keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Katse Kevasta muuhunkin rakenteelliseen korruptioon

Keskustapuolueen edustajana Kuntien eläkevakuutuksen johtoon nostetun johtajan ympärillä kiehuu. Keskustan puheenjohtajan mukaan nyt on tullut aika panna piste poliittisille virkanimityksille. Kunpa näin olisikin. Samantapaisia lupauksia on kuultu aiempienkin kohujen keskellä. Sittemmin on sama meno jatkunut.

Vuosikymmeniä jatkunut maan tapa joutaa historian roskatynnyriin. Poliittisin perustein tehtävät virkanimitykset ovat perustuslain vastaisia. Ne ovat myös osa syvälle levinnyttä rakenteellista korruptiota.

Rakenteellista korruptiota on mm. etujen, asemien ja rahan jakaminen poliittisin perustein. Rakenteellisen korruption tunnistamista ja siihen puuttumista vaikeuttaa se, että usein on kyse sinänsä laillisesta toiminnasta. Toisaalta jos ja kun oikeuslaitos on rakenteellisen korruption valtaama, ilmiselviin laittomuuksiinkaan ei puututa.

Tällainen tilanne on vaikkapa puoluekurin suhteen. Suomen perustuslaki kieltää yksiselitteisesti puoluekurin. Perustuslain 29 § sanoo: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tästä huolimatta useimmat nykyisistä eduskuntapuolueista määräävät miten heidän kansanedustajansa pitää äänestää. Ei ole mikään uutinen, että perustuslain ylin valvoja ja tulkitsija Suomessa on eduskunta itse, sen perustuslakivaliokunta. Jos vastaava tilanne olisi jossakin muussa maassa, sitä varmaan Suomen eduskunnastakin paheksuttaisiin ja vaadittaisiin puolueista riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustamista. Sinne jonnekin.

Rakenteellisen korruption mätä ydin on eduskunnassa. Sillä on valta ylläpitää tai muuttaa nykyistä tilaa. Oman valtansa turvaamiseksi eduskuntapuolueet maksavat itselleen ja toisilleen verovaroista vuosittain 40 miljoonaa euroa puoluetukina. Tällä rahalla sekä erilaisten säätiöiden, etujärjestöjen ja elinkeinoelämän lisätuella nykyinen valtarakenne on pysynyt pystyssä. Unohtaa ei sovi myöskään median hallintaa. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta.

Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu. Ja muutosta on ilmassa. Perusteettomasta puolueuskollisuudesta monet luopuvat, koska puolueet eivät ole olleet uskollisia.

Ajankohtaisista ongelmista puhuttaessa nousee esiin kysymyksiä, kuten miten on mahdollista ja miksi? Usein ainakin osaselitys löytyy rakenteellisesta korruptiosta. Esitetäänpä vaikka kysymys: Miten on mahdollista, että Suomelta on viety oma raha ilman kansanäänestystä, vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa ja voimassa olleesta perustuslaista välittämättä?

Ei kommentteja: