Kohti tasapainoa

Ylen 29.5.2013 julkaisema puolueiden kannatusmittaus näytti, että Keskusta on Suomen suosituin puolue. Puoluekannatuksensa kertoneiden joukossa Keskustaa tuki 21,7 prosenttia.

Taloustutkimus haastatteli kannatusarviota varten lähes 3400 henkilöä, joista puoluekantansa kertoi 59,2 prosenttia. Se on poikkeuksellisen vähän. Puoluekantaansa siis ei kertonut 40,8 prosenttia. Epävarmuus puoluekannasta on lisääntynyt merkittävästi. Eduskuntavaaleissa 2011 äänestysprosentti oli 70,5.

Puolueiden kannatusprosentit näyttävät toisenlaisilta kun lasketaan niiden eduskuntavaaliäänet ja gallupkannatus suhteessa äänioikeutettujen määrään eikä vain kantansa ilmoittaneisiin.

Keskusta on ainut eduskuntapuolue, joka on parantanut kannatustaan eduskuntavaaleista. Se sai 2011 vaaleissa 11,1 prosenttia äänioikeutettujen äänistä. Nyt sen gallupkannatus on 12,8 prosenttia. Kokoomus on pudonnut luvuin 14,4 – 11,4, Perussuomalaiset 13,5 – 10,3 ja Sdp eniten eli 13,5 – 9,8.

Muiden eduskuntapuolueiden luvut ovat: Vasemmistoliitto 5,7 – 4,7, Vihreät 5,1 – 4,7, Rkp 3,0 - 2,4 ja Kristillisdemokraatit 2,8 - 2,2.

Tällaista vertailua voidaan kritisoida sanomalla, että vain annetut äänet lasketaan. Kuitenkin päätöksenteon kansanvaltaisuuden ja hyväksyttävyyden kannalta on suuri merkitys sillä, mikä on kansalaisten halu osallistua.

Kataisen hallituksen kuuden puolueen kyselykannatus on nyt yhteensä 35 prosenttia äänioikeutetuista. Kuinka oikeutettuja siis ovat hallituksen päätökset? Neljän suurimman puolueen yhteinen kannatus on vain hieman suurempi kuin on niiden määrä, jotka eivät tue mitään puoluetta.

On sanottu, että demokratia on ilveilyä, jos äänet voidaan ostaa eikä köyhimmillä ole mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti. Miten mahtaa olla Suomessa v. 2013? Verovaroista maksetaan eduskuntapuolueille puoluetukina n. 40 miljoonaa euroa. Eduskuntaan pyrkivät puolueet saavat tulla toimeen omillaan. Merkittävää on sekin, että valtakunnallinen julkisuus on hyvin syrjivää eduskuntaan pyrkiviä puolueita kohtaan. Edes valtion Yleisradio ei kerro kuukausittaisissa puoluegallupeissaan eduskuntaan pyrkivien puolueiden nimiä kyselyjä tehdessään eikä julkistaessaan. Ne ovat ryhmä ”muut”.

Sekä Euroopan neuvoston (joka ei ole EU:n elin) korruption vastainen toimielin, Greco, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, ETYJ:n vaalitarkkailuelin ovat huomauttaneet Suomea eduskuntaan pyrkivien puolueiden syrjinnästä rahoituksessa ja Ylen vaaliohjelmien järjestämisessä.

Rakenteellisen korruption vallassa olevaa edustuksellista demokratiaa on mahdollista tervehdyttää suoralla demokratialla. On otettava käyttöön sitovat kansanäänestykset. Tuokin muutos on kuitenkin tehtävä eduskunnassa. Ja siihen tarvitaan äänestämistä toisin.

Selvitysten mukaan joka kuudennessa Suomen koulussa ja päiväkodissa on vaikea sisäilmaongelma. Tuhannet lapset ja aikuiset ovat päivittäin vaarassa sairastua tämän takia. Joka kolmannessa rakennuksessa on kosteusongelmia.

Rahaa korjauksiin ei kuitenkaan näytä löytyvän tarpeeksi. Valtio leikkaa kuntien valtionapuja. Valtion velka lähestyy sataa miljardia euroa. Suomessa iloitaan, että valtion luottoluokitus on paras mahdollinen ja valtio saa lainaa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Jotain on kuitenkin pielessä, kun meillä ei ole varaa ylläpitää edes perusasioita. Keskeinen selitys on oman rahan, oman keskuspankin ja itsenäisen lainsäädännön puute.

Omalla rahalla Suomi voisi elvyttää ja työllistää. Kun rahan hallinta olisi omalla itsenäisellä keskuspankilla, valtio ei tarvitsisi ulkomaista velkaa. Se voisi lainata omalta keskuspankilta. Näin ei tarvitsisi maksaa korkoja kansainvälisille pankeille eikä pelastaa niitä keinottelutappioilta. Nyt nämä pankit toimivat myös suomalaisten veronmaksajien takaamina.

Valtionvelan nykyisellä vuotuisella korkomenolla voisi työllistää ainakin 80 000 ihmistä. Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin. Omalla rahalla voitaisiin korjata homekoulut ja huonot tiet. Tämän lisäksi on monia tärkeitä kohteita, jotka huutavat valtiovallan puuttumista. Energiajärjestelmän uudistaminen saisi aivan uutta vauhtia, jos valtion takaamia pitkäaikaisia ja vaikkapa korottomia lainoja myönnettäisiin uusiutuvan energian investointeihin yrityksille ja kotitalouksille.

EU-Suomessa tästä ei ole puhuttu, koska EU-politiikka ei kestä avointa keskustelua.

Suomen eroaminen alistussuhteesta Euroopan unioniin on ennen pitkää välttämätöntä. Itsenäinen Suomi voi käydä kauppaa ja ihmisten vapaa liikkuminen jatkuu entisellään. Muutos on suomalaisten itsensä käsissä.

Islannin pyrkimys EU-jäsenyyteen on päättynyt. Näin sanoi Islannin Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Bjarni Benediktsson 21.5.2013.

Itsenäisyyspuolueesta tuli Islannin suurin puolue viime huhtikuun parlamenttivaaleissa. Se aikoo muodostaa hallituksen niin ikään EU-jäsenyyteen torjuvasti suhtautuvan Edistyspuolueen kanssa.

Käytännössä islantilaiset tyrmäsivät EU-liitoksen vaaleissa, joissa EU-jäsenyyttä kannattavat puolueet saivat vain neljänneksen äänistä.

Islantilaiset ovat yleisesti nähneet, että maan toipuminen äskettäisestä talousromahduksesta on ollut mahdollinen oman rahan ja itsenäisen päätöksenteon ansiosta.

Islanti on mukana Euroopan talousaluesopimuksessa, joka takaa sille pääsyn EU:n markkinoille. Eta-sopimuksen puitteissa toimii myös Norja. Myös Suomen Eta-sopimus on edelleen voimassa vaihtoehtona EU-jäsenyydelle.

Nyt pitää tosissaan tarttua siihen, että syntyy ihmisille koteja ja ne ovat kohtuuhintaisempia kuin tällä hetkellä. Näin sanoi uusi asuntoministeri Pia Viitanen heti valintansa jälkeen.

Ministeri sanoi aika hyvin. Hän ei tosin sanonut, että asuntojen pitää olla kohtuuhintaisia, vaan kohtuuhintaisempia. Järjettömien hintojen alentaminen lähes järjettömiksi ei paljon auta.

Kohtuhintaisten asuntojen saamisessa on yksi mutta. Samaan aikaan ei voi rikastuttaa kohtuuttomasti pankkeja ja rakennusliikkeitä, rahoittaa valtapuolueita sekä rakentaa ihmisille halpoja tai kohtuuhintaisia asuntoja.

Asuminen on perusoikeus. Se ei saa olla joidenkin lypsylehmä. On kysyttävä: Miksi asunnontarvitsijan rahoilla rakennetaan asuntoja muille? Näin tapahtuu, sillä monet vuokra-asukkaat ja asumisoikeusasukkaat maksavat vuokrissaan omien asumiskulujensa lisäksi asuntojen rakennuskulut korkoineen.

Asuntopolitiikka on muutettava sellaiseksi, ettei se automaattisesti johda rakenteelliseen korruptioon, eikä kohoaviin tonttien taikka asuntojen hintoihin.

On siirryttävä asuntojen tuottajien ja pankkien ehdoilla toteutettavasta asunto- ja tonttipolitiikasta asunnontarvitsijoiden, siis maksajien ehdoilla tapahtuvaan asuntojen rakentamiseen.

Asumisoikeusasunnot tulee muuttaa itsehallinnollisiksi asumisoikeusyhdistyksiksi. Julkisin varoin tuotetuissa vuokrataloyhtiöissä tulee toteuttaa asukkaiden itsehallinto.

Kilpailua asuntorakentamisessa ja asuintalojen saneerauksessa on lisättävä ja selvitettävä korruption vaikutus siihen, että monissa kunnissa tontteja ja saneeraustehtäviä annetaan tietyille suosikeille.

Suomessakin käväissyt Gumball 3000 –ralli sai julkisuutta. Em. ralli on ”rikkaiden suosima ei-vakavamielinen autokilpailu”, joka ajetaan normaalin liikenteen seassa. Eri maissa ovat viranomaiset joutuneet toistuvasti puuttumaan osallistujien ylinopeuksiin ja muihin tieliikennerikkomuksiin. Kaahaamisen aiheuttamilta sivullisilta kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty.

Kaahaamista ihannoiva tapahtuma on sivuseikka autoilussa ja liikennekulttuurissa. Se nostaa kuitenkin esille ainakin yhden kysymyksen. Miksi liikennekäyttöön voidaan myydä ajoneuvoja, joiden huippunopeus on vaikkapa 200 tai 300 km tunnissa?

Ilmeisesti vain Saksassa – ja sielläkin vain joillakin moottoriteillä – voi ajaa ilman nopeusrajoituksia. Muualla maailmassa on yleisillä teillä käytössä nopeusrajoitukset. Suomessa nuo rajoitukset sallivat enimmillään 120 kilometrin tuntivauhdin.

Jos ajoneuvojen nopeus olisi rajattu vaikkapa 140 km:iin tunnissa, saataisiin monta hyötyä. Ajoneuvojen valmistuskustannukset pienenisivät, säästettäisiin ympäristöä ja parannettaisiin liikenneturvallisuutta. Myös ihmishenkiä ja sairaanhoitomenoja säästyisi.

Muutos olisi ehkä kova isku niille mielikuville, joilla autoja ja moottoripyöriä myydään. Moottoriurheilu olisi rajattava kokonaan liikenteen ulkopuolelle, jonne se kuuluukin.

Kestämättömistä rakennelmista on hyvä luopua, vaikka se aluksi vaikealta tuntuisikin.

Köyhä Suomi rakensi tiet, koulut ja sairaalat. EU-Suomella ei ole rahaa niiden ylläpitoon. Lisärahaa tarvitaan myös mm. sairaiden ja vanhusten hoitoon, koulutukseen, homeisten rakennusten korjauksiin ja uusimisiin.

Olisi hyvä saada lisää rahaa työn kautta. Todellinen työttömien määrä on lähes puoli miljoonaa, kun virallisiin lukuihin lisätään työllistämistuella ja -koulutuksissa sekä työttömyyseläkkeellä olevat.

Työ kuitenkin pakenee Suomesta. Suuryritykset investoivat sinne, mistä saavat parhaan tuoton. Pienyritysten toimintamahdollisuudet ovat heikenneet voimakkaasti eri syistä. Viennin vaikeuttamisen lisäksi euron kalleus helpottaa tuontia ja haittaa näin kotimarkkinayritysten toimintaa. Halvoista EU-maista tulevaan kilpailuun on lähes mahdotonta vastata. Monet noissa maissa toimivat yritykset jättävät verot ja muut velvoitteet maksamatta. Kilpaile siinä sitten. Ei ihme, että yritysten muutto Suomesta Viroon jatkuu.

Keskittynyt kauppa ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruokaa tuodaan vuosittain yli 2000 miljoonalla eurolla enemmän kuin viedään. Laadusta välittämättä.

Valtiovalta kuvittelee, että verohelpotuksilla saadaan investointeja ja työpaikkoja. Ei saada. Kun halutaan elvytystä, tarvitaan rahan tarjonnan lisäksi pakote sen käyttöön. Ja tuo poliittinen pakote voi olla vain valtion ja kuntien rahalle. Nyt valtion ja kuntien menoja leikataan ja näin ahdinko syvenee. Tähän pakottaa EU:n talouskuri.

Työn lisäksi on rahaa paennut maasta jo pitkään. Kun ei ole omaa rahaa ja keskuspankkia, myös valtion velan korot pakenevat kansainvälisille rahoitusmarkkinoille. Valtion velan korkoihin vuosittain menevä summa n. 2500 miljoonaa euroa on suurempi kuin kansalaisilta kerättävä pääomatulovero.

Meille kerrotaan, että euro on tuonut vakautta ja alhaiset korot. Todellisuudessa euro vahvistui viime vuosikymmenellä 90 prosenttia suhteessa USA:n dollariin ja vv.1960-1985 todellinen korkotaso oli Suomessa jopa alempi kuin se on ollut euroaikana.

Oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö mahdollistaisivat itsenäisen talouspolitiikan ja omaehtoisen yhteiskuntapolitiikan. Valtio, jolla on oma raha ei tarvitse ulkomaista velkaa. Se voi lainata omalta keskuspankiltaan. Rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Suomi on jo kauan sitten sitoutunut kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Tuon sitoutumisen pitää olla kuitenkin omaehtoista. Nykyinen päätösvallan luovuttaminen pois maasta ja alistussuhde EU:hun ja joihinkin kansainvälistä rahavaltaa ajaviin tahoihin on kestämätöntä ja mieletöntä.

Topelius kuvasi 1800-luvun lopulla Maamme-kirjassa suomalaista seuraavasti: ”..kestää paljon, ennen kuin suuttuu, mutta kun hän on kerran vihastunut, niin hän vihastuu silmittömästi. Hän antaa anteeksi sille, joka on hävittänyt hänen omaisuutensa, mutta jos joku varastaa häneltä marhaminnan, hevosen talutusköyden, hän tekee siitä käräjäjutun”. Paljon ei ole suomalainen muuttunut.

Kuilu huonoimmin pärjäävien ja taloudellisesti parhaiten voivan pienen vähemmistön välillä on valtava. Näin on laajalti maailmalla ja kuilu on kasvanut EU-maissa entisestään.

Mitä siis juhlitaan kun juhlitaan EU:n Europpa-päivää 9.5.? Tuskin ainakaan demokratiaa, joka EU:n kohdalla on pelkkä huono vitsi. EU:ssa ei ole vain demokratiavaje vaan sen puute. EU on demokratian, kansanvallan vastainen suurvaltahanke. Sen johdossa ovat suurten EU-maiden eliitit ja suuryritysten lobbarit.

Rauhaako kenties juhlitaan? Jos Saksa ja Ranska osaavat elää sovussa vain yhteisessä valtiossa, se on niiden valinta ja silloin hyvä asia. Mutta mitä lisäarvoa – paitsi uskollisen maksajan - saksalais-ranskalaiseen valtioon tuo Suomen mukanaolo siinä?

EU:ta kutsutaan rauhan projektiksi. Kaikki suurvaltahankkeet on myyty alamaisille rauhan ja hyvinvoinnin turvaajina. Kuitenkin sotien juuret ovat usein yhteiskuntien sisällä kasvavassa tyytymättömyydessä. EU on pehmeä harvainvalta verrattuna perinteisiin diktatuureihin, mutta monet sen politiikan tuloksista ovat silti kovia, kuten eriarvoisuuden voimakas kasvu. Näin EU on enemmän ruutitynnyri kuin rauhan tae.

Vai juhlitaanko vapaata liikkumista ja kauppaa? Niihin ei kuitenkaan tarvita EU-jäsenyyttä. Norjalaiset ja sveitsiläiset liikkuvat ja käyvät kauppaa yhtä vapaasti ilman EU-jäsenyyttä.

Alamaisuuden juhliminen on irvokasta.

On kysyttävä, milloin Suomen kansa – siis Suomessa asuvat Suomen kansalaiset – kykenee nousemaan tekemisen kohteesta tulevaisuutensa tekijäksi?

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan tuore mietintö sisältää merkittävän muutoksen aiempaan määrittelyyn Suomen asemasta. Ulkoasiainvaliokunta tunnusti, että Suomi on luopunut sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.

Tämä on ollut selvää jo vuosia. Suomen piti sitoutua Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan jo ennakkoehtona EU-jäsenyysneuvotteluille. Nyt tosiasia liittoutumattomuudesta luopumisesta siis tunnustetaan 20 vuotta myöhemmin. Jäämme odottamaan milloin valtiovalta tunnustaa sen, että Suomen valtiollinen itsenäisyys loppui EU-jäsenyyden myötä.

Tosiasioiden tunnustaminen on hyväksi. Niiden pohjalta voidaan miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja kestävämmin.

Sotilaallisen liittoutumisen tunnustaminen on merkittävää, mutta varsinainen uutinen on kuitenkin ulkoasiainvaliokunnan mietinnön rivien välissä. Suuri uutinen on se, että kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat nykyisen sotilaallisen liittoutumisen takana. Ellei näin olisi, se näkyisi jollakin tavalla.

Nyt valiokunnan yksimielisessä mietinnössä sanotaan, että ”sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi”. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini tarkensi valiokunnan kantaa seuraavasti: ”Niin, se on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta”.

Niinpä. Liittoutumattomuus ei ole EU-Suomessa todellisuutta, mutta esimerkiksi itsenäisessä ja puolueettomassa Sveitsissä on. Suomikin voi tulevaisuudessa olla sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton valtio. Tähän tarvitaan ensinnäkin eroaminen EU:sta.

Sotilaallinen liittoutuminen tuo Suomelle olematonta turvaa kuviteltua uhkaa vastaan. Se on kuin vakuutus, joka on voimassa vain silloin kun sitä ei tarvita. Ja pahempaakin. Todellinen uhka maallemme syntyy siitä asetelmasta, että Suomea voidaan tavalla tai toisella käyttää Venäjää vastaan. Silloin pahimman sattuessa suomalaiset kärsivät. Vain hyväuskoisimmat uskovat, että pahimman sattuessa mikään valtio uhraa omat etunsa toisen valtion takia.

Äänestäjien on hyvä tiedostaa missä ollaan. Nykyiset eduskuntapuolueet ovat kaikki samalla linjalla suhteessa EU-jäsenyyteen ja sen myötä sitoutuneet sotilaalliseen liittoutumiseen. Kun halutaan muutosta Suomen asemaan itsenäisyytensä menettäneenä ja EU:n sotilasliittokehitykseen sidottuna maana, on useimpien äänestettävä toisin kuin aiemmin.