Hallituksen budjettiesitys ei sisällä mitään, mikä muuttaisi politiikan suuntaa.
Hallituksen politiikan ytimenä on toive siitä, että vienti lähtisi
vetämään ja näin palattaisiin ns. kasvu-uralle. Tälle toiveelle ei
ole näkyvissä todellista pohjaa.
Suomessa ei ole juurikaan sellaista tuotantoa, jota ei olisi kilpailijamaissa ja Suomen asema suhteessa kilpailijamaihin on heikentynyt. Esim. Ruotsi hyötyy omasta rahastaan samalla kun Suomi kärsii euron kalleudesta. Pääomapako ja omistuksen siirtyminen ulkomaille ovat myös heikentäneet Suomen asemaa. Meneillään oleva talousjärjestelmän kriisi saattaa lisäksi olla vasta alkuvaiheessaan.
Luvattu elvytys on jäänyt lähinnä puheeksi ja kosmetiikaksi. Budjettiesitykseen sisältyvät hankkeet eivät muuta kokonaiskuvaa. Todellista tarvetta mittaviin hankkeisiin kuitenkin on, sillä esim. arviolta joka viidennessä suomalaisessa rakennuksessa on ihmisten terveyttä haittaava kosteusvaurio.
Ainutlaatuisen elvytys- ja investointimahdollisuuden tarjoaa energiantuotantojärjestelmän uudistaminen, jolla on myös jo kiire. Olisi välttämätöntä ottaa selkeä linja hajautetun kotimaisen uusiutuvan energiajärjestelmän suuntaan. Näin luotaisiin paljon työpaikkoja, parannettaisiin omavaraisuutta ja huoltovarmuutta sekä vastattaisiin ympäristöhaasteisiin. Kaikki tekniikka on olemassa, tahtoa muutokseen puuttuu. Tällaisen muutoksen sijasta hallitus on jättämässä energiajärjestelmän tulevaisuuden keskittyneen energiateollisuuden käsiin.
Työttömyyden suhteen hallitus on neuvoton. Nyt tarvitaan todellisia uudistuksia, joilla helpotetaan työllistämistä ja yritystoiminnan aloittamista. Sellainen olisi nykyisten työn sivukulujen poistaminen ja vastaavien maksujen kerääminen tuotannon jalostusarvon perusteella. Näin siirrettäisiin maksurasitusta työvoimavaltaisilta yrityksiltä pääomavaltaisille.
Perustavia muutoksia politiikkaan ei nykyisiltä hallituspuolueilta
ole tulossa. Hallitus on sitoutunut EU:n määräysvaltaan. EU taas
ajaa suuryritysten etuja.
Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmistä varten eikä päinvastoin. Ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille on löydettävä tasapaino, joka nyt on kateissa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii politiikan suunnan muuttamista. Tarvitaan toimivaa demokratiaa nykyisen näennäisdemokratian tilalle ja puitteet demokratialle, siis Suomen osalta oma itsenäinen lainsäädäntövalta, oma raha ja talouspolitiikka.
Ellei haluta odottaa nykyisen politiikan väistämätöntä romahdusta, on jo kiire avata avoin julkinen keskustelu tulevaisuutemme vaihtoehdoista.
perjantai 28. elokuuta 2009
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Verotusta muutettava oikeudenmukaisemmaksi
Verotuksen muutoksista käydään vääntöä maan hallituksen sisällä. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole näkynyt esityksiä verotuksen pahimpien vinoumien korjaamisesta.
Yksi nykyisen verotuksen vääryyksiä on se, että kaikkein suurimpiakin pääomatuloja verotetaan 28 prosentin pääomaverolla, kun jo keskituloinen maksaa palkastaan veroa suuremman osuuden.
Pääomatulojen verotus tulee muuttaa progressiiviseksi. Pienimpien pääomatulojen verotusta voidaan jopa laskea, suurimpien pääomatulojen verotusta pitää selkeästi kiristää.
Lipposen ja Vanhasen hallitukset ovat keventäneet verotusta vuositasolla yli 6000 miljoonaa euroa. Nämä kevennykset ovat hyödyttäneet pääasiassa suurituloisia. Kun samaan aikaan kunnat ovat ahdingossaan nostaneet kunnallisveroa, on veroja käytännössä siirretty yhä enemmän pienituloisten maksettavaksi. Kunnallisvero kun on tasavero eikä progressiivinen.
Kun verotusta joudutaan uudistamaan, on tärkeää huolehtia sitä, että muutokset lisäävät oikeudenmukaisuutta. Otetaan enemmän niiltä, joilla on otettavaa. Suurimpien tulojen verotusta pitää siis lisätä. Varallisuusveron palauttaminen olisi askel oikeaan suuntaan. Kaikkien pienituloisimpien verotusta olisi tärkeää keventää tekemällä alle 1000 euron kuukausitulot kokonaan verovapaiksi.
Ruuan arvonlisäveroa on käsitelty liian yksioikoisesti. Elintarvikkeiksi laskettuja tuotteita on monenlaisia. Ruuan alv on syytä poistaa kokonaan ainakin leivältä, maidolta sekä terveyden kannalta tärkeiltä hedelmiltä ja vihanneksilta.
Työllisyyden parantamiseksi olisi nostettava arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon. Näin helpotettaisiin pienten palveluyritysten asemaa ja madallettaisiin kynnystä yritystoiminnan aloittamiseen.
Yksi nykyisen verotuksen vääryyksiä on se, että kaikkein suurimpiakin pääomatuloja verotetaan 28 prosentin pääomaverolla, kun jo keskituloinen maksaa palkastaan veroa suuremman osuuden.
Pääomatulojen verotus tulee muuttaa progressiiviseksi. Pienimpien pääomatulojen verotusta voidaan jopa laskea, suurimpien pääomatulojen verotusta pitää selkeästi kiristää.
Lipposen ja Vanhasen hallitukset ovat keventäneet verotusta vuositasolla yli 6000 miljoonaa euroa. Nämä kevennykset ovat hyödyttäneet pääasiassa suurituloisia. Kun samaan aikaan kunnat ovat ahdingossaan nostaneet kunnallisveroa, on veroja käytännössä siirretty yhä enemmän pienituloisten maksettavaksi. Kunnallisvero kun on tasavero eikä progressiivinen.
Kun verotusta joudutaan uudistamaan, on tärkeää huolehtia sitä, että muutokset lisäävät oikeudenmukaisuutta. Otetaan enemmän niiltä, joilla on otettavaa. Suurimpien tulojen verotusta pitää siis lisätä. Varallisuusveron palauttaminen olisi askel oikeaan suuntaan. Kaikkien pienituloisimpien verotusta olisi tärkeää keventää tekemällä alle 1000 euron kuukausitulot kokonaan verovapaiksi.
Ruuan arvonlisäveroa on käsitelty liian yksioikoisesti. Elintarvikkeiksi laskettuja tuotteita on monenlaisia. Ruuan alv on syytä poistaa kokonaan ainakin leivältä, maidolta sekä terveyden kannalta tärkeiltä hedelmiltä ja vihanneksilta.
Työllisyyden parantamiseksi olisi nostettava arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon. Näin helpotettaisiin pienten palveluyritysten asemaa ja madallettaisiin kynnystä yritystoiminnan aloittamiseen.
maanantai 24. elokuuta 2009
Viljan polttaminen kertoo politiikan rappiosta
Suomessa poltetaan nyt viljaa lämpölaitoksissa, koska vilja on polttoaineena halvempaa kuin esim. puupelletti.
Viljan polttaminen voi olla tuottajan kannalta ymmärrettävää, sillä viljavarastoissa on vielä paljon viime vuoden viljaa ja myydessä hinta alittaa tuotantokustannukset – jopa tuet huomioon ottaen. Polkuhinnoillakaan ei ostajaa viljalle välttämättä löydy. Moni viljantuottaja myös kysyy, onko mitään eroa siinä poltetaanko vilja energiaksi vai tehdäänkö siitä alkoholia tai tärkkelystä teollisuuden raaka-aineeksi.
Ympäröivää maailmaa ja lähitulevaisuuden ongelmia katsottaessa viljan polttaminen näyttää vähemmän oikealta ratkaisulta. Jatkuvasti nälkää näkeviä ihmisiä on maailmassa n. tuhat miljoonaa. Siitä huolimatta, että joillakin alueilla on ylituotantoa, maailman viljavarastot ovat hyvin niukat. Ne riittävät laskennallisesti n. 50 päivän kulutukseen. Maailman suurilla viljantuotantoalueilla Kiinassa, Intiassa ja USA:ssa kasvuolot ovat käyneet epävarmemmiksi kasteluun käytetyn pohjaveden ehtymisen ja lisääntyvän kuivuuden takia.
Maailman väestömäärä kasvaa voimakkaasti ja epävarmuus ruuan saatavuudesta lisääntyy. Nykymenolla nälkä koskettaa yhä useampaa ihmistä samalla kun ruokaa toisaalla tuhlataan ja käytetään yhä enemmän energian tuotantoon.
Suomessa olisi tärkeää varautua kaikkein huonoimpiin vaihtoehtoihin ruuan saatavuuden suhteen. Nähtävissä olevien uhkien lisäksi olisi syytä varautua peräkkäisten huonojen satovuosien ja yllättävien luonnononnettomuuksien varalta.
Viljaa tulisi olla varastossa ainakin kahden vuoden tarvetta vastaava määrä.
Viljan varmuusvarastointia on vähennetty sen aiheuttamien korkotappioiden takia. Tämä jos mikä on valtiovallalta lyhytnäköistä politiikkaa.
Viljan polttaminen energiaksi kertoo politiikan rappiosta. Se ei ole oikein kun niin monet näkevät nälkää. Samalla nykytilanne kuvaa ns. globalisaation mielettömyyttä ja epäonnistumista ihmisen todellisen hyvinvoinnin kannalta.
Maatalouspolitiikkaan tarvitaan perusteellista muutosta. Viljelijät tarvitsevat kohtuullisen korvauksen työlleen ja tuotantoon sijoitetulle pääomalle. Kaikki ihmiset tarvitsevat kohtuuhintaista ruokaa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii politiikkaa, joka lähtee ihmisten tarpeista, eikä keskittyneen suurteollisuuden ja kaupan tarpeista.
Viljan polttaminen voi olla tuottajan kannalta ymmärrettävää, sillä viljavarastoissa on vielä paljon viime vuoden viljaa ja myydessä hinta alittaa tuotantokustannukset – jopa tuet huomioon ottaen. Polkuhinnoillakaan ei ostajaa viljalle välttämättä löydy. Moni viljantuottaja myös kysyy, onko mitään eroa siinä poltetaanko vilja energiaksi vai tehdäänkö siitä alkoholia tai tärkkelystä teollisuuden raaka-aineeksi.
Ympäröivää maailmaa ja lähitulevaisuuden ongelmia katsottaessa viljan polttaminen näyttää vähemmän oikealta ratkaisulta. Jatkuvasti nälkää näkeviä ihmisiä on maailmassa n. tuhat miljoonaa. Siitä huolimatta, että joillakin alueilla on ylituotantoa, maailman viljavarastot ovat hyvin niukat. Ne riittävät laskennallisesti n. 50 päivän kulutukseen. Maailman suurilla viljantuotantoalueilla Kiinassa, Intiassa ja USA:ssa kasvuolot ovat käyneet epävarmemmiksi kasteluun käytetyn pohjaveden ehtymisen ja lisääntyvän kuivuuden takia.
Maailman väestömäärä kasvaa voimakkaasti ja epävarmuus ruuan saatavuudesta lisääntyy. Nykymenolla nälkä koskettaa yhä useampaa ihmistä samalla kun ruokaa toisaalla tuhlataan ja käytetään yhä enemmän energian tuotantoon.
Suomessa olisi tärkeää varautua kaikkein huonoimpiin vaihtoehtoihin ruuan saatavuuden suhteen. Nähtävissä olevien uhkien lisäksi olisi syytä varautua peräkkäisten huonojen satovuosien ja yllättävien luonnononnettomuuksien varalta.
Viljaa tulisi olla varastossa ainakin kahden vuoden tarvetta vastaava määrä.
Viljan varmuusvarastointia on vähennetty sen aiheuttamien korkotappioiden takia. Tämä jos mikä on valtiovallalta lyhytnäköistä politiikkaa.
Viljan polttaminen energiaksi kertoo politiikan rappiosta. Se ei ole oikein kun niin monet näkevät nälkää. Samalla nykytilanne kuvaa ns. globalisaation mielettömyyttä ja epäonnistumista ihmisen todellisen hyvinvoinnin kannalta.
Maatalouspolitiikkaan tarvitaan perusteellista muutosta. Viljelijät tarvitsevat kohtuullisen korvauksen työlleen ja tuotantoon sijoitetulle pääomalle. Kaikki ihmiset tarvitsevat kohtuuhintaista ruokaa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii politiikkaa, joka lähtee ihmisten tarpeista, eikä keskittyneen suurteollisuuden ja kaupan tarpeista.
perjantai 21. elokuuta 2009
Euro on tuhoisa Suomelle – oma raha tarvitaan
Uutistoimisto Bloombergin kokoamista eri valuuttojen ostovoimatiedoista käy ilmi, että Ruotsi nauttii parhaillaan jopa yli 40 prosenttia euroa edullisemman kruunun tuottamasta kilpailuedusta.
Suomi on tehty viennistä riippuvaiseksi lyhytnäköisellä politiikalla. On myös luovuttu omasta rahasta ja samalla talouspolitiikasta. Kyvytön ja korruptoitunut poliittinen johto on ajanut politiikkaa, jolla kansallisvarallisuutta ja keskeistä suomalaista tuotantoa on yksityistetty ja siirretty polkuhintaan ulkomaiseen omistukseen.
Suomi on nyt matkalla kehitysmaaksi.
Euron tuhoisuutta on vaikea myöntää ay-liikkeen ja suurteollisuuden johdossa. Ne olivat yhdessä maan poliittisen johdon kanssa ajamassa euroa markan tilalle.
Oman talouden rakentamiseen ja yhteiskunnallisen kehityksen hallitsemiseen tarvitaan omaa rahaa ja talouspolitiikkaa. Se läksy on kerran Suomessa opittu. Nyt olisi syytä kerrata.
Suomi on tehty viennistä riippuvaiseksi lyhytnäköisellä politiikalla. On myös luovuttu omasta rahasta ja samalla talouspolitiikasta. Kyvytön ja korruptoitunut poliittinen johto on ajanut politiikkaa, jolla kansallisvarallisuutta ja keskeistä suomalaista tuotantoa on yksityistetty ja siirretty polkuhintaan ulkomaiseen omistukseen.
Suomi on nyt matkalla kehitysmaaksi.
Euron tuhoisuutta on vaikea myöntää ay-liikkeen ja suurteollisuuden johdossa. Ne olivat yhdessä maan poliittisen johdon kanssa ajamassa euroa markan tilalle.
Oman talouden rakentamiseen ja yhteiskunnallisen kehityksen hallitsemiseen tarvitaan omaa rahaa ja talouspolitiikkaa. Se läksy on kerran Suomessa opittu. Nyt olisi syytä kerrata.
maanantai 17. elokuuta 2009
Korruptio on estänyt vapaat vaalit
Hämäräliikemiehet, suuryritykset ja etujärjestöt ovat maksaneet kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia tai miljoonia euroja vallassa oleville puolueille ja niiden ehdokkaille. Uskooko joku, että rahat on annettu huvin vuoksi?
Eräs etujärjestöjohtaja sanoi, että on tärkeää saada eduskuntaan ”hyviä tyyppejä”. Maksajien kannalta hyviä tyyppejä on varmaan saatukin.
Nyt paljastunut yritysten ja etujärjestöjen maksama puolue- ja vaalirahoitus on osa rakenteellista korruptiota. Se on osa korruption kolmiosta, joka on estänyt käytyjä vaaleja olemasta vapaat.
Jotta voidaan perustellusti puhua vapaista vaaleista, ei riitä, että äänestäjät saavat äänestää ketä tahansa ehdokasta. Vapaissa vaaleissa on ehdokkailla ja niitä asettavilla ryhmillä oltava edes kohtuullisen tasapuoliset mahdollisuudet esitellä itsensä ja tavoitteensa kaikille äänestäjille. Suomessa ei näin ole ollut.
Ensin verovaroista maksattava puoluetuki – kaikkiaan n. 40 miljoonaa euroa kuluvana vuonna – maksetaan vain eduskuntapuolueille. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa mitään. Toiseksi median antama rahan arvoinen julkisuus kohdistuu lähes pelkästään eduskuntapuolueisiin. Kolmantena on nyt esillä ollut puolue- ja vaalirahoitus.
Nämä kolme yhdessä ovat tähän asti taanneet vallan säilymisen nyt-vielä-suurilla puolueilla ja estäneet vapaat vaalit.
Jos entinen meno jatkuu, siitä tullaan maksamaan kova yhteiskunnallinen hinta. Ja entinen meno jatkuu, jos asia riippuu nykyisistä vallanpitäjistä.
On toivottavaa, että korruption paljastuminen johtaa kansalaisten aktivoitumiseen, avoimempaan keskusteluun yhteiskuntakehityksen vaihtoehdoista ja myös vapaampiin vaaleihin.
Jokaisen osallisen olisi syytä tuntea oma vastuunsa tarvittavan muutoksen tekemisestä. Median valta ja siis myös vastuu on keskeinen.
Eräs etujärjestöjohtaja sanoi, että on tärkeää saada eduskuntaan ”hyviä tyyppejä”. Maksajien kannalta hyviä tyyppejä on varmaan saatukin.
Nyt paljastunut yritysten ja etujärjestöjen maksama puolue- ja vaalirahoitus on osa rakenteellista korruptiota. Se on osa korruption kolmiosta, joka on estänyt käytyjä vaaleja olemasta vapaat.
Jotta voidaan perustellusti puhua vapaista vaaleista, ei riitä, että äänestäjät saavat äänestää ketä tahansa ehdokasta. Vapaissa vaaleissa on ehdokkailla ja niitä asettavilla ryhmillä oltava edes kohtuullisen tasapuoliset mahdollisuudet esitellä itsensä ja tavoitteensa kaikille äänestäjille. Suomessa ei näin ole ollut.
Ensin verovaroista maksattava puoluetuki – kaikkiaan n. 40 miljoonaa euroa kuluvana vuonna – maksetaan vain eduskuntapuolueille. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa mitään. Toiseksi median antama rahan arvoinen julkisuus kohdistuu lähes pelkästään eduskuntapuolueisiin. Kolmantena on nyt esillä ollut puolue- ja vaalirahoitus.
Nämä kolme yhdessä ovat tähän asti taanneet vallan säilymisen nyt-vielä-suurilla puolueilla ja estäneet vapaat vaalit.
Jos entinen meno jatkuu, siitä tullaan maksamaan kova yhteiskunnallinen hinta. Ja entinen meno jatkuu, jos asia riippuu nykyisistä vallanpitäjistä.
On toivottavaa, että korruption paljastuminen johtaa kansalaisten aktivoitumiseen, avoimempaan keskusteluun yhteiskuntakehityksen vaihtoehdoista ja myös vapaampiin vaaleihin.
Jokaisen osallisen olisi syytä tuntea oma vastuunsa tarvittavan muutoksen tekemisestä. Median valta ja siis myös vastuu on keskeinen.
perjantai 14. elokuuta 2009
Valtaa on siirrettävä puolueilta kansalaisille – listavaali pitää tyrmätä
Meneillään oleva vaalirahoitusskandaali synnyttää ehdotuksia tarvittavista muutoksista. Olisi tärkeää, että kaikki esille tulevat ehdotukset puitaisiin julkisuudessa perin pohjin. Olisi löydettävä ratkaisuja, jotka lisäävät kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia eli parantavat nyt heikoksi ja näennäiseksi käyneen demokratian tilaa.
Onko nykyisillä vallanpitäjillä todella halua lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia? Huonolta ainakin näyttää. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila herättelee keskustelua siirtymisestä niin sanottuun listavaaliin. Tämä merkitsisi käytännössä vallan siirtämistä entistä enemmän äänestäjiltä puolueille.
Myös tuoreet esitykset puoluerahoituksen uudistamisesta näyttävät enemmän näennäisiltä uudistuksilta kuin todellisilta. Keskusta haluaa puolueille annettaville lahjoituksille 2 000 euron ilmoitusrajan ja yhdelle lahjoittajalle 15 000 euron kattosumman.
Tällaisia rajoituksia olisi helppo kiertää. Rahaa voidaan jakaa pienempiin nippuihin. Ehdokas tai puoluejärjestö voi myös ottaa lainaa vaaleja varten. Miten valvotaan, kuka maksaa velan joskus vuosien päästä?
Todellinen ongelma liittyy kansan tahdon toteutumiseen. Massiivinen yritysten ja etujärjestöjen puolueille ja ehdokkaille maksama tuki on heikentänyt kansalaisten äänen kuulumista ja ymmärrettävästi myös kansalaisten puolueita kohtaan tuntemaa luottamusta.
Siksi on lisättävä kansalaisten suoraa päätösvaltaa ja vähennettävä puolueiden ja niiden edustajien valtaa. Tämä on yksinkertaista. On luotava lainsäädäntö, jolla mahdollistetaan sitovien kansanäänestysten järjestäminen kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla. Kansanäänestyksiä tulee voida järjestää myös kansalaisaloitteiden pohjalta.
Tämän lisäksi tulee luoda sellainen lainsäädäntö, jolla kaikki puoluerahoitus tehdään läpinäkyväksi.
Vaalirahoitussotkun pölyjen laskeuduttua ollaan eräässä tienhaarassa. Suunta voidaan ottaa kohti aitoa demokratiaa tai sitten jatkaa nykyistä politiikkaa ja keksiä hyväveli-verkostojen rahoille uusia jakotapoja.
Onko nykyisillä vallanpitäjillä todella halua lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia? Huonolta ainakin näyttää. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila herättelee keskustelua siirtymisestä niin sanottuun listavaaliin. Tämä merkitsisi käytännössä vallan siirtämistä entistä enemmän äänestäjiltä puolueille.
Myös tuoreet esitykset puoluerahoituksen uudistamisesta näyttävät enemmän näennäisiltä uudistuksilta kuin todellisilta. Keskusta haluaa puolueille annettaville lahjoituksille 2 000 euron ilmoitusrajan ja yhdelle lahjoittajalle 15 000 euron kattosumman.
Tällaisia rajoituksia olisi helppo kiertää. Rahaa voidaan jakaa pienempiin nippuihin. Ehdokas tai puoluejärjestö voi myös ottaa lainaa vaaleja varten. Miten valvotaan, kuka maksaa velan joskus vuosien päästä?
Todellinen ongelma liittyy kansan tahdon toteutumiseen. Massiivinen yritysten ja etujärjestöjen puolueille ja ehdokkaille maksama tuki on heikentänyt kansalaisten äänen kuulumista ja ymmärrettävästi myös kansalaisten puolueita kohtaan tuntemaa luottamusta.
Siksi on lisättävä kansalaisten suoraa päätösvaltaa ja vähennettävä puolueiden ja niiden edustajien valtaa. Tämä on yksinkertaista. On luotava lainsäädäntö, jolla mahdollistetaan sitovien kansanäänestysten järjestäminen kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla. Kansanäänestyksiä tulee voida järjestää myös kansalaisaloitteiden pohjalta.
Tämän lisäksi tulee luoda sellainen lainsäädäntö, jolla kaikki puoluerahoitus tehdään läpinäkyväksi.
Vaalirahoitussotkun pölyjen laskeuduttua ollaan eräässä tienhaarassa. Suunta voidaan ottaa kohti aitoa demokratiaa tai sitten jatkaa nykyistä politiikkaa ja keksiä hyväveli-verkostojen rahoille uusia jakotapoja.
torstai 13. elokuuta 2009
Tarastin työryhmä uusiksi
Oikeusministeriö asetti kesäkuussa 2008 vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan, jota johtaa hallintoneuvos Lauri Tarasti.
Toimikunnan tarkoituksena on tehdä esityksiä puoluerahoituksen uudistamiseksi. On kestämätöntä ja samalla nykyistä alennustilaa kuvaavaa, että työryhmä koostuu lähinnä eduskuntapuolueiden edustajista. Heitä on toimikunnan 12 jäsenestä kahdeksan.
Tarastin työryhmä on syytä laittaa uusiksi. Enemmistön työryhmästä tulisi koostua muista kuin eduskuntapuolueiden edustajista.
Olisi tärkeää saada työryhmään mukaan puoluerahoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ajavien kansalaisjärjestöjen näkökulma. On myös muistutettava, että Suomessa on kuusi rekisteröityä puoluetta, joilla ei ole toistaiseksi edustajaa eduskunnassa. Olisi kohtuullista, että näiden puolueiden – jotka eivät nyt saa puoluetukia – edes jonkinlainen edustus olisi Tarastin työryhmässä.
Euroopan Neuvoston (joka ei ole EU:n elin) lahjonnan vastainen ryhmä, Greco, painotti Suomen puoluelaitoksen läpinäkyvyyttä koskevassa arviointiraportissaan joulukuussa 2007 "ettei julkista rahoitusta voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuina oleviin puolueisiin”.
Päätösten tekeminen puoluerahoituksen uudistamisesta jää maan hallitukselle ja eduskunnalle. Avoimuuden ja oikeusvaltion vaatimuksiin kuuluisi, että muutoksia valmistelevassa työryhmässä olisi enemmistö muita kuin asianosaisia.
Oikeusvaltiossa olisi myös eduskuntapuolueista riippumaton elin selvittämässä, mikä on perustuslain mukaista. Tarvitaan siis puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin. On kestämätöntä, että nyt eduskunta itse on ylin perustuslain tulkitsija.
Toimikunnan tarkoituksena on tehdä esityksiä puoluerahoituksen uudistamiseksi. On kestämätöntä ja samalla nykyistä alennustilaa kuvaavaa, että työryhmä koostuu lähinnä eduskuntapuolueiden edustajista. Heitä on toimikunnan 12 jäsenestä kahdeksan.
Tarastin työryhmä on syytä laittaa uusiksi. Enemmistön työryhmästä tulisi koostua muista kuin eduskuntapuolueiden edustajista.
Olisi tärkeää saada työryhmään mukaan puoluerahoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ajavien kansalaisjärjestöjen näkökulma. On myös muistutettava, että Suomessa on kuusi rekisteröityä puoluetta, joilla ei ole toistaiseksi edustajaa eduskunnassa. Olisi kohtuullista, että näiden puolueiden – jotka eivät nyt saa puoluetukia – edes jonkinlainen edustus olisi Tarastin työryhmässä.
Euroopan Neuvoston (joka ei ole EU:n elin) lahjonnan vastainen ryhmä, Greco, painotti Suomen puoluelaitoksen läpinäkyvyyttä koskevassa arviointiraportissaan joulukuussa 2007 "ettei julkista rahoitusta voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuina oleviin puolueisiin”.
Päätösten tekeminen puoluerahoituksen uudistamisesta jää maan hallitukselle ja eduskunnalle. Avoimuuden ja oikeusvaltion vaatimuksiin kuuluisi, että muutoksia valmistelevassa työryhmässä olisi enemmistö muita kuin asianosaisia.
Oikeusvaltiossa olisi myös eduskuntapuolueista riippumaton elin selvittämässä, mikä on perustuslain mukaista. Tarvitaan siis puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin. On kestämätöntä, että nyt eduskunta itse on ylin perustuslain tulkitsija.
tiistai 11. elokuuta 2009
Tarvitaan ennenaikaiset reilut eduskuntavaalit
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sanotaan. Tämän näyttävät tajuavan myös nykyisten valtapuolueiden edustajat. Miksi he muuten olisivat pimittäneet vaalirahoitusta viimeiseen asti. Kolmen vielä suuren puolueen edustajat laulavat hämäräliikemiesten, suuryritysten ja etujärjestöjen lauluja. Paljastunut vaalikorruptio tekee ymmärrettävämmäksi sen, miksi kansalaisten ja harjoitettavan politiikan välillä on kasvava kuilu.
Kuluvana vuonna veronmaksajat maksavat eduskuntapuolueille erilaisia puoluetukia n. 40 miljoonaa euroa. Kun puoluetukijärjestelmä luotiin, sen sanottiin poistavan puolueiden tarpeen ulkopuoliseen rahoitukseen. Toisin on käynyt.
Niin sanottu edustuksellinen demokratia edustaa yhä vähemmän äänestäjiä. Edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Eletään näennäisessä demokratiassa.
Nykyiset eduskuntapuolueet pyrkivät estämään uusien puolueiden nousun eduskuntaan. Parhaillaan kaavaillaan äänikynnystä tähän tarkoitukseen. Veronmaksajilta kerättävä puoluetuki jaetaan vain eduskuntapuolueille.
Euroopan Neuvoston (joka ei ole EU:n elin) lahjonnan vastainen ryhmä, Greco, julkaisi v. 2007 Suomen puoluelaitoksen läpinäkyvyyttä koskevan arviointiraporttinsa. Siinä todetaan, että Suomessa ei ole puolueiden julkisen rahoituksen osalta toteutettu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymää poliittisten puolueiden rahoitusta koskevaa suositusta 1516(2001). Sen mukaan valtion rahoitusosuutta puolueille määritettäessä tulisi huolehtia siitä, että myös vailla edustusta parlamentissa olevien puolueiden ”olisi mahdollista astua poliittiselle areenalle ja kilpailla oikeudenmukaisin ehdoin vakiintuneempien puolueiden kanssa”. Greco painottaa raportissaan, ”ettei julkista rahoitusta voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuina oleviin puolueisiin”.
Nyt paljastunut vaalikorruptio antaa aiheen vaatia ennenaikaisia eduskuntavaaleja. Seuraavien vaalien tulee olla huomattavasti reilummat kuin edelliset ovat olleet.
Vaalikorruptio vaatii myös muita uusia arvioita. Kansalaisten suoraa päätösvaltaa pitää lisätä ja puolueiden vaikutusta vähentää luomalla mahdollisuus sitoviin kansanäänestyksiin kansalaisaloitteiden pohjalta.
On myös syytä miettiä uudelleen tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Nyt eduskunnan hajottaminen on käytännössä pääministerin käsissä. Nykyisessä tilanteessa, jossa pääministeri on keskeinen osapuoli vaalikorruptioskandaalissa, on tilanne sietämätön.
Kuluvana vuonna veronmaksajat maksavat eduskuntapuolueille erilaisia puoluetukia n. 40 miljoonaa euroa. Kun puoluetukijärjestelmä luotiin, sen sanottiin poistavan puolueiden tarpeen ulkopuoliseen rahoitukseen. Toisin on käynyt.
Niin sanottu edustuksellinen demokratia edustaa yhä vähemmän äänestäjiä. Edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Eletään näennäisessä demokratiassa.
Nykyiset eduskuntapuolueet pyrkivät estämään uusien puolueiden nousun eduskuntaan. Parhaillaan kaavaillaan äänikynnystä tähän tarkoitukseen. Veronmaksajilta kerättävä puoluetuki jaetaan vain eduskuntapuolueille.
Euroopan Neuvoston (joka ei ole EU:n elin) lahjonnan vastainen ryhmä, Greco, julkaisi v. 2007 Suomen puoluelaitoksen läpinäkyvyyttä koskevan arviointiraporttinsa. Siinä todetaan, että Suomessa ei ole puolueiden julkisen rahoituksen osalta toteutettu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymää poliittisten puolueiden rahoitusta koskevaa suositusta 1516(2001). Sen mukaan valtion rahoitusosuutta puolueille määritettäessä tulisi huolehtia siitä, että myös vailla edustusta parlamentissa olevien puolueiden ”olisi mahdollista astua poliittiselle areenalle ja kilpailla oikeudenmukaisin ehdoin vakiintuneempien puolueiden kanssa”. Greco painottaa raportissaan, ”ettei julkista rahoitusta voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuina oleviin puolueisiin”.
Nyt paljastunut vaalikorruptio antaa aiheen vaatia ennenaikaisia eduskuntavaaleja. Seuraavien vaalien tulee olla huomattavasti reilummat kuin edelliset ovat olleet.
Vaalikorruptio vaatii myös muita uusia arvioita. Kansalaisten suoraa päätösvaltaa pitää lisätä ja puolueiden vaikutusta vähentää luomalla mahdollisuus sitoviin kansanäänestyksiin kansalaisaloitteiden pohjalta.
On myös syytä miettiä uudelleen tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Nyt eduskunnan hajottaminen on käytännössä pääministerin käsissä. Nykyisessä tilanteessa, jossa pääministeri on keskeinen osapuoli vaalikorruptioskandaalissa, on tilanne sietämätön.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
