Kohti tasapainoa

Intialainen ystäväni sen tiivisti: Kaikkialla on kyse korruptoituneista poliitikoista. He eivät kerro ihmisille halvasta uusiutuvasta energiasta, koska ottavat lahjuksia energiayhtiöiltä.

Kaikki tekniikka on olemassa siihen, että tarvittava lämpö- ja sähköenergia voidaan tuottaa uusiutuvista energialähteistä. Silti maailman kaupallisesta energiantuotannosta n.80-90 prosenttia on öljyn, maakasun ja kivihiilen varassa.

Sietää pohtia maailman öljyn kulutusta. Se on tasaisella vauhdilla 10 000 kuutiometriä minuutissa. Ja 14,5 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa.

Öljyriippuvuudesta irtautuminen ei tapahdu hetkessä. Nyt on monista eri syistä jo kiire uudistaa energiajärjestelmää. Koska energian kulutus on suurta mm. liikenteessä ja asumisessa, energiajärjestelmän uudistaminen koskee teollisuusmaissa kaikkia.

Suomessa Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä selvittää, miten päästään kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Työryhmän puheenjohtajaksi on valittu öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Mitä sanoa tuohon? Jo kauan sitten Paavo Haavikko kirjoitti, että "Parodia on nykyään mahdotonta. He tekevät sen itse".

Oikeudenmukaisemman liikenteen suunnittelusta siis vastaa Suomessa kansainvälisen öljy-yhtiön johtaja.

Rakenteellinen korruptio on mm. etujen, asemien ja rahan jakamista poliittisin perustein. Se on salakavalampaa kuin avoin korruptio. Ja usein myös täysin laillista.

Energiajärjestelmän uusiminen vaatii investointeja. Ne ovat helppoja toteuttaa, kun rahan hallinta on valtiolla ja valtio voi itse luoda rahansa oman keskuspankkinsa kautta. Silloin voidaan vaikkapa antaa investointitukia ja halpoja tai korottomia pitkäaikaisia lainoja energiajärjestelmän uusimiseen yrityksille ja yksityisille.

Nyt rahan hallinta on poissa monilta valtioilta. Valtioiden jäljellä olevia omaisuuksia yksityistetään ja julkista sektoria leikataan. Ja energiajärjestelmä on niin sanottujen markkinoiden käsissä. Siis Ollila ja kumppanit ovat ohjaksissa. Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu. On kyse kansanvallan ja harvainvallan kamppailusta. Nykyinen harvainvalta on raha-aateli, joka on liittoutunut poliittisen eliitin kanssa ja ajaa omia etujaan näennäisen demokratian avulla. Kamppailun lopputulos on kuitenkin selvä. Kun kansalaiset heräävät laajasti näkemään muutoksen välttämättömyyden, muutos tulee. Monista syistä aidompaan kansanvaltaan siirtymisellä on kiire.

Lähes puolet työpaikoista voidaan teollistuneissa maissa korvata roboteilla ja keinoälyllä tulevan 20 vuoden aikana. Näin kertoo tuore Oxfordin yliopiston raportti. Digitaalisen vallankumouksen vaikutuksia verrataan höyryn ja sähkön mukanaan tuomiin muutoksiin.

Tekninen muutos voi olla hyväksi, jos se on hallinnassa siten, että inhimillinen hyvinvointi lisääntyy. Jos vain harvalukuinen eliitti hyötyy, ollaan nykyisellä vaarallisella tiellä kohti laajaa yhteiskunnallista törmäystä.

Nykyisen menon tuloksia kuvaa YLE:n uutisessa liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Ismo Kosonen. Hän sanoo, että ”kyllä yhteiskuntien toimintojen rahoitus menee uusiin puihin lähivuosina. Uudet yritykset ovat täysin isänmaattomia, ja ne optimoivat verot minimiin”.

Kun yhteiskunnallinen toimintaympäristö muuttuu, pitää politiikankin muuttua. Kasvun ja työllisyyden hokeminen ei riitä. Pitää löytää ratkaisuja, joilla kaikkien pärjääminen nostetaan harvoja hyödyttävän kilpailun edelle. Ellei näin tehdä, tuloksena on avoin väkivalta.

Tilanteen tekee entistä ongelmallisemmaksi se, että taloudelliseen kasvuun nojaava talousmalli on menettänyt perustansa. Kasvua ei monista eri syistä juuri ole eikä sitä voi kestävällä tavalla tulla. Luonnonvarojen ylikäyttö ja velkaantuminen eivät voi jatkua.

Tarvitaan talousmallia, joka ei ole riippuvainen talouden kasvusta. Sellaisen mallin luominen on kiireellinen tehtävä, joskin näyttää, että ratkaisuja syntyy vasta pakon edessä.

Rahoitusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. On kestämätöntä, että rahan luominen on yksityisten pankkien käsissä ja valtiot ovat lainajonossa yritysten ja yksityisten kanssa. Rahan hallinta kuuluu valtiolle. Valtio ei tarvitse ulkomaista velkaa, kun sillä on oma raha, keskuspankki ja itsenäinen päätösvalta.

Valtaisaksi kuplaksi paisunut keinottelutalous tullee tiensä päähän lähivuosina. Ennen suurkuplan puhkeamista on tärkeä löytää uusia kestävämpiä uria eteenpäin.

Tarvitaan tasapainoa ihmisen välille, siis oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnallisen kehityksen suunta on käännettävä lisääntyvästä eriarvoistumisesta ja köyhtymisestä kohti kaikkien pärjäämistä. Se tarkoittaa myös eläkekattoa, perustuloa, ahneuden suitsimista verotuksella ja kunnollisten peruspalvelujen turvaamista.

Kaikki edellä mainittu tarkoittaa sitä, että talous ja markkinat alistetaan palvelemaan inhimillistä hyvinvointia. Se voi nähtävästi tapahtua vain siirtymällä nykyisestä näennäisestä demokratiasta aidompaan kansanvaltaan. Tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Tarvitaan myös sitovien kansanäänestysten käyttöönottoa rakenteellisen korruption vallassa olevan edustuksellisen demokratian ylitse.

Kansanvalta voi toimia vain itsenäisissä valtioissa. Ylikansalliset alistussuhteet, kuten EU-jäsenyys, on vahingollisina hylättävä. Alistussuhteista luopuminen mahdollistaa aidon kansainvälisen yhteistyön.

Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon. Työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää nykyisin, että ns. työn sivukulut peritään palkkasumman perusteella. Tämän tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa työn sivukulut korvataan toiminnan jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla, ikään kuin korvamerkityllä arvonlisäverolla. Yritystoiminnan aloittamista ja pienyrittäjiä on autettava nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon. Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava työllistämistukijärjestelmän avulla siitä, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä.

Tiedotusvälineet ovat täynnä kyselyjä, joissa selvitetään kansalaisten ja päätöksentekijöiden näkemyksiä päivänpolttavaan kysymykseen. Kysymys kuuluu tietenkin: Mistä leikataan? Kyse on siitä, mitä kuntien vastuulla olevia asioita jätetään vähemmälle rahoitukselle?

Paineita aiheuttavat talousahdingon syveneminen, verotulojen väheneminen, kustannusten nousu ja kasvavat tarpeet esim. terveyden- ja vanhustenhoidossa. Valtiovallan päätökset leikata valtion kunnille maksamia valtionosuuksia ovat pisti iin päälle. Nyt kunnissa saadaan taas kerran ihan itse päättää mistä leikataan. Suuri valtaosa kuntien menoista kuluu terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaalisektorille. Menoista leijonanosan vievät palkat. Niinpä merkittäviä leikkauksia voidaan tehdä vain em. hyvinvointipalveluja leikkaamalla.

Ilkka-lehti (29.10.) oli kysynyt levikkialueensa kunnanjohtajilta mistä he leikkaisivat. Kauhavan kaupunginjohtajan mukaan ”koulukuljetusten maksuttomuutta on rajattava ja harkittava kouluruokailun ja kirjastopalvelujen maksullisuutta”. Tämä on mielenkiintoista luettavaa myös muualla kuin Kauhavalla asuville kyläkoulujensa lakkauttamista ja pidempiä koulumatkoja odottaville. Kansansivistyksen kivijalkakaan ei ole turvassa.

Kaiken kaikkiaan henki näyttää olevan maassa sellainen, että nyt leikataan eikä sille ole vaihtoehtoja. On kuulemma eletty taas yli varojen. Ja rakennettu liian suuri julkinen sektori.

Kokonaisuutta voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Miksi julkiselta sektorilta, siis vaikkapa vanhustenhoidosta ja koulutuksesta puuttuu rahaa, jota siellä tarvitaan? Ainakin siksi, että maamme päättäjät ovat alentaneet verotusta – eniten suurituloisilta - 1990-luvun lopun jälkeen samalla määrällä kuin valtio nyt velkaantuu. Ilman noita veronalennuksia ei siis tarvittaisi velkaa.

Voidaan ja pitää kysyä mikä nyt on oikein ja mikä väärin. Onko oikein, että monet suurituloiset jättävät verot kokonaan maksamatta? Jotkut sijoittajat ja yritykset voivat tehdä näin laillisesti, kun on tehty sellaiset lait, että verojen välttäminen on laillista. Äärimmäisen ahneuden laillistaminen johtaa siihen, että näihin asti korkealla ollut kansalaisten veronmaksumoraali rapistuu.

Mikään vienti tai talouden kasvu ei auta, jos työn ja tuotannon tulokset viedään maasta pois. Näin on tapahtunut jo pitkän aikaa. Tulosten lisäksi viedään työpaikkoja ja tehtaita.

Mistä leikataan on nyt väärä kysymys. Oikeampi kysymys on, missä olemme ja mihin olemme menossa? Olemme tilanteessa, jossa Suomea imetään kuiviin. Maamme on poliittisen ja taloudellisen riiston kohteena. Euroopan unionin yksi keskeinen tavoite on julkisen sektorin alasajo. Sen käytännön tulokset ovat lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Olemme menossa kohti yhteiskunnallista törmäystä. Sillä vaikka suomalaiset ovat hyviä alamaisia, heidänkin sietokyvyllään on rajansa.

Jaloilleen noustakseen Suomi tarvitsee oman rahan. EU:ssa ja eurossa Suomi on muidenkin velkojan takaaja ja maksaja. Pienelle maalle tilanne on kestämätön. Leikkauspuheiden keskellä on hyvä muistaa, että oma raha sekä itsenäinen keskuspankki ja lainsäädäntö tekevät mahdolliseksi itsenäisen talouspolitiikan ja omaehtoisen yhteiskuntapolitiikan. Sellaisella Suomeen rakennettiin toimiva hyvinvointiyhteiskunta aineellisesti nykyistä vaatimattomammissa oloissa.