Ex-pääministeri Paavo Lipponen ilmoitti mahdollisesta
ehdokkuudestaan presidentin vaaliin. Lipposen vaalikiinnostus
on helppo ymmärtää ainakin yhdessä suhteessa. Presidentin
vaalissa on kysymys Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta.
Presidentin vaali on Natovaali, koska presidentin leikatutkin
valtaoikeudet sisältävät ulkopolitiikan johtoroolin.
Gallupjohdossa oleva Nato-jäsenyyttä kannattava Sauli
Niinistö saa vielä erilaisia haastajia. Jos Lipponen valitaan
Sdp:n ehdokkaaksi, pelistä ovat pois Nato-jäsenyyteen
nihkeästi suhtautuvat Sdp:n ehdokkaat.
Heikkouden tilassa olevasta Keskustasta ei odoteta vahvaa
haastajaa Niinistölle. Suurimmaksi puolueeksi nousseen
Perussuomalaisten puheenjohtaja näyttää kyselyjen mukaan
herättävän presidentin vaalissa melkoisen kannatuksen
lisäksi hyvin suurta vastustusta.
Näin ollen Lipposen ehdokkuus näyttäisi tasoittavan tietä
Niinistön valinnalle. Lipposen pääministerityöt
eriarvoisuuspolitiikan arkkitehtinä ovat niin monella
muistissa, että on vaikea uskoa hänen valintaansa. Samaa
politiikkaa toteuttanut Lipposen ministeritoveri Niinistö
näyttää näiden kahden vertailussa lähes sosiaalitädiltä.
Niinistö ja Lipponen ovat kertoman mukaan istuneet vuosia
samassa herraseurassa miettimässä miten suuri haave Suomen
viemisestä Natoon toteutetaan. Yli nykyisen eduskuntakauden
istuva tuleva presidentti on asiassa tärkeällä paikalla.
Suomalaisten suuren enemmistön kannattama sotilaallinen
liittoutumattomuus on jo menetetty, kun Suomi on sidottu
EU:n rakenteilla olevaan ulko-, turvallisuus- ja
puolustuspolitiikkaan. Tästä kehityksestä olisi tärkeää
keskustella myös julkisuudessa.
Nähtäväksi jää onko presidentin vaalissa ehdokasta, joka
selkeästi ja uskottavasti torjuu Nato-jäsenyyden.
Sellaisella ehdokkalla pitäisi olla mahdollisuudet
toiselle kierrokselle ja jopa voittoon taustaryhmästä
riippumatta.
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti