Kohti tasapainoa

Itsenäisyyspuolue IPU kiittää lämpimästi kaikkia äänestäjiään ja tukijoitaan, rohkeita ja upeita itsenäisiä ihmisiä. Meidän ipulaisten määrä on kasvanut, ja selvää on, että seuraavissa vaaleissa meitä on paljon lisää.

IPU saavutti europarlamenttivaaleissa n. 5700 ääntä ja 0,3 prosenttia annetuista äänistä. IPU:n kannatus parani äänimärässä laskettuna enemmän kuin minkään muun puolueen edellisistä eduskuntavaaleista. Vaikka lähtökohta on alhainen, joitakin johtopäätöksiä tästä voidaan vetää. Puolueessa vallitseva tahtotila on sellainen, että IPU viedään eduskuntaan tulevissa eduskuntavaaleissa.

Eurovaalien todellinen ja suurin voittaja on jälleen kerran nukkuvien puolue. Eurovaalien äänestysprosentti on merkittävästi kansallisia vaaleja alhaisempi, ja se on alhainen kaikkialla EU:ssa. Tämä kertoo syvästä ja kasvavasta epäluottamuksesta Euroopan unionia kohtaan. Suomessakin tyytymättömyys kanavoituu suurelta osin äänestämättömyyteen, mikä syö nimenomaan oman rahan ja päätösvallan palauttamista vaativan IPU:n kannatusta.

Tämä asetelma oli IPU:lle etukäteen selvä, mutta puolue päätti osallistua eurovaaleihin, koska pienelle ja median syrjimälle puolueelle nämä vaalit olivat mahdollisuus tuoda esille omaa sanomaa eduskuntavaaleja varten

Kentältä saamamme kannustava palaute on vahvistanut päätöksen oikeellisuuden. IPU:n vaaliteema Omalla rahalla tulevaisuuteen on osoittautunut polttavan ajankohtaiseksi, ja yhä useammat taloustutkijat ovat heräävien kansalaisten tavoin ymmärtämässä oman rahan ja myös suoran keskuspankkirahoituksen mahdollisuuden tärkeyden.

Eurovaalit olivat Itsenäisyyspuolueen lähtölaukaus eduskuntavaaleille, joissa ratkaistaan Suomen tulevaisuuden kohtalo. Omalla rahalla tulevaisuuteen on IPU:n vaaliteema myös eduskuntapaikoista käytävässä kamppailussa, johon toivotamme mukaan kaikki paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen uskovat ja ponnistelua pelkäämättömät.

Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

http://ipu.fi/eurovaalit-2014/itsenaisyyspuolue-eurovaaliehdokkaat/

IPU:n eurovaaliohjelma tiivistetysti kerrottuna https://www.youtube.com/watch?v=WpO9g8U_OhU

Ääni ei mene hukkaan kun äänestää sitä, jota kannattaa.

Äänestä Suomen oman rahan ja päätösvallan palauttamisen puolesta!

Vastaan kysymyksiin Uusi Suomi –verkkolehden blogissa http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ la 24.5. klo 16-19.

Kysymyksiä voi lähettää myös ennakkoon antti.pesonen(at)ipu.fi

Itsenäisyyspuolueen eurovaaliohjelma http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-eurovaaliohjelma-2014-2/

Täydennys ylläolevaan: Vastaan kysymyksiin myös tässä blogissa, koska US-blogiin kommentoiminen vaatii kirjautumisen. Tänne voi kommentoida nimettömästikin. Asiallisiin kysymyksiin tulee vastaus.

EU:n parlamentissa on 13 suomalaista edustajaa, ”meppiä” 750 joukossa. Nykyiseen eduskuntaan valituista puolueista europarlamentissa on edustaja kaikilla muilla paitsi vasemmistoliitolla. Mitä he ovat saaneet aikaan?

Europarlamentissa toimitaan ryhmittäin. On europuolueita ja muita parlamenttiin perustettuja ryhmiä. Suomen kokoomus ja Sdp ovat mukana kahdessa suurimmassa ryhmässä. On myös ryhmiä, joissa toimii jopa sellaisia meppejä, joiden tavoite on oman maansa eroaminen EU:sta.

Mepit ajavat ryhmissään mielestään hyviä asioita. Vaikuttaminen EU:n tulevaisuuteen europarlamentissa on yksittäisen mepin osalta minimaalista. Lakialoiteoikeus EU:ssa on vain sen virkamieskomissiolla. Suuret linjat vedetään lähinnä Saksan ja Ranskan johdon voimin. Taustalta EU:ta ohjaavat ERT-ryhmän kaltaiset suuryritysten eturyhmät ja lobbarit.

Kaikki Suomen nykyiset mepit kannattavat Suomen pysymistä EU:ssa ja eurossa. EU-kriittisyyttä kyllä ilmenee monin tavoin. Nykyisten hallituspuolueiden edustajilta tuskin monikaan odottaa mitään uutta. Keskusta ilmoittaa sitoutuneensa puolueena euroon ja EU:hun. EU-kriittisyydellä suurpuolueeksi nousseisiin perussuomalaisiin moni on aiemmin pannut muutostoiveensa. Perussuomalaisten nykyinen meppi kuitenkin kannattaa Nato-jäsenyyttä ja on ”perusmyönteinen EU-jäsenyyden suhteen”.

Tässä tullaan eurovaalien oleelliseen kysymykseen. Voiko äänestäjä tietää millaisen politiikan puolesta hän äänensä antaa? Ei voi silloin, kun puolueen ehdokkailla on suurista kysymyksistä erilaisia kantoja.

Itsenäisyyspuolueen linja on selvä. Eurosta on siirryttävä omaan rahaan. EU:sta on erottava, jotta voidaan huolehtia kaikkien kansalaisten pärjäämisestä ja irtisanoutua sotilasliittokehityksestä. Kansainvälinen yhteistyö on paremmin mahdollista EU:n ulkopuolella ilman nykyisiä alistussuhteita.

Monet suomalaiset pitävät äänestämistä eurovaaleissa turhana. Se on ymmärrettävää. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että äänestämättä jättäminen tukee vallassa olevia. Nyt ääntänsä kannattaa punnita kysymällä, mitä se vaikuttaa Suomessa.

Jos IPU saa edustajan tai edustajia valituksi, se käyttää saamansa voimavarat työhön Suomen eurosta ja EU:sta eroamisen puolesta. IPU mm. perustaa Suomeen toimiston jakamaan tietoa EU-jäsenyyden vaihtoehdoista.

Vaalit eivät ole raviveikkaus. Ääni ei mene hukkaan, kun äänestää sitä jota kannattaa.

https://www.youtube.com/watch?v=_9CP1o0b1o4&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=NjHjNX4aei0

Vuosia vanha lyhyt video on sikäli ajankohtainen, että suuri osa suomalaisista ei vieläkään tiedä, että EU:n kaikki lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella. Tietoa puuttuu, koska media.

EU:n perustuslaki on voimassa, mutta sen nimeksi on muutettu Lissabonin sopimus.

Suomi ei ole tietoyhteiskunta. Suuresti kunnioittamani yli 90-vuotiaana poismennyt kansalaisaktiivi S.Lindström sanoi, että "Kyllä ihmiset osaavat tehdä oikeita ratkaisuja, kun he saavat oikeita tietoja".

Erno Paasilinna kirjoitti jotenkin niin, että ongelma ei ole siinä, etteikö olisi oikeita tietoja, vaan siinä, että on niin paljon vääriä tietoja, ettei niiden joukosta löydä oikeita tietoja.

Kun haluat, että Suomen oma raha ja itsenäinen päätösvalta palautetaan, äänestä Itsenäisyyspuoluetta.

http://areena.yle.fi/tv/2242426

Kiitokset YLE:lle keskustelumahdollisuudesta. Äänestäjiä palvelisi vielä paljon paremmin se, että YLE järjestäisi tv-keskusteluja, joissa olisivat sekä vallassa olevat, että haastajapuolueet yhtä aikaa. Jotta keskustelu olisi luontevaa, voitaisiin arpoa kaksi eri ryhmää keskustelemaan. Ja ryhmiä sekoittamalla - eli uudella keskustelulla päästäisiin vielä parempaan selvyyteen siitä, mitä asioita kukin ajaa ja miten nuo asiat kestävät kritiikkiä.

Tällaiseen keskustelumahdollisuuksien kehittämiseen kannustaa myös tämä: Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n vaalitarkkailuelin ODIHR ja Euroopan Neuvoston korruption vastainen toimielin Greco ovat kehottaneet Suomea kohtelemaan vaaleihin osallistuvia puolueita tasavertaisemmin. Kehotus koskee valtion varoista jaettavaa puoluetukea ja julkisen palvelun laitoksena toimivan Yleisradion puolueille tarjoamaa ohjelma-aikaa.

ETYJ/ODIHR:n vaaliarviointivaltuuskunnan raportti 21.7.2011 (s. 18): "Julkisen palvelun tehtävänsä ja elinvoimaisen kansanvallan jatkuvan edistämisen vuoksi Ylen pitäisi kehittää edelleen kaikkien puolueiden oikeudenmukaista ja syrjimätöntä osallistumista vaaleihin antamalla myös pienemmille ja uusille puolueille riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia esittää kantansa. " http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/tiedotteet/fi/2011/6AEVan3cs/ETYJ-raportti.pdf

----------

Samalla mainitsen, että jos et ole saanut minulta vastausta sähköpostiviestiisi, se voi johtua siitä, että kaikki saapuneet postini ovat kadonneet. Ole siis hyvä, ja lähetä uusi viesti antti.pesonen(at)ipu.fi

Viikon kuluttua elämme eurovaalien jälkeistä todellisuutta. Siihen kuuluu jatkuvan eurokriisin tuottama työttömyys ja vaatimus uhrauksista, joiden mielekkyydestä ei ole näyttöä.

Vielä voi kuitenkin jokainen valita, haluaako olla osa ongelmaa vai sen ratkaisua.

Itsenäisyyspuolueen vaaliteema on ”Omalla rahalla tulevaisuuteen”. IPU:n eurovaaliohjelma http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-eurovaaliohjelma-2014-2/

Myönteisen muutoksen tuulet puhaltavat maailmalla keväällä 2014. Vanha umpikujaan päätynyt järjestelmä haastetaan niin perusteidensa puolesta kuin käytännön tasollakin, ja uudet vaihtoehdot nousevat vääjäämättä esiin. Tänne kaukaiseen pohjolaan kevään henkäykset ehtivät yleensä viimeisinä, mutta muutoksen versot ovat nousseet näkyviin jo täälläkin.

Ranskalaisekonomisti Thomas Pikettyn uusi teos Pääoma 21. vuosisadalla on ehditty nimetä lähihistorian merkittävimmäksi taloustieteen teokseksi. Piketty varoittaa tuloerojen räjähdysmäisestä kasvusta, paluusta 1800-luvun luokkayhteiskuntaan ja länsimaisen demokratian vaarantumisesta. Lääkkeiksi Piketty ehdottaa progressiivista verotusta ja veroparatiisien pistämistä kuriin.

Suomen suosituimmaksi talousblogiksi on noussut Raha ja talous, jota pyörittävät tutkijat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa julkaisivat maaliskuussa kirjan Rahatalous haltuun – irti kurjistavasta talouspolitiikasta. Holappa ja Ahokas ampuvat upoksiin nykyiset uusklassiseen talousteoriaan nojaavat näkemykset, joiden mukaan leikkauslistat, julkisen sektorin alasajo, työttömyysongelman sivuuttaminen ja tuloerojen kasvu ovat välttämättömiä.

Tarjontaa painottava uusklassinen talousteoria on se oppirakennelma, johon nyt vallitseva uusliberalistinen yhteiskuntanäkemys nojaa. Teoria kyseenalaistetaan yhä laajemmin: hiljattain uutisoitiin kuudentoista maan taloustieteen opiskelijoiden vaativan monipuolisempaa opetusta ja muiden teorioiden nostamista esiin.

Samalla kun järjestelmän perusteet kyseenalaistetaan, myös sen käytännön sovellukset saavat osakseen kasvavaa vastustusta. Helsingin Sanomat uutisoi 13.5. gallup-tuloksesta, jonka mukaan usko talouskuripolitiikkaan hupenee täälläkin – leikkausten ja säästöjen toimivuutta epäilee jo yli neljännes suomalaisista. Samalla asialla oli myös huhtikuinen Nyt saa riittää -mielenosoitus, joka keräsi suomalaisittain todella laajan väkijoukon vastustamaan hallituksen umpimielisesti ajamaa leikkauspolitiikkaa.

Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen antaa pääministerille täystyrmäyksen Uudessa Suomessa julkaisemassaan avoimessa kirjeessä: eurosta ei ole ollut Suomelle mitään taloudellista hyötyä. Kanniaisen työryhmän teos Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot listaa kyllä euron Suomelle tuottamia ongelmia tavalla, jota vallanpitäjät eivät ole kyenneet kiistämään.

Nykyisen politiikan näköalattomuus ja toivottomuus on selvää. Epäkohtia osoitetaan ja muutosta vaaditaan yhä laajemmalla rintamalla. Valtaan ripustautuneet ja asemansa kangistamat eduskuntapuolueet ovat toki huomanneet kasvavan tyytymättömyyden, mutta reagoivat pistämällä päänsä pensaaseen ja pyrkimällä keskustelun vaientamiseen valta-asemansa ja siihen kytkeytyvän rahan voimin. Niinpä vaalien alla nähdään taas monta irvokasta kohtausta näytelmästä, jossa leikitään että kaikki on niin kuin ennenkin.

Suuri osa mediasta näyttää valinneen puolensa ja toimii nykyisten valtapuolueiden ehdoilla. Edellä luetellut muutoksen merkit ovat selviä, ja vaihtoehtoja tarjoavat voimat ovat kutsuttavissa julkiseen keskusteluun haastamaan nykyinen umpikujaan päätynyt valta. On kuvaavaa ja surullista, ettei media tätä mahdollisuutta käytä. Suomalainen media on osa ongelmaa eikä osa ratkaisua.

Itsenäisyyspuolueen johdonmukainen näkemys on alusta saakka ollut se, että oman rahan ja päätösvallan palauttaminen on välttämätöntä Suomelle. IPUn vaalilause ”Omalla raha tulevaisuuteen” kuvastaa toivoa paremmasta ja umpikujasta pääsyn mahdollisuutta.

Muutos on tulossa vääjäämättä, vaikka aikataulu on vielä avoin. Tämän kevään vaaleissa me kaikki voimme kuitenkin tehdä oman osamme sen jouduttamiseksi.

Eurovaalien ennakkoäänestys on 14.-20.5. Vaalipäivä on su 25.5.

Koko Suomi on yhtenä vaalipiirinä. Missä tahansa voi siis äänestää ketä tahansa ehdokasta.

Itsenäisyyspuolueen ehdokkaiden numerot ovat 62-81. IPU:n vaalituloksen ratkaisee ehdokkaiden yhteenlaskettu äänimäärä. Ketä tahansa IPU:n ehdokasta voi siis hyvillä mielin äänestää. Ehdokkaat löytyvät täältä http://ipu.fi/eurovaalit-2014/itsenaisyyspuolue-eurovaaliehdokkaat/

IPU:n eurovaaliohjelman otsikko on ”Omalla rahalla tulevaisuuteen”. http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-eurovaaliohjelma-2014-2/

Jos Itsenäisyyspuolueen edustajia valitaan EU-parlamenttiin, puolue käyttää saamansa voimavarat työhön Suomen eurosta ja EU:sta eroamisen puolesta. IPU mm. perustaa Suomeen toimiston jakamaan tietoa nykyisen politiikan vaihtoehdoista.

Käytä ääntäsi ja kehota muitakin äänestämään Suomen oman rahan ja itsenäisyyden palauttamisen puolesta.

Helsingin sanomat julkaisi nettisivullaan 11.5. toimittaja Piia Elosen jutun otsikolla ”Kristilliset, vasemmisto ja perussuomalaiset kertovat eurovaalikantansa selvimmin”. Tekstissä väitettiin, että "Yksikään suomalaispuolue ei aja eurosta irtautumista, eivät edes perussuomalaiset." Jutun lopussa on linkit eduskuntapuolueiden eurovaaliohjelmiin.

Väite, että yksikään suomalaispuolue ei aja eurosta irtautumista ei pidä paikkaansa. Itsenäisyyspuolueen (IPU) vaaliteema on "Omalla rahalla tulevaisuuteen". IPU haluaa Suomelle oman rahan ja itsenäisyyden, siis eron eurosta ja EU:sta. Eduskunnan ulkopuolella olevissa puolueissa on muitakin, joilla on sama tavoite.

Miksi Hs valehtelee puolueiden eurokannoista? IPU:n tiedotteet ja myös vaaliohjelma on lähetetty myös Hs:n sähköposteihin, joten tietämättömyydestä tuskin on kyse.

Helppo selitys on se, että kun puhutaan ”puolueista”, tarkoitetaan eduskunnassa edustettuina olevia puolueita. Vain niistähän julkisuudessa yleensä puhutaan. Ryhmä ”muut” on nimetön ja kuvaton joukko ”puolueita”, joita ei näköjään ole niin väliä mainita edes vaalien alla. Puolueet, jotka toimivat ilman veronmaksajilta kerättyjä puoluetukia voidaan jättää myös ilman ilmaista julkisuutta. Sen verran ammattitaitoa ja/tai rehellisyyttä tiedotusvälineiltä kuitenkin voi vaatia, että kun tarkoitetaan eduskuntapuolueita, mainitaan se selvästi.

Vaikeneminen harjoitettavan politiikan vaihtoehdoista on tehokasta vallankäyttöä. Kuinka pitkään se onnistuu, riippuu vaihtoehtojen esittäjistä ja kansalaisista. Mikään hallitusvalta ei pysy pystyssä ilman kansan tukea, sanoi muinainen kiinalainen viisas. Tuo tuki voi olla aktiivista tai passiivista. Passiivista tukea hallitusvallalle on äänestämättä jättäminen ja selän kääntäminen kaikelle poliittiselle osallistumiselle.

Helsingin sanomat oli nykyistä selvästi suurempi sanomalehti kun se 16.10.1994 vauvankuvalla varustetulla etusivullaan kehotti äänestämään EU-jäsenyyden puolesta. Kun maan suurimmissa tiedotusvälineissä seuraavan kerran moititaan muiden maiden demokratiaa ja propagandaa, kannattaa muistaa miten sitä Suomessa toteutetaan.

YLE MOT 5.5.2014 - EU:n kummisetä http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-eun-kummiseta-552014

YLE:n ehdokashaastattelu http://areena.yle.fi/tv/2260913

Haastattelu Radio Ravussa 8.5.2014 http://radiorapu.com/8-5-2014-klo-1300-1700-2-kasittely-lilli-earl-ja-aki-pulli/

Professori Vesa Kanniaisen johtama taloustutkimuksen ja rahoitusmarkkinoiden ammattilaisten ryhmä on julkaissut teoksen, jonka ydinsanomaa on se, että Suomella on muitakin vaihtoehtoja kuin euro ja nykyinen lipuminen syvempään liittovaltioon. Kirjoittajat muistuttavat mm., että omaa rahaa ei pidä pelätä.

"Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot" -teos tulee hyvään aikaan. Nykyiselle politiikalle todella kaivataan vaihtoehtoja. Ja niitä on olemassa, myös nykylinjaa parempia ja kestävämpiä.

Eurovaaleihin on runsaat kaksi viikkoa. Äänestäjillä on oikeus saada tietää, mitä vaihtoehtoja Suomella on. Vaikka eurosta ja EU:sta eroamisesta päätetään Suomen osalta Suomen eduskunnassa eikä EU:n parlamentissa, on kysymys eurossa ja EU:ssa jatkamisessa tai niistä eroamisesta europolitiikan ydinkysymys - haluttiinpa tai ei.

Nouseeko ero eurosta vihdoin myös julkisiin vaalikeskusteluihin? Jotta se nousee, pitää keskusteluun ottaa mukaan puolue, jolla on ohjelmassaan vaatimus Suomen omasta rahasta ja perustelut sille. Nykyisestä eduskunnasta ei löydy tällaista puoluetta.

Itsenäisyyspuolueen vaaliteema on Omalla rahalla tulevaisuuteen. IPU ja sen ehdokkaat ovat valmiit keskusteluun. IPU:n eurovaaliohjelma http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-eurovaaliohjelma-2014-2/

Mediaa seuraamalla ei uskoisi, että kuun lopulla maassa käydään vaalit. Asiakysymykset loistavat poissaolollaan. Pyöröovesta palkintovirkaansa poistuvan kokoomuspuheenjohtajan, pääministeri Kataisen paikan täyttämisestä pyritään tekemään näytelmä, johon kansan huomio kohdistuu. Kokoomuksen perintöprinsessojen kisailun seuraaminen on vallanpitäjien kannalta harmittomampaa kuin tekemisten ja tekemättä jättämisten puiminen. Samalla pyritään varmistamaan äänestysprosentin pysyminen sopivan alhaalla.

Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat kaipaavat suurempia tuloeroja, terveyspalvelujen yksityistämistä ja ”positiivista asennetta” ”synkistelyn ja marisemisen” tilalle. Mitään uutta ei siis ole odotettavissa. Sanomatta jää – totta kai – se, että asenne on helpompi pitää positiivisena silloin, kun kuuluu itse siihen uuteen euroaatelistoon, joka palkitsee omansa aikanaan sopivalla palkintoviralla. Rehellisellä työllä itsensä ja perheensä elättämiseen pyrkivän duunarin, pienyrittäjän tai viljelijän Suomi näyttää kovin toisenlaiselta armon vuonna 2014.

Vaatimus ”synkistelyn ja marisemisen” lopettamisesta on sekin tuttua kokoomusliturgiaa. Menneisyyden virheitä ei saa arvostella, eikä niistä saa yrittää oppia, koska ne ovat hyvin pitkälle kokoomuslähtöisen politiikaan tuloksia. Puolue on johtanut maata käytännössä neljännesvuosisadan, ja jäljet näkyvät.

Suomen vienti on romahtanut. Yrityksiä ja työpaikkoja toki viedään edelleen. Todellinen työttömyys huitelee yli 400 000:ssa, eikä ulospääsyä ole näkyvissä – muille kuin pääministeri Kataiselle itselleen, joka on kuluttanut suussaan vastuu-sanaa kovin mielellään, ja näyttää nyt siis esimerkkiä nostamalla kytkintä ajattuaan maan nykyiseen jamaan ensin valtiovarainministerinä ja sitten pääministerinä.

Kataisen seuraajaehdokkaat vakuuttelevat kilvan, ettei muutoksia tähänastiseen linjaan ole tulossa. Tästä rehellisyydestä heitä täytyy kiittää. Muutosta tarvitaan kipeästi, ja on suoraselkäistä ilmoittaa, että kokoomus on siihen haluton ja kyvytön.

Paitsi työttömyyttä ja näköalattomuutta, tuloerojen kasvua ja sosiaalisia ongelmia, vanha linja tarkoittaa väistämättä myös EU:n liittovaltion syvenemistä ja vahvistumista, TTIP-sopimuksen myötä heikkenevää demokratiaa ja kuluttajansuojaa, sotkeutumista suurvaltojen ristiriitoihin ja kasvavien ympäristöongelmien sivuuttamista suuryritysten lyhyen tähtäimen etujen vuoksi.

Nämä ovat niitä asiakysymyksiä joista vaalien alla pitäisi keskustella, ja joiden esiin nostamiseeen medialla on paitsi mahdollisuus, myös moraalinen velvollisuus.

Itsenäisyyspuolue ei tyydy pelkästään epäkohtien osoittamiseen, vaan tarjoaa myös omia ratkaisuvaihtoehtojaan. Omaan kelluvaan rahaan siirtyminen mahdollistaa talouden uudelleenkäynnistämisen ja yhteiskunnallisesti kestävän talouspolitiikan harjoittamisen. Vastuullisesti käytetty suoran keskuspankkirahoituksen mahdollisuus avaa tien mm. uusiutuvan kotimaisen energian tuotantoon, joka työllistää ja vähentää riippuvuuttamme tuontienergiasta. TTIP-sopimus ei ensisijaisesti poista kaupan esteitä (jotka ovat jo tällä hetkellä olemattomia), vaan siirtää päätösvaltaa demokraattiselta järjestelmältä yhtiöille, minkä vuoksi se on yksiselitteisesti torjuttava.

Itsenäisyyspuolue tarjoaa selkeän vaihtoehdon niille äänestäjille, jotka haluavat pysyä kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella. Äänestäjän kuluttajansuoja ei tässä suhteessa ole useimpien puolueiden suhteen kunnossa.

Markus Myllymäki kirjoitti (Ilkka 30.4.) otsikolla ”Mieluummin Bryssel kuin Moskova”. Tuosta mieleen nousevat kirjailija Dostojevskin sanat 1800-luvulta: ”Suomalaiset eivät ole valtiota muodostava kansa, vaan suurvaltojen rakennusainetta”. Näin todella näyttää nyt olevan.

Kokenut ja viisas Keijo Korhonen totesi hiljattain, että ”Meillä on torpparin luonne. Pitää aina olla isäntä, joku johon nojata.” Lähivuodet näyttävät onko suomalaisista itsenäistymään uudelleen. Uskon, että on. Nimittäin Myllymäen esittämien vaihtoehtojen lisäksi on olemassa kolmas ja se on itsenäinen päätösvalta.

Myllymäki on lukenut huolimattomasti, koska kirjoitti, että ”Antti Pesonen toistelee, että kuinka kaikki olisi paremmin, jos Suomi eroaisi EU:sta, eurosta ja muista kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä”. En ole ajanut eroamista kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä. Ero eurosta ja EU:sta riittää.

Toisin kuin Myllymäki esittää, pidän itsenäisyyden mallimaana Sveitsiä, en Pohjois-Koreaa. EU:sta eroaminen ei tarkoita eristäytymistä. Sveitsi, Norja ja Islanti toimivat samoilla liikkumisen ja kaupankäynnin ehdoilla kuin EU-maatkin.

Myllymäki pitää EU:ta liittolaisena ja suojana Venäjän sotilaalliselle uhalle. Eiköhän ole ennemminkin niin, että Suomi on joutunut aiemmin sotiin ja kriiseihin juuri sen takia, että on syntynyt tai luotu tilanne, jossa Suomen aluetta on voitu käyttää Venäjää vastaan. Silloin Venäjä on toiminut kuten muutkin suurvallat, eli pyrkinyt poistamaan itseensä kohdistuvan uhan. Nojaaminen sotilaalliseen voimaan suhteessa Venäjään on Suomelta suuri virhe. Se ei tuo turvaa vaan pahimmassa tapauksessa turman.

Suomen paras turva on Paasikiven-Kekkosen -linjan mukaisessa puolueettomuudessa. Se on pysymistä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden luomista kaikkiin suuntiin. Puolueettomuuspolitiikasta on luovuttu EU-jäsenyyden myötä, mutta se voidaan ottaa käyttöön, kun Suomi itsenäistyy uudelleen.

Myllymäki viittaa 1990-luvun lamaan ja moittii markka-ajan korkoja. Hän ei ehkä tiedä, että Suomi noudatti EY:n (joka oli EU:n edeltäjä) määräyksiä jo vuodesta 1989. 1990-luvun alun lama oli ensimmäinen eurolama.

Myllymäki päättää kirjoituksensa toteamukseen, että hänen arkeensa EU ei ole vaikuttanut mitenkään. Onnittelen siitä, sillä EU:n ohjaaman politiikan tuoma eriarvoisuuden voimakas kasvu ja peruspalvelujen rahoituskriisi ovat vaikuttaneet moniin.

Meneillään olevan talouskriisin aikana on maailman työttömien määrä kasvanut noin 20 miljoonalla. Suomessa on työtä vailla noin puoli miljoonaa ihmistä, noin puolet enemmän kuin viralliset työttömyysluvut kertovat.

Tavaroiden saatavuudesta ei kuitenkaan ole pulaa. Päinvastoin. Tavaraa ovat varastot pullollaan ja paljon enemmän saadaan tehtyä nykyisellä työvoimalla. Tämä osoittaa, että tavaratuotanto tarvitsee yhä vähemmän ihmisiä. Sama pätee moniin palveluihin. Niitä on automatisoitu ja muutettu itsepalveluiksi. Muutos jatkuu.

Työvoiman tarvetta on kylläkin eri puolilla. Pienipalkkaisista pätkätyöläisistä on pulaa. Tekemätöntä työtä on myös ihmisten hoitamiseen liittyvillä aloilla. Vanhustenhoidossa, sairaaloissa ja kouluissa tarvittaisiin lisää tekeviä käsiä. Näiltä kuntien ja valtion rahoittamilta aloilta puuttuu kuitenkin rahaa.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet miljardit eurot ja dollarit ovat odottamassa entistä tuottavampia sijoituskohteita. Jossakin on ylen määrin rahaa, jota tehdään helpoimmin lisää keinottelemalla. Pankit voivat luoda velaksi lisää rahaa tyhjästä. Ihmisten arkeen liittyviin perusasioihin rahaa ei silti tahdo löytyä. Voidaan puhua järjestelmäkriisistä.

Suomen valtion rahapulan taustalla on europolitiikan tuoma valtion keskuspankkirahoituksen kielto. Oma raha, itsenäinen keskuspankki ja päätösvalta mahdollistaisivat sen, että valtio ei enää velkaannu yksityisille pankeille ja sijoittajille, toisin sanoen velkaannu ulos. Valtio voi itse luoda rahaa oman keskuspankkinsa kautta ja tarvittaessa velkaantua näin sisäisesti itselleen. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa. Luomansa rahan valtio voi käyttää hyvinvoinnin turvaamiseen ja sen lisäämiseen.

Kun tuotanto ja ihmistyö erkaantuvat yhä enemmän toisistaan, on työ määriteltävä uudelleen. Työn merkityksen muutoksesta pitää vetää oikeat johtopäätökset. Niitä eivät ole eläkeiän nosto tai opiskeluaikojen lyhentäminen.

Kun tuotanto tarvitsee vähemmän ihmistyötä, pitää hyväksyä se, että ihmisen toimeentulon täytyy olla turvattu vaikka hän ei voi osallistua yhä harvempien ulottuvilla olevaan perinteiseen palkkatyöhön. Valtiovallan vastuulla on luoda olosuhteet, joissa jokainen työkykyinen voi mielekkäällä tavalla osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Tarvitaan perustuloa, joka rohkaisee toimeliaisuuteen ja turvaa kohtuullisen toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa.

Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työn tarjoamista on helpotettava merkittävästi. Tämä voidaan toteuttaa korvaamalla nykyiset työn sivukulut maksulla, joka peritään tuotannon jalostusarvon perusteella.

Verotuksella on huolehdittava tuloerojen tasaamisesta. Voidaan kysyä, mihin kukaan tarvitsee vaikkapa yli 10 000 euron käteen jääviä kuukausituloja. Ellei tuolla tule toimeen, on syytä tarjota verovaroin elämänhallinnan kursseja.

Itsenäisyyspuolue haluaa Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttamista. Siihen sisältyy oman lainsäädännön, oman rahan ja talouspolitiikan lisäksi oma ulkopolitiikka. IPU haluaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaksi Sveitsin mallisen puolueettomuuden. Se tarkoittaa kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella pysymistä ja omaan puolustuskykyyn nojaavaa itsenäistä puolustuspolitiikkaa.

Puolueettomuus on pysymista suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden rakentamista kaikkiin suuntiin, erityisesti naapurimaihin.

Itsenäisyyspuolueella on täysi 20 ehdokkaan lista eurovaaleissa. Ehdokkaat ovat sitoutuneet kannattamaan Suomen irtautumista eurosta ja EU:sta sekä torjumaan Nato-jäsenyyden.

IPU:n ehdokkaista kaksi korostaa erityisesti hyvien Venäjä-suhteiden merkitystä. Janus Putkonen on Verkkomedian päätoimittajana tuonut esille toisenlaisia näkökulmia, kuin Suomen valtamedia, jota ei voi kutsua puolueettomaksi Venäjä-uutisoinnissaan. Verkkomedialla on roolinsa vaihtoehtomediana.

Jon Hellevig omistaa merkittävän lakiasiainyrityksen, joka toimii mm. Moskovassa ja jonka asiakkaina on monia suomalaisia yrityksiä. Eri puolilla Eurooppaa asuneella ja kielitaitoisella Hellevigillä on poikkeuksellisen hyvä Venäjän tuntemus.

Putkonen ja Hellevig ovat muiden IPU:n ehdokkaiden tavoin vahvasti Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuspolitiikan takana.

Joillakin nettikommentoijilla näyttää olevan intoa hyökätä IPU:a vastaan ja syyttää sitä venäjämielisyydestä ja jopa - törkeästi ja valheellisesti - pyrkimyksestä liittää Suomi Venäjään. Loanheitossa viitataan em. IPU:n ehdokkaiden myönteisyyteen Venäjään kohtaan.

Onko niin, että olisi parempi pyrkiä huonontamaan Suomen suhteita Venäjään? Onko siitä Suomelle jotakin haittaa, että itärajamme on rauhallinen? Jos suhteita Venäjään halutaan huonontaa, eri puolueista löytyy ehdokkaita, jotka ajavat sitä linjaa. Nato-jäsenyys takaisi suhteiden huonontumisen.

Toistettakoon, että IPU:n tavoite on itsenäinen ja puolueeton Suomi. IPU haluaa Suomelle hyvät suhteet niin Ruotsiin, Viroon, Venäjälle kuin EU:hun ja USA:han. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.