Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n jäsenvaltiot yhtenäistävät talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa. Tämän toteuttamiseen eli EU-liittovaltion syventämiseen tarjoaa meneillään oleva eurokriisi ainutlaatuisen tilaisuuden.
Meneillään on yhtä aikaa monen tasoisia kriisejä. Nykyinen talousjärjestelmä on syvässä kriisissä ja kuilun partaalla. Euron kriisi ja pankkikriisit lomittuvat toisiinsa. Taustalla on vakava demokratian kriisi. Se näkyy mm. siten, että lainsääädäntöä ohjaavat enemmän pankkien ja suuryritysten edut kuin kansalaisten tahto. Vallanpitäjät ovat samaistuneet enemmän muihin rahoittajiinsa kuin äänestäjiin. Näennäisestä demokratiasta on tullut rahan pikku apulainen.
Nykyinen tilanne on kaikessa järjettömyydessään vakava. Pankkien tyhjästä luomat velat maksatetaan kansalaisten aidolla työllä, kansallisomaisuuksien myynnillä ja peruspalvelujen leikkauksilla. Mielettömyyttä kuvaa se, että EU:n keskuspankki on lainannut liikepankeille lähes korottamasti yli 1000 miljardia euroa ja nuo pankit ja muut sijoittajat taas lainaavat ylivelkaisille valtiolle lähes 10 prosentin korolla.
Monet odottavat kriisin pelastusta siitä, että Kreikka eroaa eurosta. Myös laajempaa euroalueen hajoamista pidetään hyvin mahdollisena. Tällaisen varaan ei kuitenkaan kannata laskea. Kreikan euroero vaarantaisi koko EU:n. Euroalueen kohtalo riippuu ratkaisevasti Saksasta. Saksan johto tuskin haluaa luopua johtoasemastaan uudessa suurvallassa.
Hajoamispisteessä olevan rahaliiton koossa pitämiseen saattaa löytyä moniakin uusia konsteja. Sitä ennen toteutetaan eurokuria, tiivistetään liittovaltiota ja ajetaan alas julkista sektoria. Se on EU:n pienten askelten politiikan jatkoa.
Suomessa pitäisi jo kiireesti käydä keskustelua muustakin kuin yksittäisistä tukipaketeista. Onko Suomen tulevaisuus EU-valtiossa vai sen ulkopuolella ja mitä nämä vaihtoehdot tarkoittavat.
Muutama perusasia pitää muistaa. Ihmisten vapaaseen liikkumiseen ja kaupankäyntiin ei tarvita EU-jäsenyyttä. Euroopan talousaluesopimus (Eta) takaa elintarvikkeiden kauppaa lukuun ottamatta samat ehdot kaupankäynnille ja liikkumiselle kuin EU-jäsenyys. Mitä tulee kansainväliseen yhteistyöhön, sitä itsenäinen Suomi pystyy tekemään paremmin kuin alistussuhteessa elävä EU-Suomi.
Kyse on myös itsenäisyydestä, demokratiasta ja hyvinvoinista. EU on demokratian, kansanvallan vastainen järjestelmä, jota ohjaavat suuret jäsenmaat ja suuryritykset. EU-Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä. Kaikkien kansalaisten pärjäämisestä huolehtiminen vaatii maamme itsenäisyyden palauttamaista kansanvallan ja hyvinvoinnin perustaksi. Näin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Olisi myös vallanpitäjien etu, että ennemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti