Kohti tasapainoa

Keinottelijoilla on hätä. Euron ja koko nykyisen
talousjärjestelmän kriisi nostaa esille mitä omituisempia
perusteluja sille, että pääomien liikkeisiin ei saa puuttua.

Jukisuuteen saatettiin äskettäin investointipankki UBS:n
”laskelmat” siitä, mitä tapahtuisi eurosta eroaville maille.
Pankin mukaan euroalue tuskin hajoaa, koska sen poliittiset
ja taloudelliset seuraukset olisivat liian kovat.

UBS:n ns. laskelmien luonne paljastuu tarkkaavaiselle
lukijalle helposti. Pankki vääristelee räikeästi tosiasioita
väittäessään, että ”negatiivisin seuraus vahvalle euromaalle
olisi kansainvälisen kaupankäynnin huomattava vaikeutuminen.
Maa joutuisi EU:n rajojen ulkopuolelle, eikä kykenisi enää
nauttimaan unionin vapaan liikkuvuuden suomasta
ulkomaankaupan helppoudesta.”

Vapaaseen kaupankäyntiin ja ihmisten liikkumiseen ei tarvita
EU-jäsenyyttä. Euroopan talousaluesopimuksen (Eta) puitteissa
toimivat Norja, Islanti ja Liechtenstein sekä EU:n kanssa
erillissopimuksia solminut Sveitsi käyvät kauppaa kuten
EU-maat. Ja ihmiset liikkuvat yhtä vapaasti. Suomi voi
halutessaan siirtyä EU-jäsenyydestä Eta-sopimukseen, joka
on edelleen voimassa.

Investointipankki UBS esittää raportissaan, että nykyhistoria
ei juuri tunne tapauksia, joissa raha- tai talousliitosta
eronnut yhteiskunta jatkaisi elämäänsä ilman sisällissotaa
tai äärimmäisiä yhteiskunnallisia levottomuuksia. Tämäkin
väite on perätön. 1990-luvulla hajonneet Neuvostoliitto ja
Jugoslavia osoittavat, että ne osavaltiot, jotka erosivat
ensimmäisten joukossa, selvisivät ilman sisällissotaa ja
vakavia levottomuuksia. Jugoslaviassa esimerkkinä on
Slovenia, Neuvostoliiton osalta Baltian maat. Toinen asia
on, miksi uudelleen itsenäistyneet maat saatiin houkuteltua
toiseen, pehmeämpään diktatuuriin.

Toisaalta UBS:n arviosta voi EU:sta eroamisen pelottelun
ohessa lukea, että EU ei ole suinkaan rauhan tae, kuten on
väitetty, vaan pikeminkin ruutitynnyri. Tämä pitää paikkansa.

Kun kyseessä on investointipankin arvio, pitäisi siihen
suhtautua sellaisena. Investointipankilla on oma lehmä ojassa,
siis oma etu kyseessä. Toki investointipankissa nähdään, että
sen etua ajaa vahvimmin EU, joka kieltää jäsenmaitaan
puuttumasta pääomien liikkeisiin. Investointipankin etu ei
kuitenkaan ole sama kuin kansalaisten suuren enemmistön etu.

Ilman omaa rahaa ei ole omaa taloutta eikä omaa
talouspolitiikkaa. Yhteiskunnallinen kehitys voi olla omista
tarpeista lähtevää ja omat olosuhteet huomioivaa vain kun
lainsäädännöstä ja taloudesta voidaan päättää itsenäisesti.
Valtioksi rakennettava EU palvelee harvojen etua. Niihin
harvoihin kuuluvat investointipankkien lisäksi muutkin, jotka
hyötyvät pääomien keskittymisestä.