Kohti tasapainoa

Lämmin kiitos Itsenäisyyspuolueen ehdokkaille, vaalityön
tekijöille ja äänestäjille. Tehty työ kantaa vielä hedelmää.

IPUn aika ei ollut vielä, mutta se on väistämättä tulossa.
Edessämme ovat kaikki ne kysymykset, joita IPU
vaaliohjelmassaan nosti esille. Kyse on politiikan suunnasta.

IPU on Suomen paras puolue, koska se vastaa aikamme suurimpiin
yhteiskunnallisin ongelmiin ja haasteisiin. Ei kuitenkaan
riitä, että me tiedämme tämän. IPU on tehtävä tunnetuksi
kaikille suomalaisille.

Tarvitsemme edelleen määrätietoisuutta ja sitkeyttä. Ja
niitähän löytyy kun kyse on maamme ja sen kansalaisten
tulevaisuudesta.

Suuri osa suomalaisista on saanut kyllikseen harjoitetusta
politiikasta. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet,
kansalaisille ja eduskunnalle kuuluvaa päätösvaltaa on
siirretty maasta pois ja Suomea on ujutettu syvemmälle EU:n
ja Naton sotilasliittokehitykseen. Kaikki tämä on tehty
eduskunnan ja hallituksen päätöksillä vastoin suomalaisten
enemmistön tahtoa.

Näillä näkymin sama linja jatkuu eduskuntavaalien jälkeen.
Vaaleissa tulee suuria muutoksia eduskunnan kokoonpanoon ja
puolueiden voimasuhteet muuttunevat melkoisesti. Politiikan
suunta ei silti vielä ole muuttumassa. Tämä johtuu siitä,
että kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet
pitämään Suomen EU:n jäsenenä. Ja EU-jäsenyys sanelee
Suomessa toteutettavan politiikan.

Suurin muutos, mikä vaaleissa voi tapahtua, on
Itsenäisyyspuolueen nousu eduskuntaan. Sillä tulee olemaan
kauaskantoisia vaikutuksia. Vihdoin tulee kuuluviin niiden
ääni, jotka haluavat palauttaa menetetyn valtiollisen
itsenäisyyden hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi.
Kun IPU pääsee esittämään tavoitteensa kaikille
suomalaisille, siitä kasvaa merkittävä voimatekijä. Syynä on
IPU:n ohjelma, joka on suomalaisten enemmistön perimmäisten
tavoitteiden ja etujen mukainen.

Eduskuntavaaleissa on kysymys Suomen suunnasta lähivuosina.
Suunta on muuttumassa hitaasti mutta varmasti. Suuri muutos
on jo tapahtunut ihmisten mielissä, kun monet ovat luopuneet
vanhasta puolueuskollisuudestaan.

IPU haluaa oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan lisäämistä,
sotilasliittokehityksen torjumista ja eroamista EU:sta.
Suomen suunnan muuttaminen kohti IPU:n esittämiä tavoitteita
tulee käytännössäkin ajankohtaiseksi ehkä ennemmin kuin
osaamme odottaa. EU ja euro ovat jatkuvassa kriisissä.
Suuryhtiöiden ja suurten jäsenmaiden ohjaama
liittovaltiohanke ei pysty vastaamaan kansalaisten
perustarpeisiin.

IPU:lla on toteuttamiskelpoinen ja rakentava uudistusohjelma.
Siitä löytyy suunta parempaan ja turvallisempaan
tulevaisuuteen.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila väitti Juvan lehdessä 24.3.,
että Suomi ei voi erota Euroopan unionista. Saman väitteen
esitti toinen keskustan kansanedustaja Esko Ahonen
Seinäjoella 11.4. Molemmat väitteet ovat vailla pohjaa.

Tällaista seuraa, kun julkinen keskustelu tärkeimmistäkin
kysymyksistä on heikkoa. Kansanedustajat voivat levittää
juuri sellaista huuhaa-tietoutta, josta Anttila itse
mainitussa lehdessä varoittaa.

Suomi voi erota EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä.
Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja. Kaupankäynti, ihmisten
liikkuminen ja opiskelu sujuvat EU:n ulkopuolella nykyisellä
tavalla. Sen takaa Euroopan talousaluesopimus, joka on
Suomen osalta voimassa edelleen.

On helppo yhtyä professori J.P. Roosin tuoreeseen esitykseen,
että paras strategia Suomelle tässä tilanteessa olisi
irrottautua eurosta heti ja päästää uuden markan kurssi
kellumaan vapaasti. Jos Suomi irtoaa eurosta vasta kun on
pakko – tilanteessa, jossa sen kilpailukyky on jo täysin
mennyt – lopputulos on samanlainen sokki kuin 1990-luvun
taitteessa.

On korkea aika saada eduskuntaan sellainen puolue ja
sellaisia edustajia, joiden tavoitteena on EU:sta ja eurosta
eroaminen. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei aja
näitä tavoitteita. Kansalaisille pitää kertoa, mikä on
vaihtoehto EU-politiikalle. Eduskunnassa on myös tehtävä
tarvittavat esitykset Suomen valtiollisen itsenäisyyden
palauttamisesta ja oman rahan käyttöönotosta.

Muutos on Suomessa väistämätön ja välttämätön.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sdp) kirjoittaa blogissaan,
että "luottaisin komissaariin (EU:n talouskomissaari Olli Rehn)
paljon enemmän, jos voisin olla varma että hän valehtelee".

Kyse on siitä, että Rehn väittää ettei eurokriisiä elävissä
maissa jouduta velkasaneeraukseen. On kuitenkin selvää, että
siihen joudutaan. Kreikassa ja Italiassa valtionvelka on
runsaasti yli 100 prosenttia kokonaistuotannosta.
Vastaavia velkoja ovat valtiot voineet aiemmin hoitaa vain
inflaatiolla tai jättämällä ainakin osan veloista maksamatta.

Tuomioja on siis oikeilla jäljillä. Jos komissaari Rehn
ymmärtää tosiasiat, hän valehtee sanoessaan, että
velkasaneerauksia ei ole tulossa. Jos taas komissaari on
tosissaan, hän on todella ulkona todellisuudesta.

Meneillään on monen tasoinen kriisi. On euron kriisi, koska
monien euromaiden yritykset häviävät kilpailussa
saksalaisyrityksille eikä vienti vedä euron kalliin kurssin
takia. Euromailla ei ole keinoja muuttaa valuuttansa arvoa,
koska ei ole omaa valuuttaa.

On myös velkavetoisen talousjärjestelmän kriisi. Uutta rahaa
- siis velkaa - luovat liikepankit on saatettu asemaan, jossa
voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan
veronmaksajien vastuulle. Tästä on kysymys niin Kreikassa
kuin Portugalissa. Velkaan perustuva järjestelmä tuottaa
toistuvia talousromahduksia.

Järjestelmäkriisin aiheuttaa myös talouskasvun pakko, joka
syntyy velasta. Vaatimattomalta kuulostava kolmen prosentin
vuosikasvu merkitsee kaksikymmenkertaistumista sadassa
vuodessa. On sanottu, että vain hullut ja taloustieteilijät
uskovat, että jatkuva kasvu on mahdollista rajallisessa
tilassa.

Elämme järjestelmässä, jossa totuuden kertominen johtaa
katastrofiin. Järjestelmä siis sortuu väistämättä, koska
totuutta ei pääse karkuun.

Demokratiasta on tullut rahan pikku apulainen. Päättäjien
siirtyminen kansan edustajista markkinoiden edustajiksi on
mahdollistanut nykyisen tilanteen.

On kehitettävä demokratiaa, joka erottaa toisistaan
politiikan ja rahavallan. Demokratia tarvitsee puitteet
toteutuakseen. Mitä pienemmät ovat puitteet, sen paremmin
voi demokratia toteutua. Suomen osalta Suomi on sopiva
kehikko kansan vallan toteutumiselle. Siihen tarvitaan
valtiollista itsenäisyyttä, siis eroamista valehtelulle
perustuvasta Euroopan unionista.

Demokratia syntyy myös keskustelusta. Sitä on syytä
opetella.

Portugali pyytää EU:lta - siis EU:n jäsenmailta - rahoitusapua
talouskriisin hoitoon. Kreikan ja Irlannin kriisit on jo
koettu. Portugalin jälkeen saattaa olla suurempien euromaiden,
Espanjan ja Italian vuoro.

Meneillään on monen tasoinen kriisi. Miljardivoittoja
kriisimaiden rahoituksesta keränneet pankit - monet niistä
saksalaisia ja ranskalaisia - pyritään nyt pelastamaan
varonmaksajien varoin. Toimitaan kuten Suomen pankkikriisissä
1990-luvun alussa. Yhtä typerästi ja epäoikeudenmukaisesti.

Pankkikriisin hoitotapa kertoo, että päättäjät ovat pankkien
omistajien puolella. Kansalaisten osa on jäädä maksajiksi. Jos
kansalaiset siihen tyytyvät.

Kyseessä on myös EU:n rahan, euron kriisi. Välimeren maiden
taloudet eivät pärjää kilpailussa Saksalle. Kreikan, Portugalin,
Espanjan ja Italian kaupasta noin 75 prosenttia tapahtuu
euroalueen sisällä. Ne eivät siis hyödy edes euron
heikkenemisestä.

Itsenäisyyspuolue on johdonmukaisesti vaatinut Suomen
eroamista EU:sta ja eurosta, jotka tulevat liian kalliiksi
suomalaisille. Oma raha tarvitaan, jotta voi olla omaa
talouspolitiikkaa. Nämä vaatimukset ovat juuri nyt hyvin
ajankohtaisia. Onko jo aika julkiseenkin keskusteluun
asiasta?

Kansalaisilla on mahdollisuus antaa äänensä Suomen oman rahan
palauttamisen puolesta äänestämällä Itsenäisyyspuolueen
ehdokkaita. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei ole
vaatinut eurosta luopumista.

Teesit Suomen markan puolesta 4.4.2001
http://ipu.fi/?page_id=959

Vanhan hokeman mukaan valtiovarainministerin salkku kannattaa
antaa Kokoomukselle, koska liikemiespuolue tietää kuinka
huolehtia yhteisistä rahoista. Uudemman sanonnan mukaan
Kokoomus kyllä huolehtii yhteisistä rahoistamme, mutta
samassa mielessä kuin pankkiryöstäjä.

Kun katsoo ympärilleen, ei tuota vaikeuksia päätellä kumpi
sanonta osuu lähemmäs totuutta. Kontrollista – jota vielä
vähän aikaa sitten kutsuttiin termillä ”rakenteellinen
jäykkyys” - vapautettu keinottelutalous on tuottanut
Suomeakin koettelevan talouskriisin. Kokoomusjohtoinen
valtiovarainministeriö on kunnostautunut esittämällä
järjestelmällisesti pieleen meneviä arvioita kriisin
vaikutuksista Suomeen – ja luonnollisesti vaiennut omista
aiemmista virheistään. Peruutuspeiliinhän ei kuulemma saa
katsoa, eli virheistä ei saa ottaa opiksi.

Nyt Suomen velkataakkaa halutaan kasvattaa ensin EU:n
tilapäisellä ja sitten pysyvällä vakautusvälineellä.
Kyseinen sanahirviö tarkoittaa järjettömillä riskeillä
tulosta tehneiden eurooppalaispankkien tappioiden
sosialisointia eli maksattamista veronmaksajilla. Väitetään,
ettei meillä ole varaa olla osallistumatta tähän ahneuden
juhlien loppusiivoukseen. Eipä tietenkään. Meillähän ei
ylipäätään ole varaa mihinkään muuhun kuin rikkaiden
rikastuttamiseen ja köyhien köyhdyttämiseen – jos niin
sanotuilta asiantuntijoilta kysytään.

Asiantuntijuuden määrittely poliittisessa keskustelussa on
oma mielenkiintoinen aihepiirinsä. Tiedemaailmassa
asiantuntijuudelle on vakiintunut kriteeristönsä, ja
kriittisten ja toisistaan poikkeavien näkemysten
esiinpääsy on tieteellisen kehityksen elinehto.
Politiikassa eri puolueilla, EK:n tapaisilla
painostusjärjestöillä ja tiedotusvälineillä on myös oma
kriteeristönsä, jonka perusteella jotakin henkilöä
kutsutaan asiantuntijaksi ja annetaan hänen lausumilleen
erityinen merkitys. Selvää on, että nämä asiantuntijat
laulavat niiden lauluja joiden leipää he syövät. Samalla
kritiikki ja keskustelu pyritään vaientamaan. Tieteen ja
politiikan asiantuntijuudella on kovin vähän tekemistä
toistensa kanssa.

Kun nämä poliittisin perustein esiin nostetut ”asiantuntijat”
nyt kertovat meille, että EU:n vakautusvälineisiin
osallistutaan vaalituloksesta riippumatta, häntä heiluttaa
koiraa pahemman kerran. Perustuslain mukaan valta Suomessa
kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva
eduskunta. Teksti on melko yksiselitteistä ja helposti
ymmärrettävää. Vallan ei siis pitäisi kuulua puolueille,
ministeriöiden virkamiehille, niin sanotuille asiantuntijoille
eikä rahoitusmarkkinoille - eikä myöskään EU:lle. Tämä näyttää
kovin monilta unohtuvan. Jos kansa niin tahtoo, mihinkään
vakautusvälineeseen ei tule osallistua. Piste.

Häntä heiluttaa koiraa myös silloin, kun puhutaan niin
sanotusta kestävyysvajeesta. Tiedotusvälineet ovat – jälleen
kerran – kiltisti nielaisseet tuon Kokoomuksen vaalien
ilmantilan hallintaan kehittämän ajatusrakennelman, jonka
mukaan menoja on leikattava ja tuloja lisättävä yhteensä
kymmenen miljardin verran. Muuten meitä odottaa kuulemma
perikato. Nyt ehdokkaat saavat julkisuudessa aivan vapaasti
valita, mistä he leikkaavat tuon kestävyysvajeen torjumiseksi.
Kestävyysvajeen olemassaoloa ei juuri kyseenalaisteta, ei
mietitä tilanteeseen johtaneita syitä tai vaihtoehtoja. Asiat
etenevät siis juuri niin kuin Kokoomuksen vaalitoimistossa
on toivottu. Hyvinvointiyhteiskunnan rippeitä ajetaan alas
ja valtiojärjestelmää heikennetään – ja kaikkea tätä
kutsutaan vastuun kantamiseksi.

Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat käyttäneet
asiantuntijapuheenvuoroja kestävyysvajeeseen liittyen.
Virkamiesten poliittisesta suuntautumisesta on yhtä vähän
epäselvyyttä kuin siitä, kuinka vieraantuneita he ovat
suomalaisesta todellisuudesta ja demokraattisen päätöksenteon
periaatteista. On sanottu, että vaarallisimpia
vallankäyttäjiä ovat ne, joilla on vahva ideologia jota he
itse eivät tunnista ideologiaksi. Valtiovarainministeriön
lisäksi juuri tällaisia hahmoja vaikuttaa löytyvän myös niin
Ulko- kuin Puolustusministeriönkin virkamiehistä. Kun ihminen
ei tunnista omaa toimintaansa ohjailevaa ideologiaa, hän
kuvittelee ja väittää toimivansa pelkän järjen ja faktojen
perusteella. Silloin irtaudutaan ympäröivästä
todellisuudesta – ja jälki on sellaista kuin edellä
mainittujen esimerkkien valossa on nähty. Häntä kuvittelee
heiluttavansa koiraa.

Mitä tulee valtion tuloihin ja menoihin, yhtälö ei lopulta
ole tähtitieteellisen monimutkainen. Suurituloisimpia
hyödyttäneiden veronalennusten peruminen, pääomatulojen
saattaminen progressiivisen verotuksen pariin (joka
mahdollistaa veron alentamisen pienimmistä pääomatuloista),
Suomen EU:lle vuosittain maksaman 750 miljoonan euron
tulonsiirron lopettaminen ja ulkomaisten
hallintarekistereiden kautta toteutetun veronkierron
kitkeminen tekevät puheet pahoin kärsineen valtiontalouden
lisäleikkauksista tarpeettomiksi. Samalla osalle
Valtiovarainministeriön virkamiehistä voisi suositella
perusasioiden kertaamista tai alanvaihtoa. Yhteiskuntaa ei
rakenneta pelkällä säästämisellä - myös tulopuolesta täytyy
huolehtia. Niihin talkoisiin täytyy osallistua maksukyvyn,
ei pelkän maksuhalun mukaan.

Itsenäisyyspuolueella on laaja ohjelma, jonka keskeinen
vaatimus on Suomen menetetyn valtiollisen itsenäisyyden
palauttaminen Euroopan unionista eroamalla. Kuten jo monet
tietävät, tämä voi tapahtua eduskunnan enemmistön päätöksellä
eikä siitä seuraa sakkomaksuja tms. Ja kaupankäynti, ihmisten
liikkuminen ja opiskelu voivat jatkua kuten nytkin.

EU:sta eroamisen perusteluja on liian paljon yhteen
kirjoitukseen, mutta tästä linkistä niitä löytyy
http://ipu.fi/?page_id=942 . Lyhyesti
sanottuna IPU:n mielestä tarvitsemme itsenäisyyden
hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi. EU-jäsenyyden
seurauksia on nähty jo liikaakin. Nyt maksamme kallista hintaa
itsenäisyyden menettämisestä.

Haluan keskittyä oman puolueeni viestin esille tuomiseen. On
kuitenkin pakko tarttua siihen, mitä Perussuomalaisten
ehdokas Erkki Valtamäki kirjoitti 28.3. Ilkassa:
"Mielestäni Perussuomalaisten EU-linja on täysin selvä.
Irti rahaliitosta ja EU:sta mahdollisimman nopeasti". Kunpa
olisit Erkki oikeassa. Jos Ps:n linja EU-linja on selvä,
miksi ainakin yksi Perussuomalaisten keskeinen ehdokas
Vaasan vaalipiirissä kannattaa EU-jäsenyyttä ja euroa?
Miksi Ps:n vaaliohjelmasta ei löydy vaatimusta EU:sta
eroamisesta? Miksi tuoreessa Perussuomalaisten
puheenjohtajan haastattelussa Apu-lehdessä sanotaan
"Soini ei vaadi Suomen eroa EU:sta"? Ja miksi yksikään
Perussuomalaisten nykyinen kansanedustaja ei ole tehnyt
eduskunnassa ensimmäistäkään aloitetta EU-jäsenyyden
purkamiseksi? Onko niin, että Perussuomalaisten EU-linja
on kyllä selvä, mutta se on päinvastainen kuin E.V. luulee?

Jokainen äänestäjä tekee päätöksensä omalla tavallaan.
On kohtuullista vaatia, että äänestäjillä olisi oikeat
tiedot puolueiden todellisista tavoitteista. Se on paljon
vaadittu, kun kolmannes uskoo Sdp:n olevan nytkin
hallituksessa. Demokratia syntyy keskustelusta. Siinä on
opettelemista niin nykyisille kuin tulevillekin
sukupolville.

Nyt käsillä olevat ydinvoimateollisuuden ja eurotalouden
kriisit ovat veljeksiä. Niiden yhteinen isä on periaate, jonka
mukaan meidän on välttämätöntä ottaa suunnattomia riskejä
joidenkin liikeyritysten lyhyen tähtäimen voittojen vuoksi ja
samalla kasvattaa kaikkia koskettavien, pitkäkestoisten ja
vakavien ongelmien todennäköisyyttä.

Niin ydinvoimateollisuudesta kuin säätelystään vapautetussa
keinottelutaloudestakin on luotu järjestelmä, joka tekee
vaikutuksen pelkällä monimutkaisuudellaan. Monimutkaisuutensa
vuoksi itse järjestelmä ei ole kenenkään hallittavissa.
Hallinnan illuusio luodaan kontroimalla mediaa.
Toisinajattelijoiden varoittavat viestit on pyritty
vaikenemaan kuoliaiksi. Kuviota voisi kutsua myös ahneuden,
piittaamattomuuden ja typeryyden pyhäksi kolmiyhteydeksi.

Niin ydinvoiman kuin keinottelutaloudenkin kohdalla luodaan
hallinnan kulisseja varautumalla ainakin näennäisesti
menneisyyden kriiseihin. Samalla ollaan haluttomia ja
kyvyttömiä varautumaan tulevaisuuden kriiseihin. Haluttomia
sen vuoksi, että kumpikin järjestelmä on sellainen, että
kriisejä väistämättä tulee. Kriisien olemassaolon
mahdollisuuden myöntäminen kyseenalaistaisi järjestelmän
olemassaolon oikeutuksen.

Julkisuudessa käytetään mielellään yleviä termejä -
turvallisuus ja vastuu - silloin kun puhutaan
ydinvoimarakentamisesta tai keinottelutalouden toiminnasta.
Kummassakin tapauksessa voitot ovat yritysten yksityisasia,
ja niiden ongelmat sosialisoidaan eli sälytetään nykyisten
veronmaksajien ja tulevien sukupolvien kannettavaksi.
Härskimpää ja edesvastuuttomampaa toimintaa on vaikea
kuvitella.

Tämänhetkisen informaation valossa Japanin
ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset Suomeen saattavat jäädä
taloudellisiin seurannaisvaikutuksiin, joita väistämättä
tulee. Katastrofin paikallisen laajuuden arviointi ei ole
päässyt vielä kunnolla alkuun. Japanilaisia kohtaan voi vain
tuntea myötuntoa, ja yrittää huolehtia siitä, että vastaavaa
ei pääsisi tapahtumaan muualla.

Nyt käsillä oleva eurotalouden kriisi aiheuttaa välittömiä
taloudellisia vaikutuksia Suomessa. Niinsanottua riihikuivaa
rahaa tarvitaan "vain" yli miljardi euroa – tämänhetkisen
tiedon mukaan. Takausvastuita Suomella on yli 12 miljardin
euron edestä, ja näyttää selvältä, että nämä summat tulevat
kasvamaan. On myös selvää, mitkä näiden keinottelutalouden
tappioiden suomalaisilla maksattamisen seuraukset ovat.
Välttämättömien palveluiden alasajoa jatketaan, toimivia
yhteiskunnan rakenteita tuhotaan edelleen kriisin varjolla,
niin sanotun vastuullisuuden nimissä. EU-tasolla ajetaan
niin sanottuja tervehdyttämisohjelmia, jotka tarkoittavat
vanhan tutun uusliberalistisen toimenpideohjelman
jatkamista ja laajentamista. Tämä uusliberalistisen agendan
varmistajana ja turvaajanahan EU on toiminut ansiokkaasti jo
vuosikymmeniä.

Niin sanottuina hyvinä aikoina, joita kuulemma elimme noin
kymmenen vuotta sitten, Suomella ei ollut varaa korjata
epäkohtia perustoimeentulossa, vanhustenhuollossa,
terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Nykyisten hallitsijoiden
jatkaessa meillä ei ole varaa näiden epäkohtien korjaamiseen
tulevaisuudessakaan. Sen sijaan Suomella on näemmä varaa
korvata ranskalais- ja saksalaispankkeja uhkaavat tappiot,
jotka aiheutuvat niiden omasta toiminnasta – ylettömästä
riskinotosta, jolla ne ovat tehneet vuosien ajan loistavaa
tulosta omistajilleen. Tälle menolle ei kuulemma ole
vaihtoehtoa.

Itsenäisyyspuolueella ei ole ollut aihetta takinkääntöihin
ydinvoiman tai EU:n edustaman keinottelutalouden suhteen.
Ydinvoimasta on luovuttava, samoin keinottelutalouden
täkäläinen edunvalvoja EU on syytä siirtää paikalleen
historian roskatynnörissä. Suomen osalta päätös tästä on
suomalaisten käsissä. Kumpikaan ratkaisu ei tietenkään ole
helppo, mutta kumpikin on ilman muuta mahdollinen. Niihin
valmistautuminen on taas viisautta, koska se on väistämättä
edessä.