Kohti tasapainoa

Euro ja EU ovat kriisissä, jolle ei näy loppua. Euro on
itsessään suuri ongelma, koska sama valuutta ei toimi
erilaisten talouksien ja toimintakulttuurien oloissa.

EU:n taustavoimien ja euroeliitin ratkaisu euron ongelmiin
on kurin lisääminen. Se merkitsee liittovaltion syventämistä,
nyt vielä jäljellä olevan vähäisen päätösvallan siirtämistä
pois jäsenmaista. EU:n perustuslakia, "perussopimusta"
aiotaan muuttaa, jotta tämä olisi mahdollista.
Kansalaisten mielipidettä muutoksiin tuskin kysytään.

Tulossa on muuallakin kuin Kreikassa terveydenhoidon,
sosiaaliturvan ja koulutuksen lisäleikkauksia riippumatta
siitä, miten taloudessa muuten menee. Tämä on helppo
ymmärtää kun tiedetään, että EU:n päätöksentekoa ohjaavat
suurten jäsenmaiden päättäjien lisäksi suuryritysten
lobbarit.

Euron ja EU:n kriisiä käytetään hyväksi. Kriisin varjolla
toteutetaan suunnitelmia, joilla ei ole kansalaisten
enemmistön tukea. Julkisten menojen leikkaaminen, vallan
siirtäminen jäsenmaista EU:n elimille ja myös EU:n
ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen saavat nyt
lisää vauhtia.

EU-kriittisyys on noussut Suomessa viime vaaleissa
eduskuntaankin. Kriittisyys ei kuitenkaan riitä. Kun halutaan
politiikan muutosta, tarvitaan selkeitä vaihtoehtoja
harjoitettavalle politiikalle.

EU-kriittisyys, joka ei esitä todellisia vaihtoehtoja, vain
tukee nykyisen politiikan jatkumista. Näin käy, kun annetaan
ymmärtää, että huonon politiikan moittiminen olisi jokin
vaihtoehto. Ei se ole. EU:n muuttaminen paremmaksi taas on
toivoton yritys.

EU-jäsenyyden ja nykyisen politiikan vaihtoehto on Suomen
itsenäisyyden ja oman rahan palauttaminen. Tämä tarkoittaa
EU:sta eroamista. Se voi tapahtua eduskunnan enemmistön
päätöksellä.

Olisi jo aika käydä keskustelua myös siitä, mitä euron ja
EU:n jälkeen. Avoimen julkisen keskustelun puuttuminen
pahentaa ja jyrkentää kriisejä, joita edessämme on.