Nimimerkki TK kysyi Ilkka-lehdessä 30.1. "Kuka pelastaisi Suomen EU:lta?".
Nykytilanteessa on jotakin samaa kuin tsaarinvallan
loppukaudella 1910-luvun alussa. Silloin itsenäisyysmiehiin
lukeutunut Artturi Järviluoma kirjoitti näytelmänsä
Pohjalaisia. Hän kertoi myöhemmin, että "Silloin näytti siltä,
että kaikki toivo on mennyttä ja että Suomen kansan otsalle on
painettu orjan merkki. Toteltiin venäläisten määräyksiä,
mutta sisällä kuohui kiukku".
Kiukku kuohuu taas monen suomalaisen sisällä.
Mielipidemittausten mukaan noin 70 prosenttia suomalaisista
haluaa, että tärkeimmät asiat päätetään Suomessa. Tärkeimpiä
asioita ei voida päättää Suomessa niin kauan kun Suomi on
EU:ssa. EU:sta irtautumista kannattaa kyselystä riippuen
25-35 prosenttia suomalaisista. Heillä ei ole vielä edustusta
sen enempää eduskunnassa kuin europarlamentissakaan. Siksi
Suomen itsenäisyyden palauttamisesta ei käydä keskustelua
julkisuudessa.
Tarvittavan, välttämättömäksi koetun muutoksen tekijät löytyvät,
kun aika on siihen kypsä. Ja lähin muutoksen tekijä löytyy
peiliin katsomalla. Suomen voivat pelastaa EU:lta vain
suomalaiset itse.
Ensin on kuitenkin hylättävä alamaisuus. Kun nykyiset
valtapuolueet perustettiin noin 100 vuotta sitten, katsottiin,
että puolueiden tehtävä on toimia kansan vallan kanavina ja
puolustaa kansaa taloudellista vallankäyttöä vastaan. Mihin
on tultu? Spenglerin sanoin "demokratiasta on tullut rahan
pikku apulainen".
Niin sanotun edustuksellisen demokratian pitäisi olla keino
toteuttaa kansan tahtoa. Nyt edustuksellinen demokratia on
tullut kansanvallan tilalle. Kansan tahto sivuutetaan, jos
se on poliittisen eliitin mielestä väärä. Näin on käynyt
mm. markan hävittämisessä ja EU:n perustuslain hyväksymisessä.
Päätös EU-jäsenyydestä saatiin aikaan Suomen perustuslaki
sivuuttaen ja kansaa nenästä vetämällä.
Jos ja kun vallassa olevat puolueet eivät täytä sitä tehtävää,
jota kansalaiset toivovat, tarvitaan uusia kansan vallan kanavia.
perjantai 30. tammikuuta 2009
maanantai 26. tammikuuta 2009
Nato-jäsenyys veisi Suomen mukaan sotiin
Itsenäisyyspuolueen mielestä Suomen on harjoitettava sellaista ulkopolitiikkaa, että maamme voi pysyä tulevien kansainvälisten selkkausten ja sotien ulkopuolella puolueettomana. Sotilasliitto Natoon kuuluminen estää maamme pysymisen puolueettomana
sotatilanteessa.
Nato-jäsenyys vie maamme mukaan sotiin. Tätä ei Suomen kansan
enemmistö halua. Maamme ja kansamme etujen mukaista on
torjua Nato-jäsenyys ja hankkia maallemme kansainvälisesti
tunnustettu puolueettomuusasema kuten Sveitsi on tehnyt.
sotatilanteessa.
Nato-jäsenyys vie maamme mukaan sotiin. Tätä ei Suomen kansan
enemmistö halua. Maamme ja kansamme etujen mukaista on
torjua Nato-jäsenyys ja hankkia maallemme kansainvälisesti
tunnustettu puolueettomuusasema kuten Sveitsi on tehnyt.
Valtuustoaloite öljylämmityksestä luopumiseksi kaupungin pienkiinteistöissä
Alajärven kaupunginvaltuustolle
Valtuustoaloite
Esitän, että Alajärven kaupungin toimielimet ryhtyvät pikaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta Alajärven kaupungin omistamien ja kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevien pienkiinteistöjen lämmitystapa muutetaan joko maalämpöä tai kotimaista polttoainetta käyttäväksi. Näitä kiinteistöjä ovat ainakin kyläkoulut.
Öljylämmityksestä luopuminen maksaa itsensä nopeasti takaisin alentuvina kustannuksina. Lisäksi kuntien on tärkeää näyttää esimerkkiä välttämättömässä siirtymisessä uusiutuvan energian käyttöön.
Mainittakoon, että maalämpökin on kotimaista ja uusiutuvaa energiaa silloin, kun sen tuottamiseen tarvittava sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla.
Sama ratkaisu soveltuu koko Järvi-Pohjanmaan yhteistyöalueelle ja toki koko Suomeenkin.
Alajärvellä 26.1.2009
Antti Pesonen
Kaupunginvaltuutettu
Itsenäisyyspuolue
Valtuustoaloite
Esitän, että Alajärven kaupungin toimielimet ryhtyvät pikaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta Alajärven kaupungin omistamien ja kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevien pienkiinteistöjen lämmitystapa muutetaan joko maalämpöä tai kotimaista polttoainetta käyttäväksi. Näitä kiinteistöjä ovat ainakin kyläkoulut.
Öljylämmityksestä luopuminen maksaa itsensä nopeasti takaisin alentuvina kustannuksina. Lisäksi kuntien on tärkeää näyttää esimerkkiä välttämättömässä siirtymisessä uusiutuvan energian käyttöön.
Mainittakoon, että maalämpökin on kotimaista ja uusiutuvaa energiaa silloin, kun sen tuottamiseen tarvittava sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla.
Sama ratkaisu soveltuu koko Järvi-Pohjanmaan yhteistyöalueelle ja toki koko Suomeenkin.
Alajärvellä 26.1.2009
Antti Pesonen
Kaupunginvaltuutettu
Itsenäisyyspuolue
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Ydinvoima on kallis, tarpeeton ja riskialtis energiantuotantomuoto
Ydinvoiman tai pitäisi sanoa atomivoiman käytöstä on liikkeellä erilaisia
tietoja. Niiden todenperäisyys selviäsi kansalaisille parhaiten, kun
asiasta käytäisiin avointa julkista keskustelua, jossa asiasta eri mieltä
olevat saisivat tuoda kantansa esille. Näin ei Suomessa valitettavasti ole tapahtunut ja siitä johtuen suuret energiayhtiöt voivat edelleen yrittää
rakentaa atomivoimaa, joka on monissa Länsi-Euroopan maissa
kansalaiskeskustelun perusteella hylätty.
Atomivoiman sanotaan tuottavan päästötöntä energiaa. Kuitenkin saksalaistutkimusten perusteella atomivoima tuottaa ilmaan enemmän
hiilidioksidia kuin maakaasun käyttö. Tämä johtuu sekä atomivoimalan
rakentamisesta että uraanin louhinnan päästöistä.
Atomivoiman rakentamista perustellaan myös työllisyyden paranemisella.
Atomivoima työllistää kuitenkin selvästi vähemmän kuin uusiutuvien
energialähteiden käyttö.
Atomivoimalla tuotetun energian väitetään olevan edullista. Väite on
kaukana todellisuudesta. Atomisähkön tuotannossa suuri osa
kustannuksista siirretään tuleville sukupolville ja jo nykyisille
veronmaksajille.
Jo aikoja sitten on selvitetty, että jos atomivoimaloiden riskit
hinnoiteltaisiin kuten muun yritystoiminnan riskit, olisi atomisähkön
tuotanto kannattamatonta. Eduskunta on siksi siirtänyt ydinvastuulailla kustannusvastuun vakavan atomivoimalaonnettomuuden sattuessa
veronmaksajille. Voitot sähkön tuotannosta ovat siis yksityisiä, mutta suuronnettomuuden sattuessa kansa maksaa jälkien korjaamisen.
Toinen asia on kuinka paljon jää korjattavaa, koska pahimmillaan atomivoimalaonnettomuus voi tehdä laajat alueet elinkelvottomiksi
tuhansien vuosien ajaksi. Katastrofiriski on olemassa parhaimmissakin atomivoimaloissa.
Jäteongelma on todellisuudessa ratkaisematta. Radioaktiivista jätettä
riittää kymmenien tuhansien vuosien ajaksi. Suomessa ei ole mitään
sellaista tietoa jäteongelman ratkaisusta, jota ei olisi muualla
maailmassa ja missään ei jäteongelmaan ole löydetty kestävää ratkaisua.
Energiantuotantojärjestelmä on uudistettava lähivuosikymmeninä kokonaan
ja nyt on tärkeää tehdä oikeita valintoja. Eurajoen Olkiluotoon rakennetaan
vielä pitkään surullisenkuuluisaa ja hyvin kallista atomivoimalaa.
Samanlaisia monumentteja ei pidä rakentaa enää yhtään lisää. Onneksi
atomivoiman rakentaminen on turhaa eli siitä voidaan luopua.
Atomivoimalle on olemassa halvempia, turvallisempia ja kestävämpiä
vaihtoehtoja. Energian säästäminen on otettava tosissaan. Uusiutuvien energialähteiden koko järkevästi käytettävissä oleva valikoima on otettava käyttöön. Puusta on Suomessa saatavissa paljon energiaa sekä öljyn
korvaamiseksi lämmityksessä, että sähkön tuotantoon. Tuulivoimalla on
Suomessa valtavat mahdollisuudet. Tuuliolot ovat täällä paremmat kuin
Saksassa, mutta Saksan tuulivoiman tuotanto oli v. 2006 lopussa 340-
kertainen Suomen tuotantoon verrattuna. Saksan tuulivoimalla tuotettu
sähkömäärä vastaa 68 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Biokaasua
voidaan helposti tuottaa sekä liikennepolttoaineeksi että sähkön
tuotantoon. Yhdestä säilörehupaalista – olet varmaan nähnyt pelloilla
noita valkoisia pallukoita – saadaan biokaasua niin paljon, että
henkilöauto kulkee sillä 700 kilometriä.
Toukokuussa 2007 pidetyssä energiaseminaarissa erään suuren metsäteollisuusyrityksen edustaja sanoi kauppa- ja teollisuusministerille:
”Älkää rakentako uusiutuvia (energioita), sillä se estää ydinvoiman lisärakentamisen”. Selvästi sanottu.
Tähän asti ovat suurteollisuus ja sitä pokkuroiva Suomen poliittinen
johto onnistuneet jarruttamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.
On jo korkea aika vaatia, että totuus tulee esiin ja aloitamme siirtymisen
kohti kestävää energian tuotantoa ja käyttöä.
(Oulussa 24.1.2009 järjestetyn ydinvoiman vastaisen mielenosoituksen jälkitunnelmissa)
tietoja. Niiden todenperäisyys selviäsi kansalaisille parhaiten, kun
asiasta käytäisiin avointa julkista keskustelua, jossa asiasta eri mieltä
olevat saisivat tuoda kantansa esille. Näin ei Suomessa valitettavasti ole tapahtunut ja siitä johtuen suuret energiayhtiöt voivat edelleen yrittää
rakentaa atomivoimaa, joka on monissa Länsi-Euroopan maissa
kansalaiskeskustelun perusteella hylätty.
Atomivoiman sanotaan tuottavan päästötöntä energiaa. Kuitenkin saksalaistutkimusten perusteella atomivoima tuottaa ilmaan enemmän
hiilidioksidia kuin maakaasun käyttö. Tämä johtuu sekä atomivoimalan
rakentamisesta että uraanin louhinnan päästöistä.
Atomivoiman rakentamista perustellaan myös työllisyyden paranemisella.
Atomivoima työllistää kuitenkin selvästi vähemmän kuin uusiutuvien
energialähteiden käyttö.
Atomivoimalla tuotetun energian väitetään olevan edullista. Väite on
kaukana todellisuudesta. Atomisähkön tuotannossa suuri osa
kustannuksista siirretään tuleville sukupolville ja jo nykyisille
veronmaksajille.
Jo aikoja sitten on selvitetty, että jos atomivoimaloiden riskit
hinnoiteltaisiin kuten muun yritystoiminnan riskit, olisi atomisähkön
tuotanto kannattamatonta. Eduskunta on siksi siirtänyt ydinvastuulailla kustannusvastuun vakavan atomivoimalaonnettomuuden sattuessa
veronmaksajille. Voitot sähkön tuotannosta ovat siis yksityisiä, mutta suuronnettomuuden sattuessa kansa maksaa jälkien korjaamisen.
Toinen asia on kuinka paljon jää korjattavaa, koska pahimmillaan atomivoimalaonnettomuus voi tehdä laajat alueet elinkelvottomiksi
tuhansien vuosien ajaksi. Katastrofiriski on olemassa parhaimmissakin atomivoimaloissa.
Jäteongelma on todellisuudessa ratkaisematta. Radioaktiivista jätettä
riittää kymmenien tuhansien vuosien ajaksi. Suomessa ei ole mitään
sellaista tietoa jäteongelman ratkaisusta, jota ei olisi muualla
maailmassa ja missään ei jäteongelmaan ole löydetty kestävää ratkaisua.
Energiantuotantojärjestelmä on uudistettava lähivuosikymmeninä kokonaan
ja nyt on tärkeää tehdä oikeita valintoja. Eurajoen Olkiluotoon rakennetaan
vielä pitkään surullisenkuuluisaa ja hyvin kallista atomivoimalaa.
Samanlaisia monumentteja ei pidä rakentaa enää yhtään lisää. Onneksi
atomivoiman rakentaminen on turhaa eli siitä voidaan luopua.
Atomivoimalle on olemassa halvempia, turvallisempia ja kestävämpiä
vaihtoehtoja. Energian säästäminen on otettava tosissaan. Uusiutuvien energialähteiden koko järkevästi käytettävissä oleva valikoima on otettava käyttöön. Puusta on Suomessa saatavissa paljon energiaa sekä öljyn
korvaamiseksi lämmityksessä, että sähkön tuotantoon. Tuulivoimalla on
Suomessa valtavat mahdollisuudet. Tuuliolot ovat täällä paremmat kuin
Saksassa, mutta Saksan tuulivoiman tuotanto oli v. 2006 lopussa 340-
kertainen Suomen tuotantoon verrattuna. Saksan tuulivoimalla tuotettu
sähkömäärä vastaa 68 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Biokaasua
voidaan helposti tuottaa sekä liikennepolttoaineeksi että sähkön
tuotantoon. Yhdestä säilörehupaalista – olet varmaan nähnyt pelloilla
noita valkoisia pallukoita – saadaan biokaasua niin paljon, että
henkilöauto kulkee sillä 700 kilometriä.
Toukokuussa 2007 pidetyssä energiaseminaarissa erään suuren metsäteollisuusyrityksen edustaja sanoi kauppa- ja teollisuusministerille:
”Älkää rakentako uusiutuvia (energioita), sillä se estää ydinvoiman lisärakentamisen”. Selvästi sanottu.
Tähän asti ovat suurteollisuus ja sitä pokkuroiva Suomen poliittinen
johto onnistuneet jarruttamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.
On jo korkea aika vaatia, että totuus tulee esiin ja aloitamme siirtymisen
kohti kestävää energian tuotantoa ja käyttöä.
(Oulussa 24.1.2009 järjestetyn ydinvoiman vastaisen mielenosoituksen jälkitunnelmissa)
torstai 22. tammikuuta 2009
Suomalaisten on opittava päättämään itse omista asioistaan
Suomen poliittinen eliitti haluaa Suomen Natoon. Tarkoituksena on, että
vuoden 2011 eduskuntavaalien ja 2012 presidentinvaalien jälkeen
maassamme on Nato-myönteinen pääministeri ja presidentti. Näin
suunnitellaan kansalaisten voimakkaan Nato-vastaisuuden murtuvan.
Nykyisessä eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka olisi 100
prosenttisen varmasti sekä EU- että Nato-jäsenyyttä vastaan - eli siis
Suomen itsenäistymisen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla.
Siksi tarvitaan Itsenäisyyspuoluetta. Suomalaisista äänioikeutetuista
1-2 miljoonaa vastustaa sekä EU- että Nato-jäsenyyttä. Runsaan kahden
vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa on aika saada heidän
äänensä kuulumaan.(Jos joku kuvittelee, että perussuomalaiset torjuvat Nato-jäsenyyden, hän tulee luultavasti pettymään - mainittakoon vain,
että perussuomalaisten helsinkiläisen ääniharavan mukaan "Suomen
luonteva paikka on Natossa" ja että puolueen puheenjohtaja kannatti
Nato-jäsenyyttä vielä keväällä 2008.)
Ensi kesänä 7. kesäkuuta pidettävissä eurovaaleissa on mahdollisuus
antaa vauhtia Suomen itsenäisyyden palauttamiselle äänestämällä
Itsenäisyyspuolueen ehdokkaita.
vuoden 2011 eduskuntavaalien ja 2012 presidentinvaalien jälkeen
maassamme on Nato-myönteinen pääministeri ja presidentti. Näin
suunnitellaan kansalaisten voimakkaan Nato-vastaisuuden murtuvan.
Nykyisessä eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka olisi 100
prosenttisen varmasti sekä EU- että Nato-jäsenyyttä vastaan - eli siis
Suomen itsenäistymisen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla.
Siksi tarvitaan Itsenäisyyspuoluetta. Suomalaisista äänioikeutetuista
1-2 miljoonaa vastustaa sekä EU- että Nato-jäsenyyttä. Runsaan kahden
vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa on aika saada heidän
äänensä kuulumaan.(Jos joku kuvittelee, että perussuomalaiset torjuvat Nato-jäsenyyden, hän tulee luultavasti pettymään - mainittakoon vain,
että perussuomalaisten helsinkiläisen ääniharavan mukaan "Suomen
luonteva paikka on Natossa" ja että puolueen puheenjohtaja kannatti
Nato-jäsenyyttä vielä keväällä 2008.)
Ensi kesänä 7. kesäkuuta pidettävissä eurovaaleissa on mahdollisuus
antaa vauhtia Suomen itsenäisyyden palauttamiselle äänestämällä
Itsenäisyyspuolueen ehdokkaita.
perjantai 16. tammikuuta 2009
"Kolmas tie" vaatii Suomen oman päätösvallan palauttamista
Pääministeri Vanhasen mukaan niin meillä kuin muuallakin haetaan nyt
talouden "kolmatta tietä," jossa valtio ottaa entistä vahvemman
roolin rikkomatta silti markkinatalouden periaatteita.
Kolmatta tietä toki tarvitaan. Neuvostojärjestelmä on romahtanut ja
sortumaisillaan oleva markkinaliberalismi osoittautunut kestämättömäksi.
Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen kolmas tie ei voi toteutua
Euroopan unionin sisällä, sillä EU on rakennettu markkinaliberalismin
ehdoilla. Sitä todistaa mm, se että EU:n perussopimus kieltää unionin
jäsenmaita puuttumasta pääomien liikkeisiin. Muutenkin EU:n
päätöksenteko osoittaa, että sen tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat
suuryritykset ja niiden lobbarit
Pääministerin kaipaama "kolmas tie" jää haaveeksi, ellei Suomi
irtaudu EU-jäsenyydestä. Onko pääministeri valmis avoimeen
julkiseen keskusteluun Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista?
talouden "kolmatta tietä," jossa valtio ottaa entistä vahvemman
roolin rikkomatta silti markkinatalouden periaatteita.
Kolmatta tietä toki tarvitaan. Neuvostojärjestelmä on romahtanut ja
sortumaisillaan oleva markkinaliberalismi osoittautunut kestämättömäksi.
Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen kolmas tie ei voi toteutua
Euroopan unionin sisällä, sillä EU on rakennettu markkinaliberalismin
ehdoilla. Sitä todistaa mm, se että EU:n perussopimus kieltää unionin
jäsenmaita puuttumasta pääomien liikkeisiin. Muutenkin EU:n
päätöksenteko osoittaa, että sen tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat
suuryritykset ja niiden lobbarit
Pääministerin kaipaama "kolmas tie" jää haaveeksi, ellei Suomi
irtaudu EU-jäsenyydestä. Onko pääministeri valmis avoimeen
julkiseen keskusteluun Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista?
tiistai 13. tammikuuta 2009
Onko nykyinen talousjärjestelmä suuri pyramidihuijaus?
USA:n teknologiapörssin entisen johtajan luoma, äskettäin paljastunut pyramidihuijaus on herättänyt hämmästystä ympäri maailmaa. Bernard Madoffin johtama yritys maksoi vanhoille sijoittajille uusien sijoittajien tuomalla rahalla kunnes kupla puhkesi joulukuussa 2008. Sijoittajien arvellaan menettäneen huijauksessa jopa 50 miljardia dollaria.
Erilaisia pyramidihuijauksen muotoja keksitään yhä uusia ja monet niistä tuottavat keksijöilleen suuriakin voittoja. Se tosiasia, että liian hyvältä kuulostava ei yleensä ole totta, ei ole estänyt huijareita menestymästä nykyisenäkään aikana, jonka usein kerrotaan olevan tiedon ja osaamisen aikaa. Ahneus tai halu saada nopeasti taloudellista menestystä näyttää kuuluvan ihmisen perusolemukseen.
Verkkosanakirja Wikipedian mukaan ”Pyramidihuijauksen tarkoitus on kerätä rahaa myöhemmin verkostoon liittyviltä keräyksen alkuunpanijoille ja aiemmin verkostoon liittyneille. Tämä on mahdollista harhaanjohtavan markkinoinnin ja henkilökohtaisen luottamuksen kautta, jota osallistuja tuntee idean hänelle esittänyttä henkilöä kohtaan”.
Pyramidihuijaus menestyy niin kauan kun siitä hyötyvät jatkavat huijaamista, uusia maksajia tulee mukaan eikä kukaan paljasta huijausta. Jos näistä ehdoista yksikin jää täyttymättä, huijaus loppuu. Mitä pidemmän ajan huijaus onnistuu, sitä vaikeampaa sitä on paljastaa - ja sitä suurempi on romahdus. Monien pyramidihuijausten uhrit eivät koskaan tunnusta joutuneensa huijauksen kohteiksi. He saattavat syyttää viranomaisia tai kateellisia kilpailijoita hyvän hankkeen romuttamisesta. Ihminen usein uskoo sen, mitä toivoo.
Nykyinen taloudellinen järjestelmä natisee liitoksissaan finanssikriisin laajentuessa maailmanlaajuiseksi talouskriisiksi. On syytä ihmetellä sitä, että kovin vähän jos ollenkaan käydään julkista keskustelua nykyisen ns. markkinatalouden perusteista ja niiden kestävyydestä. Meneillään on historiallinen taloudellinen kriisi ja voisi olettaa, että hyvin tärkeänä pidettäisiin oikeita havaintoja kriisin syistä. Oikeita havaintoja ei tule riittävästi, ellei asiaa tutkita perin juurin ja anneta tilaa avoimelle keskustelulle.
Kyse on ainakin siitä, että pankit ovat luoneet hyvin paljon rahaa, jolle ei ole käytännössä vastinetta todellisuudessa. Velat ja niiden korot on ajateltu maksettavan myöhemmin tulevilla tuotoilla. Tulevat tuotot ovat olleet sen varassa, että talous kasvaa pieniä notkahduksia lukuun ottamatta jatkuvasti. Talouskasvu-usko on perustunut – ja perustuu – siihen, että kulutus laajasti ottaen kasvaa jatkuvasti.
Tulisi tehdä ero ”kasvun” ja ”kulutuksen” eri lajien välille. On täysin eri asia kuluttaa varoja esim. koulutukseen ja terveydenhoitoon kuin vaikkapa risteilylaivojen, hiihtoputkien tai panssarivaunujen rakentamiseen. Kaikki
edellä mainitut sisällytetään kuitenkin samaan bkt:hen eli
bruttokansantuotteeseen. Bkt kertoo kokonaistuotannosta, mutta se ei
kerro ihmisten tai luonnon hyvinvoinnin kehityksestä. Tarvitaan
kiireesti käyttöön uusia parempia mittareita, joita on jo kehitetty.
Ihmiskunnan aineellinen kulutus oli v. 2008 n. 1,4-kertainen maapallon tuottokykyyn verrattuna. On selvää, että aineellinen kulutus ei voi ylittää tuottoa kovin kauaa.
On kysyttävä, onko nykyinen talousjärjestelmä eräs muoto pyramidihuijauksesta? Saavatko pelureiksi itseään kutsuvat järjestelmän pyörittäjät ”pelin” vielä käyntiin, eli saadaanko systeemiin riittävästi uutta rahaa? Vai onko jo aika viheltää peli poikki? Ja mitä sitten seuraa? Vai onko viisasta vain jatkaa kuin mitään erikoisempaa ei olisi tapahtunut?
Erilaisia pyramidihuijauksen muotoja keksitään yhä uusia ja monet niistä tuottavat keksijöilleen suuriakin voittoja. Se tosiasia, että liian hyvältä kuulostava ei yleensä ole totta, ei ole estänyt huijareita menestymästä nykyisenäkään aikana, jonka usein kerrotaan olevan tiedon ja osaamisen aikaa. Ahneus tai halu saada nopeasti taloudellista menestystä näyttää kuuluvan ihmisen perusolemukseen.
Verkkosanakirja Wikipedian mukaan ”Pyramidihuijauksen tarkoitus on kerätä rahaa myöhemmin verkostoon liittyviltä keräyksen alkuunpanijoille ja aiemmin verkostoon liittyneille. Tämä on mahdollista harhaanjohtavan markkinoinnin ja henkilökohtaisen luottamuksen kautta, jota osallistuja tuntee idean hänelle esittänyttä henkilöä kohtaan”.
Pyramidihuijaus menestyy niin kauan kun siitä hyötyvät jatkavat huijaamista, uusia maksajia tulee mukaan eikä kukaan paljasta huijausta. Jos näistä ehdoista yksikin jää täyttymättä, huijaus loppuu. Mitä pidemmän ajan huijaus onnistuu, sitä vaikeampaa sitä on paljastaa - ja sitä suurempi on romahdus. Monien pyramidihuijausten uhrit eivät koskaan tunnusta joutuneensa huijauksen kohteiksi. He saattavat syyttää viranomaisia tai kateellisia kilpailijoita hyvän hankkeen romuttamisesta. Ihminen usein uskoo sen, mitä toivoo.
Nykyinen taloudellinen järjestelmä natisee liitoksissaan finanssikriisin laajentuessa maailmanlaajuiseksi talouskriisiksi. On syytä ihmetellä sitä, että kovin vähän jos ollenkaan käydään julkista keskustelua nykyisen ns. markkinatalouden perusteista ja niiden kestävyydestä. Meneillään on historiallinen taloudellinen kriisi ja voisi olettaa, että hyvin tärkeänä pidettäisiin oikeita havaintoja kriisin syistä. Oikeita havaintoja ei tule riittävästi, ellei asiaa tutkita perin juurin ja anneta tilaa avoimelle keskustelulle.
Kyse on ainakin siitä, että pankit ovat luoneet hyvin paljon rahaa, jolle ei ole käytännössä vastinetta todellisuudessa. Velat ja niiden korot on ajateltu maksettavan myöhemmin tulevilla tuotoilla. Tulevat tuotot ovat olleet sen varassa, että talous kasvaa pieniä notkahduksia lukuun ottamatta jatkuvasti. Talouskasvu-usko on perustunut – ja perustuu – siihen, että kulutus laajasti ottaen kasvaa jatkuvasti.
Tulisi tehdä ero ”kasvun” ja ”kulutuksen” eri lajien välille. On täysin eri asia kuluttaa varoja esim. koulutukseen ja terveydenhoitoon kuin vaikkapa risteilylaivojen, hiihtoputkien tai panssarivaunujen rakentamiseen. Kaikki
edellä mainitut sisällytetään kuitenkin samaan bkt:hen eli
bruttokansantuotteeseen. Bkt kertoo kokonaistuotannosta, mutta se ei
kerro ihmisten tai luonnon hyvinvoinnin kehityksestä. Tarvitaan
kiireesti käyttöön uusia parempia mittareita, joita on jo kehitetty.
Ihmiskunnan aineellinen kulutus oli v. 2008 n. 1,4-kertainen maapallon tuottokykyyn verrattuna. On selvää, että aineellinen kulutus ei voi ylittää tuottoa kovin kauaa.
On kysyttävä, onko nykyinen talousjärjestelmä eräs muoto pyramidihuijauksesta? Saavatko pelureiksi itseään kutsuvat järjestelmän pyörittäjät ”pelin” vielä käyntiin, eli saadaanko systeemiin riittävästi uutta rahaa? Vai onko jo aika viheltää peli poikki? Ja mitä sitten seuraa? Vai onko viisasta vain jatkaa kuin mitään erikoisempaa ei olisi tapahtunut?
maanantai 12. tammikuuta 2009
Palestiinalaisalueet tulisi saada YK:n suojelualueiksi
Gazan alueen sota Israelissa on inhimillinen katastrofi. Väkivallan ja koston kierteille ei näy loppua.
Vähintä, mitä voidaan tehdä, on väkivallan tuomitseminen. Väkivalta ei voi tuoda kestävää ratkaisua Israelin tai Gazan ja niiden asukkaiden ongelmiin. Tappaminen luo lisää syitä kostolle ja innostaa yhä uusia ihmisiä tappajiksi.
Rauha voidaan valita vain yhdessä. Sodan ja väkivallan voi yksi osapuoli valita myös toisen puolesta. Jotta rauhaan olisi todellinen mahdollisuus, kostamisen sijasta olisi pyrittävä poistamaan väkivallan syitä.
Palestiinalaisten ja Israelin välisen rauhallisen rinnakkaiselon edellytyksenä näyttää olevan se, että palestiinalaisten hallussa olevat alueet tulevat YK:n suojelualueiksi, kunnes löytyy molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tuo ratkaisu voisi olla Palestiinalaisvaltion perustaminen
tai palestiinalaisten itsehallinnollisten alueiden muodostaminen
Israelin sisälle. Samalla voisi olla erillisiä juutalaisten
alueita ja ”seka-alueita”, jotka olisivat sekä palestiinalaisia
että juutalaisia varten. Sveitsin kantoneista voisi ottaa oppia.
Ensimmäisenä tulisi mahdollisimman pian saada aikaan pitävä tulitauko sekä YK:n rauhanturvaoperaatio Gazaan ja sen rajoille.
Vähintä, mitä voidaan tehdä, on väkivallan tuomitseminen. Väkivalta ei voi tuoda kestävää ratkaisua Israelin tai Gazan ja niiden asukkaiden ongelmiin. Tappaminen luo lisää syitä kostolle ja innostaa yhä uusia ihmisiä tappajiksi.
Rauha voidaan valita vain yhdessä. Sodan ja väkivallan voi yksi osapuoli valita myös toisen puolesta. Jotta rauhaan olisi todellinen mahdollisuus, kostamisen sijasta olisi pyrittävä poistamaan väkivallan syitä.
Palestiinalaisten ja Israelin välisen rauhallisen rinnakkaiselon edellytyksenä näyttää olevan se, että palestiinalaisten hallussa olevat alueet tulevat YK:n suojelualueiksi, kunnes löytyy molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Tuo ratkaisu voisi olla Palestiinalaisvaltion perustaminen
tai palestiinalaisten itsehallinnollisten alueiden muodostaminen
Israelin sisälle. Samalla voisi olla erillisiä juutalaisten
alueita ja ”seka-alueita”, jotka olisivat sekä palestiinalaisia
että juutalaisia varten. Sveitsin kantoneista voisi ottaa oppia.
Ensimmäisenä tulisi mahdollisimman pian saada aikaan pitävä tulitauko sekä YK:n rauhanturvaoperaatio Gazaan ja sen rajoille.
torstai 8. tammikuuta 2009
Työpaikkojen turvaamiseen tarvitaan uusia keinoja
Sdp:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson esitti äskettäin, että
valtio voisi tukea vaikeuksissa olevia pk-yrityksiä summalla, joka vastaa 25 prosenttia kuukausipalkasta.
Pääministeri Vanhanen kiirehti torjumaan esityksen sanomalla, että
”nykyisen kriisin varjolla ei pidä heittää hukkaan yhteismarkkinoiden ja vapaakaupan keskeisimpiä periaatteita”. ”Linja pitää olla”, jatkoi Vanhanen ja torjui protektionismin.
Eikö pääministeri ole huomannut, että vapaakaupan mallimaat USA:sta alkaen pyrkivät hädän hetkellä säilyttämään työpaikkoja. Valtio on otettu kaapista, jonne keinottelukapitalismiin uskoneet olisivat halunneet sen hylätä.
Protektionismi tulee sanasta suojella. Suomalaisten työpaikkojen suojelun pitäisi kiinnostaa maan pääministeriä.
Pk-yritysten työllistämisvaikeuksiin on parempiakin keinoja kuin Guzenina-Richardsonin esittämä malli. Työnantajalta perittävät työn sivukulut olisi poistettava ja vastaavat maksut kerättävä oikeudenmukaisemmalla tavalla, tuotannon määrän perusteella. Tällöin työvoimavaltaiset yritykset eivät tässä suhteessa enää olisi pääomavaltaisia yrityksiä huonommassa asemassa.
Pienyritysten syntymisen ja toimintaedellytysten parantamiseksi tulisi samalla päättää, että arvonlisäveroa ei peritä lainkaan alle 100 000 euron vuotuisesta liikevaihdosta.
Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta on parissakymmenessä
vuodessa romahtanut 55:stä seitsemään prosenttiin. Vientivetoisen kasvun
varaan jätetty Suomi on nyt vaikeuksissa. Tilannetta pahentaa vahva euro,
joka haittaa sekä suomalaisyritysten vientiä että heikentää
kotimarkkinayritysten asemaa suhteessa tuontiin euroalueen ulkopuolelta.
valtio voisi tukea vaikeuksissa olevia pk-yrityksiä summalla, joka vastaa 25 prosenttia kuukausipalkasta.
Pääministeri Vanhanen kiirehti torjumaan esityksen sanomalla, että
”nykyisen kriisin varjolla ei pidä heittää hukkaan yhteismarkkinoiden ja vapaakaupan keskeisimpiä periaatteita”. ”Linja pitää olla”, jatkoi Vanhanen ja torjui protektionismin.
Eikö pääministeri ole huomannut, että vapaakaupan mallimaat USA:sta alkaen pyrkivät hädän hetkellä säilyttämään työpaikkoja. Valtio on otettu kaapista, jonne keinottelukapitalismiin uskoneet olisivat halunneet sen hylätä.
Protektionismi tulee sanasta suojella. Suomalaisten työpaikkojen suojelun pitäisi kiinnostaa maan pääministeriä.
Pk-yritysten työllistämisvaikeuksiin on parempiakin keinoja kuin Guzenina-Richardsonin esittämä malli. Työnantajalta perittävät työn sivukulut olisi poistettava ja vastaavat maksut kerättävä oikeudenmukaisemmalla tavalla, tuotannon määrän perusteella. Tällöin työvoimavaltaiset yritykset eivät tässä suhteessa enää olisi pääomavaltaisia yrityksiä huonommassa asemassa.
Pienyritysten syntymisen ja toimintaedellytysten parantamiseksi tulisi samalla päättää, että arvonlisäveroa ei peritä lainkaan alle 100 000 euron vuotuisesta liikevaihdosta.
Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta on parissakymmenessä
vuodessa romahtanut 55:stä seitsemään prosenttiin. Vientivetoisen kasvun
varaan jätetty Suomi on nyt vaikeuksissa. Tilannetta pahentaa vahva euro,
joka haittaa sekä suomalaisyritysten vientiä että heikentää
kotimarkkinayritysten asemaa suhteessa tuontiin euroalueen ulkopuolelta.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Talouskriisin taustalla on suurempi ongelma
Kansainvälinen talouskriisi on samalla nykymuotoisen läntisen
talousjärjestelmän kriisi ja ehkä konkurssi. Nykyinen tilanne herättää vakavia
kysymyksiä sekä menneestä että ennen kaikkea tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Suuria talousromahduksia on koettu ennenkin. Samat käyttäytymismallit ovat
toistuneet. Tunnetun taloustieteilijän John Kenneth Galbrightin sanoin
”finanssinerous edeltää romahdusta”. Jotakin on kuitenkin toisin kuin koskaan
ennen. Koskaan aiemmin eivät maailman valuutta- ja osakemarkkinat ole olleet
niin laajasti yhdentyneet kuin juuri nyt. Tämä tilanne on myös ilmeinen kriisin
syy.
kysymyksiä sekä menneestä että ennen kaikkea tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Suuria talousromahduksia on koettu ennenkin. Samat käyttäytymismallit ovat
toistuneet. Tunnetun taloustieteilijän John Kenneth Galbrightin sanoin
”finanssinerous edeltää romahdusta”. Jotakin on kuitenkin toisin kuin koskaan
ennen. Koskaan aiemmin eivät maailman valuutta- ja osakemarkkinat ole olleet
niin laajasti yhdentyneet kuin juuri nyt. Tämä tilanne on myös ilmeinen kriisin
syy.
Alle kymmenen prosenttia maailman valuuttakaupasta on viime vuosina liittynyt
tavaroiden tai palvelujen kauppaan. Suurin osa valuuttojen siirroista on ollut
keinottelua, nopeiden voittojen hakemista. Myös osakemarkkinoita on hallinnut
keinottelu, joka on niin luonnollista, että monet toimijat kutsuvat itseään
”pelureiksi” markkinoilla. Pelureilla on ollut töitä, kun maailman
johdannaismarkkinat ovat kasvaneet nollasta arviolta 60 000 - 1 000 000 miljardiin
(1 000 000 000 000 000) dollariin kymmenessä vuodessa.
Keinottelutalous on itsessään epävakaa, koska se elää jatkuvan kasvun harhasta.
Osakkeiden pörssikursseihin on laskettu odotukset yritysten tulevista
voitoista. Kun nämä odotukset osoittautuvat vääriksi, kupla puhkeaa. Kuplan
puhjetessa häviävät ylioptimististen odotusten täyttämien pörssikurssien
lisäksi mahdollisesti myös sijoitetut pääomat ja työpaikat.
Finanssikriisi ratkeaa tavalla tai toisella, joko nykyisenlaisen tai suuremman
romahduksen jälkeen. Taustalla on kuitenkin ongelma, joka on paljon suurempi,
kuin se, mistä julkisuudessa nyt keskustellaan.
Taloutta ja yhteiskuntia rakennetaan yhä sen varaan, että aineellinen kulutus
kasvaa jatkuvasti. Tämä on sekä kestämätöntä että mahdotonta. Ihmiset
kuluttavat nyt n. 1,4 kertaisesti sen, mitä maapallo tuottaa. On ilmiselvää,
että näin ei voida jatkaa kovin pitkään. Ja mitä pidemmälle jatketaan, sen
vaikeammassa tilanteessa ollaan.
Olemme kasvaneet ja tottuneet ajatukseen, että kasvava kulutus on yhteydessä
hyvinvointiin. Ajatus on ymmärrettävä, koska se on hyvin kauan vastannut
todellisuutta ja pätee yhä köyhimpien kohdalla. Olemme kuitenkin jo jonkin
aikaa olleet tilanteessa, jossa on välttämätöntä ymmärtää, että hyvinvoinnin
pelastaminen vaatii aineellisen kulutuksen vähentämistä.
Rikkaiden maiden on vähennettävä raaka-aineiden kulutustaan huomattavasti, jotta
köyhimmillä olisi mahdollisuus elintärkeiden perushankintojen tekemiseen ja
meneillään oleva ihmisenkin kannalta tuhoisa luonnonympäristön tuhoutuminen
loppuisi. Meneillään ovat tiettävästi suurin eläinten sukupuuttoaalto
miljooniin vuosiin, kalakantojen häviäminen, viljelymaan laaja tuhoutuminen,
metsien hävittäminen, vesistöjen myrkyttyminen ja ympäristön kemikalisoituminen.
Nämä ovat ihmisen toiminnan seurausta ja jääneet sinänsä tärkeän
ilmastonmuutoskeskustelun varjoon. Tilannetta pahentaa vielä se, että maapallon
väestö kasvanee lähivuosikymmeninä nykyisestä vielä n. 50 prosenttia yhdeksään
miljardiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on vaikea ratkaistavaksi.
Ensimmäinen askel on tunnustaa tosiasiat. Se lienee kaikkein vaikeinta.
Kulutuksen lisäämisen itseisarvosta luopuminen johtaa nimittäin siihen, että
koko taloudellinen ja yhteiskunnallinen oppirakennelma on uusittava.
Kasvun sijaan tarvitsemme tasapainoa, markkinaliberalismin sijaan talouden ja
pääomien liikkeiden sääntelyä, vientivetoisuuden sijaan omavaraisuutta.
Parhaassakin tapauksessa jää vakavia ongelmia, kuten hyvinvointipalvelujen
riittävän rahoituksen turvaaminen.
Lienee selvää, että tasapainoista yhteiskuntaa ei voida rakentaa suuryritysten
ehdoilla. Yhtä selvää on, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta
huolehtiminen tulee keskeiseksi. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten
asemaa ei ole varaa huonontaa.
Vaihtoehdot voidaan kärjistäen jakaa kahteen. Luopuminen aineellisen kulutuksen
kasvuun nojaavasta kestämättömästä ajattelusta tapahtuu joko vapaaehtoisesti
tai silmät avaavan pakon edessä. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto näyttää
todennäköisemmältä kun ajatellaan laajempaa muutosta. Valtioiden ja blokkien
välinen voimapolitiikka ja suuryritysten johtava rooli esim. EU:n ja USA:n
politiikassa jarruttavat luopumista siitä, mikä on kestämätöntä.
Ongelma koskettaa koko maapalloa ja niin tulee ratkaisunkin tehdä. Joidenkin
on kuitenkin oltava edelläkävijöitä. Lienee selvää, että nykyisen kriisin
kansainväliset taustavoimat eivät ole ensimmäisinä liputtamassa tarvittava
muutoksen puolesta. Tasapainoisen kehityksen muotoiluun tarvitaan lähellä
kansalaisia olevia toimijoita. Demokratian toteutuminen tekee kriisin
ratkaisemisen mahdolliseksi. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan mitä
suurimmassa määrin. Yhteistyötä voivat tehdä sellaiset toimijat, jotka
päättävät omista asioistaan. Tasapainon etsimisessä ovat edelläkävijöitä
olleet kansalaisliikkeet. Niillä on paljon annettavaa.
On lohdullista ja vapauttavaa tietää, että aineellisen kulutuksen yhteys
onnellisuuteen on rajallinen. Laajoissa tutkimuksissa on tullut selville, että
sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty, ei aineellisen kulutuksen
lisääminen lisää onnellisuutta. Kulutuksen vähentäminen voi kuulostaa
utopistiselta kasvu-uskon keskellä, mutta hyvin monille ihmisille tarvittavan
muutoksen välttämättömyys on jo selvillä ja sekä luonnollinen että iloinen
asia.
Kysymys kulutuksen vähentämisestä ei ole ideologinen sen enempää kuin on
vakava sairaus yksittäisen ihmisen kohdalla. Kysymys on selviytymisestä. Jos
ja kun luopuminen tuhoisasta käyttäytymisestä voi tuoda käänteen parempaan,
totta kai siihen tartutaan. Ensin on tunnustettava, että tauti on olemassa. Sitten
on löydettävissä tasapaino ihmisen ja ympäristön välille.
(Kirjoitus on julkaistu Vapaa Suomi -lehdessä 9-10/2008)
tavaroiden tai palvelujen kauppaan. Suurin osa valuuttojen siirroista on ollut
keinottelua, nopeiden voittojen hakemista. Myös osakemarkkinoita on hallinnut
keinottelu, joka on niin luonnollista, että monet toimijat kutsuvat itseään
”pelureiksi” markkinoilla. Pelureilla on ollut töitä, kun maailman
johdannaismarkkinat ovat kasvaneet nollasta arviolta 60 000 - 1 000 000 miljardiin
(1 000 000 000 000 000) dollariin kymmenessä vuodessa.
Keinottelutalous on itsessään epävakaa, koska se elää jatkuvan kasvun harhasta.
Osakkeiden pörssikursseihin on laskettu odotukset yritysten tulevista
voitoista. Kun nämä odotukset osoittautuvat vääriksi, kupla puhkeaa. Kuplan
puhjetessa häviävät ylioptimististen odotusten täyttämien pörssikurssien
lisäksi mahdollisesti myös sijoitetut pääomat ja työpaikat.
Finanssikriisi ratkeaa tavalla tai toisella, joko nykyisenlaisen tai suuremman
romahduksen jälkeen. Taustalla on kuitenkin ongelma, joka on paljon suurempi,
kuin se, mistä julkisuudessa nyt keskustellaan.
Taloutta ja yhteiskuntia rakennetaan yhä sen varaan, että aineellinen kulutus
kasvaa jatkuvasti. Tämä on sekä kestämätöntä että mahdotonta. Ihmiset
kuluttavat nyt n. 1,4 kertaisesti sen, mitä maapallo tuottaa. On ilmiselvää,
että näin ei voida jatkaa kovin pitkään. Ja mitä pidemmälle jatketaan, sen
vaikeammassa tilanteessa ollaan.
Olemme kasvaneet ja tottuneet ajatukseen, että kasvava kulutus on yhteydessä
hyvinvointiin. Ajatus on ymmärrettävä, koska se on hyvin kauan vastannut
todellisuutta ja pätee yhä köyhimpien kohdalla. Olemme kuitenkin jo jonkin
aikaa olleet tilanteessa, jossa on välttämätöntä ymmärtää, että hyvinvoinnin
pelastaminen vaatii aineellisen kulutuksen vähentämistä.
Rikkaiden maiden on vähennettävä raaka-aineiden kulutustaan huomattavasti, jotta
köyhimmillä olisi mahdollisuus elintärkeiden perushankintojen tekemiseen ja
meneillään oleva ihmisenkin kannalta tuhoisa luonnonympäristön tuhoutuminen
loppuisi. Meneillään ovat tiettävästi suurin eläinten sukupuuttoaalto
miljooniin vuosiin, kalakantojen häviäminen, viljelymaan laaja tuhoutuminen,
metsien hävittäminen, vesistöjen myrkyttyminen ja ympäristön kemikalisoituminen.
Nämä ovat ihmisen toiminnan seurausta ja jääneet sinänsä tärkeän
ilmastonmuutoskeskustelun varjoon. Tilannetta pahentaa vielä se, että maapallon
väestö kasvanee lähivuosikymmeninä nykyisestä vielä n. 50 prosenttia yhdeksään
miljardiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on vaikea ratkaistavaksi.
Ensimmäinen askel on tunnustaa tosiasiat. Se lienee kaikkein vaikeinta.
Kulutuksen lisäämisen itseisarvosta luopuminen johtaa nimittäin siihen, että
koko taloudellinen ja yhteiskunnallinen oppirakennelma on uusittava.
Kasvun sijaan tarvitsemme tasapainoa, markkinaliberalismin sijaan talouden ja
pääomien liikkeiden sääntelyä, vientivetoisuuden sijaan omavaraisuutta.
Parhaassakin tapauksessa jää vakavia ongelmia, kuten hyvinvointipalvelujen
riittävän rahoituksen turvaaminen.
Lienee selvää, että tasapainoista yhteiskuntaa ei voida rakentaa suuryritysten
ehdoilla. Yhtä selvää on, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta
huolehtiminen tulee keskeiseksi. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten
asemaa ei ole varaa huonontaa.
Vaihtoehdot voidaan kärjistäen jakaa kahteen. Luopuminen aineellisen kulutuksen
kasvuun nojaavasta kestämättömästä ajattelusta tapahtuu joko vapaaehtoisesti
tai silmät avaavan pakon edessä. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto näyttää
todennäköisemmältä kun ajatellaan laajempaa muutosta. Valtioiden ja blokkien
välinen voimapolitiikka ja suuryritysten johtava rooli esim. EU:n ja USA:n
politiikassa jarruttavat luopumista siitä, mikä on kestämätöntä.
Ongelma koskettaa koko maapalloa ja niin tulee ratkaisunkin tehdä. Joidenkin
on kuitenkin oltava edelläkävijöitä. Lienee selvää, että nykyisen kriisin
kansainväliset taustavoimat eivät ole ensimmäisinä liputtamassa tarvittava
muutoksen puolesta. Tasapainoisen kehityksen muotoiluun tarvitaan lähellä
kansalaisia olevia toimijoita. Demokratian toteutuminen tekee kriisin
ratkaisemisen mahdolliseksi. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan mitä
suurimmassa määrin. Yhteistyötä voivat tehdä sellaiset toimijat, jotka
päättävät omista asioistaan. Tasapainon etsimisessä ovat edelläkävijöitä
olleet kansalaisliikkeet. Niillä on paljon annettavaa.
On lohdullista ja vapauttavaa tietää, että aineellisen kulutuksen yhteys
onnellisuuteen on rajallinen. Laajoissa tutkimuksissa on tullut selville, että
sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty, ei aineellisen kulutuksen
lisääminen lisää onnellisuutta. Kulutuksen vähentäminen voi kuulostaa
utopistiselta kasvu-uskon keskellä, mutta hyvin monille ihmisille tarvittavan
muutoksen välttämättömyys on jo selvillä ja sekä luonnollinen että iloinen
asia.
Kysymys kulutuksen vähentämisestä ei ole ideologinen sen enempää kuin on
vakava sairaus yksittäisen ihmisen kohdalla. Kysymys on selviytymisestä. Jos
ja kun luopuminen tuhoisasta käyttäytymisestä voi tuoda käänteen parempaan,
totta kai siihen tartutaan. Ensin on tunnustettava, että tauti on olemassa. Sitten
on löydettävissä tasapaino ihmisen ja ympäristön välille.
(Kirjoitus on julkaistu Vapaa Suomi -lehdessä 9-10/2008)
torstai 1. tammikuuta 2009
Avoin vuosi 2009
Vuoden vaihtuessa tulevaa kuvataan usein kirjoittamattomaksi
lehdeksi. Vuoden 2009 alkaessa paljon onkin avoinna. Selkeästi
nähtävissä on joukko harjoitetun politiikan aiheuttamia ongelmia
taloudesta ympäristöön, ja niiden uskottavien ratkaisuehdotusten
suhteen vallitseva hiljaisuus. Kuten aina myllerrysten aikakautena,
avoimena on varmasti myös koko joukko rakentavia ja kestäviä
ratkaisuja – jos niihin vain osataan ja tahdotaan tarttua.
On sanottu, että ongelmia ei ratkaista jatkamalla toimintaa,
joka noihin ongelmiin on johtanut. Tämä itsestään selvältä
vaikuttava toteamus on kaukana maamme nykyisen
johdon teoista. Maailmanlaajuisen kasinotalouden tarpeisiin
viritetty politiikka, jonka ansiosta länsimaiden rikkaimman
tuhannesosan tulot ovat kasvaneet tähtitieteellisesti ja köyhin
väestöosa on syrjäytetty, on tullut vuosikymmeniä harjoitetussa
muodossaan tiensä päähän. Ahneus ei – päinvastaisista
sinnikkäistä väitteistä huolimatta – ole kuitenkaan
hyve vaan tuhoava voima. Maailmanlaajuinen kasino on
romahtanut, kansalaisten taskuista sen pelimerkeiksi ohjatut
rahat hävinneet – ja laskujen maksamiseen kaivataan nyt
uusliberalistien niin halveksimia valtioita veronmaksajineen.
Talouskriisin lopullinen hinta selviää vasta vuosien kuluessa.
joka noihin ongelmiin on johtanut. Tämä itsestään selvältä
vaikuttava toteamus on kaukana maamme nykyisen
johdon teoista. Maailmanlaajuisen kasinotalouden tarpeisiin
viritetty politiikka, jonka ansiosta länsimaiden rikkaimman
tuhannesosan tulot ovat kasvaneet tähtitieteellisesti ja köyhin
väestöosa on syrjäytetty, on tullut vuosikymmeniä harjoitetussa
muodossaan tiensä päähän. Ahneus ei – päinvastaisista
sinnikkäistä väitteistä huolimatta – ole kuitenkaan
hyve vaan tuhoava voima. Maailmanlaajuinen kasino on
romahtanut, kansalaisten taskuista sen pelimerkeiksi ohjatut
rahat hävinneet – ja laskujen maksamiseen kaivataan nyt
uusliberalistien niin halveksimia valtioita veronmaksajineen.
Talouskriisin lopullinen hinta selviää vasta vuosien kuluessa.
Mitään johtopäätöksiä tapahtuneesta ei Suomessa ole osattu
eikä haluttu tehdä. Maata tosiasiallisesti hallinnoiva valtiovarain
ministeriö, joka on esiintynyt niin mielellään kaikkien alojen
asiantuntijana, ei nyt uskalla tehdä minkäänlaisia ennusteita
lähitulevaisuuden talouskehityksestä. Kun talouden ylipapisto
näin vaikenee, tulevaa kohti mennään avoimesti säkki päässä.
Vallanpitäjillemme olennaiseen tyyliin myös suut tulisi pitää
supussa. Koska vaihtoehtojen olemassaolo – oli kyse sitten
tasa-arvoisemmasta politiikasta, valtiollisesta itsenäisyydestä tai
uusiutuvasta energiasta – on johdonmukaisesti kielletty, ei niiden
olemassaoloa haluta nytkään myöntää.
Samalla näköpiirissä oleva, nykyistä talouskriisiä ratkaisevasti
suuremman luokan ongelma eli monialainen luonnon kantokyvyn
romahtaminen halutaan painaa pimentoon. Aiheesta puhuvia
syytetään pelottelusta ja mustamaalailusta. Aivan samoin on
kohdeltu niitä, jotka varoittelivat globaalin kasinotalouden
vaaroista – tai valtiollisen itsenäisyyden luovuttamisesta EU:lle.
Tämä kaikenkattava niinkutsutun ”myönteisyyden” vaatimus
ei ole mitään muuta kuin ongelmien kieltämistä. Pelkkä
ongelmien listaaminen ei tietenkään riitä, mutta se on välttämätön
alku niiden ratkaisemiselle. Muuten toimitaan juomiskierteessä
olevan alkoholistin logiikalla: keksitään tekosyitä, suututaan niille
jotka nostavat juomisen esiin – ja korjataan krapula uudella
huikalla. Juuri näin toimitaan tällä hetkellä talouskriisin suhteen.
Vapaasti liikkuvan keinottelurahan aiheuttamiin tuhoihin
kaivataan lisää keinotteluun vapautettua rahaa.
Valtaa pitävät puolueet käyttivät juuri käydyissä kunnallisvaaleissa
ennätysmäisiä määriä rahaa mainontaan ja riemuitsivat
”torjuntavoitoistaan”. Nyt kuntien taloudet ovat kriisiytymässä
nopeasti eikä sovi unohtaa, ettäsuuri osa Suomen kunnista
on elänyt tosiasiallisesti jatkuvaa kriisiä maan
”ennennäkemättömästä vaurastumisesta” huolimatta. Maksajina
ovat lopulta taas vanhukset, sairaat, lapsiperheet – heikoimmassa
asemassa olevat. Vastuu kuuluu sille jolla on valta. Yhtiövallan
kulisseiksi muuttuneet vanhat puolueet ovat vastuussa
tapahtuneesta myös siltä osin, että ne ovat luovuttaneet – kansalta
kysymättä ja sen tahdon vastaisesti – huomattavan osan kansalle
ja eduskunnalle kuuluvasta vallasta yhtiövallan ehdoilla rakennetulle
EU:lle ja suoraan monikansallisille suuryhtiöille.
Kun keväällä äänestetään europarlamenttivaaleissa,
kansalaisilla on seuraavan kerran mahdollisuus kertoa
mielipiteensä. Vaikka Eu:n ns. parlamentti on irvokas
demokraattisen järjestelmän väärennös, vaalitulosta ei voida
jättää huomiotta julkisessa keskustelussa, eli se tarjoaa
mahdollisuuden nostaa päivänvaloon vaiettuja kysymyksiä
ja tuoreita ratkaisumalleja. Tämän vuoksi Itsenäisyyspuolue
on päättänyt näihin vaaleihin osallistua.
On aika avata silmät, katsoa tosiasioita silmiin ja vaihtaa välillä
näkökulmaa. On aika avata korvat ja erotella valheelliset puheet
niihin kytkeytyvistä teoista. Ja on aika avata suut, käydä
keskusteluun siitä, mitä todella tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.
Näin tulevasta vuodesta 2009 syntyy mahdollisuuksien ja toivon
uusi vuosi.
eikä haluttu tehdä. Maata tosiasiallisesti hallinnoiva valtiovarain
ministeriö, joka on esiintynyt niin mielellään kaikkien alojen
asiantuntijana, ei nyt uskalla tehdä minkäänlaisia ennusteita
lähitulevaisuuden talouskehityksestä. Kun talouden ylipapisto
näin vaikenee, tulevaa kohti mennään avoimesti säkki päässä.
Vallanpitäjillemme olennaiseen tyyliin myös suut tulisi pitää
supussa. Koska vaihtoehtojen olemassaolo – oli kyse sitten
tasa-arvoisemmasta politiikasta, valtiollisesta itsenäisyydestä tai
uusiutuvasta energiasta – on johdonmukaisesti kielletty, ei niiden
olemassaoloa haluta nytkään myöntää.
Samalla näköpiirissä oleva, nykyistä talouskriisiä ratkaisevasti
suuremman luokan ongelma eli monialainen luonnon kantokyvyn
romahtaminen halutaan painaa pimentoon. Aiheesta puhuvia
syytetään pelottelusta ja mustamaalailusta. Aivan samoin on
kohdeltu niitä, jotka varoittelivat globaalin kasinotalouden
vaaroista – tai valtiollisen itsenäisyyden luovuttamisesta EU:lle.
Tämä kaikenkattava niinkutsutun ”myönteisyyden” vaatimus
ei ole mitään muuta kuin ongelmien kieltämistä. Pelkkä
ongelmien listaaminen ei tietenkään riitä, mutta se on välttämätön
alku niiden ratkaisemiselle. Muuten toimitaan juomiskierteessä
olevan alkoholistin logiikalla: keksitään tekosyitä, suututaan niille
jotka nostavat juomisen esiin – ja korjataan krapula uudella
huikalla. Juuri näin toimitaan tällä hetkellä talouskriisin suhteen.
Vapaasti liikkuvan keinottelurahan aiheuttamiin tuhoihin
kaivataan lisää keinotteluun vapautettua rahaa.
Valtaa pitävät puolueet käyttivät juuri käydyissä kunnallisvaaleissa
ennätysmäisiä määriä rahaa mainontaan ja riemuitsivat
”torjuntavoitoistaan”. Nyt kuntien taloudet ovat kriisiytymässä
nopeasti eikä sovi unohtaa, ettäsuuri osa Suomen kunnista
on elänyt tosiasiallisesti jatkuvaa kriisiä maan
”ennennäkemättömästä vaurastumisesta” huolimatta. Maksajina
ovat lopulta taas vanhukset, sairaat, lapsiperheet – heikoimmassa
asemassa olevat. Vastuu kuuluu sille jolla on valta. Yhtiövallan
kulisseiksi muuttuneet vanhat puolueet ovat vastuussa
tapahtuneesta myös siltä osin, että ne ovat luovuttaneet – kansalta
kysymättä ja sen tahdon vastaisesti – huomattavan osan kansalle
ja eduskunnalle kuuluvasta vallasta yhtiövallan ehdoilla rakennetulle
EU:lle ja suoraan monikansallisille suuryhtiöille.
Kun keväällä äänestetään europarlamenttivaaleissa,
kansalaisilla on seuraavan kerran mahdollisuus kertoa
mielipiteensä. Vaikka Eu:n ns. parlamentti on irvokas
demokraattisen järjestelmän väärennös, vaalitulosta ei voida
jättää huomiotta julkisessa keskustelussa, eli se tarjoaa
mahdollisuuden nostaa päivänvaloon vaiettuja kysymyksiä
ja tuoreita ratkaisumalleja. Tämän vuoksi Itsenäisyyspuolue
on päättänyt näihin vaaleihin osallistua.
On aika avata silmät, katsoa tosiasioita silmiin ja vaihtaa välillä
näkökulmaa. On aika avata korvat ja erotella valheelliset puheet
niihin kytkeytyvistä teoista. Ja on aika avata suut, käydä
keskusteluun siitä, mitä todella tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.
Näin tulevasta vuodesta 2009 syntyy mahdollisuuksien ja toivon
uusi vuosi.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
