Kohti tasapainoa

Kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri (Sdp) kirjoitti
Ilkka-lehdessä 12.5. vaalituloksesta ja EU-jäsenyydestä.
Kumpula-Natri kirjoitti mm. "Olen tyytyväinen alle viiden
prosentin asuntolainaani. Tiedän, että 90-luvun vaihteessa
moni joutui maksamaan lähes 18 prosentin korkoa
asuntolainastaan."

Noin kyllä tapahtui, mutta onko Kumpula-Natri tietoinen
siitä, että 1990-luvun alun lama johtui valmistautumisesta
EU-jäsenyyteen? Paljolti demaripresidentti Koiviston ja
demarivaltionvarainministeri Liikasen ansiosta Suomessa
vapautettiin pääomien siirtely, joka johti valtavaan
keinottelukuplaan. Viimeiseen asti pidettiin kiinni
vahvasta valuuttakurssista, joka johti pakkodevalvaatioihin.
Mahtaako Kumpula-Natri muistaa, että jo v. 1989 antoi
silloinen oikeusministeri Matti Louekoski (Sdp) määräyksen
kaikille ministeriöille, että kaikki uusi lainsäädäntö
Suomessa on valmisteltava ottaen huomioon EY:n
(silloin EU oli EY) määräykset.

Kumpula-Natri kirjoittaa, että Vaasan seudun teollisesta
tuotannosta menee jopa 70 prosenttia vientiin ja EU:n sisällä
on suurin osa ostajista. Kumpula-Natrin jatko tähän on, että
"En halua Suomea irti EU:sta". Näin kirjoittaja luo kuvaa,
että vienti olisi vaikeampaa ilman EU-jäsenyyttä. Tosiasiassa
esim. Norja ja Islanti, jotka toimivat Eta-jäsenyyden
puitteissa, ovat kaupankäynnissä EU-maiden kanssa samassa
asemassa Suomen kanssa. Myös Sveitsistä kauppa käy samoin
ilman EU:ta ja Eta:akin. Sujuvan kaupankäyntiin tai alhaisiin
korkoihin ei siis tarvita EU-jäsenyyttä.

Nimimerkkikirjoittaja esitti Ilkassa 23.5., että
Itsenäisyyspuolueen (IPU) ainoa ponnin on vaatia eroamista
EU:sta. Väite ei pidä paikkaansa, vaikka tuo vaatimus on
IPU:n keskeinen tavoite. Näemme IPU:ssa, että oman itsenäisen
lainsäädäntövallan palauttaminen, oma raha ja oma
ulkopolitikka - siis valtiollinen itsenäisyys - tarvitaan
hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi.

EU-jäsenyys on kuin lukko, joka estää korjaamasta monia suuria
yhteiskunnallisia ongelmia. Tämä tulee ymmärrettäväksi, kun
tietää, että EU:n tekemien lakien ja direktiivien taustalta
löytyy suuri joukko suuryritysten lobbareita, jotka
vaikuttavat suoraan EU:ssa tehtäviin päätöksiin. EU:n
Lissabonin sopimus määrää jäsenmaat yhtenäistämään talous-,
työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa. Siinä ei käy hyvin.
Erno Paasilinna kirjoitti: Kansa on vähän hidas. Se ehtii
vain maksamaan laskut.

Jo viikon jatkuneissa Espanjan mielenosoituksissa vaaditaan
aitoa demokratiaa. Mielenosoitukset ovat koonneet yhteen
päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä eri puolilla maata.

Mielenosoittajien viesti on, että nykyinen kansanvalta ei
toimi. Monet katsovat, että vaaleilla valitut edustajat eivät
edusta valitsijoitaan vaan suuren rahan valtaa. Korruptio,
suurtyöttömyys ja eliitin kohtuuttomat etuoikeudet ovat
saaneet ihmiset vihaisiksi. Kuulostaako tutulta?

Spengler kirjoitti lähes sata vuotta sitten, että
demokratiasta tulee rahan pikku apulainen. Näin on käynyt.
Taloudellinen ja poliittinen eliitti ovat kytkeytyneet yhteen
ja pitävät huolta toisistaan. Kansalaisille on jäänyt maksajan
osa. Ja toki myös äänestäjän. Äänet voidaan kuitenkin hoitaa
kätevästi oikeisiin paikkoihin. Tulipa puolueiden rahoitus
sitten veronmaksajien taskuista vallanpitäjien jaettavaksi
tai erilaisilta eturyhmittymiltä, on valtarakenne voinut
olla rauhassa. Kun yhteiskunnan avainpaikat on miehitetty
oikein, ei ole ollut pelkoa muutoksesta. Ja ainahan voidaan
tarjota kansalle vaihtoehtoa, kunhan pidetään huolta, että
tämä vaihtoehto ei muuta mitään. Itse asiassa tällaisia
vaihtoehtoja pitääkin tarjota, jotta kuvitelma toimivasta
demokratiasta pysyisi yllä.

Media on avainasemassa. "Lehdistön tehtävänä on julkaista
virallista tietoa ja positiivista kritiikkiä" kirjoitti
Paavo Haavikko. Aito demokratia syntyy keskustelusta ja
juuri siksi ei aitoon keskusteluun ole varaa. Mistä ei voi
puhua, siitä täytyy vaieta.

"Kansanäänestysten uhka jäi väijymään EU-sopua" kirjoitti
Suomen valtalehti taannoin. Niinpä. Harvainvallan jatkumisen
uhka on kansassa ja suorassa demokratiassa. Kun ns.
edustuksellinen demokratia on muuttunut
näennäisdemokratiaksi, on todellista muutosta haluavien
vaadittava vapaiden ja reilujen vaalien lisäksi sitovia
kansanäänestyksiä.

Espanjan mielenosoituksissa kellot soivat harvainvallalle.
Se on pukeutunut demokratiaksi, mutta ei enää uskottavasti.
Tietämättömiä on helppo hallita, mutta eurooppalaiset eivät
ole tyystin tietämättömiä vaihtoehdoista. Harvainvallan
vaihtoehto on aito demokratia, kansanvalta. Sen tulee
merkitä aidon ja avoimen julkisen keskustelun lisäksi sitä,
että kansalaisten enemmistön tahto muovautuu poliittisiksi
päätöksisiksi.

Kansanvallan palauttamisen kamppailu on käytävä ilman
väkivaltaa sanan ja kynän voimalla.

YLE kertoi helmikuussa 2010 Vanhasen hallituksen värvänneen
USA:laisen konsulttitoimiston avustamaan seuraavan
hallitusohjelman laatimisessa
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/02/hallitus_pestasi_amerikkalaiskonsultin_ideoimaan_seuraavaa_hallitusohjelmaa_1456302.html

Nyt tuo seuraava hallitusohjelma on virallisestikin
muotoutumassa. Konsulttitoimiston työn maksajilla, siis
suomalaisilla veronmaksajilla on oikeus tietää mitä USA:sta
tilattu hallitusohjelma sisältää.

YLE:n uutinen kertoi, että kyseinen McKinsey-konsulttiyhtiö
suositteli Suomeen mm. Britannian mallista terveydenhoidon
laajaa muutosprojektia. McKinseyn mukaan malli on onnistunut
Britanniassa. Suomessa ei tiettävästi ole ainakaan näkyvästi
ole uutisoitu Britannian terveydenhoidon muutosprojektin
tuloksia. Yksi esimerkki antaa jonkinlaisen kuvan
tilanteesta: Verovaroin rahoitettuja hammaslääkäreitä
velvoitetaan ottamaan vastaan neljä potilasta tunnissa.
Kun hampaissa on reikiä, vain etuhampaat paikataan. Jos
reikä on muussa kuin etuhampaassa, hammas otetaan pois
tai kehotetaan menemään yksityiselle lääkärille.

McKinsey laati vuonna 2007 Matti Vanhasen hallitukselle
ohjelmaehdotuksen. Se on laajasti toteuttu. McKinsey ehdotti
mm. tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa kunnallisissa
palveluissa, julkisen terveydenhoidon maksujen korotuksia,
työttömyysturvan ehtojen tiukentamista, korkeakoulupaikkojen
kohdentamista yritysten tarpeiden mukaan ja yritysten aseman
vahvistamista yliopistojen hallinnossa.

Hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Niiden tulokset ja
lopullinen hallituspohja ovat vielä auki. Tärkeämpää kuin
hallituksen kokoonpano, on kuitenkin se, millaista
politiikkaa maassa tehdään.

Jo ennen eduskuntavaaleja oli selvää, että mitään perustavaa
muutosta ei politiikan suuntaan ole vielä tulossa. Politiikan
suunnan nimittäin sanelee EU-jäsenyys ja kaikki
eduskuntapuolueet olivat ja ovat edelleen sillä kannalla,
että Suomen tulee pysyä EU:ssa ja eurossa. Tämän tosiasian
jyräsivät alleen julkisuudessa levitetyt mielikuvat.
EU-kriittisyydestä on tehty EU-politiikan pikku apulainen.

EU-jäsenyys merkitsee peruspalvelujen yksityistämistä ja
tulonsiirtojen leikkauksia sekä pääomien ja vallan
keskittymistä, siis eriarvoisuuden lisäämistä. Tämä
politiikka vie umpikujaan, koska kansalaisten enemmistö
ei sitä hyväksy ja seurauksena on jossakin vaiheessa
yhteiskunnallinen törmäys.

Mitä syvemmälle umpikujaan mennään, sitä suurempi muutos
on tulossa, koska umpikujasta on joskus tultava pois.

Demokratia syntyy keskustelusta. Kun ei ole todellista
avointa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista, ei ole
todellista demokratiaakaan.

Suunnan muuttamisessa on kyse demokratian toteutumisesta,
Suomen oman päätösvallan palauttamisesta ja
oikeudenmukaisempaan yhteiskuntakehitykseen siirtymisestä.
Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu.

Eduskuntaan pyrkivillä puolueilla on mietittävää. Miten
ylittää uskottavuuskynnys kun toimitaan ilman veronmaksajilta
kerättyä puoluetukea ja ilman tasavertaisia mahdollisuuksia
käydä keskustelua eduskunnassa jo olevien kanssa.

Itsenäisyyspuolue on olemassa, jotta suomalaiset voivat
halutessaan palauttaa päätösvallan maansa asioihin. IPU:lla
on myös näkemys siitä, millainen on hyvä yhteiskunta, jossa
kaikki pärjäävät. IPU:n työllä on tähän asti ollut lähinnä
välillistä vaikutusta, joka sekin voi olla merkittävää.
Valitettavasti Itsenäisyyspuoluetta tarvitaan ja onneksi se
jatkaa työtään.

Espanjan työttömyys on noussut yli 21 prosenttiin. Luku on
maan suurin 14 vuoteen ja euromaiden korkein. Teollisuusmaissa
on työttömiä lähes 20 miljoonaa enemmän kuin ennen nykyistä
talouskriisiä.

Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen yksi ilmentymä
on laaja työttömyys. Todellinen työttömien määrä on noin
kaksinkertainen virallisiin työttömyyslukuihin verrattuna.
Piilotettua työttömyyttä ovat osa-aikatyöt ja pätkätyöt.
Suomessa osa työttömyydestä jää piiloon työvoimakoulutuksen,
tukityöllistämisen ja työttömyyseläkkeiden ansiosta.

Talouden kasvukaan ei korjaa työttömyysongelmaa. Kasvu
saadaan aikaan paljolti tehostamalla tuotantoa eli
korvaamalla ihmistyötä koneilla. Tilastot puhuvat selvää
kieltä: Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa
kokonaistuotantanto kaksinkertaistui ja vienti
kolminkertaistui samalla kun tehtyjen työtuntien määrä
väheni.

Järjestelmä on sellainen, että se vähentää ihmistyön tarvetta.
Siksi työttömien syyllistäminen työttömyydestään on todella
väärin.

Rahan ottaminen ainoaksi arvon mitaksi johtaa siihen, että
paljon tärkeää jää tekemättä. Monet vanhukset ovat yksin,
monet lapset liian vähällä huomiolla.

Päättäjät palvelevat ensisijaisesti joko markkinoita tai
ihmisiä. Nyt valtaosa päättäjistä on rähmällään markkinoiden
- eli käytännössä ylikansallisen talouselämän edustajien
edessä. Kun päättäjät palvelevat ensisijaisesti ihmisiä, he
ottavat tavoitteeksi työn jakamisen ja työajan lyhentämisen.
Se voidaan toteuttaa esimerksiksi siirtymällä nelipäiväiseen
työviikkoon.

Valtion ja kuntien on huolehdittava siitä, että kaikki
työkykyiset työttömät saavat työtä. Erityisesti nuorten
työllistymisestä on huolehdittava. Tämä voidaan toteuttaa
uuden työllistämistukijärjestelmän avulla. Siihen voidaan
ottaa mallia 1980-luvulla toteutetusta kokeilusta.