Paineita aiheuttavat talousahdingon syveneminen, verotulojen väheneminen, kustannusten nousu ja kasvavat tarpeet esim. terveyden- ja vanhustenhoidossa. Valtiovallan päätökset leikata valtion kunnille maksamia valtionosuuksia ovat pisti iin päälle. Nyt kunnissa saadaan taas kerran ihan itse päättää mistä leikataan. Suuri valtaosa kuntien menoista kuluu terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaalisektorille. Menoista leijonanosan vievät palkat. Niinpä merkittäviä leikkauksia voidaan tehdä vain em. hyvinvointipalveluja leikkaamalla.
Ilkka-lehti (29.10.) oli kysynyt levikkialueensa kunnanjohtajilta mistä he leikkaisivat. Kauhavan kaupunginjohtajan mukaan ”koulukuljetusten maksuttomuutta on rajattava ja harkittava kouluruokailun ja kirjastopalvelujen maksullisuutta”. Tämä on mielenkiintoista luettavaa myös muualla kuin Kauhavalla asuville kyläkoulujensa lakkauttamista ja pidempiä koulumatkoja odottaville. Kansansivistyksen kivijalkakaan ei ole turvassa.
Kaiken kaikkiaan henki näyttää olevan maassa sellainen, että nyt leikataan eikä sille ole vaihtoehtoja. On kuulemma eletty taas yli varojen. Ja rakennettu liian suuri julkinen sektori.
Kokonaisuutta voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Miksi julkiselta sektorilta, siis vaikkapa vanhustenhoidosta ja koulutuksesta puuttuu rahaa, jota siellä tarvitaan? Ainakin siksi, että maamme päättäjät ovat alentaneet verotusta – eniten suurituloisilta - 1990-luvun lopun jälkeen samalla määrällä kuin valtio nyt velkaantuu. Ilman noita veronalennuksia ei siis tarvittaisi velkaa.
Voidaan ja pitää kysyä mikä nyt on oikein ja mikä väärin. Onko oikein, että monet suurituloiset jättävät verot kokonaan maksamatta? Jotkut sijoittajat ja yritykset voivat tehdä näin laillisesti, kun on tehty sellaiset lait, että verojen välttäminen on laillista. Äärimmäisen ahneuden laillistaminen johtaa siihen, että näihin asti korkealla ollut kansalaisten veronmaksumoraali rapistuu.
Mikään vienti tai talouden kasvu ei auta, jos työn ja tuotannon tulokset viedään maasta pois. Näin on tapahtunut jo pitkän aikaa. Tulosten lisäksi viedään työpaikkoja ja tehtaita.
Mistä leikataan on nyt väärä kysymys. Oikeampi kysymys on, missä olemme ja mihin olemme menossa? Olemme tilanteessa, jossa Suomea imetään kuiviin. Maamme on poliittisen ja taloudellisen riiston kohteena. Euroopan unionin yksi keskeinen tavoite on julkisen sektorin alasajo. Sen käytännön tulokset ovat lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Olemme menossa kohti yhteiskunnallista törmäystä. Sillä vaikka suomalaiset ovat hyviä alamaisia, heidänkin sietokyvyllään on rajansa.
Jaloilleen noustakseen Suomi tarvitsee oman rahan. EU:ssa ja eurossa Suomi on muidenkin velkojan takaaja ja maksaja. Pienelle maalle tilanne on kestämätön. Leikkauspuheiden keskellä on hyvä muistaa, että oma raha sekä itsenäinen keskuspankki ja lainsäädäntö tekevät mahdolliseksi itsenäisen talouspolitiikan ja omaehtoisen yhteiskuntapolitiikan. Sellaisella Suomeen rakennettiin toimiva hyvinvointiyhteiskunta aineellisesti nykyistä vaatimattomammissa oloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti