Kohti tasapainoa

Hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Niiden tulokset ja
lopullinen hallituspohja ovat vielä auki. Tärkeämpää kuin
hallituksen kokoonpano, on kuitenkin se, millaista
politiikkaa maassa tehdään.

Jo ennen eduskuntavaaleja oli selvää, että mitään perustavaa
muutosta ei politiikan suuntaan ole vielä tulossa. Politiikan
suunnan nimittäin sanelee EU-jäsenyys ja kaikki
eduskuntapuolueet olivat ja ovat edelleen sillä kannalla,
että Suomen tulee pysyä EU:ssa ja eurossa. Tämän tosiasian
jyräsivät alleen julkisuudessa levitetyt mielikuvat.
EU-kriittisyydestä on tehty EU-politiikan pikku apulainen.

EU-jäsenyys merkitsee peruspalvelujen yksityistämistä ja
tulonsiirtojen leikkauksia sekä pääomien ja vallan
keskittymistä, siis eriarvoisuuden lisäämistä. Tämä
politiikka vie umpikujaan, koska kansalaisten enemmistö
ei sitä hyväksy ja seurauksena on jossakin vaiheessa
yhteiskunnallinen törmäys.

Mitä syvemmälle umpikujaan mennään, sitä suurempi muutos
on tulossa, koska umpikujasta on joskus tultava pois.

Demokratia syntyy keskustelusta. Kun ei ole todellista
avointa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista, ei ole
todellista demokratiaakaan.

Suunnan muuttamisessa on kyse demokratian toteutumisesta,
Suomen oman päätösvallan palauttamisesta ja
oikeudenmukaisempaan yhteiskuntakehitykseen siirtymisestä.
Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu.

Eduskuntaan pyrkivillä puolueilla on mietittävää. Miten
ylittää uskottavuuskynnys kun toimitaan ilman veronmaksajilta
kerättyä puoluetukea ja ilman tasavertaisia mahdollisuuksia
käydä keskustelua eduskunnassa jo olevien kanssa.

Itsenäisyyspuolue on olemassa, jotta suomalaiset voivat
halutessaan palauttaa päätösvallan maansa asioihin. IPU:lla
on myös näkemys siitä, millainen on hyvä yhteiskunta, jossa
kaikki pärjäävät. IPU:n työllä on tähän asti ollut lähinnä
välillistä vaikutusta, joka sekin voi olla merkittävää.
Valitettavasti Itsenäisyyspuoluetta tarvitaan ja onneksi se
jatkaa työtään.