Kohti tasapainoa

Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen tekee erityisen
vakavaksi monen eri kriisin yhtäaikaisuus. Kansainvälinen
kasinotalous on luonut valtavan keinottelukuplan, joka puhkesi
v. 2008 vain osittain. Maailman pörssi-, valuutta- ja
johdannaiskaupan yhteenlaskettu arvo oli v. 2007 yli
40-kertainen kokonaistuotantoon verrattuna. Tätä kuplaa on
viime vuosina täytetty uudestaan kuin se olisi luonnollinen
osa taloutta. Keinottelutalous luo itse toistuvia kriisejä.

Valtioiden velkakriisejä on ollut ennenkin. Erilaista on
tällä kertaa se, että monet valtiot ovat luopuneet rahan
hallinnnasta ja luovuttaneet sen ns. markkinoille. Vastuu
ongelmista on jätetty kansalaisille. Julkinen talous eli esim.
terveydenhoito ja koulutus näyttävät järjestelmän kannalta
olevan ongelma, joita hoidetaan kurinpitoa lisäämällä.
Julkisen sektorin leikkaukset syventävät talouskriisiä
entisestään.

Nykyistä talousjärjestelmää pitäisi uudistaa merkittävästi.
Voi olla, että se ei ole mahdollista, koska ne, jotka vallan
ja rahan keskittämisestä hyötyvät, eivät halua todellisia
muutoksia. Voi olla, että koko talousjärjestelmä kokee
Neuvostoliiton hajoamisen verrattavan romahduksen. Joka
tapauksessa on valmistauduttava toisenlaiseen
talousjärjestelmään. Sen lähtökohtana ei pidä olla harvoja
hyödyttävä kaikkien kilpailu kaikkia vastaan vaan kaikkien
pärjääminen.

Sosialismin ja kapitalismin epäonnistuminen on kirvoittanut
esityksiä vaihtoehdoista jo vuosikymmenten ajan. Kolmas tie
on kielikuvana kulutettu loppuun, vaikka sen aika on
todellisuudessa vasta edessä. Mallia voi ottaa ns.
sekataloudesta, joka oli Pohjoismaissa toimivaa todellisuutta
vuosikymmenten ajan 1980-luvulle asti.

Kestävässä taloudessa rahan ei pidä olla yksityisten pankkien
luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta
tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista
pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla.
Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa esim. terveyden- ja
vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti
sekä rautatiet ja muut liikenneväylät. Pankkeja ei tarvitse
kansallistaa, mutta niiden toiminta tulee järkiperäistää.
Näin valtion ei enää tarvitse pelastaa pankkeja.

EU:lla on käytössään lähes kaikki valtion toimivaltaan
kuuluvat välineet, mm. raha ja keskuspankki. Se on silti
antanut suuren osan rahan hallinnasta ns. markkinoille eli
liikepankeille ja sijoittajille. EU:n määräysten mukaan
jäsenmaat eivät saa puuttua pääomien liikkeisiin eivätkä
rahoittaa menojaan keskuspankkinsa kautta. Oleellinen
kysymys on, miksi näin. Runollisen vastauksen on antanut
länsimaiden perikadosta lähes sata vuotta sitten kirjoittanut
Oswald Spengler: "Demokratista tulee rahan pikku apulainen".
Toisin sanoen niin sanotut demokratiat ovat muuttuneet
harvainvalloiksi, joita johdetaan pienen taloudellisen ja
poliittisen eliitin etujen mukaan. Tuloksena on ollut
pääomien ja vallan keskittäminen, joka on toki tehty
hyvinvoinnin ja demokratian nimissä. EU on tämän politiikan
työväline.

Talousjärjestelmän kriisin ytimessä on demokratian kriisi.
Kyse on siitä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä
tehdään. Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmisiä varten
eikä päinvastoin niin kuin nyt näyttää olevan. Tässä
kokonaisuudessa EU on ongelma. Ratkaisun avain on toimivissa
demokratioissa. Suomen osalta se tarkoittaa valtiollisen
itsenäisyyden palauttamista, eroa EU:sta ja eurosta.