Kohti tasapainoa

Sauli Niinistön ilmoitti valmiudestaan ehdokkaaksi tammikuun
2012 presidentin vaaliin. Niinistö kaipasi selvyyttä siitä,
mikä on hänen todellinen kannatuksensa. Tuo kysymys onkin
mielenkiintoinen, kun otetaan huomioon ristiriita Niinistön
ja kansalaisten enemmistön Nato-kannoissa.

Suomen perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa
tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston
kanssa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on siis presidentin
tehtävien ydintä.

Niinistö kannattaa muiden esillä olleiden mahdollisten
ehdokkaiden tavoin Suomen nykyistä asemaa EU:n jäsenenä.
Suomi on sitoutunut EU:n rakenteilla olevaan ulko-,
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Näin Suomi on siis
käytännössä sotilaallisesti liittoutunut. Niinistö kannattaa
myös Suomen liittämistä sotilasliitto Natoon.

Tilanne on mielenkiintoinen, kun kansalaisten suuri enemmistö
vastustaa Nato-jäsenyyttä. Suomen sotilaallista liitoutumista
EU:n puitteissa tunnetaan huonosti, eikä kansalaisilta ole
kysytty sille tukea.

Mielenkiintoista on myös se, että Suomi on EU:n jäsenenä
menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä, mutta tätä ei
virallinen Suomi ole tunnustanut.

Kaiken kaikkiaan on hyvin tärkeää, että presidentin vaaliin
saadaan ehdokas, joka edustaa kansalaisten enemmistön tahtoa
edes siinä, että Nato-jäsenyys on torjuttava. Vielä parempi on,
jos ehdokas torjuu myös sotilaallisen liittoutumisen EU:n
rakenteissa ja vaatii maamme valtiollisen itsenäisyyden
palauttamista.

Kaikkia em. tavoitteita ja tasapainoisemman tulevaisuuden
rakentamista palvelee pyrkimys tehdä Suomesta keskustelevampi
yhteiskunta. Tarvitaan avointa julkista keskustelua myös
niistä asioista, jotka eivät miellytä vallassa olevia.
Presidentin vaalista voi parhaimmillaan tulla aito
keskustelu Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista.

(Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 29.6.2011)

Alajärven kaupunginvaltuustolle

Kuntalain 24 §:n mukaan: "Kunnan hallintoa, taloudenhoitoa
sekä muuta toimintaa johtaa kunnanhallituksen alaisena
kunnanjohtaja tai pormestari. Kunnanjohtajan tai pormestarin
valitsee valtuusto. Kunnanjohtaja on virkasuhteessa kuntaan
ja pormestari on kunnan luottamushenkilö. Pormestari toimii
kunnanhallituksen puheenjohtajana."

Alajärven kaupunginjohtaja on jäämässä piakkoin eläkkeelle.
Esitän, että kaupungissa otetaan vakavasti huomioon
mahdollisuus siirtyä pormestarimalliin ja selvitetään
perusteellisesti tuon vaihtoehdon eri puolia verrattuna
kaupunginjohtajan valintaan.

Pormestarimallilla on ilmeisiä hyviä puolia. Vaikka kuntalaki
ei ikävä kyllä tunne sitovia kunnallisia kansanäänestyksiä ja
lain mukaan valtuusto valitsee pormestarin, on valinnasta
mahdollista järjestää neuvoa-antava kunnallinen
kansanäänestys. Tämä tekee mahdolliseksi siirtymisen enemmän
kansalais- ja kuntalaislähtöiseen demokratian malliin.
Kuntalaisten mahdollisimman suoraan valitsemalla
pormestarilla olisi takanaan vahva tuki ja samalla velvoite
toiminnalleen.

Neuvoa-antavalla kansanäänestyksllä olisi ainakin kaksi
myönteistä seurausta. Se pakottaisi keskusteluun siitä,
miten kaupunkia halutaan viedä eteenpäin ja miten olemassa
oleviin ongelmiin tartutaan. Lisäksi se antaisi
kuntalalaisille sitä valtaa, joka heille kuuluu - edellyttäen,
että valtuusto sitoutuu noudattamaan kansanäänestyksen
tulosta.

Pormestarin toimikausi voi olla enintään valtuustokauden
mittainen, joten neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys
olisi luontevaa järjestää kunnallisvaalien yhteydessä.

Valtansa ja vastuunsa kuntalaisilta saanut pormestari voisi
tuoda kaupungin hallintoon sitä usein kaivattua uutta, jota
tarvitaan kaupungin kehittämiseen ja perustehtävien
hoitamiseen epävarmojen tulevaisuuden näkymien vallitessa.

Alajärvellä 27.6.2011

Antti Pesonen
Kaupunginvaltuutettu (IPU)

Energiayhtiö-Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula tyrmää
tuulivoiman rakentamisen Suomeen. Maaseudun tulevaisuuden
haastattelussa 1.6. Kuula sanoo, että Suomeen ei kannattaisi
rakentaa tuulivoimaa käytännössä lainkaan. Perusteluksi
Kuula esittää, että tuuliolosuhteet ovat samoilla
markkinoilla toimivassa Norjassa puolet paremmat kuin
Suomessa.

Samoja perusteluja noudattaen ruokaa ei kannattaisi tuottaa
Suomessa, sillä Keski-Euroopassa ovat tuotanto-olosuhteet
paljon paremmat. Näin voidaan ajatella, jos unohdetaan
historian opetukset ruuan saatavuuden tärkeydestä. Myös
energian kotimaisuudella ja saatavuudella on merkitystä.
Varmaa tulevaisuudessa on epävarmuus. Energiahuollon
jättäminen ylikansallisten markkinoiden varaan on
lyhytnäköistä.

Taannoin eläkkeelle jäänyt Fortumin johtaja kertoi YLE:n
haastattelussa, että häntä jäi vaivaamaan työuraltaan se,
että Fortum vähätteli tuulivoimaa tahallisesti ja jatkuvasti.
Nykyisen toimitusjohtajan tuore haastattelu kertoo,
että sama vähättely jatkuu.

Fortum haluaa Suomeen lisää auringonlaskun energiaa,
ydinvoimaa, josta Sveitsi ja Saksa ovat äskettäin ilmoittaneet
luopuvansa. On surullista, että taas kerran - mm. Soneran
ja Stora-Enson viitoittamalla tiellä - suomalaisperäinen
suuryhtiö näyttää hukkaavan mahdollisuutensa.

Kun huomioidaan ydinvoiman katastrofiriskistä aiheutuvat
kustannukset - jotka nyt jäävät tavallisten kansalaisten
kannettaviksi - on ydinvoima kaikkein kallein energiantuotannon
muoto.

Energiajärjestelmän uudistaminen uusiutuvaan energiaan
perustuvaksi tarjoaa työpaikkoja, huoltovarmuutta,
omavaraisuutta ja ekologisuutta. Uusiutuvaan energiaan
siirtyminen tarvitsee kansalaisaktiivisuutta, uusia
osuuskuntia ja yrityksiä, joilla on näkemystä kauemmas kuin
hallitsevilla suuryrityksillä.

Kysymys tulevaisuuden energiasta on niin suuri ja tärkeä, että
on syytä vaatia kansanäänestystä siitä, luovutaanko Suomessa
ydinvoiman käytöstä. Kansanäänestyksen järjestämistä puoltaa
ainakin kaksi tekijää. Kansalaisilla on oikeus päättää suoraan
heitä ja tulevia sukupolvia koskevasta keskeisen tärkeästä
kysymyksestä. Toiseksi valmistautuminen kansanäänestykseen
pakottaisi laajaan ja perusteelliseen julkiseen keskusteluun
siitä, mitä eri vaihtoehdot tarkoittavat. Suomi on
keskustelun kehitysmaa, mutta se heikkous voidaan korjata.

Ei rahan puute tee valtakuntaa heikoksi, vaan miesten ja kykyjen puute. (Voltaire)