Kohti tasapainoa

Eroaminen tai erottaminen EU:n rahaliitosta ei ole mahdollista,
kertoi EU:n komission tiedottaja Amadeu Altafaj äskettäin.
Tiedottajan mukaan kyseessä on EU:n komission poliittinen
näkemys.

Asia ja lausunto on merkittävä.
Siitä voi helposti löytää kaksi keskeisen tärkeää näkökohtaa.
Ensinnäkin EU sanoo, että jäsenmaa - esim. Suomi - ei voi itse
päättää siitä, mitä rahaa käyttää. Tämä kertoo, että unionin
ja rahaliiton jäsenmaat ovat luopuneet valtiollisesta
itsenäisyydestään. Tätä tosiasiaa ei Suomessa ole mikään
nykyisistä eduskuntapuolueista tunnustanut. Siinä on yksi syy,
miksi valtiollisen itsenäisyyden palauttamisesta ei käydä
julkista keskustelua. Ollaan niin itsenäisiä, niin itsenäisiä
että. Ja 6. joulukuuta sitä taas jotkut juhlivat.

Toinen tärkeä näkökohta asiassa on se, että eurosta voi kyllä
erota, vaikka EU muuta väittää. Jos ja kun EU:n lait eivät
salli eroamista, on tehtävä Suomessa asiaa koskeva laki ja
noudatettava sitä. Koko EU-touhussa kyse on paljolti siitä,
minkä systeemin lakeja noudatetaan ja millä perusteella.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan Suomen perustuslain
muuttaminen mm. siten, että perustuslain ensimmäiseen pykälään
lisätään sanat "Suomi on EU:n jäsen". EU-jäsenyys on
ristiriidassa samassa pykälässä jo mainitun perustuslain
ytimen kanssa, jossa todetaan, että Suomi on itsenäinen
tasavalta.

Nyt siis vuodesta 1995 jatkunut Suomen itsenäisyyden ja
EU-jäsenyyden ristiriita aiotaan tuoda perustuslain sisälle.
Nykyajan hölmöläistarina - joka aiemmista poiketen ei naurata
- jatkuu.

Koska tahansa on suomalaisten käsissä päättää, että Suomi
itsenäistyy uudelleen. Siihen ei tarvita EU:n lupaa. Tarvitaan
ensinnäkin riittävä tahtotila ja sitten joko kansanäänestyksen
tai eduskunnan tai molempien päätös asiasta. On surkeaa, että
asiasta ei käydä asiallista julkista keskustelua. Suomi pitää
nostaa keskustelukulttuurissa kehitysmaa-asemasta, jotta
tulevaisuuden rakentaminen saadaan kestävälle pohjalle.