Kohti tasapainoa

Eduskunta hyväksyy tänään perustuslain muutoksen, jossa
EU-jäsenyys kirjataan perustuslain ensimmäiseen pykälään.
Joidenkin mielestä kyseessä on lähinnä muodollisuus. Suomihan
on ollut EU:n jäsen jo vuoden 1995 alusta.

EU-jäsenyyden kirjaamisella maamme perustuslakiin on toki
jokin tarkoitus. On ilmeistä, että EU-jäsenyydestä pyritään
näin tekemään osa maamme laillista järjestystä. Yritys
kuitenkin epäonnistuu. Tuloksena on perustuslain ytimen,
eli valtiosäännön väkivaltainen kohtelu. Muutoksen jälkeen
tulee samassa perustuslain pykälässä olemaan kaksi määräystä,
jotka ovat ristiriidassa keskenään. Muutoksen jälkeen
perustuslaki sanoo, että Suomi on itsenäinen tasavalta ja
EU:n jäsen. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole yhtä aikaa
voimassa todellisuudessa.

EU-Suomi ei ole itsenäinen valtio, jos valtiollisen
itsenäisyyden tarkoitetaan merkitsevän muista valtioista
riippumatonta lainsäädäntövaltaa, siihen nojautuvaa
itsenäistä tuomioistuinlaitosta ja omaa ulkopolitiikkaa.
EU-Suomi ei täytä mitään näistä määritelmistä. On toki
keksitty muita nykyiseen tilanteeseen sopivia itsenäisyyden
määritelmiä, kuten että itsenäisyys on kasvavaa riippuvuutta
muista. Suomen olematon keskustelukulttuuri on mahdollistanut
EU-valheen jatkumisen.

Jäsenyys EU:ssa on ristiriidassa myös perustuslain toisen
pykälän kanssa, jonka mukaan ylin valta tässä maassa kuuluu
Suomen kansalle. EU-Suomessa ylin valta kuuluu EU:n
toimielimille kaikissa EU:lle kuuluvissa asioissa. Ja niitä
asioita on yhä enemmän.

EU-jäsenyys toteutettiin maamme perustuslakia rikkoen. Markka
vaihdettiin euroksi maamme perustuslakia rikkoen. EU:n
perustuslaki, Lissabonin sopimus hyväksyttiin myös
perustuslakimme vastaisesti. Näitä laittomuuksia ei muuteta
miksikään kirjaamalla EU-jäsenyys perustuslakiin.

Yksi perusvika Suomen järjestelmässä on se, että eduskunta
itse tulkitsee mikä on perustuslain mukaista. Meiltä puuttuu
riippumaton perustuslakituomioistuin.

Itsenäisyyspuolue on tuonut esille EU-jäsenyyteen liittyviä
laittomuuksia. IPU on myös jo vuosia vaatinut eroamista EU:sta
ja eurosta. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei
vieläkään aja näitä tavoitteita. Yhä selvempää on, että
valtiollista itsenäisyyttä tarvitaan aidon kansanvallan ja
kaikkia koskevan hyvinvoinnin perustaksi.