Kohti tasapainoa

Nimimerkki TK kysyi Ilkka-lehdessä 30.1. "Kuka pelastaisi Suomen EU:lta?".

Nykytilanteessa on jotakin samaa kuin tsaarinvallan
loppukaudella 1910-luvun alussa. Silloin itsenäisyysmiehiin
lukeutunut Artturi Järviluoma kirjoitti näytelmänsä
Pohjalaisia. Hän kertoi myöhemmin, että "Silloin näytti siltä,
että kaikki toivo on mennyttä ja että Suomen kansan otsalle on
painettu orjan merkki. Toteltiin venäläisten määräyksiä,
mutta sisällä kuohui kiukku".

Kiukku kuohuu taas monen suomalaisen sisällä.
Mielipidemittausten mukaan noin 70 prosenttia suomalaisista
haluaa, että tärkeimmät asiat päätetään Suomessa. Tärkeimpiä
asioita ei voida päättää Suomessa niin kauan kun Suomi on
EU:ssa. EU:sta irtautumista kannattaa kyselystä riippuen
25-35 prosenttia suomalaisista. Heillä ei ole vielä edustusta
sen enempää eduskunnassa kuin europarlamentissakaan. Siksi
Suomen itsenäisyyden palauttamisesta ei käydä keskustelua
julkisuudessa.

Tarvittavan, välttämättömäksi koetun muutoksen tekijät löytyvät,
kun aika on siihen kypsä. Ja lähin muutoksen tekijä löytyy
peiliin katsomalla. Suomen voivat pelastaa EU:lta vain
suomalaiset itse.

Ensin on kuitenkin hylättävä alamaisuus. Kun nykyiset
valtapuolueet perustettiin noin 100 vuotta sitten, katsottiin,
että puolueiden tehtävä on toimia kansan vallan kanavina ja
puolustaa kansaa taloudellista vallankäyttöä vastaan. Mihin
on tultu? Spenglerin sanoin "demokratiasta on tullut rahan
pikku apulainen".

Niin sanotun edustuksellisen demokratian pitäisi olla keino
toteuttaa kansan tahtoa. Nyt edustuksellinen demokratia on
tullut kansanvallan tilalle. Kansan tahto sivuutetaan, jos
se on poliittisen eliitin mielestä väärä. Näin on käynyt
mm. markan hävittämisessä ja EU:n perustuslain hyväksymisessä.
Päätös EU-jäsenyydestä saatiin aikaan Suomen perustuslaki
sivuuttaen ja kansaa nenästä vetämällä.

Jos ja kun vallassa olevat puolueet eivät täytä sitä tehtävää,
jota kansalaiset toivovat, tarvitaan uusia kansan vallan kanavia.