti puoluehallituksen sisällä. Toisaalta erilaisuuden sietäminen on välttämätöntä.

Ilmeinen uhka omassa toiminnassa on siinä, millaisia mielikuvia IPU:sta itse luodaan. On hyvin tarkkaan syytä miettiä keiden kanssa pyritään yhteistyöhön. Poliittiset vastustajat ovat valmiit lyömään IPU:un sellaisia leimoja, joita ei helposti saa pois. Nyt IPU ei ole äärivasemmalla eikä äärioikealla eikä rasistinen eikä muutakaan mitä sen ei pidä olla. Suuriin virheisiin ei ole varaa.

Koska IPU kannattaa Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttamista ja omaan rahaan siirtymistä, se on tietyllä tavalla nationalistinen. Nationalismin yleinen mielikuva on kuitenkin maalattu mustaksi. IPU on gandhilaisen nationalismin kannattaja ja se kannattaa mielestäni sanoa. Gandhilainen nationalismi tarkoittaa irtautumista poliittisesta ja taloudellisesta riistosta ja sellaisen kohteena Suomi nyt on.

Kaksissa edellisissä vaaleissa on IPU:n ehdokkaiden odotettu sitoutuvan puolueen päätavoitteiden lisäksi periaatteeseen, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta mm. hänen etnisestä taustastaan, uskonnostaan tai sukupuolisesta suuntautumisestaan. Toivon, että tämä otetaan vakavasti IPU:n toiminnassa muutenkin. Rasismin selkeä torjuminen on välttämätöntä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin se on oikein. Toiseksi se on tarpeen kun IPU:sta halutaan tehdä suurpuolue. Rasismi, fasismi ja väkivalta ovat Suomessa ohuen pinnan alla. On tärkeää tehdä selkeä pesäero niin äärinationalismiin kuin kaikkeen sellaiseen, joka jakaa ihmisiä huonompiin ja parempiin.

IPU:n merkitystä voidaan parhaiten arvioida joskus myöhemmin, pitkän ajan päästä. Toivon, että IPU:n vastuuhenkilöillä on halua ja kykyä nähdä toiminnan historiallinen merkitys siitä huolimatta, että on pyrittävä hyviin vaalituloksiin.

Kuntavaalit keväällä 2017 ovat tärkeät. IPU voi tarjota lähidemokratian kehittämiseen ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseen perustuvan hyvän ohjelman. Vaaleihin valmistautuminen ja paikallistoiminnan kehittäminen kuuluvat yhteen. Netin kautta voidaan tavoittaa uusia tekijöitä. Kuntavaaleihin valmistautuminen on syytä aloittaa heti.

Presidentin vaali pidetään tammikuussa 2018. Pääosa vaalikamppailusta käydään v. 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Mielestäni IPU:n velvollisuus on tehdä kaikkensa, että presidentin vaalissa on mukana Suomen itsenäisyyden palauttamista vaativa ehdokas.

IPU:n puheenjohtajan vaihdos tarjoaa uuden alun. Sitä kannattaa käyttää.

Toivon IPU:n jäsenille ja kannattajille sitkeyttä tehdä ja tukea työtä, jolla on suuri merkitys.

Antti Pesonen

Keskipohjanmaa-lehden lauantailiitteessä 1.8.2015 oli laaja perussuomalaisten ensimmäisen puheenjohtajan Raimo Vistbackan haastattelu. Siinä mainitaan allekirjoittanut tavalla, joka vaatii kommenttia.

Lainaus ko. jutusta: ”Kun EU:hun päästiin, niin otetaanpa leikkiin mukaan toinen alajärvinen puoluejohtaja, Antti Pesonen. Pesonen ja IPU ovat kritisoineet perussuomalaisia näennäiskriittisiksi EU-asioissa. ’Missä EU, siellä ongelma’, on eräs kuuluisimmista ’soinismeista’. Siitä huolimatta perussuomalaiset eivät ole vaatineet Suomen eroa EU:sta tai eurosta. –Se hajoaa omaan mahdottomuuteensa…On mahdollista erota EU:sta, mutta eurosta on vähän vaikeampi. Sitä ei käsittääkseni ole missään säännöissä. Mutta EU:sta voisi erota? -Joo. Miksi perussuomalaiset eivät ole ajaneet sitä? (huokaa) – Pitää olla realisti. Ei kannata lähteä liian vakavilla asioilla pelleilemään.”

Näin siis Vistbacka, joka on puolueensa keskeinen vaikuttaja. Hän todistaa itse, että perussuomalaiset ei ole EU-politiikan suhteen vaihtoehto vanhoille valtapuolueille. Näin pitäisi tulla kaikille selväksi senkin, miksi EU-mielinen valtamedia teki valtavalla ilmaisella julkisuudella mahdolliseksi ps:n vaalivoitot. Valtarakenne sai sen mitä se kipeästi tarvitsi, eli perussuomalaisista näennäisen opposition, joka kokosi kansalaisten kasvavan tyytymättömyyden ja päästi sen paineventtiilin tavoin vaarattomasti ilmoille.

Vistbackan näkemys, että EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa on oikea, mutta tuon hajoamisen odottelu tulee liian kalliiksi. Se voi kestää kymmeniä vuosia.

Vistbacka sanoo, että eurosta on vaikea erota, koska eroa ei ole missään säännöksissä. Hän tietää varsin hyvin, että euron käyttöönotosta ja markasta luopumisesta ei ole Suomessa eduskunnan säätämää lakia ja että europäätöksen aikaan maamme perustuslain mukaan Suomen rahayksikkö oli markka. Kun varatuomari tämän kaiken sivuuttaa ja asettuu puolustamaan eurossa ja EU:ssa olemista, on ikävä kyllä sanottava, että pitkä kokemus ja hyvä koulutus ovat menneet hukkaan. Tosiasia on, että eurosta voi siirtyä omaan rahaan eduskunnan enemmistön päätöksellä.

Vistbackan mukaan vaatimus EU:sta eroamisesta on vakavilla asioilla pelleilemistä. Tämä kannattaa kaikkien Suomen oman päätösvallan palauttamista haluavien painaa mieleensä. Perussuomalaisista puolueena on turha odottaa apua Suomen itsenäisyyden palauttamiseen.

Po. haastattelusta vielä yksi lainaus: ”Tarjoavatko perussuomalaiset tilan myös sellaiselle maahanmuuttokriitikkojen ajattelulle, joka on suorastaan vaarallista? (Vistbacka) -Pikemminkin on hyvä, että heillä on demokraattinen purkautumiskeino. Parempi kuin se, että he pohtisivat asioita vain keskenään ja sitten mahdollisesti tekisivät jotain päättömyyksiä.”

Eikö rasismin ja väkivallan ruokkimista hallituspuolueen sisältä – puolueen kannatuksen maksimoimiseksi - voi pitää vakavilla asioilla pelleilynä?