Kohti tasapainoa

Talouskasvua pitää saada aikaan ja julkisia menoja pitää
leikata. Palkkoja ei saa korottaa ja ihmisten pitää
kuluttaa enemmän. Nämä ajankohtaiset vaatimukset ovat
ristiriidassa keskenään. Vaatimusten ristiriitaisuus
antaa kuvan vallitsevan talousjärjestelmän tilasta.
Umpikujasta.

Pelurit - ja yhä enemmän tietokoneet - käyvät keskenään
kauppaa osakkeilla, valuutoilla ja johdannaisilla.
Keinottelun määrä on tavaroiden ja palvelujen tuotantoon
verrattuna monikymmenkertainen. Pelureiden toimin
rakennetaan keinottelukuplia, jotka puhjetessaan vievät
kriiseihin myös oikean talouden.

Pelureiden markkinat ovat eläneet jatkuvan kasvun harhasta.
Ja tyhjästä luodun uuden rahan - velan - takaisin maksaminen
on luonut pakon talouden jatkuvaan kasvuun.

Ei ole enää markkinataloutta, koska markkinatalous ei voi
toimia ilman sääntelyä. Ja valtoiden harjoittama sääntely on
ollut pääomien vapaan kasaamisen esteenä. Nyt sääntelystä on
luovuttu. Siitä saavutetusta edusta pitävät pelurit kynsin
ja hampain kiinni.

Talousjärjestelmä tarvitsee peruskorjausta, mutta sitä ei
haluta tehdä, koska se pysäyttäisi vallan ja pääomien
kasautumisen. Siksi siitä ei voi keskustella. Ja siksi
talousjärjestelmä on vaarassa romahtaa. Ei vain
velkakriiseihin tai USA:n tai EU:n tai euron kriisiin tai
siihen, että jatkuvan talouskasvun vaatimus on mahdoton.

Yhä useampi tajuaa, että rajallisessa tilassa ei voi olla
rajatonta aineellista kasvua. Ja kasvu on ollut pääosin
aineellista. Luonnonvarojen kulutus on jo
puolitoistakertainen niiden uusiutumiseen verrattuna. Silti
virallinen vaatimus on: Kasvu pitää saada käyntiin.

Nykyinen talousjärjestelmä ei kestä tosiasioiden
esilletuomista. Siinä se on kuin Neuvostoliitto 1980-luvun
puolivälissä. Kulissit ovat vielä komeat.

Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmisiä varten. Ihmisten
perustarpeet pitää tyydyttää, pitää löytää tasapaino ihmisen
tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille sekä vapautua kasvun
pakosta. Yksinkertaista mutta vaikeaa.

Epäonnistuneen sosialismin romahdus synnytti harhan, että
kapitalismi olisi hyvä systeemi. Ei se ole. Se vain romahtaa
myöhemmin. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Kaikkea ei
tarvitse keksiä uudelleen, sillä Pohjoismaissa 1980-luvun
puoliväliin käytössä olleessa sekatalousmallissa on monia
piirteitä, joita tarvitaan tasapainoiseen talousjärjestelmään.