Kohti tasapainoa

Markkojen vaihtaminen euroiksi Suomen pankissa loppuu
helmikuun viimeisenä päivänä. Yksi osa Suomen oman rahan
tarinaa siis päättyy. Markkaan kuitenkin palataan vielä.
Uusi markka tulee käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Toki
Suomen oman rahan nimi voi olla jokin muukin kuin markka,
jos niin päätetään.

Oma raha oli välttämätön edellytys Suomen valtiolliselle
itsenäistymiselle. Siihen tarvittiin paljon muutakin, mutta
ilman omaa rahaa se ei olisi ollut mahdollista. Tänäkin
päivänä oma raha on itsenäisyyden edellytys.

Ilman omaa rahaa ei voi olla omaa talouspolitiikkaa. EU-Suomi
on sidottu EU:n talouspolitiikkaan, joka ajaa suurten
jäsenmaiden ja suuryritysten etuja.

Oma raha on välttämätön kansan edut turvaavan
kansalaisyhteiskunnan luomiseksi ja yhteisöllisyyden
kehittämiseksi.

Oma raha tarvitaan taloudellisen kehityksen tueksi. Suomen
voimakas taloudellinen kehitys alkoi, kun Suomi sai
1860-luvulla oman rahan.

Oma raha tarvitaan myös siksi, että EU ja euro ovat
keskeinen osa nykyistä umpikujapolitiikkaa. Se
velkaannuttaa valtioita, pakottaa niitä myymään
omaisuuttaan sekä leikkaamaan ja yksityistämään
hyvinvointipalvelujaan.

Euron puolustajat pelottelevat 1990-luvun alun laman
kokemuksilla markan devalvoimisesta ja korkeista koroista,
mutta eivät ehkä tiedä, että tuo lama syntyi politiikasta,
jolla valmistauduttiin EU-jäsenyyteen. Todellinen korkotaso
oli markka-aikaan vv. 1960-1985 samalla tasolla kuin se on
ollut euroaikana.

Uusi markka tullee olemaan kelluva valuutta kuten esim.
Ruotsin kruunu on. Mihinkään vahvan markan politiikkaa ei
siis tarvitse eikä pidä palata.

On surullista, että oman rahan, talouspolitiikan ja
lainsäädännön välttämättömyys pitää Suomessa opetella
kantapään kautta. Tämä tulee kalliiksi. Erno Paasilinna
sanoi: Kansa on vähän hidas. Se ehtii vain maksamaan laskut.

Markka on kuollut. Eläköön tuleva uusi Suomen markka.