Kohti tasapainoa

USA:n teknologiapörssin entisen johtajan luoma, äskettäin paljastunut pyramidihuijaus on herättänyt hämmästystä ympäri maailmaa. Bernard Madoffin johtama yritys maksoi vanhoille sijoittajille uusien sijoittajien tuomalla rahalla kunnes kupla puhkesi joulukuussa 2008. Sijoittajien arvellaan menettäneen huijauksessa jopa 50 miljardia dollaria.

Erilaisia pyramidihuijauksen muotoja keksitään yhä uusia ja monet niistä tuottavat keksijöilleen suuriakin voittoja. Se tosiasia, että liian hyvältä kuulostava ei yleensä ole totta, ei ole estänyt huijareita menestymästä nykyisenäkään aikana, jonka usein kerrotaan olevan tiedon ja osaamisen aikaa. Ahneus tai halu saada nopeasti taloudellista menestystä näyttää kuuluvan ihmisen perusolemukseen.

Verkkosanakirja Wikipedian mukaan ”Pyramidihuijauksen tarkoitus on kerätä rahaa myöhemmin verkostoon liittyviltä keräyksen alkuunpanijoille ja aiemmin verkostoon liittyneille. Tämä on mahdollista harhaanjohtavan markkinoinnin ja henkilökohtaisen luottamuksen kautta, jota osallistuja tuntee idean hänelle esittänyttä henkilöä kohtaan”.

Pyramidihuijaus menestyy niin kauan kun siitä hyötyvät jatkavat huijaamista, uusia maksajia tulee mukaan eikä kukaan paljasta huijausta. Jos näistä ehdoista yksikin jää täyttymättä, huijaus loppuu. Mitä pidemmän ajan huijaus onnistuu, sitä vaikeampaa sitä on paljastaa - ja sitä suurempi on romahdus. Monien pyramidihuijausten uhrit eivät koskaan tunnusta joutuneensa huijauksen kohteiksi. He saattavat syyttää viranomaisia tai kateellisia kilpailijoita hyvän hankkeen romuttamisesta. Ihminen usein uskoo sen, mitä toivoo.

Nykyinen taloudellinen järjestelmä natisee liitoksissaan finanssikriisin laajentuessa maailmanlaajuiseksi talouskriisiksi. On syytä ihmetellä sitä, että kovin vähän jos ollenkaan käydään julkista keskustelua nykyisen ns. markkinatalouden perusteista ja niiden kestävyydestä. Meneillään on historiallinen taloudellinen kriisi ja voisi olettaa, että hyvin tärkeänä pidettäisiin oikeita havaintoja kriisin syistä. Oikeita havaintoja ei tule riittävästi, ellei asiaa tutkita perin juurin ja anneta tilaa avoimelle keskustelulle.

Kyse on ainakin siitä, että pankit ovat luoneet hyvin paljon rahaa, jolle ei ole käytännössä vastinetta todellisuudessa. Velat ja niiden korot on ajateltu maksettavan myöhemmin tulevilla tuotoilla. Tulevat tuotot ovat olleet sen varassa, että talous kasvaa pieniä notkahduksia lukuun ottamatta jatkuvasti. Talouskasvu-usko on perustunut – ja perustuu – siihen, että kulutus laajasti ottaen kasvaa jatkuvasti.

Tulisi tehdä ero ”kasvun” ja ”kulutuksen” eri lajien välille. On täysin eri asia kuluttaa varoja esim. koulutukseen ja terveydenhoitoon kuin vaikkapa risteilylaivojen, hiihtoputkien tai panssarivaunujen rakentamiseen. Kaikki
edellä mainitut sisällytetään kuitenkin samaan bkt:hen eli
bruttokansantuotteeseen. Bkt kertoo kokonaistuotannosta, mutta se ei
kerro ihmisten tai luonnon hyvinvoinnin kehityksestä. Tarvitaan
kiireesti käyttöön uusia parempia mittareita, joita on jo kehitetty.

Ihmiskunnan aineellinen kulutus oli v. 2008 n. 1,4-kertainen maapallon tuottokykyyn verrattuna. On selvää, että aineellinen kulutus ei voi ylittää tuottoa kovin kauaa.

On kysyttävä, onko nykyinen talousjärjestelmä eräs muoto pyramidihuijauksesta? Saavatko pelureiksi itseään kutsuvat järjestelmän pyörittäjät ”pelin” vielä käyntiin, eli saadaanko systeemiin riittävästi uutta rahaa? Vai onko jo aika viheltää peli poikki? Ja mitä sitten seuraa? Vai onko viisasta vain jatkaa kuin mitään erikoisempaa ei olisi tapahtunut?