Kohti tasapainoa

Suomessa puhutaan kansasta ja päättäjistä vastakkaisina ryhminä, eikä näin voi olla suorassa demokratiassa, kun myös kansa osallistuu päätöksentekoon. Noin sanoi sveitsiläinen valtiotieteilijä Rolf Büch äskettäin Helsingin Sanomien artikkelissa.

Päättäjätkin jakautuvat Suomessa eri kasteihin. Tuore esimerkki on päätös ns. Lex Nokiasta eduskunnassa. Kun kaksi vihreiden kansanedustajaa äänesti lakia vastaan vastoin hallituksen kantaa, sanoi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli, että vihreiden liikkumavara hallituksessa on käytetty loppuun. ”Sai olla viimeinen kerta” oli viesti. Siis viimeinen kerta, kun hallituspuolueen kansanedustaja voi ilman rangaistusta äänestää siten kuin parhaaksi näkee, jos tuo näkemys on vastoin keskustan ja kokoomuksen johdon kantaa.

Tällä on jotakin tekemistä ns. demokratian kanssa. Suomen perustuslain 29 § sanoo: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Ryhmäkurista perustuslaki ei sano mitään, mutta em. pykälä kyllä sen selkeästi kieltää. Entä sitten? No eipä juuri mitään, sillä Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, jonka tutkittavaksi voisi mahdollisen perustuslain rikkomisen – olipa se Lex Nokia, eduskunnan ryhmäkuri, käräjäoikeuksien lakkauttaminen pelkällä asetuksella tai EU:n perustuslain hyväksyminen jne. jne. – viedä.
Kuten tunnettua Suomessa ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta (!!!). Pukki on kaalimaan vartijana.

Se demokratia sitten. Sitä kaikki kannattavat ja hyvä niin. Vähemmän hyvä on, että julkisuudessa ei vaadita kutakin demokratian puolustajaa kertomaan, mitä hän demokratialla tarkoittaa. Ehkä nykyistä harvainvaltaa, jossa puoluekurilla, 40 000 000 euron vuotuisella puoluetuella ja median hallinnalla pieni poliittinen ja taloudellinen eliitti huolehtii siitä, että suuryritysten etuja, lopunkin vallan siirtämistä EU:lle ja Suomen sotilaallista liittoutumista ajetaan välittämättä kansalaisten enemmistön tahdosta? Vai tarkoittaako joku demokratialla sitä, että annetaan kansan päättää asioista avoimen julkisen keskustelun perusteella reiluissa vaaleissa ja sitovissa kansanäänestyksissä?

Em. sveitsiläinen tutkija totesi, että Suomessa kansa ei tule
kuulluksi. Se asia voidaan korjata. Korjaavat toimet ovat ensi
sijassa kansan itsenä käsissä. Selän kääntäminen politiikalle
ei muuta mitään. Äänestämättä jättäminen on epäsuoraa tukea
vallassa oleville. Poliittinen eliitti – josta mainio Erno
Paasilinna käytti nimitystä ylempi roskaväki – ei tule
muutoksia tekemään.