Kohti tasapainoa

Markus Aaltosen 21.5. Ilkka-lehdessä julkaistu teksti vaatii kommentteja. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen muutamin poikkeuksin vallinnut rauha. On tehtävä kaikki voitava, että rauha voisi säilyä.

Rauhantilan omiminen EU:n ansioksi on tyypillistä suurvallan käytöstä. Täytyy muistaa, että poliittinen unioni EU perustettiin vasta 1990-luvun alussa. Siihen asti kyseessä oli pääosin taloudellinen unioni. Jos se kykeni vähentämään erityisesti Ranskan ja Saksan perinteisiä jännitteitä, hyvä niin.

Aaltosen mukaan yhtenäisen Euroopan arkkitehdit näkivät, että demokratian edistäminen ehkäisee sotia. Siitä, että näin on, olen samaa mieltä. Sen sijaan pitää kysyä, edistääkö EU demokratiaa. Ja mitä kukin demokratialla tarkoittaa.

EU ei hyväksy sille kielteisiä kansanäänestysten tuloksia. Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät nurin EU:n liittovaltioperustuslain. Sen jälkeen perustuslain nimi muutettiin Lissabonin sopimukseksi. Sen torjuivat irlantilaiset, jotka muuten olivat ainoita, jotka saivat asiasta äänestää. Tuotakaan äänestystä ei EU hyväksy, vaan irlantilaiset joutuvat äänestämään uudestaan. Suomalaiset eivät saaneet kansanäänestystä asiasta vaikka enemmistö olisi sen halunnut. Tämäkö on demokratiaa? Mielestäni se on demokratian vastustamista.

Suurvallat ja harvainvallat ovat ennenkin julistaneet olevansa kansan ja rauhan asialla. On tärkeää erottaa toisistaan lupaukset ja teot. Sotien juuret ovat olleet kansanvallan eli demokratian vastaisissa totalitarismeissa. EU on ikävä kyllä juuri sellainen. Näin ollen EU on pikemminkin ruutitynnyri kuin rauhan tae.

Suomen liittyminen EU:hun on merkinnyt unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hyväksymistä. EU-Suomi on sidottu kaikkiin tuleviin kriiseihin ja mahdollisiin sotiin, joihin EU joutuu. On vaikea nähdä, miten tämä edistäisi rauhaa tai Suomen turvallisuutta.

Avoin julkinen keskustelu Suomen asemasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi hyvin tärkeää. Keskustelun tarpeellisuutta osoittaa myös Aaltosen teksti. Valtiopäiväneuvos kirjoittaa ”Mitä riippumattomampia, itsenäisempiä ja suvereenimpia Euroopan valtiot ovat historian kuluessa olleet, sitä enemmän on ollut hankauksia, kärhämiä ja sotaisia selkkauksia”. Pari kappaletta myöhemmin Aaltonen toteaa ”Suomi ei koskaan olemassaolonsa aikana ole ollut niin suvereeni, henkisesti vapautunut ja itsenäinen (sanan perinteisessä merkityksessä) kuin nyt EU:n jäsenenä”.

Siis onko itsenäisyys Aaltosen mielestä hyvä asia vaiko ei ja mitä hän tarkoittaa itsenäisyydellä, joka Suomella nyt hänen mielestään on?

Aaltonen kirjoittaa, että Itsenäisyyspuolue on perussuomalaisista lohjennut.
Todellisuudessa Itsenäisyyspuolue ei ole lohjennut mistään ja on perustettu vähän ennen kuin perussuomalainen puolue. Aaltosen mielestä Itsenäisyyspuolue käyttää itsenäisyys-sanaa ”halvalla tavalla väärin” ja epäilee, että IPU ei pysty tarjoamaan meille parempaa elämää.

Itsenäisyyspuolueen mielestä parempi elämä Suomessa voi perustua vain sille, että Suomen asioista päätetään Suomessa ja että täällä toteutuu aito demokratia, kansanvalta. Siltä pohjalta Suomi voi pysyä sotilasliittojen ulkopuolella aidosti puolueettomana ja tehdä parhaiten kansainvälistä yhteistyötä maailman kriisien ratkaisemiseksi.