Kohti tasapainoa

Norjan järkyttävän joukkomurhan uhrien omaisille ja kaikille
norjalaisille on toivottava voimia. Miljoonat ihmiset eri
puolilla surevat heidän kanssaan.

Vastaavien tragedioiden välttämiseksi on pohdittava miksi
joukkomurhia tehdään. On kysyttävä miten voidaan vähentää
halua ja mahdollisuuksia käyttää äärimmäistä väkivaltaa.

Yhtä ja yhteistä selitystä väkivaltaan tuskin löytyy. Sen
sijaan voidaan löytää syitä, joilla on vaikutusta. Avointa
julkista keskustelua tarvitaan.

Yhteisöllisyyden hajoaminen on tehnyt ihmisistä
irrallisempia. Moni on ajopuu ilman mitään työ-, kylä-,
asuin- tai sukuyhteisöä. Markkinakoneistojen hallitsema
yhteiskunta haluaa tällaista yksilöllisyyttä, sillä
irralliset ihmiset ovat helpommin manipuloitavissa.
Yhteisöllisyyden voi korvata virtuaalimaailmalla ja yksilö
voi irtautua yhteisön lisäksi myös itsestään. Jotkut
ajautuvat äärimmäisyyksiin.

Häiriintyneet ihmiset eivät välttämättä ole tyhmiä.
Väkivaltaan liittyvä kaksinaismoralismi on niin ilmeistä,
että se voi houkutella hirmutekoihin. Valtioiden harjoittama
äärimmäinen väkivalta on selvästi hyväksyttävää.
Vihollisiaan pommittaville valtiojohtajille annetaan jopa
rauhanpalkintoja.

On pohdittava henkisen väkivallan yhteyttä avoimeen
väkivaltaan. Kun asetetaan oma ryhmä muiden yläpuolelle esim.
uskonnollisin tai muin perustein, luodaan pohjaa väkivallan
käytölle. Väkivalta vie ääripäät lähelle toisiaan.

Massamurhaajat hakevat julkisuutta. Onko sitä syytä antaa
heille ylenpalttisesti? Reaaliaikainen informaation välitys
monilla välineillä tuo aiempaa suuremman näkyvyyden ja
innostaa omalla tavallaan äärimmäisiin tekoihin.

On kysyttävä, miksi joukkomurhiin soveltuvia
puoliautomaattiaseita myydään myös ykstyishenkilöille.

Äärimmäistä väkivaltaa sisältävillä peleillä ei ehkä ole
vakavaa vaikutusta useimpiin nuoriin ja aikuisiin. Entä jos
ja kun vaikutus lapsiin ja joihinkin aikuisiin on suuri?
Norjan ampujasta uutisoitiin: "Hän harjoitteli iskua myös
pelaamalla väkivaltaisia videopelejä".

On vähennettävä halua ja mahdollisuuksia väkivallan käyttöön.
Jonkinlainen yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun paluu on
tarpeen. Markku Envall kirjoitti: "Kulttuuri kestää melkein
mitä tahansa, mutta sairasta kieltä, sanojen syöpää, se ei
kauan kestä". Elämme nyt sanojen syövän aikaa. Monet
käsitteet ovat tyhjiä. Demokratiasta on tullut rahan pikku
apulainen.

Väkivallan vastustaminen onnistuu parhaiten toimivassa
demokratiassa. Aito demokratia syntyy keskustelusta.