Kohti tasapainoa

EU:n perustuslain eli ns. Lissabonin sopimuksen yksi vaikutus
on se, että Saksa ja Ranska saavat yhdessä ajettua läpi
tahtonsa lähes missä tahansa EU-asiassa. Tätä valtaa ne myös
käyttävät. Tai oikeammin sanottuna Saksan ja Ranskan johto
käyttää, sillä kansalaisten tahto ei ole määräävässä osassa.

Saksan ja Ranskan johtajien tuore esitys sisältää mm.
euroalueen "yhteisen" taloushallinnon perustamisen. Ihmisiä
hallitaan sanoilla. Yhteisyys myy paremmin kuin taannoisen
Euroopan suurvallan rakentamisen tunnus: yksi kansa,
yksi valtakunta, yksi johtaja.

Esitetyn EU:n taloushallituksen sanotaan vievän unionia kohti
liittovaltiota. Niinpä kyllä. Tosin EU toimii jo kuten
liittovaltio. Lissabonin sopimus on liittovaltiosopimus,
jota toteutetaan määrätietoisesti.

EU on alun perin ollut liittovaltiohanke. Kohti liittovaltiota
on menty pienten askelten politiikalla. Vähän kerrassaan,
mutta koko ajan samaan suuntaan. Kriisitilanteet ovat
tarjonneet mahdollisuuden suurempiin harppauksiin. Niin
nytkin. Euron ja maailmantalouden kriisi antaa mahdollisuudet
voimistaa sitä politiikkaa, joka on kriisit aiheuttanut. Näin
voi tapahtua, koska edustuksellinen poliittinen järjestelmä
on antautunut suuren rahan pikku apulaiseksi. Lainsäädäntöä
ohjaavat erityisesti EU:ssa suuryritysten edustajat.

EU:n perustuslaki torjuttiin monissa jäsenmaissa. Sama
sisältö hymneistä ja julistuksista siivottuna ajettiin
kuitenkin väkisin läpi. Nyt EU-valtiota rakennetaan
määrätietoisesti. Kerrotaan, että "yhteistyön" tiistäminen
on välttämätöntä, jotta kriisistä selvitään. Kyse ei
todellakaan ole yhteistyöstä vaan kansainvälisistä
alistussuhteista. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen,
joka päättää omista asioistaan.

EU-valtiota rakennetaan kertomatta kansalaisille mistä
todellisuudessa on kysymys. Meno on monelta osin kuin
Neuvostoliitossa. Toki nyt kyseessä on pehmeämpi
harvainvalta.

On jo korkea aika keskustella myös julkisuudessa nykyisen
politiikan todellisista vaihtoehdoista. Itsenäisyyspuolueen
mielestä tarvitaan suoraa demokratiaa, siis sitovia
kansanäänestyksiä, Suomen valtiollisen itsenäisyyden
palauttamista EU:sta eroamalla, oman rahan ja
talouspolitiikan palauttamista sekä rahan hallinnan
siirtämistä valtiolle.