Kohti tasapainoa

Tuoreiden uutisten mukaan valtaosalla kunnista on pitkittyneitä talousongelmia. Asiaa seuranneille tämä ei ole uutinen. Valtio on vetäytynyt vastuustaan peruspalvelujen rahoituksessa ja siirtänyt kunnille lisää velvoitteita. Suomi laitettiin takavuosina eurokuntoon leikkaamalla kuntien valtiolta saamaa rahamäärää. Tämän hinta ovat kurjistuvat peruspalvelut ja kasvava eriarvoisuus.

Nykyinen hallitus tarjoaa edellisten keskustavetoisten hallitusten tavoin kuntien talouskriisin lääkkeeksi kuntaliitoksia. Kuntien määrän vähentäminen ei kuitenkaan ratkaise kuntien perusongelmia.

Yksi kuntien perusongelma on rahan puute. Se johtuu harjoitetusta politiikasta. Valtio määrää kuntia ja EU määrää valtiota. EU:n keskeinen idea on julkisen sektorin supistaminen. Tämä tarkoittaa mm. terveyspalvelujen yksityistämistä, joka on johtanut kasvavan eriarvoisuuteen.

Käsittämätön sotku on käsillä, kun Kataisen hallituksen ajaman suurkuntamallin ohessa yritetään tehdä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta. Kuntien määrän jyrkkää vähentämistä perustellaan sillä, että se mahdollistaa terveyspalvelujen uudistamisen. Hallituksen pyrkimys johtaisi siihen, että maakunnista tulisi kuntia. Siinä taas ei ole mitään järkeä.

Kuntien määrällä ja terveydenhoitojärjestelmän uudistamisella ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Kunnat voivat tuottaa palveluja yhdessä ilman kuntaliitoksia. Terveydenhoidon rakenteita on järjestettävä uudelleen. Esimerkiksi terveyskeskukset ja keskussairaalat on saatettava yhden hallinnon alle. Näin voidaan korjata terveydenhuollossa nyt ilmenevää hoitoketjujen toimimattomuutta.

Terveydenhoitojärjestelmän uudistamisessa pallo on valtiolla. Kunnilla ei ole keinoja korjata esim. lääkäripulaa. Valtiovallalla on keinoja jos on tahtoa ja osaamista. Sama pätee kuntien talousongelmiin. Kunnat ovat puun ja kuoren välissä.

Terveydenhoitoa ja muita peruspalveluja lamauttava kriisi on korjattavissa vain hallituksen ja eduskunnan päätöksillä, joilla kunnille maksetaan niiden tarvitsemat riittävät valtionosuudet. Jotta tämä on mahdollista ja jotta Suomessa voidaan toteuttaa inhimillistä ja oikeudenmukaista politiikkaa, on palautettava maamme itsenäinen päätösvalta. Se tapahtuu irtautumalla suuryritysten etuja ajavan EU:n määräysvallasta eduskunnan päätöksellä.

Vain itsenäisen päätöksenteon avulla voimme rakentaa järjestelmän, jossa suomalaisten työn tulokset jäävät hyödyttämään koko yhteiskuntaa. Sen avulla turvaamme, että valtiolla on käytettävissään tarpeelliset taloudelliset resurssit kuntien tukemiseksi.

Helsingin Sanomat pyysi 18.9.2012 lukijoilta vastausta kysymykseen ”Milloin Suomi on ollut historiansa aikana kaikkein itsenäisin?” Kysymykseen vastaaminen vaatii itsenäisyyden käsitteen määrittelemistä.

Valtiollinen itsenäisyys on yleensä oikeus- ja valtiotieteissä määritelty siten, että itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.

On helppo todeta, että tuon määritelmän mukaisen itsenäisyyden Suomi saavutti v. 1917 itsenäistyessään Neuvosto-Venäjästä. Selvää on myös, että Suomi menetti valtiollisen itsenäisyytensä EU-liitoksessa v. 1995. Tätä lienee syytä perustella, koska monet suomalaiset pitävät maatamme yhä itsenäisenä. Euroopan unionin lait ovat jäsenmaiden lainsäädännön yläpuolella. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat myös jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella. Lisäksi Suomi on sitoutunut EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Näin ollen Suomi oli itsenäinen valtio vuosina 1917-1994.

Milloin sitten Suomi on ollut kaikkein itsenäisin? On syytä ottaa huomioon, että oikeusministeri Louekoski antoi jo v. 1989 kaikille ministeriöille määräyksen, että kaikki Suomen uusi lainsäädäntö on valmisteltava ottaen huomioon Euroopan Yhteisön – silloin ei puhuttu EU:sta vaan EY:stä – määräykset. Vielä on syytä muistaa Neuvostoliiton vaikutuksen heikkeneminen sen uudistuspolitiikan myötä 1980-luvun puolimaista NL:n hajoamiseen v. 1991.

Näin voi arvioida Suomen olleen itsenäisin 1980-luvun puolivälin tienoilla. Tulevaisuus on siinä mielessä tärkeämpää kuin menneisyys, että siihen voidaan vaikuttaa. Ja Suomen tulevaisuuden kannalta on menetetyn valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen ensiarvoisen tärkeää. Tuo tapahtuu eroamalla Euroopan unionista eduskunnan enemmistöpäätöksellä.

Kunnallisvaalien alla vallitsee herttainen yksimielisyys ainakin yhdestä asiasta. Kaikkien puolueiden mielestä peruspalvelut on turvattava. Harvoin kuulee kysyttävän, että mikä peruspalveluja uhkaa, kun niitä pitää turvata.

Peruspalveluja uhkaa nykyinen politiikka. Suomessa tehtävän työn tulokset on viety ja viedään suurelta osin pois maasta. Miten siis rahat voisivat riittää peruspalveluihin?

Mikään tuotannon tai viennin määrä ei pelasta terveydenhoidon tai vanhuspalvelujen rahoitusta, jos tuotannon tulokset eivät jää hyödyttämään koko yhteiskuntaa.

Valtio ottaa velkaa vuodessa saman verran kuin ovat muutamien edellisen hallitusten päättämien veronkevennysten vuosittaiset vaikutukset. Niin sanottu kestävyysvaje on siis itse aiheutettu.

Kuntien rahoituskriisi on peruja 1990-luvun lopulla toteutetusta eurosopeutuksesta. Suomi saatiin eurokuntoon leikkaamalla peruspalveluista.

Peruspalvelut on siis turvattava nykyiseltä politiikalta. Tarvitaan täyskäännöstä politiikan suunnassa.

Tämän täyskäännöksen välttämättömiä toimia ovat eroaminen eurosta ja EU-jäsenyydestä. Merkittävien yhteiskunnallisten uudistusten ja itsenäisen talouspolitiikan toteuttaminen on mahdollista vain suuryritysten etuja ajavan EU:n ulkopuolella.

Itsenäisyyspuolue hakee kunnallisvaaleissa paikallisia merkittäviäkin onnistumisia ja näkyvyyttä. Valtakunnallista läpimurtoa IPU tavoittelee tulevissa valtiollisissa vaaleissa.

Itsenäisyyspuolueen kunnallisvaaliteema on "Itsenäiset kunnat itsenäisessä Suomessa - Sinä päätät." Teemassa yhdistyy kolme ajankohtaista aihetta. Kuntia ollaan ajamassa yhteen ja suuryhtiöiden temmellyskentiksi. Samaan aikaan kasvaa tarve palauttaa Suomen menetetty itsenäisyys EU:sta eroamalla. Suomen suunnan muuttaminen on lopulta kansalaisten käsissä.

Itsenäisyyspuolueen kunnallisvaaliohjelmassa todetaan, että kuntien kasvavat taloudelliset ongelmat ovat seurausta EU:n ohjaamasta politiikasta, jota eduskunta ja hallitus toteuttavat. Nämä ovat vetäytyneet vastuustaan peruspalvelujen rahoituksessa ja siirtäneet kunnille lisää velvoitteita.

IPU:n mielestä kuntien määrän vähentäminen ei ratkaise kuntien perusongelmia.Kuntaliitosten taustalla on nykyisen valtiojohdon toteuttama EU:n politiikka, joka tähtää julkisten palvelujen yhä suurempaan yksityistämiseen. Tämä yksityistäminen on torjuttava, koska se merkitsee kasvavaa eriarvoisuutta.

Itsenäisyyspuolue haluaa sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä, jotta kansalaiset voivat vaikuttaa suoraan asioihin.

Kunnallisvaalien ehdokaslistat on jätettävä kuntien keskusvaalilautakunnille tiistaina 18.9. Vielä siis ehtii ehdokkaaksi.

Mutta kannattaako se? Mitä hyötyä ehdokkaaksi lähtemisestä on Sinulle tai muille?

Itsenäisyyspuolueen ehdokkaaksi lähtevä antaa kasvot muutosvaatimukselle. IPU haluaa rakentaa sellaista Suomea, jossa kaikkien pärjääminen on tärkeää.

Muutoksia tarvitaan Suomessa monella tasolla. Ongelmat ovat yhteydessä toisiinsa. Niin myös ratkaisut. EU:n ohjaama politiikka on kuntien rahapulan ja peruspalvelujen ongelmien taustalla. Kunnallisvaaleissa on ensi sijassa kyse siitä, miten huolehditaan terveydenhoidosta, sosiaalipalveluista, koulutuksesta ja muista tärkeistä palveluista, joiden järjestäminen on kuntien vastuulla.

Kuntiin tarvitaan päättäjiä, jotka haluavat ja uskaltavat puolustaa heikommassa asemassa olevia. Halu ja kyky toimia oman järkensä ja tuntonsa mukaan ovat tärkeitä. Sellaisista päättäjistä on hyötyä paremman tulevaisuuden rakentamisessa.

Entä jos arvelen, että en tule valituksi? Ensinnäkin vaalitulosta ei voi tietää varmasti etukäteen. Mutta vaikka äänimäärä ei riittäisi valituksi tulemiseen, tehty työ ei mene hukkaan. Se on pohjana tulevalle. Ehdokkaan ja Itsenäisyyspuolueen esilläolo on jo sinänsä tärkeää. Ja sen tekevät mahdolliseksi ehdokkaat, jotka laittavat itsensä likoon. IPU pitää nostaa merkittäväksi tekijäksi suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Jokainen ehdokas on mukana tässä työssä. Siitä voi olla ylpeä myöhemminkin.

Mitä ehdokkaaksi lähtevän pitää tehdä? Ehdokkaan suostumuslomake pitää täyttää että voi olla ehdokkaana. Muuta pakollista ei ole. Hyvä on toimittaa valokuva osoitteeseen [email protected] Toki ehdokkaan on hyvä tehdä vaalityötä. Mitä paremmin äänestäjät ehdokkaan tuntevat, sen parempi.

Jos Sinulla on kysyttävää vaaliasioista, ota yhteyttä [email protected] tai p. 0400-570 011.

Itsenäisyyspuolueen kunnallisvaaliohjelma löytyy täältä http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-kunnallisvaaliohjelma-v-2011/

Eurokriisin uusia käänteitä odotellessa on syytä ajatella toisin. Meille on uskoteltu, että olemme tiellä, joka vie hyvinvoivaan ja turvalliseen tulevaisuuteen. Usko on viime aikoina huvennut monelta euro-huumaan uskoneeltakin.

Eurosta eroamisesta ei saisi ainakaan komissaarien mukaan edes puhua, sillä puheista voi tulla tekoja. EU-jäsenyydestä eroamisesta puhumisesta ei ole tarvinnut edes varoittaa. Nykyisten eduskuntapuolueiden harkintalistalla ei sellaista vaihtoehtoa ole näkynyt. Eikä siis juuri julkisuudessakaan.

Ne meistä, jotka esittävät eroamista eurosta ja EU:sta, kuulevat vieläkin - tosin yhä vähemmän - kommentteja "ei sieltä voi lähteä" ja "siellä nyt kuitenkin ollaan".

Mielettömyyden muuttuminen ainoaksi mahdolliseksi olotilaksi on tuttua lähihistoriasta. Teoksessa "Kuoleman imperiumi" William Blum kirjoittaa (14.7.2004) "Ne meistä, jotka vaativat amerikkalaisten joukkojen vetämistä pois Irakista, kohtaavat tavallisesti muunnelman aiheesta "mutta emmehän me voi noin vain lähteä!" tai "kuinka voimme lähteä noin vain?" Samaa kysymystä toisteltiin Vietnamin sodan vastustajille, ja me vastasimme siihen: "No, lastaatte vain osan joukoista lentokoneisiin ja lennätte tiehenne. Mikä voisi olla sen yksinkertaisempaa?" - Kunnes amerikkalaiset joukot lopulta lähtivät, vuosien kuluttua, satojentuhansien amerikkalaisten ja vietnamilaisten kuoltua."

Suomen valtiojohdon mielestä EU-jäsenyys on "peruuttamaton". Kuitenkin eurosta ja EU:sta lähtemiseen riittää eduskunnan enemmistöpäätös. EU:n ulkopuolella kauppa käy ja ihmiset voivat liikkua kuten ennenkin.

Kuten niin usein suurissa muutoksissa, EU:sta eroamisessa vaikeudet ovat henkisellä puolella. Tarvitaan uskoa ja luottamusta omiin voimiin. Tarvitaan myös muutakin näkymää tulevasta kuin pankkien ja suuryritysten markkinoima vaihtoehto. Lisäksi kansalaisten on herättävä vaatimaan muutosta

Kunnallisvaaleissa on kyse kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämisestä. Peruspalveluissa on monelta osin paljon korjattavaa. Vaaleissa on kyse vahvasti myös kunnallisen kansanvallan toteutumisesta. Kuntatasolla voidaan vaikuttaa siihen lisääntyykö vai väheneekö yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja paikallinen demokratia.

Kuntapalvelujen järjestämisessä ratkaisun avaimet eivät kuitenkaan ole kunnissa. Ne ovat valtiovallan käsissä. Kuntien kasvavat taloudelliset ongelmat ovat seurausta EU:n ohjaamasta politiikasta, jota eduskunta ja hallitus toteuttavat. Nämä ovat vetäytyneet vastuustaan peruspalvelujen rahoittamisessa ja siirtäneet kunnille lisää velvoitteita. Näin ollen kunnallisvaaleissa on kyse myös valtakunnan politiikasta. Eurosta ja EU:sta eroamisen ja maamme oman päätösvallan vaatiminen ovat parasta kuntalaisten etua ajavaa politiikkaa. Tämä on sanottava, vaikka noista asioista ei kunnissa päätetä.

Kuntien määrän vähentäminen ei ratkaise kuntien perusongelmia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan maahamme itsenäistä päätöksentekoa, jolla huolehditaan siitä, että suomalaisten työn tulokset jäävät entistä enemmän hyödyttämään Suomea ja suomalaisia.

Itsenäisyyspuolue tuo nämä näkökulmat kunnallisvaaleihin. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei niitä kaikkia nosta esille. IPU voi antaa merkittävän panoksen kunnallisvaalikeskusteluun.

Itsenäisyyspuolueen ehdokkaat antavat kasvot vaihtoehdolle, joka pyrkii asettamaan kaikkien pärjäämisen harvoja hyödyttävän kilpailun tilalle.

Itsenäisyyspuolue pyrkii läpimurtoon tulevissa valtiollisissa vaaleissa. Kunnallisvaaleissa haemme näkyvyyttä ja paikallisia merkittäviäkin onnistumisia. Ehdokkaaksi ehtii vielä.