Kohti tasapainoa

EU-vaalit eivät näytä kiinnostavan suurta yleisöä. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Kysymys kuuluu, mihin EU-vaaleissa annettu ääni vaikuttaa.
Hyvin monien suomalaisten mielestä vastaus on: Ei mihinkään.

EU-vaaleissa valitaan 13 suomalaista edustajaa EU-parlamenttiin yli 700 muun joukkoon. EU-parlamentti ei ole oikea parlamentti eikä sen jäsenillä ole edes oikeutta tehdä lakialoitteita. Ei siis ihme, että vaalit eivät juuri innosta.

Asiaa voidaan ajatella myös toisin. EU-vaaleissa voidaan ottaa kantaa Suomen suuntaan ja erityisesti Suomen ja EU:n suhteeseen.

Jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus muodostaa mielipiteensä eri vaihtoehtoja punniten, olisi käytävä avointa julkista keskustelua asioista, vaihtoehdoista.
Tuo keskustelu loistaa poissaolollaan. Nykyisellä menolla EU-vaalit eivät innosta äänestäjiä ja yhteiskunnalliset jännitteet jatkavat kasautumistaan.

Itsenäisyyspuolueen esittämä vaihtoehto nykyiselle politiikalle perustuu eroamiseen EU:sta. Siitä todellakin voi erota eduskunnan enemmistöpäätöksellä eikä erosta seuraa mitään sakkomaksuja. Kaupankäynti, ihmisten liikkuminen ja opiskelu sujuvat nykyiseen tapaan ilman EU-jäsenyyttä.

EU:sta eroaminen avaa mahdollisuudet turvata ja luoda työpaikkoja, pelastaa peruspalvelut ja oma elintarviketuotanto sekä pysyä sotilasliittokehityksen ulkopuolella. Aitoa kansainvälistä yhteistyötä voi tehdä parhaiten sellainen Suomi, joka päättää omista asioistaan. Itsenäisyyden palauttaminen siis turvaa tulevaisuuden.

Kun päästään keskustelemaan tulevaisuuden vaihtoehdoista, alkavat jopa EU-vaalit kiinnostaa suomalaisia. Vielä on aikaa keskustelulle. Mitä tekevät Suomen suuret viestimet? Uskaltavatko valtapuolueiden edustajat tv-kameroiden edessä samaa pöytään haastajien kanssa? Vai vaietaanko Suomessa edelleen kahdella kielellä?