Ennen euron käyttöönottoa suomalaisille kerrottiin, että euro on turva keinottelua vastaan. Nyt uutisoidaan, että "odotettua nopeamman laskun vauhdittajana ovat valuuttapelurien eurokaupat".
Meille kerrottiin myös, että suuri valuutta-alue on turva Suomelle. Kuinka onkaan käynyt? Kolme maailman suurinta valuutta-aluetta USA, euroalue ja Japani ovat mitä suurimmassa määrin finanssikriisin kourissa. Pienemmät maat ja valuutat pärjäävät paremmin: Kanada USA:n naapurissa, Norja, Ruotsi ja Tanska euron naapurissa. Islantilaisetkin ovat keinottelutaloutensa romahduksen jälkeen huomanneet, että heidän on parempi pitää lainsäädäntö omissa käsissä. Islantilaisista n. 70 prosenttia vastustaa EU-jäsenyyttä.
Suomessa eletään edelleen vaihtoehdottomuuden tilassa. Eduskunnassa ei mikään puolue ole vaatinut Suomen eroa eurosta. Se on kuitenkin ainoa ratkaisu, joka voi palauttaa talouspolitiikan suomalaisiin käsiin.
Kreikan erottamista eurosta voidaan vaatia, mutta se ei ole
suomalaisten ratkaistavissa.
On selvää, että eurosta ja EU:sta eroaminen tulee olemaan kriisi. Pitää tiedostaa, että on valittava itsenäistymisen kriisi tai eurossa ja EU:sta pysymisestä mitä ilmeisimmin seuraava taloudellinen katastrofi.
Jos opetellaan käymään rauhallista julkista keskustelua tarjolla olevista vaihtoehdoista, voidaan ehkäistä eduskunnassa tapahtuvaa huutamista. Sitä on näillä näkymin odotettavissa lisää.
perjantai 14. toukokuuta 2010
tiistai 11. toukokuuta 2010
Yleensä uloskäynti on helpointa siitä, mistä on menty sisään - niin myös EU:ssa
EU on matkalla historian roskatynnyriin. Unionin liittovaltiokehitys ei tule onnistumaan, sillä kansalaiset eivät tule sitä hyväksymään.
EU toimii keinottelutalouden ehdoilla (kuten meneillään oleva kriisi taas kerran todistaa), ajaa alas hyvinvointivaltiota, kärjistää tuloeroja, mahdollistaa sosiaalisen dumppauksen jne. Tällaista liittovaltiota ei voida rakentaa demokraattisesti ja avoimesti. Tässä on myös syy siihen, että EU-liittovaltio ei tule kestämään.
Suomen valtiovarainministerin toive EU:n komission ja EU:n jäsenmaiden "tiiviimmästä yhteistyöstä maiden talouksien tasapainottamiseksi" jää pelkäksi toiveeksi. EU:ssa kyse ei ole yhteistyöstä vaan alistussuhteista.
Kataisen mielestä komissio voisi antaa jäsenmaille sanktioita, jos ne toimivat väärin talousasioissa. Katainen painottaa kuitenkin, että lopullinen päätösvalta talousasioista on jäsenmailla itsellään. Lapsellista puhetta valtiovarainministeriltä. Jos komissio päättää, mikä on talousasioissa oikein tai väärin ja voi rangaista jäsenmaita "väärin" toimimisesta, miten lopullinen päätösvalta voi olla jäsenmaalla?
Kaatuneitten eurooppalaisten liittovaltiohankkeitten muisteleminen on nyt hyödyllistä. Pienimmillä kriiseillä ovat päässeet ne osavaltiot, jotka lähtivät ensimmäisinä.
Vaikka Suomen poliittinen johto olisi valmis menemään uppoavan EU-laivan mukana, on muiden syytä valmistautua siirtymään pienempiin veneisiin. Henkinen valmistautuminen täytyy tehdä, jotta voidaan toimia myös käytännössä.
Suomessa pitää järjestää kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Jatketaanko sitä vai erotaanko. Kansanäänestys pakottaisi julkiseen keskusteluun tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Sillä vaihtoehtoja on. Suomi oli ennen EU-jäsenyyttä itsenäinen ja aidommin demokraattinen maa. Itsenäisyyden ja kansanvallan perustalle voidaan rakentaa myös tulevaisuudessa kestävää hyvinvointia ja turvallisuutta. Lisäksi omista asioistaan päättävä Suomi voi tehdä myös aitoa kansainvälistä yhteistyötä toisin kuin alistettu EU-Suomi.
Tähän asti ei todellista keskustelua EU-jäsenyyden tai euron vaihtoehdoista ole Suomessa käyty. Nyt keskustelun tärkeys pitäisi viimeistään nähdä. Muuten tulee suuria vaikeuksia.
EU toimii keinottelutalouden ehdoilla (kuten meneillään oleva kriisi taas kerran todistaa), ajaa alas hyvinvointivaltiota, kärjistää tuloeroja, mahdollistaa sosiaalisen dumppauksen jne. Tällaista liittovaltiota ei voida rakentaa demokraattisesti ja avoimesti. Tässä on myös syy siihen, että EU-liittovaltio ei tule kestämään.
Suomen valtiovarainministerin toive EU:n komission ja EU:n jäsenmaiden "tiiviimmästä yhteistyöstä maiden talouksien tasapainottamiseksi" jää pelkäksi toiveeksi. EU:ssa kyse ei ole yhteistyöstä vaan alistussuhteista.
Kataisen mielestä komissio voisi antaa jäsenmaille sanktioita, jos ne toimivat väärin talousasioissa. Katainen painottaa kuitenkin, että lopullinen päätösvalta talousasioista on jäsenmailla itsellään. Lapsellista puhetta valtiovarainministeriltä. Jos komissio päättää, mikä on talousasioissa oikein tai väärin ja voi rangaista jäsenmaita "väärin" toimimisesta, miten lopullinen päätösvalta voi olla jäsenmaalla?
Kaatuneitten eurooppalaisten liittovaltiohankkeitten muisteleminen on nyt hyödyllistä. Pienimmillä kriiseillä ovat päässeet ne osavaltiot, jotka lähtivät ensimmäisinä.
Vaikka Suomen poliittinen johto olisi valmis menemään uppoavan EU-laivan mukana, on muiden syytä valmistautua siirtymään pienempiin veneisiin. Henkinen valmistautuminen täytyy tehdä, jotta voidaan toimia myös käytännössä.
Suomessa pitää järjestää kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Jatketaanko sitä vai erotaanko. Kansanäänestys pakottaisi julkiseen keskusteluun tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Sillä vaihtoehtoja on. Suomi oli ennen EU-jäsenyyttä itsenäinen ja aidommin demokraattinen maa. Itsenäisyyden ja kansanvallan perustalle voidaan rakentaa myös tulevaisuudessa kestävää hyvinvointia ja turvallisuutta. Lisäksi omista asioistaan päättävä Suomi voi tehdä myös aitoa kansainvälistä yhteistyötä toisin kuin alistettu EU-Suomi.
Tähän asti ei todellista keskustelua EU-jäsenyyden tai euron vaihtoehdoista ole Suomessa käyty. Nyt keskustelun tärkeys pitäisi viimeistään nähdä. Muuten tulee suuria vaikeuksia.
torstai 6. toukokuuta 2010
Velan ongelma liittyy uuden rahan luomiseen
Kreikan velkaantumiskriisi on nostanut esille "rahan ongelman". Valtiot ja yksityistaloudet velkaantuvat, yhä harvempiin asioihin on varaa - ja samalla pääomaliikkeiden säätelystä vapautettua rahaa liikkuu keinottelutarkoituksissa ennennäkemättömiä määriä ympäri maailmaa. Tilanteen syntyyn vaikuttaa olennaiselta osin se tapa, jolla rahaa luodaan.
Tapa, jolla uutta rahaa luodaan, tunnetaan heikosti. Jopa niin heikosti, että Saksan keskuspankki totesi tämän tosiasian pankin katsauksessa äskettäin. Samalla se myönsi, että keskuspankit ja kaupalliset pankit luovat uutta rahaa tyhjästä.
Liikkeellä olevat setelit ja kolikot muodostavat vain muutaman prosentin kaikesta ”rahasta”. Valtaosa siitä on pankkien tyhjästä luomaa velkaa. Pankkien antamat lainat ovat jopa kymmenkertaiset verrattuna niiden hallussa oleviin talletuksiin. Kaikki ”raha” on siis käytännössä jonkun velkaa ja velkaa on enemmän kuin rahaa.
On syytä kysyä, miksi yksityisille pankeille on annettu oikeus luoda rahaa ja päättää mihin tarkoituksiin sitä jaetaan.
Miksi keskuspankkien liikkeelle laskema uusi raha – halventavasti sanoen setelirahoitus – olisi jotenkin huonompaa ja enemmän inflaatiota aiheuttavaa kuin voittoa hakevien pankkien tyhjästä luoma raha? Miksi rahaa voidaan luoda liikepankeissa esim. erilaista keinottelua varten, mutta ei valtion keskuspankissa vaikkapa terveydenhoitoa tai ihmisten perustuloa varten?
Pankkien ja rahoitusjärjestelmän toiminta saa nyt aikaan oravanpyörän, jossa velkojen maksamiseksi pitää kasvua kiihdyttää, tuottavuutta lisätä, työttömyyttä pahentaa ja turvattomuutta kasvattaa. Tässä talous ei vaikuta olevan ihmistä varten vaan päinvastoin.
Toimiva rahoitusjärjestelmä on tärkeä osa yhteiskuntaa. Järjestelmä ei ole toimiva, jos uuden rahan ja velan luominen on yksityisten pankkien käsissä.
Velan ongelma koskettaa yhä useampien valtioiden lisäksi yksityisiä ihmisiä. Sitä ei voida enää jättää pankkiirien ja taloustieteilijöiden käsiin.
Tapa, jolla uutta rahaa luodaan, tunnetaan heikosti. Jopa niin heikosti, että Saksan keskuspankki totesi tämän tosiasian pankin katsauksessa äskettäin. Samalla se myönsi, että keskuspankit ja kaupalliset pankit luovat uutta rahaa tyhjästä.
Liikkeellä olevat setelit ja kolikot muodostavat vain muutaman prosentin kaikesta ”rahasta”. Valtaosa siitä on pankkien tyhjästä luomaa velkaa. Pankkien antamat lainat ovat jopa kymmenkertaiset verrattuna niiden hallussa oleviin talletuksiin. Kaikki ”raha” on siis käytännössä jonkun velkaa ja velkaa on enemmän kuin rahaa.
On syytä kysyä, miksi yksityisille pankeille on annettu oikeus luoda rahaa ja päättää mihin tarkoituksiin sitä jaetaan.
Miksi keskuspankkien liikkeelle laskema uusi raha – halventavasti sanoen setelirahoitus – olisi jotenkin huonompaa ja enemmän inflaatiota aiheuttavaa kuin voittoa hakevien pankkien tyhjästä luoma raha? Miksi rahaa voidaan luoda liikepankeissa esim. erilaista keinottelua varten, mutta ei valtion keskuspankissa vaikkapa terveydenhoitoa tai ihmisten perustuloa varten?
Pankkien ja rahoitusjärjestelmän toiminta saa nyt aikaan oravanpyörän, jossa velkojen maksamiseksi pitää kasvua kiihdyttää, tuottavuutta lisätä, työttömyyttä pahentaa ja turvattomuutta kasvattaa. Tässä talous ei vaikuta olevan ihmistä varten vaan päinvastoin.
Toimiva rahoitusjärjestelmä on tärkeä osa yhteiskuntaa. Järjestelmä ei ole toimiva, jos uuden rahan ja velan luominen on yksityisten pankkien käsissä.
Velan ongelma koskettaa yhä useampien valtioiden lisäksi yksityisiä ihmisiä. Sitä ei voida enää jättää pankkiirien ja taloustieteilijöiden käsiin.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
