Jouko Heynon mielipide, että Suomi ei voi erota EU:sta (TS 25.7.) ansaitsee kommentin. Heyno kirjoittaa ”koska eroamista ei ole tehty mahdolliseksi, EU:sta ei voi erota”.
EU:sta eroamiskysymystä voi verrata siihen, kun Suomi itsenäistyi v. 1917.
Sitäkään ”ei oltu tehty mahdolliseksi”. Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja katsottiin, että Suomesta tulee itsenäinen valtio.
Myös EU:sta eroamista mietittäessä tulee ajatella asiaa Suomen ja suomalaisten ehdoilla. Asia on arka monille nykyisille vallanpitäjille, koska EU-jäsenyys on käytännössä romuttanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden keskeisen perustan. Perustuslakimme mukaan maamme on itsenäinen ja ylin valta kuuluu Suomen kansalle. Todellisuudessa tämä perustuslain ydin ei toteudu, sillä EU:n lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella ja ylin valta on monissa asioissa EU:n elimillä.
Suomi voi erota EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Päätöksen perusteeksi riittää jo se, että EU-jäsenyys on ristiriidassa maamme perustuslain kanssa. Tällaisen päätöksen tekeminen on itse asiassa eduskunnan velvollisuus.
Suomeen tarvitaan puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin. On kestämätöntä, että ylin perustuslain tulkitsija Suomessa on eduskunnan perustuslakivaliokunta. Pukki on siis kaalimaan vartijana.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
torstai 9. heinäkuuta 2009
Eduskunta on rikkonut perustuslakia toistuvasti
YLE:n teksti-tv uutisoi 8.7. Irlannin uudesta kansanäänestyksestä koskien EU:n Lissabonin sopimusta. Uutisessa todetaan: ”Irlanti on ainoa jäsenmaa, jossa laki edellyttää kansanäänestystä. Muun muassa Suomessa riittää eduskunnan siunaus, jonka sopimus on jo saanut”.
Väite siitä, että Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen riittäisi Suomessa ”eduskunnan siunaus”, on kovin kiistanalainen. Eduskunta itse on katsonut, että se voi päättää asiasta 2/3 enemmistöllä. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunta itse päättää, mikä on perustuslain mukaista.
Lissabonin sopimus on käytännössä sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten kansanäänestyksissä hylkäämä EU:n perustuslaki. Jos se tulee voimaan, se tekee EU:sta oikeushenkilön, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. EU voi esim. päättää, että se liittyy Naton jäseneksi. Lissabonin sopimus merkitsee myös määräenemmistöpäätösten käyttöön ottamista hyvin monissa asioissa.
Tämä vie pieniltä jäsenmailta niiden nykyisen pienen päätösvallan unionissa.
Suomen perustuslain 94 pykälän mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita. Nuo perusteet on lueteltu perustuslain 1 ja 2 pykälässä: Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu kansalle. Tuo perustuslain ydin ei enää toteudu. EU-Suomi ei ole itsenäinen, sillä kaikki unionin lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella. Ylin valta ei enää kuulu Suomen kansalle niissä asioissa, joista EU päättää.
On päivänselvää, että Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Yhtä selvää on, että Suomen liittäminen EU:hun tapahtui perustuslakia rikkoen. Liitoksella siirrettiin eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa ja kansalle kuuluvaa ylintä valtaa pois maasta eduskunnan 2/3 enemmistöllä.
Vastaava vallan siirtäminen vaikkapa lääninhallituksille vaatisi 5/6 enemmistön. Eduskunta rikkoi perustuslakia myös kun markka vaihdettiin euroksi. Päätös tehtiin yksinkertaisella enemmistöllä, vaikka perustuslakiin oli kirjattu, että ”Suomen rahayksikkö on markka” ja perustuslain muuttamiseen olisi tarvittu 5/6 enemmistö.
Kaiken sanotaan olevan laillista, kun eduskunta on itse todennut päätökset laillisiksi. Pukki on kaalimaan vartijana. Nykyinen oikeusministeri Brax sanoi ennen ministerin uraansa, että ”Kyllä eduskunta voi rikkoa perustuslakia”.
Suomalaisista itsestään riippuu kuinka kauan laittomuus ja rakenteellinen korruptio saavat Suomessa rehottaa.
Me suomalaiset emme ole tottuneet päättämään itse omista asioistamme. Nyt on jo korkea aika opetella.
Väite siitä, että Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen riittäisi Suomessa ”eduskunnan siunaus”, on kovin kiistanalainen. Eduskunta itse on katsonut, että se voi päättää asiasta 2/3 enemmistöllä. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunta itse päättää, mikä on perustuslain mukaista.
Lissabonin sopimus on käytännössä sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten kansanäänestyksissä hylkäämä EU:n perustuslaki. Jos se tulee voimaan, se tekee EU:sta oikeushenkilön, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. EU voi esim. päättää, että se liittyy Naton jäseneksi. Lissabonin sopimus merkitsee myös määräenemmistöpäätösten käyttöön ottamista hyvin monissa asioissa.
Tämä vie pieniltä jäsenmailta niiden nykyisen pienen päätösvallan unionissa.
Suomen perustuslain 94 pykälän mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita. Nuo perusteet on lueteltu perustuslain 1 ja 2 pykälässä: Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu kansalle. Tuo perustuslain ydin ei enää toteudu. EU-Suomi ei ole itsenäinen, sillä kaikki unionin lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella. Ylin valta ei enää kuulu Suomen kansalle niissä asioissa, joista EU päättää.
On päivänselvää, että Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Yhtä selvää on, että Suomen liittäminen EU:hun tapahtui perustuslakia rikkoen. Liitoksella siirrettiin eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa ja kansalle kuuluvaa ylintä valtaa pois maasta eduskunnan 2/3 enemmistöllä.
Vastaava vallan siirtäminen vaikkapa lääninhallituksille vaatisi 5/6 enemmistön. Eduskunta rikkoi perustuslakia myös kun markka vaihdettiin euroksi. Päätös tehtiin yksinkertaisella enemmistöllä, vaikka perustuslakiin oli kirjattu, että ”Suomen rahayksikkö on markka” ja perustuslain muuttamiseen olisi tarvittu 5/6 enemmistö.
Kaiken sanotaan olevan laillista, kun eduskunta on itse todennut päätökset laillisiksi. Pukki on kaalimaan vartijana. Nykyinen oikeusministeri Brax sanoi ennen ministerin uraansa, että ”Kyllä eduskunta voi rikkoa perustuslakia”.
Suomalaisista itsestään riippuu kuinka kauan laittomuus ja rakenteellinen korruptio saavat Suomessa rehottaa.
Me suomalaiset emme ole tottuneet päättämään itse omista asioistamme. Nyt on jo korkea aika opetella.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Rakenteellista korruptiota vastaan suoralla demokratialla
Viime aikoina esillä ollut valtapuolueiden rahoitus on vain pieni osa rakenteellisesta korruptiosta.
Rakenteellinen korruptio on niin oleellinen osa suomalaista yhteiskuntaa, että sitä ei yleensä tunnisteta korruptioksi. Muutama esimerkki:
- Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunnan perustuslakivaliokunta on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Nykyisen perustuslakivaliokunnan jäsenistä osa on saanut Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahaa, jota yksi KMS:n vaikuttaja kutsui maksetuksi arvovalintavaikuttamiseksi. Osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä ei ole avannut vaalirahoitustaan.
- Suomen perustuslaki kieltää puoluekurin. Silti valtapuolueissa kansanedustajia pakotetaan noudattamaan puoluekuria eli äänestämään vastoin omaa kantaansa jos puoluejohto niin vaatii.
- Puoluetuet jaetaan vain eduskuntapuolueille. Kuluvana vuonna puoluetukien kokonaismäärä on n. 40 miljoonaa euroa. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa puoluetukea.
- Puoluelaki velvoittaa julkisen palvelun laitoksia, mm. Yleisradiota kohtelemaan kaikkia puolueita tasapuolisesti. Viime vuosina Yle on ottanut kannan, jonka mukaan puoluelain mahdollistama ”ohjelmallisten näkökohtien huomioiminen” mahdollistaa sen, että eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita ei päästetä ollenkaan samoihin vaalikeskusteluihin eduskuntapuolueiden kanssa. Tätä Ylen tulkintaa oikeuskansleri pitää puoluelain mukaisena.
- Julkisuus on rahan arvoista. Suurten tiedotusvälineiden antama julkisuus on verrattavissa rahalliseen tukeen. Puolueiden kohtelu suurimmissa tiedotusvälineissä on äärimmäisen epätasa-arvoista. Esim. maan suurin lehti esitteli äskettäin pidettyjen EU-vaalien alla vain eduskuntapuolueiden ohjelmatavoitteita. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden tavoitteista vaiettiin kokonaan. Kun valtakunnallisia puoluekannatusmittauksia tehdään, eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei edes mainita nimeltä. Ne ovat ryhmä ”muut”.
Jotta olisi aitoa demokratiaa, siis kansanvaltaa, tarvitaan avointa julkista keskustelua. Kumpaakaan ei Suomessa ole.
Eduskunnan tulisi toteuttaa kansalaisten tahtoa, mutta nykyinen ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Tämä näkyy mm. siinä, että eduskunta on hyväksynyt EU:n perustuslain kahteen kertaan vaikka kansalaisten enemmistö ei sitä olisi hyväksynyt ja olisi halunnut asiasta kansanäänestyksen.
Edustuksellisen demokratian rappio ja laaja rakenteellinen korruptio huutavat vaihtoehtoa. Suoraa demokratiaa on lisättävä. On otettava käyttöön sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset. Tarvittava poliittinen suunnan muutos tarvitsee nähtävästi myös uudet tekijät. Muutoksen tekeminen jää siis äänestäjille.
Rakenteellinen korruptio on niin oleellinen osa suomalaista yhteiskuntaa, että sitä ei yleensä tunnisteta korruptioksi. Muutama esimerkki:
- Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunnan perustuslakivaliokunta on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Nykyisen perustuslakivaliokunnan jäsenistä osa on saanut Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahaa, jota yksi KMS:n vaikuttaja kutsui maksetuksi arvovalintavaikuttamiseksi. Osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä ei ole avannut vaalirahoitustaan.
- Suomen perustuslaki kieltää puoluekurin. Silti valtapuolueissa kansanedustajia pakotetaan noudattamaan puoluekuria eli äänestämään vastoin omaa kantaansa jos puoluejohto niin vaatii.
- Puoluetuet jaetaan vain eduskuntapuolueille. Kuluvana vuonna puoluetukien kokonaismäärä on n. 40 miljoonaa euroa. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa puoluetukea.
- Puoluelaki velvoittaa julkisen palvelun laitoksia, mm. Yleisradiota kohtelemaan kaikkia puolueita tasapuolisesti. Viime vuosina Yle on ottanut kannan, jonka mukaan puoluelain mahdollistama ”ohjelmallisten näkökohtien huomioiminen” mahdollistaa sen, että eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita ei päästetä ollenkaan samoihin vaalikeskusteluihin eduskuntapuolueiden kanssa. Tätä Ylen tulkintaa oikeuskansleri pitää puoluelain mukaisena.
- Julkisuus on rahan arvoista. Suurten tiedotusvälineiden antama julkisuus on verrattavissa rahalliseen tukeen. Puolueiden kohtelu suurimmissa tiedotusvälineissä on äärimmäisen epätasa-arvoista. Esim. maan suurin lehti esitteli äskettäin pidettyjen EU-vaalien alla vain eduskuntapuolueiden ohjelmatavoitteita. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden tavoitteista vaiettiin kokonaan. Kun valtakunnallisia puoluekannatusmittauksia tehdään, eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei edes mainita nimeltä. Ne ovat ryhmä ”muut”.
Jotta olisi aitoa demokratiaa, siis kansanvaltaa, tarvitaan avointa julkista keskustelua. Kumpaakaan ei Suomessa ole.
Eduskunnan tulisi toteuttaa kansalaisten tahtoa, mutta nykyinen ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Tämä näkyy mm. siinä, että eduskunta on hyväksynyt EU:n perustuslain kahteen kertaan vaikka kansalaisten enemmistö ei sitä olisi hyväksynyt ja olisi halunnut asiasta kansanäänestyksen.
Edustuksellisen demokratian rappio ja laaja rakenteellinen korruptio huutavat vaihtoehtoa. Suoraa demokratiaa on lisättävä. On otettava käyttöön sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset. Tarvittava poliittinen suunnan muutos tarvitsee nähtävästi myös uudet tekijät. Muutoksen tekeminen jää siis äänestäjille.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
